Avainsana-arkisto: Tuomari Nurmio

Musasto suosittelee: 10 valittua muusikoiden elämäkertaa

 

Springsteen: Born to run  (2016)

Bruce Springsteen kuvaa omaelämäkerrassaan kasvamistaan New Jerseyn Freeholdissa, missä hänen mielikuvitustaan ruokkivat ”runous, vaarat ja synkkyys”. Hän kuvailee elävästi periksiantamatonta tietään muusikoksi, varhaisia aikojaan baarien bändikuninkaana Asbury Parkissa ja E Street Bandin nousua maineeseen. Aseistariisuvalla avoimuudella Springsteen kertoo myös ensimmäistä kertaa henkilökohtaisista kriiseistään, jotka inspiroivat häntä luomaan parhaat kappaleensa.

Johnny Cash: Cash omin sanoin  (2003)

Johnny Cash kertoo muistelmissaan matkastaan Arkansasin puuvillapelloilta countryn kuuluisimmaksi kapinalliseksi ja amerikkalaisen juurimusiikin patriarkaksi. Memphisin legendaarisella Sun Recordsilla uransa aloittanut Cash saarnaa musiikista, uskosta, historiasta, maasta sekä rakkaudesta vaimoonsa June Carter Cashiin. Hän kertoo autojen romuttamisista, amfetamiinista, alkoholista, epätoivosta ja lentomatkastaan sairaalan sängyssä. Herra Cash kertoo myös kuinka Carl Perkinsin Rock ‘n’ roll , Run-D.M.C.- ja Red Hot Chili Peppers -tuottaja Rick Rubin auttoi häntä luomaan viime vuosien kiitetyt American Recordings -levytykset.

 

 

Pete Townshend: Kuka olen (2013)

Kitaristipioneerin muistelmat ovat unelmien ja painajaisten avioliitto. Pete Townshendin muistelmateos porautuu syvälle viime vuosikymmenien rockskeneen ja tekijänsä psyykeen. Hypnoottisen vetävästi kirjoittava kitaralegenda kartoittaa siinä paitsi uransa virstanpylväitä myös niitä unelmia ja pelkoja, jotka ovat hänen elämäänsä muokanneet. Hän päästää lukijan vaeltamaan kanssaan niin voittoisilla estradeilla kuin alitajuntansa ahdistavimmissa kammioissakin.

 

 

John Densmore: Riders on the Storm. Elämäni Jim Morrisonin ja Doorsin kanssa (1992)

Tässä on kirja, josta Rollin Stone- lehti kirjoitti arvion: ”Ensimmäinen biografia Doorsista, joka tuntuu siltä kuin se olisi kirjoitettu oikeista syistä, ja on informatiivisin tilitys Doorsin lyhyestä, mutta loisteliaasta ajasta yhtyeenä.”.

Doorsin rumpali John Densmore arvioi tässä muistelmateoksessaan  nietzscheläisen nihilismin tappaneen yhtyeen laulajan Jim Morrisonin. Ehkä myös yletön sankaripalvonta johti Morrisonin ennenaikaisesti Père Lachaisen hautausmaalle Pariisiin. Hänen varsinainen lyyrikon työnsä jäi  kahteen jälkeenjääneiden runojen valikoimaan ja loisteliaaseen runorocklevyyn An American Prayer (1978).

 

Jean-Michele Dupont: Love in vain. Piirtäjä Mezzo (2015)

Sarjakuvaromaani Robert Johnsonin elämästä

Etelän puuvillapelloilla syntynyt Robert Leroy Johnson (1911-1938) on edelleen yksi kaikkien aikojen maineikkaimpia kitaristeja. Legendan mukaan Johnson myi tienristeyksessä sielunsa paholaiselle oppiakseen soittamaan. Naistenmiehenä tunnettu Johnson vietti rankkaa elämää ja menehtyi sen seurauksena jo 27-vuotiaana. Lyhyen uransa aikana hän levytti vain 30 kappaletta. Tämä upea sarjakuvaromaani esittelee uniikin näkemyksen Johnsonin elämästä. Upea mustavalkokuvitus huokuu kohtalokasta tunnelmaa bluesin alkuaikojen tarinaan sopivalla tavalla.

 

Lemmy Kilmister: Lemmy (2003)

Maailman kovaäänisimmän rockbändin nokkamiehen ja hevimetallin ikonin kirjoittama omaelämäkerta. Karismaattinen, huumorintajuinen ja ehdottomuudessaankin suurisydäminen rokkijäärä kertoo, miten Ian Kilmisteristä tuli Lemmy, aikamme kompromissittomin rockikoni. Lemmyn muistelmat ovat  viihdyttävä ja  omaperäinen reissu rockbisneksen varjoisalle puolelle. Ne ovat myös verbaalinen täsmäisku teeskentelyä, terveysintoilua, moralismia, poliittisen korrektiuden nimissä harjoitettua tekopyhyyttä ja kaikenlaista kohtuullisuutta vastaan.

 

Patti Smith: Ihan kakaroina (2010)

Ihan kakaroita on kertomus Patti Smithistä ja valokuvaaja Robert Mapplethorpesta, kahdesta sunnuntailapsesta, jotka hylkäävät turvatun elämänsä seuratessaan unelmiaan ja etsiessään taiteellista vapautta. 1960-luvun lopulla, uransa läpimurtojen kynnyksellä, nämä sielunsisaret vannovat, etteivät kovimmissakaan koettelemuksissa hylkää toisiaan. Smithin intiimi omaelämäkerta New Yorkin villeiltä vuosilta on paitsi seikkailuromaani myös koskettava surulaulu rakkaalle ystävälle – vuonna 1989 AIDS:iin menehtyneelle Mapplethorpelle.

 

Mikko Meriläinen: Wigwam (2006)

 

Wigwam on kaikkien aikojen tärkeimpiä suomalaisia rockyhtyeitä. Wigwam pääsi ensimmäisenä täkäläisenä yrittäjänä kolkuttelemaan kansainvälisen menestyksen portteja – neljännesvuosisata ennen HIM:iä, Nightwishiä tai Bomfunk MC’siä. Vaikka läpimurto maailman hittilistoille jäi saavuttamatta, omaleimainen musiikki on taannut Wigwamille kestävän kulttisuosion niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Wigwam on ollut aina arvoituksellinen ryhmä. Kirja kertoo yhtyeen monivaiheisen tarinan jäsenten yhtyettä edeltävistä hankkeista aina 2000-luvun jälleenyhdistymisiin asti. Kertomukseen tiivistyy piirteitä kokonaisen rocksukupolven kokemuksista.

 

Jukka Lindfors: Tuomari Nurmio: Dumari (2010)

Tuomari Nurmion 30-vuotinen ura on ollut vankkaa nousuvoittoista alamäkeä: ensimmäinen levy myi parhaiten ja on menestynyt parhaiten myös kriitikkoäänestyksissä.  Jokaisella levyllä on omat diggarinsa, ja aina uudet sukupolvet löytävät jotain kiintoisaa tuolta tunteiden kaatopaikalta. Tuntematon on aina kiehtonut Nurmiota enemmän kuin jo nähty. Hän sekoittaa tyylilajeja suruttomasti, virtuaalinen matka kulkee Kalevalan laulumailta Afrikan ja Amerikan kautta Saharan autiomaahan ja Mesopotamiaan, mutta lopputulos kuulostaa aina itsestään selvästi suomalaiselta. Ura Tuomarina on ollut taistelua ja leikkiä, kyseenalaistamista, etsimistä ja onneksi myös löytämistä. Jokin synteesi tuntuu löytyvän kaiken takaa.Dumari on tämän prosessin moniääninen ajankuva, jossa puheenvuoron saavat niin tekijät kuin kokijat, kollegat, ystävät, kulttuuripersoonat, kriitikot ja tutkijat. Näkökulma on stadilainen, kuten Nurmio itsekin, mutta opus on samalla universaali kertomus lauluntekijän ja soittoniekan tiestä, joka jatkuu samalla väsymättömällä libidoenergialla kuin 30 vuotta sitten.

Arianna Stassinopoulos: Maria Callas (1981)

Suuren tähden traaginen elämä

 Hänestä tuli Caruson ohella viime vuosisadan suuri oopperalaulaja. Hänet tunnettiin jumalaisena Äänenä kautta maailman. Kuitenkin hänen elämänsä oli kuin kreikkalainen tragedia, sillä häneen iski kuuluisuuden kirous.  Laulajattaren loistokas ura ja monet myrskyisät vaiheet näkyivät lehtien palstoilla. Millainen oli Maria Callas naisena ja yksilönä? Oliko hän ruma ankanpoikanen, joka uskomattoman tahdonvoimansa ansiosta kehittyi kaunottareksi ja lumosi olemuksellaan ja äänellään kenet halusi? Mitä todella oli kohutun Onassis-Callas romanssin taustalla? Mistä löytyi avain taiteellisten voittojen huipulle? Mitä liittyi lopulliseen fiaskoon? Millaiset olivat suuren diivan uskomattomat ja hätkähdyttävät vaiheet oopperalavalla ja elämän näyttämöllä? Näihin kysymyksiin vastaa Arianna Stassinopoulos kirjoittamassaan Maria Callaksen elämäkerrassa  Maria Callas  (1981).

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, Musasto suosittelee

Viikon levynä soi Tuomari Nurmion sivupersoona Judge Bone

judge_orig

Tuomari Nurmio & Hoedown: Tales Of Judge Bone

Tuomari Nurmio palaa rakkaan lajin pariin. Judge Bone -aliaksen avittamana mies kierrättää Amerikan perinneherkkuja ja osansa saavat folk, blues, country, bluegrass ja gospel. Verrattuna edelliseen Judge Bone -kiekkoon, meno on tällä kertaa ‘salonkikelpoista’ mutta juurevaa – mukana on kotimaisen perinnemusiikin superyhtye Hoedown. Viimeksi Hoedown teki Jukka Gustavsonin kanssa aivan mainion yhteistyölevyn. Mainiosti homma etenee myös Nurmion kanssa. Nurmio jää jopa ‘jalkoihin’.

Judge Bone on tällä kertaa hillitympi, rujous on poissa. Nurmion vokaalisuoritus ei rahise tai rohise vaan miehen äänessä on hallittua selkeyttä. Kyseinen seikka antaa lopputulokselle selkeän suuntaviitan – kokonaisuus onkin pirteää ja vauhdikasta. Country ja bluegrass ovat vahvassa vetovastuussa ja varsinkin Ninni Poijärven viulu sekä Jarmo Nikun banjo ovat merkittävässä osassa. Nurmion kappaleissa piirretään kuvaa villistä lännestä, tai ainakin ajasta ennen moottorikäyttöisiä kulkupelejä. Nurmion tekstit eivät välttämättä tavoittele historiallista todistusvoimaa vaan tunnelmia, still-kuvia. Ongelmaksi muodostuu Nurmion vieraan kielen ääntäminen – mies joutuu panostamaan sanoihin fiiliksen kustannuksella.

Vaikka allekirjoittanut kaipaisi rosoisempaa ulosantia, niin bändiltä kuin Nurmion suusta, albumin vakuuttava perinnehehkutus vie mennessään. Rento, sydämellinen, jopa hengellisen ylevä ulosanti on kunnioittavaa ja omistautunutta. Soitosta löytyy mehukkaita yksityiskohtia. Perinnemateriaalin painotus vaihtelee kappaleesta toiseen – välillä ‘niskan päällä’ on country ja seuraavassa viisussa folk blues. Country on kuitenkin selkeä johtotähti. Blues hoituu myös mallikkaasti, kuuntele vaikka mainio Soultripper. Train-train-train voisi olla todellinen bluesjuna mutta viisu saa maukkaan bluegrass-kasteen. Allekirjoittaneen suosikki on sielukkaan rento ja gospelhenkinen Pinemoor cemetary.

Nurmio onnistui paremmin Dumari ja Spuget -albumilla – varsinkin livetallenne on suorastaan maagista jälkeä. Se, että Nurmio pyrkii laulamaan mahdollisimman hyvin on allekirjoittaneelle albumin kompastuskohta. Samaa taisi yrittää myös Bob Dylan tuoreimmalla levyllään. Tulkinta ennen kaikkea!

nurmiohoedown-622x415

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Tuomari Nurmion tarina kansien väliin

Tuomari Nurmiolta ilmestyy 20.10. elämäkertakirja sekä albumi Paratiisin puutarha. Paratiisin puutarha on irtonaisesti svengaavaa tanssimusiikkia, jota on ryyditetty jousilla ja puhaltimilla. Se on myös universaali rakkaustarina.
Musiikillisen elämäkerran Dumari – Kohdusta hautaan ja paratiisin puutarhaan ovat kirjoittaneet ja toimittaneet Jukka Lindfors, Markku Salo ja Raimo Pesonen. Elämäkerrassa puheenvuoron saavat niin tekijät kuin kokijat, kollegat, ystävät, kulttuuripersoonat, kriitikot ja tutkijat.
Näkökulma on stadilainen, kuten Nurmio itsekin, mutta opus on samalla yleismaailmallinen kertomus lauluntekijän ja soittoniekan tiestä. Teos on järkälemäinen; se sisältää 550 sivua asiaa ja kattaa 60 vuotta stadin ja koko isänmaan historiaa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uutiset