John Cougar Mellencamp
Amerikan sydänmailla
John Cougar Mellencampin varhaista tuotantoa.
Amerikkalainen laulaja ja lauluntekijä John Mellencamp tunnetaan tarttuvista, amerikkalaiseen blues-, folk- ja rocktraditioon pohjautuvista lauluista. Yksi hänen tavaramerkeistään on perinteisiä kansansoittimia hyödyntävä soundi. John Mellencamp (s. 1951) on julkaissut yli 20 studioalbumia vuosina 1976–2010. Hän on tehnyt uran myös näyttelijänä ja taidemaalarina.
John ”Cougar”
Varhaisimmat Mellencampin albumit julkaistiin 1970-luvulla taiteilijanimillä Johnny Cougar ja John Cougar. Artisti ei olisi halunnut käyttää moisia taiteilijanimiä, mutta hänen levy-yhtiönsä MCA Records oli eri mieltä. Sukunimi Mellencamp ei ollut riittävän myyvä. Kun Johnny Cougarin nimellä julkaistu debyyttialbumi Chesnut Street Incident (1976) floppasi, levytyssopimus purettiin. Samalla Mellencampin toinen MCA Recordsille levyttämä albumi The Kid Inside jätettiin julkaisematta. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut: ostava yleisö tunsi artistin John Cougarina.
Riva Recordsilla ura nousuun
Mellencamp pääsi yrittämään uudestaan pienemmällä levymerkillä Riva. Hän muutti uuden managerinsa kehotuksesta vuodeksi Lontooseen asumaan, levyttämään ja konsertoimaan. Mellencampin toinen albumi A Biography (1978) julkaistiin edelleen vanhalla taiteilijanimellä. Toisin kuin ensimmäinen levy A Biography sisälsi ensisijaisesti Mellencampin omia sävellyksiä. Albumia ei jostain syystä julkaistu Yhdysvalloissa lainkaan, vaikka se menestyikin esimerkiksi Australiassa kohtuullisesti. Jotkin sen kappaleista päätyivät kuitenkin seuraavalle julkaisulle John Cougar (1979).
Mellencampin neljäs levy Nothin´Matters and What If Did (1980) oli yhä lupaavampi, ja sisälsi pari pientä hittiä. Todellinen läpimurto oli artistin viides albumi, Yhdysvaltojen listaykkönen American Fool (1982). Laadukas albumi sekä hittisinglet Jack & Diane ja Hurts So Good nostivat Mellencampin huipulle. American Foolin menestys sai hänen entisen managerinsa vihdoin julkaisemaan myös hyllytetyn albumin The Kid Inside. Mellencampin albumeita on myyty maailmanlaajuisesti yli 40 miljoonaa. Hänellä on peräti 22 Top 40 –hittiä Yhdysvalloissa.
Viisi albumia näytteillä, tornissa lainattavana CD-levyjä
Turun musiikkikirjaston 31.1.2013 avatussa levynkansinäyttelyssä on nähtävillä viisi John Cougar Mellencampin LP-levyä vuosilta 1977–1983. Levyt ovat Sami Tammiojan ja Tuomas Pelttarin kokoelmista.
° The Kid Inside 1977/1983
° John Cougar 1979
° Nothin’ Matters And What If It Did 1980
° American Fool 1982
° Uh-Huh 1983
Nämä viisi levyä kuvaavat hyvin Mellencampin uran alkuvaiheita, mutta antavat myös osviittaa tulevasta. Musiikissa voi kuulla selkeitä viitteitä Mellencampin tärkeimmistä vaikutteista, kuten folklaulajista Woody Guthrie ja Bob Dylan. Myös The Rolling Stonesin rock sekä Soulin kummisedän James Brownin rytmiikka tuntuu.
Levynkansia yhdistää mielenkiintoinen seikka: jokaisessa kansikuvassa Mellencamp katsoo, usein lähes haastavasti, suoraan kameraan ja sitä kautta myös levynsä ostaneeseen yleisöön. Vaikka mies on sittemminkin esiintynyt lähes aina levyjensä kansikuvissa, on katse myöhemmin lähes poikkeuksetta suuntautunut sivuun, poispäin kamerasta ja katsojasta. Katsekontaktin välttely on ollut yhteydessä myös musiikkiin, Mellencampin lauluihin ja erityisesti niiden aiheisiin. Uran alussa hän keskittyi laulamaan lähinnä ihmissuhteista ja hauskanpidosta, ovat myöhemmät kappaleet olleet ajoittain hyvin kantaaottavia ja yhteiskunnallisesti valveutuneita.
Alku aina hankalaa…
The Kid Inside
Mellencampin toinen albumi The Kid Inside ei ole unohdettu klassikko, mutta silti kiinnostava kokonaisuus. Levyllä on paljon hyvää. Gearhead on kiehtovasti sovitettu akustinen helmi. Pitkä Too Young To Live/Survive on kaunis ja rohkea. Hittejä ei kuitenkaan löytynyt, eikä levy-yhtiö MCA Records ollut vakuuttunut. The Kid Inside on kuitenkin käännekohta, ikään kuin todiste luomisvoimasta. Mukana on vain artistin omia biisejä, toisin kuin köykäisemmällä debyytillä Chestnut Street Incident (1976). The Kid Inside levytettiin vuonna 1977, mutta julkaistiin vasta useita vuosia myöhemmin.
John Cougar
Vuonna 1979 julkaistu John Cougar sisältää Mellencampin ensimmäisen hitin. I Need A Lover oli julkaistu jo edellisellä albumilla A Biography (1978), mutta ei Yhdysvalloissa. Australiassa listamenestystä saanut biisi ujutettiin ansaitusti mukaan myös uudelle albumille. Kokonaisuutena John Cougar on tasainen, ja oma tunnistettava soundi on jo lähellä. Svengaavat Miami ja Pray For Me ovat laadukasta, mukavan kekseliäästi sovitettua Cougaria. Myös single A Little Night Dancin’ olisi ansainnut korkean listasijoituksen.
Nothin’ Matters And What If It Did
Mellencampin neljäs levy Nothin’ Matters And What If It Did julkaistiin vuonna 1980 tilanteessa, jossa ura Yhdysvalloissa ei näyttänyt enää kovin lupaavalta. Pari vuotta aiemmin Australiassa listoille nousseesta hitistä I Need a Lover (1978) huolimatta Mellencamp itse uskoi uransa olevan jo käytännössä ohi. Uuden levyn kuitenkin tuotti Stax–levy-yhtiön studiokitaristina ja hittitehtailijana vaikuttanut Steve Cropper ja siltä lohkesikin kaksi Top 40 –hittiä This Time sekä Ain’t Even Done With The Night. Mellencamp on myöhemmin tuominnut nuo kappaleet ”typerinä pikku pop-biiseinä” ja sanonut levyn menestyksen olleen yksinomaan tuottajan ansiota. Ja vaikka levyn nimi vaikuttikin joistakin ihmisistä röyhkeältä tai nokkavalta, Mellencamp on sanonut sen olleen pikemminkin osoitus siitä, että hän ja hänen yhtyeensä olivat jo luopuneet toivosta. Levy-yhtiö oli kuitenkin levyyn ja sen menestymiseen tyytyväinen ja päästi Mellencampin vielä kerran studioon.
American Fool
Varsinaisen läpimurtonsa Mellencamp teki uransa viidennellä julkaistulla levyllä American Fool (1982). Levyltä poimitut singlet Hand To Hold On To, Hurts So Good sekä erityisesti Jack & Diane nostivat Mellencampin vihdoin Yhdysvaltain listaykköseksi. Viimeksi mainittu piti Top 10 –listan ykköspaikkaa hallussaan peräti neljä viikkoa. Mellencamp sai myös ensimmäisen Grammy -palkintonsa vuoden 1982 parhaana rock –vokalistina kappaleella Hurts So Good. Artisti itse ei kuitenkaan vieläkään ollut tyytyväinen suoritukseensa, vaan on myöhemmin todennut American Foolin sisältäneen ”vain kolme hyvää biisiä”, muiden ollessa ”yhdentekeviä täytekappaleita”. Lisäksi Mellencamp sanoi levyn olleen ”liian työstetyn, liian mietityn”. Albumin menestymisen hän uskoo johtuneen sen (1980–luvulle) poikkeuksellisesta soundista – ”bam-bam-bam” –soundista, josta ”ihmiset pitivät sen erilaisuuden vuoksi”.
Uh-Huh
Menestys tuntui pukevan hyvin Cougaria. Yhteistyö tuottaja Don Gehmanin kanssa jatkui, tuloksena vaivaton ja aiempaa syvempi soundi. Uh-Huh (1983) näyttää kantaaottavan, rääväsuisen ja aikuistuvan rokkarin, jolla on mahtavia biisejä. Maagisia hetkiä on useita. Crumblin’ Down on täysin vastustamaton. Yksinkertainen riffi, intohimoinen laulu ja tarttuva kertosäe – se on helppoa kun sen osaa. Pink Housesin sanoituksessa kuvastuu vapautuneisuus, jota Mellencamp oli tavoitellut vuosikaudet. Uh-Huh on kova albumi, ja vielä kovempaa oli tulossa. Tarina jatkuu Musastossa myöhemmin…
Sami Tammioja
Tuomas Pelttari
Musasto 