Avainsana-arkisto: Yes

Kaamos-tapahtuman esiintyjät Turun musiikkiosastolla 10.11.

Stage 18-19. YES! 

Jari Suomisen  & Antti Tolvin esityksessä maalataan valoilla ja syntetisaattoreilla. Katkelmia suunnitelmasta:

Jari:  Kytketään kaikki purkit ja valot samaan ketjuun ja synkataan ne  sataprosenttisesti. Ei mitään hörhöilyä.

Antti: Kyllä, tiukkaa ja timmiä. Kokonaisuuden pitää olla vireessä.

Jari: Monikanavaisuus ei ole lähtökohtana mielenkiintoinen, mutta se voidaan toteuttaa tarvittaessa. Perusajatus on synkrooni ja arpeggiot.

Antti: Nelikanavaisuus kyllä kiva.

Jari: Itse olen Monon suuri kannattaja.

Antti: Jaahas.

Musiikin Stage 19.30-20.30. Kimi Kärki: mies ja kitara-henkistä folkmusiikkia

Turkulainen kitaristi, kulttuurihistorioitsija ja laulaja / lauluntekijä Kimi Kärki on julkaissut kaksi sooloalbumia. Molempien levytysten tummasävyisten kappaleiden teemat ovat niin historiallisia, romanttisia kuin omakohtaisia; Kärjelle tyypillistä on kulttuuripessimismi, mutta hän näkee kauneutta myös vääristyneessä, katoavassa ja erilaisissa tuhon kuvastoissa.

Musiikin Stage 20.30-24. Musiikkiosaston dj:t soittaa takkatulimusiikkia virtuaalisen takkatulen loimussa

 

Tieto-osastolla 33.30-23.30. Ismo Alanko

Katso Kaamoksen koko ohjelma tästä linkistä: http://www.turku.fi/tapahtuma/pe-11102017-0900-kaamos-2017

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Stage, Tapahtumat

’Jean Sibelius muutti elämäni’, toteaa Lahden Sibelius-festivaalilla viihtyvä progelegenda Jon Anderson

jon anderson

’Jean Sibelius muutti elämäni’. Näin tunnustaa progeyhtye Yesistä tuttu Jon Anderson, joka halusi 70-vuotislahjaksi viikoksi Lahteen kuuntelemaan Sibelius-konsertteja.

Helsingin Sanomien artikkelin mukaan Lahden Sibelius-festivaali on Andersonille varsinainen ’pyhiinvaelluskohde’. Jo maanantainen Helsingin kaupunginorkesterin konsertti sai progelegendan kyyneliin. ”Nyt kuuntelen Sibeliusta ensimmäistä kertaa Suomessa, ja tunnelataus on sekä lavalla että yleisössä vahvin kokemistani”.

Andersonin mukaan Sibelius muutti aikoinaan myös Yesin soundia. Fragile-levyn aikoihin (vuonna 1971) Anderson kuuli sattumalta pätkän Jean Sibeliuksen viidennestä sinfoniasta. Anderson ’hurahti’ täysin ja hankki koko Sibeliuksen tuotannon!

Fragile-levyllä kuullaan jo pätkä Johannes Brahmsia mutta seuraavalla albumilla, Close To The Edge, Sibelius-vaikutteet ilmenivät pitkinä jatkumoina ja sibeliaanisena kehittelynä – levyn ensimmäinen puoli oli yhtä suurta kokonaisuutta. Andersonin  mukaan Sibeliuksessa kiehtoi (ja kiehtoo yhä) omalaatuinen orkesterin käyttö ja tapa rakentaa musiikki niin, että teemat paljastuvat (kuulijalle) vähitellen.

HS:n jutusta paljastuu, ettei Anderson ollut liikkeellä ensimmäisenä. Keith Emersonin Nice-orkesteri versioi Sibeliuksen Karelia-sarjaa jo vuonna 1969. Anderson jatkoi Sibelius-kokeilujaan myös soololevyillään. Sibeliuksen viulukonsertto vaikutti Violin Stories -projektiin, jonka Anderson on toteuttanut Bill Kilpatrickin kanssa.

Lahden Sibelius-viikon jäljiltä Sibeliuksen vaikutus progelegendan sävellyksissä tulee tuskin laimenemaan!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset

The Fish floated away – Chris Squire (1948-2015)

Chris SquireYesin legendaarinen basisti/taustalaulaja Chris Squire ei Musastonkaan paranemistoivotuksista huolimatta päihittänyt leukemiaa, vaan menehtyi 67-vuotiaana vaimonsa käsivarsille 28.6.

Squire perusti Yesin Jon Andersonin kanssa vuona 1968. He olivat hyvin merkillinen parivaljakko. Toinen oli pitkä (Squire), toinen lyhyt (Anderson). Toinen heräsi aikaisin aamulla (Anderson), toinen meni nukkumaan aikaisin aamulla (Squire). Toinen oli henkisen tien kulkija (Anderson), toinen ehkä enemmän bilettäjä (Squire). On paljon puhuttu siitä, miten nämä kaksi eivät tulleet toimeen. Olen kuitenkin nähnyt Andersonin kaksi kertaa livenä, ja molemmilla kerroilla hän on kertonut hauskoja Squire-tarinoita. Side ei selvästikään koskaan kadonnut. ”He ehtivät onneksi vielä viettää lämpimän juttutuokion yhdessä, jonka jälkeen Squire jopa sanoi haastattelussa, että yhteistyö oli vielä mahdollista”. Andersonin kaunis muistokirjoitus löytyy täältä: http://www.jonanderson.com/news.html

Bassottelun lisäksi Squire oli tärkeä laulaja Yesissä. Pistä soimaan satunnainen Yes-kappale studio- tai liveversiona miltä tahansa vuosikymmeneltä, ja melko suurella todennäköisyydellä Squire laulaa solistin rinnalla osan kappaleesta. Squiren kuorotaustasta oli takuulla hyötyä niin laulustemmojen kuin bassolinjojenkin säveltämisessä.

Squire on edelleen ainoa muusikko, joka on soittanut Yesin jokaisella levyllä ja keikalla. Billy Sherwood tuuraa häntä jo sovituilla keikoilla lähitulevaisuudessa, mutta saa nähdä, jatkaako yhtye sen jälkeen. Kuriositeettina mainittakoon, että Squire oli myös ahkera kylvyssä istuja. Tästä hän saikin jo varhain lempinimen ”The Fish”. Samanniminen bassoteos löytyy Yes-levyltä Fragile.

Mitä Chris Squiren muistoksi kuuntelisi? Heart Of The Sunrisen alkuminuutit ovat taivaallisia. Roundaboutin bassolinja on legendaarinen. On The Silent Wings Of Freedom? Onhan näitä. Valitsen kuitenkin ikisuosikkini South Side Of The Skyn, joka löytyy niin ikään levyltä Fragile. Anderson sävelsi kappaleen säkeistöt, mutta Squire lisäsi basson, kitaran ja koskettimien harmoniassa soittaman tapporiffin kohtaan ”Were we colder on that day…”. Väliosa taas tuo hyvin esille Squiren merkityksen laulupuolella. Pelkillä ”lalalala”-tavuilla laulettu osa syntyi hänen kynästään. Kun tarkkaan kuuntelee, huomaa Squiren toimivan myös laulusolistina (”laaalaaalalala”), Andersonin ja Howen vastatessa (”lalalaaala”).

Yesin ulkopuolella Squiren hienoimpia tekeleitä on minusta Safe (Canon Song) soololevyltä Fish Out Of Water (1975). Ja se on todellakin ”canon”, eikä ”cannon”. Kappaleessa nimittäin kuullaan kaanonissa meneviä soittimia.

Persoonana Squire ei tuntunut olevan sen enempää hektinen kuin säntillinenkään. Hänellä oli tapana ajaa Yesin alkuperäinen rumpali, Bill Bruford, hulluuden partaalle perinpohjaisella asioiden punnitsemisella studiossa. Tim Morsen loistavassa Yestories-kirjassa on myös omistettu oma lukunsa tarinoille Squiren myöhästelemisistä. Lopettakaamme tämä muistokirjoitus yhteen näistä tarinoista – kertojana Trevor Rabin:

”We were at a gig and Chris wasn’t there and we were supposed to go on in twenty minutes. No one knew where he was. Finally our tour manager called over to the hotel and he was in his room. We were playing at the Madison Square Garden and the hotel is a considerable distance away from it. Our tour manager told him, ‘Chris, you’re going on in a few minutes! Get down here!’ And Chris’s response was, ‘Well, I’ve just ordered dinner.”

Lepää rauhassa, Chris

1 kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee

Squire on kurko

Chris SquireYesin basistilla, Chris Squirella, on tuoreen raportin mukaan leukemia. Hoitoa on onneksi luvassa. Hän  on ainoa muusikko, joka on soittanut YESin jokaisella keikalla ja levyllä bändin perustamisesta tähän päivään. Squire on rockin arvostetuimpia basisteja, mutta harvemmin näkee mainittavan hänen taustalaulunsa. Yesin laulusolisti on välillä vaihtunut, mutta Squiren usein läpi kappaleen kestävän stemmalaulun ja tunnistettavan äänen ansiosta laulupuoli on aina kuulostanut ainakin jossain määrin aidolta Yesiltä – niin studiossa kuin lavalla. Squiren tuuraajaana toimii Billy Sherwood, joka on Yes-faneille tuttu mies.

Nauttikaamme hetki videosta, jolla Squire esittää hienon soololevynsä Fish Out Of Water (1975) kaksi ensimmäistä kappaletta – vuonna 2012, mikäli esitys on samalta vuodelta kuin YouTube-lataus.

Pikaista paranemista, Chris!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Toimitukselta, Uutiset

Viikon levy

Yes

Fly From Here (2011)

Yes: Fly From Here

Yes: Fly From Here

Kukapa olisi uskonut: vanha The Buggles-yhtyeen tarina We Can Fly From Here on Yesin uusimman albumin peruskivi. The Bugglesin synademot on sävelletty loppuun, tuotettu ja nostettu oikeutetusti uuden Yes-albumin alkuun. Säkenöivä kuusiosainen Fly From Here on kestävin pitkä Yes-biisi sitten Awakenin, joka oli albumilla Going For The One. Kyllä, nimikappale on reilun 20 minuutin pituinen moniosainen sävellys.

Miten tähän päädyttiin? Alkujaan We Can Fly From Here oli sävellys, jota Trevor Horn ja Geoff Downes tarjosivat Yesille jo 1970-luvun lopulla. Ei kelvannut. Horn ja Downes liittyivät kuitenkin joksikin aikaa Yesiin, mutta Fly From Here unohdettiin. Sitten Trevor Horn otti vanhat biisiaihiot jälleen puheeksi… Mukana oleva DVD-dokkari kannattaa katsoa.

Yesin kokoonpano muuttuu yhä vain. Konkarit Chris Squire, Steve Howe ja Alan White ovat saaneet kosketinsoittajaksi Geoff Downesin. Yesin alkuperäinen laulaja Jon Anderson on yllättäen jäänyt pois, ja hänen tilallaan laulaa Benoît David. Ja mikä helpotus, David laulaa kuin satakieli. Trevor Horn ei ole liittynyt uudestaan Yesiin – hän on saanut tuottajana Yesin musiikin jälleen loistamaan. Poissa on kuivakkuus, joka vaivasi esimerkiksi Keys To Ascensionien studioraitoja ja albumia The Ladder (1999). Kymmenen vuoden takainen Magnification oli jo parempi, mutta lievästi ylisovitettu.

Fly From Here paikkaa siis paljon. Albumi on ylväs. Polveileva nimibiisi tuntuu välillä samalta kuin tuhat ihmistä hymyilisi samanaikaisesti juuri Sinulle. Laulaja Benoît David ei tosiaan jätä toivomisen varaa, samalla kun Squiren ja Howen stemmat tuovat kotoisuutta. Erityisesti osat Sad Night At The Airfield ja mahtava Madman At The Screens toimivat upeasti, myös kuulokkeilla.

Loput levystä etenee yllättävän akustisesti. Maestro Squiren laulama The Man You Always Wanted Me To Be on rento ja vakuuttava. Arkistoista esille tuotu Life On A Film Set on jännittävä sekoitus taianomaista liihotusta, akustista kitaraa ja Trevor Hornin bravuurituotantoa. Steve Howen akustinen Hour Of Need toimii myös hienosti. Aivan lopussa palataan vielä näyttävästi Fly From Here-teemaan.

Tuotettu, vaan ei ylituotettu. Kuin 90125, mutta iisimpi. Kuin Magnification, mutta rennompi. Hei me lennetään!

Tuomas Pelttari

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Levynkansitaiteilijoita: Roger Dean

 

 Levynkansitaiteilijoita: Roger Dean

Englantilainen Roger Dean (s. 1944) tuli laajemmin tunnetuksi 1970-luvun alussa Osibisa-yhtyeelle suunnittelemistaan levynkansista, mitkä herättivät kiinnostusta Yes-yhtyeen jäsenissä.Yhtye tilasikin häneltä kannen vuonna 1972 ilmestyneelle Fragile-albumilleen, mikä johti sittemmin pitkään yhteistyöhön. Dean on tehnyt levynkansia Yesin lisäksi muun muassa Uriah Heepille, Gentle Giantille ja Greensladelle. Hänen omaperäinen kuvitustyylinsä on saanut paljon jäljittelijöitä.

(Kokonaisuus esillä Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla helmikuussa 2011)

Yes/Close to the Edge

Yes/Tales from Topographic Oceans

Yes/Relayer

Uriah Heep/Demons and Wizards

Uriah Heep/The Magician's Birthday

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Näyttelyt Raisio