”Veitsi leikkaa ilmaa hikistä” – Vaisaaren yläkoulun laululyriikkahankkeen pajapäivät 10.3. – 11.3. 2011 Mahittulan nuorisotalolla
Rauhallisessa raisiolaisessa peltomaisemassa kellivä Mahittulan nuorisotalo avasi sylinsä Vaisaaren yläkoululaisten Kalevalarunosta räppiin -laululyriikkaprojektille tarjoten mukavat puitteet ja sopivat sopet noin kolmellekymmenelle sanoittavalle nuorelle. Oppilaat olivat pääasiassa yhdeksäsluokkalaisia, seiska- ja kasiluokkalaisin vahvistuksin. Sanataidekoulu Kratin ansioituneet ohjaajat, kirjallisuuskriitikko Miikka Laihinen ja viimeksi mm. Lasse Hyytinen Bandin Pieninä palasina -levylle kappaleita sanoittanut, päätyönään mainonnansuunnittelijana toimiva Samuli Koivulahti vetivät pajapäivät hienosti kotiin tarjoamalla työkaluja ja antamalla uudenlaista ajattelun aihetta nuorten sanoittajien pakkiin. Mukana meiningeissä olivat säveltämisen osalta sisaruspari Anna ja Janus Hanski, jotka kiersivät oppilaiden keskuudessa kitara mukanaan ja loivat soinnut orastaville säkeistöille. Pajapäivien palaset loksahtivat paikoilleen kuin itsestään, henki oli hyvä ja ilmassa tekemisen meininki, ja valmiita biisejäkin syntyi. Toivottavasti niitä kuullaan ainakin toukokuisessa Vaisrockissa.
Kirjoitushanat avattiin tajunnanvirtaharjoituksella, jossa kuunneltiin muutama minuutti erityyppisiä musiikkikappaleita ja kirjattiin ylös musiikin herättämiä tunnelmia ja mielikuvia. Jollekin oppilaalle esim. Frank Zappan kappale toi mieleen Spede Pasasen. Suomeksi laulettu styke oli haastavampi mielikuvitettava, sillä omat aihiot olivat peittyä ilmoille laulettujen alle. Joka tapauksessa kokoonpano, jossa oli mukana ainakin kulttuurin moniottelija Mika Rättö, nostatti soitannallaan eräässä tytössä ilmoille hienon fraasin ”veitsi leikkaa ilmaa hikistä”. Säkeen ympärille kehittyi lopulta kokonainen kappale, joka oli pajapäivien yksi parhaita aikaansaannoksia. Tunnelmaltaan se oli kuin lohkaisu Nick Caven Murder Ballads –levyltä.
Ensimmäisenä pajapäivänä tehtiin myös lajityyppien peruselementtejä valottava nelikenttä-harjoitus. Siinä otettiin käsittelyyn neljä eri musiikin genreä korostaen, että valitut neljä eivät ole missään nimessä ainoat, vaan niiden sijalla voisi olla mitä tahansa muitakin. Tällä kertaa mietittiin kuitenkin sisältö- ja muototekijöitä, jotka liittyvät tyypillisesti iskelmään, metalliin, teknoon ja rapiin. Oppilaat esittivät iskelmän osalta sellaisia osuvia määreitä kuin suomalaisuus, menetetty rakkaus sekä Kari Tapio. Metallisanoitusten tavanomaisiksi asioiksi oppilaat ehdottivat mm. viha, tuska, raivo, machoilu ja fantastiaan liittyvät elementit. Teknoon kuuluvia seikkoja puolestaan olivat toisto, rytmi ja tanssittavuus, kun taas rap-musiikkiin liitettiin raha, kunnia, naiset, tunnustuksellisuus sekä yhteiskuntakriittisyys. Hajontaa lajityyppien sisällä todettiin löytyvän runsaasti.
Seuraavaksi oppilaat jaettiin ryhmiin ja kullekin jaettiin satunnaisesti oma tyylilajinsa nelikentästä, minkä jälkeen oppilaat alkoivat tehdä sanoituksia ominaispiirteitä hyväkseen käyttäen. Olennaista harjoituksessa oli saada välittymään jonkinlainen kantava idea, vaikka työkaluina olikin kimppu kliseitä. Tärkeää oli myös astua pois mukavuusalueeltaan. Esim. rap-sanoituksiin erikoistuneen olisi nyt paneuduttava iskelmätekstin aikaansaamiseen. Tekno osoittautui genreltään haasteellisimmaksi, sillä valmiista tuotoksista yksikään ei ollut sitä lajia. Iltapäivällä genreharjoitus purettiin, ja ryhmät lausuivat aikaansaannoksiaan ääneen. Muiden tehtävänä oli poimia lausumien keskeiset ideat sloganiksi ja kerätä ne talteen. Mm. seuraavanlaisia säkeitä syntyi. Lukijat voivat tahoillaan miettiä, mihin genreen ne liittyvät:
Pimeyden sokeudessa
yön tummuessa
sielu likainen
itkee menehtyen.
tai:
You know there is no escape
you’re gonna die in this place
Toinen pajapäivä: valmista syntyi, kuten Oi Johanna
Toinen pajapäivä alkoi jälleen kirjoittajan herättämisellä tajunnanvirtaharjoituksen kautta. Sitten iskettiin sloganeiden kimppuun, jotka olivat syntyneet ensimmäisen päivän aikaansaannosten perusteella. Esimerkiksi ”Unelmien nainen” tai ”Miehet ovat sikoja” tai ”Vihaa täynnä oleva ihminen” oli nyt sanottava jotenkin toisin ja jatkettava sloganin muokkaamista laulutekstiksi. Harjoituksen tarkoituksena oli lähestyä fraasien välisen yhteyden tematiikkaa ja oppia huomaamaan, että keskenään yhteensopimattomatkin lauseet voi saada palvelemaan samaa tarkoitusta, kunhan kokonaisuus säilyy kirkkaana mielessä. Kirjoittamisen tueksi Samuli valotti säkeiden tavutukseen liittyviä seikkoja. Valtteri, Ilari ja Olli rustasivat ”Unelmien nainen” -sloganista Oi Johanna -kipaleen:
Me kävelemme käsi kädessä
rantapolkua pitkin me kuljetaan
yhdessä nauretaan ja laivoja ihaillaan
elämä täydellistä on sinun kanssasi
haluan kaiken kokea
kertsi:
Oi Johanna
sun kanssasi haluan elää
aina sinusta kiinni pitää
enkä sua menemään päästä
Vanhoja muisteltiin ja nautittiin
toisillemme aikaa annettiin
Mökillä saunottiin ja uitiin
Näin muistomme pelastettiin
Toisenlaista schlager-maailmaa valotti pätkä, josta tulivat mieleen Hectorin Juodaan viinaa ja Vexi Salmen alun perin parodiaksi sanoittama Elämän valttikortit, jonka Suomen kansa kuitenkin otti enemmän tai vähemmän tosissaan:
Viina vei talon
viina vei naisen
silti olen onnellinen
En tarvi taloa
enkä naista
kun ostan pullollisen kotimaista
Toisen päivän tavoitteena oli saada aikaan vähintään yksi säkeistö, mutta valmiitakin kappaleita syntyi runsaasti, ja rupeaman lopuksi ne esitettiin Januksen ja Annan avustuksella. Eräs tehokas tyttöryhmä sai kaiken kaikkiaan aikaan kolme kelpo biisiä, jotka olivat lajityypiltään romanttista räppiä. Tällaista söpöilyä löytyi heidän lyriikoistaan:
I remember Your sad eyes
but I don’t remember Your shoes
Allekirjoittaneella juolahti esityksiä katsellessaan mieleen, että tätäkö se Idols-formaatti teettää: eleensä, äänensävynsä ja esiintymisvalmiutensa mallioppinutta nuorisoa, joka osaa kirjoittaa biisinsäkin itse. Tietenkin ryhmä oli musikaalista ja taitavaa muutenkin, ja ennen kaikkea innostunutta. Vaikka päivä oli jo saatu päätökseen, eräs porukka ei malttanut lähteä, vaan jäi vielä laulamaan uutta kappalettaan moniäänisesti. ”Olispa kaikki koulupäivät yhtä cooleja”, yksi oppilaista huokaisi.
Pajapäiväbluesin tunnelmat ylöskirjasi kirjastovirkailija Nina Petander.
Lue lisää aiheesta:
Viikatteen K.Viikate ja Teräsbetonin J.Ahola
Musasto 