Marja Johansson.
Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!
Viikolla 50 on vuorossa Marja Johansson.
1. Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.
Teen musiikkia taiteilijanimellä Tsembla ja sitä voisin ehkä lähinnä kuvailla elektroakustiseksi psykedeeliseksi instrumentaalimusiikiksi. Soitan myös muissa kokoonpanoissa kuten Kemialliset Ystävät -yhtyeessä, duossa puolisoni Niko-Matti Ahdin kanssa, sekä muissa uusvanhoissa yhteistyöprojekteissa. Järjestän myös Himera -työryhmän jäsenenä musiikkitapahtumia, työpajoja, kuuntelupiirejä ynnä muuta Turun seudulla, marginaalimusiikin ja kokeellisen musiikin kentällä.
2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut musiikintekoosi /työhösi musiikin parissa?
Olen aina nuoresta asti ahminut kirjoja kauhealla vauhdilla. Kaikki mitä teen on tietenkin jollain tavalla tämän mielikuvitusta ruokkivan harrastuksen valossa. On vaikea kuvitella, miten tekisin musiikkia ilman tätä olotilaa, mutta on vaikea hahmottaa konkreettisemmin miten se vaikuttaa. Mutta ovathan musiikkikappaleet eräänlaisia mielikuvitusmaailmoja.
3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).
Maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja ja kirjailijoita, mutta jos kuitenkin esittelen niistä vain yhden, valitsen ranskalainen kirjailija René Daumalin Mont Analogue -teoksen vuodelta 1952, joka julkaistiin viime vuonna suomenkielisenä käännöksenä. Romaani kertoo monikansallisesta retkikunnasta, joka lähtee etsimään myyttistä Mont Analogue -vuorta. Vuori edustaa ihmiselle tuntematonta, saavuttamatonta tietoa, perimmäistä totuutta elämästä tai mitä me siihen haluammekaan lukea. Kirjoitettuaan lehtiartikkelin pyhistä vuorista eri kulttuurien mytologioissa, romaanin päähenkilö ja minäkertoja saa kirjeen lukijalta, eräältä Pierre Sogolilta. Hän on vakuuttunut siitä, että pyhä vuori on oikeasti olemassa ja suunnittelee parhaillaan tutkimusmatkaa tämän selvittämiseksi.
Kirja jäi kesken kun Daumal menehtyi tuberkuloosiin vain 36-vuotiaana, ja se loppuu viidennessä luvussa kesken lausetta. Lukija saa arvata lopun fragmenttien ja muistiinpanojen perusteella, jotka jäivät kustantajan käsiin kirjailijan kuoleman jälkeen. Elokuvaohjaaja Alejandro Jodorowsky käytti kaksikymmentä vuotta myöhemmin kirjaa The Holy Mountain -elokuvan (1973) pohjana – ja sehän kuuluu tietysti lempielokuviini. Elokuva ei kuitenkaan jää kesken, joten jos kaipaa vastauksia (elämän?) mysteeriin, Jodorowsky on keksinyt täydellisen lopun tähän tarinaan.
4. Käytätkö kirjastoa?
Kirjasto oli nuorena lempipaikkani Luulajassa, pohjoisruotsalaisessa rannikkokaupungissa, missä vietin lapsuuteni. Vietin suunnattomasti aikaa kirjastossa, pyysin kirjastonhoitajilta esille LP-levyjä kellarivarastosta ja luin vastakulttuurin klassikkoja ja musalehtiä. Löysin 14-vuotiaana ikivaikuttavan Velvet Undergroundin Peel Slowly And See 5 CD -boksin, ja nauhoitin sen kokonaisuudessaan kasetille.
Olen nykyään myös töissä kirjastossa, jotta käytän luonnollisesti kirjastoa joka arkipäivä, vaikka paikan taika on valitettavasti hävinnyt minulta tämän myötä. Mutta kirjaston kokoelmista löytyy koko ajan uusia aarteita, etenkin ruotsin- ja englanninkielisen kirjallisuuden varastosta löytyy melkein loputtomasti kiinnostavia kirjoja.
5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?
Olisin kenties Leonora Carringtonin The Hearing Trumpet. Se kertoo itsepäisestä 92-vuotiaasta naisesta, joka kuuntelee maailman absurdeja menoja koristeellisen kuulotorven avulla ja lopulta pakenee lahkon kaltaisesta vanhainkodista etsimään pyhää graalia uuden jääkauden tultua.
Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard
Musasto 