Avainsana-arkisto: stoner rock

Musasto suosittelee : Fu Manchu – Action is go!

Alavireisiä fuzzkitaroita & tympeän kuuloista määkinää, yhden kappaleen kuultuaan on kuullut koko yhtyeen tuotannon – periaatteessa kyllä, mutta ei kuitenkaan. Fu Manchu ei typisty tuohon kuvaukseen, tämä stoner rockin edelläkävijäyhtye on musiikkia joka palkitsee kuulijansa musiikilla joka on jostain punkin, rockin, hevin, psykedelian välistä.

Fu Manchu ei ehkä varsinaisesti ole älykkörockia. Toisaalta yhtyeen musiikki ei ole  mitään aivan typerää tai aivotontakaan, saati huumorimusiikkia; se vetoaa siihen osaan aivoja, joka ihastelee muskeliautoja, surffausta, rullalautailua. Tätä kaikkea sekä avaruusmatkailua ym. skifihenkistä yhtyeen sanat lähinnä käsittelevätkin. Fu Manchun musiikissa kuuluu Kalifornian hiekat, aurinko, se kuinka ajetaan viritetyllä autolla surffilaudan kanssa rannalle grillailemaan. Ja vaikka tätä elämää ei ehkä Suomessa pystykään kokemaan, on Action is Go:n kuunteleminen silti kuin heiluttaisi pitkää tukkaa auringonpaisteessa avoautossa – vaikka sitten kuuntelisikin kuulokkeet päässä linja-autossa kalju pipon verhoamana.

Yhtyeellä ei ehkä ole mitään varsinaista klassikkolevyä, mutta tämä, tai King of the road ovat ainakin yhtyeen tuotannossa lähellä sellaista – kulmakiven asemaa. Toisaalta yhtyeen koko tuotanto on hieman kuin vaikka AC/DC:llä. Fanit erottavat nyanssit, mutta kokonaisuus on hyvinkin linjakas ja yhdenmukainen. Action is go kuulostaa vain ja ainostaan Fu Manchulta: punkin energiaa, hevin raskautta ja psykedeliaa.
Levyn soundit ovat iskevät ja silti aavistuksen retrot; hienon äänimaiseman takana on White Zombie -yhtyeestä tunnettu J. Yuenger.
Kaiken tämän hienouden kruunaa Glen E Friedmanin klassinen rullalautailukansikuva vuodelta 1977, joka loistavasti esiintuo juuri sitä energiaa ja tunnetta joka määrittää levyä ja yhtyettä.

P.S. Yhtye saapuu Suomeen 10.3., kiertueella on tietysti esitetty uuden levyn kappaleita, joista ehkä erikoisin on 18 minuuttia pitkä lähes-instrumentaali, jossa vierailevana tähtenä on Rush-yhtyeen kitaristi Alex Lifeson.

https://fumanchuband.bandcamp.com/track/il-mostro-atomico

Antti Impivaara

 

Levy Vaski-tietokannassa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Uncategorized, Viikon levy

Vinyylimania: Xysma – Lotto

Vinyylimania hehkuttaa mielenkiintoisia vinyylilevylöytöjä periaatteella “tarttui mukaan levydivarista”. Tällä kertaa kyseessä ei ole divarilöytö vaan uudelleenjulkaisu.

Xysma – Lotto

Kotimainen metalli/stoner/hard rock -akti Xysma on syystä nostettu jalustalle jo vuosia sitten. Bändin elinkaari osoitti jatkuvaa kehittymistä, evoluutiota. Ei liene väärin sanoa että aina albumin ilmestyessä Xysma oli jo uusien tuulien kourissa – levyt ilmensivät ennemminkin mennyttä kuin tulevaa. Lotto-albumin kohdalla bändi heivasi metallia marginaaliin ja kumppaniksi nostettiin suorempaa rokitusta, jopa indierockin askelmerkkejä räyhäävän stonerin kyytipojaksi. Lopputuloksena on kotimaisen rockin valovoimainen klassikko, joka hämmästyttää edelleen ilmavalla mutta samalla pirun tiukalla olemuksellaan sekä rohkealla heittäytymisellään. Lotto ei malta pysyä pelkästään yhden genrelokeron näytekappaleena.

Svart Recordsin vinyylinä tapahtuva uudelleenjulkaisu soi nautittavan tasapainoisesti ja jo todettua ilmavuutta ei voi muuta kuin ihailla nykyajan täyteen ahdetun äänimaiseman paineessa. Kitarasoundissa on paikoin väreilevää lämpöä, kuin treenikämpän jälkilöylyjä. Mikä parasta, Xysma haastaa jokaisen kappaleen kohdalla. Bändin uran suurin kansainvälinen ”hitti”, Shortest route, kuulostaa kuivan karhealta kuin Danko Jonesin treenikämpälle juuttunut Motörhead. We just came inside on selkeämpää stoner-kivitystä kunnon saatana-perkele -asenteella vahvistettuna, lukuunottamatta indiesöpöilevaa kertsiä. Ja Janitorin laulusta tulee paikoin mieleen CMX (?)

Entä Do’n’do, viisu on tiukkaa ja timmiä rutistusta, groovea ja funkkia unohtamatta…räjähdysherkkää. New gel in town yhdistelee soppaan menevää post punk -särinää – se on post punk stoneria. Aquanaut hämmästyttää lievillä elektronisilla lisukkeilla.

Kiekon ensimmäinen puolisko on niin vahva etteivät sanat riitä. Parhautta. Eikä perspuolen pyllistys ole tällä kertaa kuin aavistuksen harmaampi mutta ehkäpä moniselitteisempi…kokeilevampi. Shoes leikittelee funkimman materiaalin kanssa, One hell of a man löytää kaunistelemattomasta kovuudestaan sielukkaan kosketuksen. The Tram on rosoisemman tyylisuunnan hard rokkia. Millionaire on ehdottoman täydellinen tunnelmastoner-runttaus ja sitä kuuluisaa groovea löytyy. Sorry Josh Homme! Bravado leikittelee mutta ei suinkaan vailla päämäärää – rock’n’rollia stonersäädöillä.

Uudelleenjulkaisun kansi eroaa lievästi alkuperäisestä mutta se anteeksi annettakoon. Onneksi Lotto on julkaistu jo vuonna 1996 sillä tänä päivänä joku studionero ahtaisi soundin tukkoon ja turboahtimen kaupan päälle. Levyn rosoisen käskevän kitarasoundin ilmavuus on jostain toisesta ajasta ja ulottuvuudesta.

Svart Recordsin Lotto-uudelleenjulkaisua lienee vielä jäljellä hyvin varustetuissa (vinyylilevyjä) myyvissä musiikkiliikkeissä.

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Vinyylimania

Viikon levy on Brant Bjorkin albumi Keep Your Cool

brant_bjork_1

Low Desert Punk

 

– Hey, Monkey Boy, why are you unemployed?
’Coz I’m jammin’


Kuuma Kalifornian aurinko, rantahiekka varpaiden alla, tyhjissä uima-altaissa grindaavat skeittarit ja vanhat hipit vaeltamassa rantabulevardilla. Brant Bjork tekee musiikkia, josta huokuu Etelä-Kalifornian lämpö ja rento elämänasenne. Asiat voi ottaa iisimmin.

Brant_Bjork-Kyuss-IMG_5771

Desert Palmin kaupungissa on syntynyt omaleimainen rock-skene, jonka musiikillista suuntausta kutsutaan desert rockiksi. Tyylisuunta yhdistelee usean musiikkityylien elementtejä mm. psykedeliaa, heavyä ja bluesia. Eräs tämän tyylin edustajista on Brant Bjork ja viikon levyksi on valittu hänen soolotuotannostaan kolmas albumi, vuonna 2003 ilmestynyt Keep Your Cool.

Ennen soolouraansa Brant Bjork on soittanut legendaarisissa stoner rock bändeissä, kuten Kyuss ja Fu Manchu, joita pidetään desert rockin suurimpina vaikuttajina. Kyuksen tunnetuin muusikko on Josh Homme, joka johtaa nykyään yhtyettä Queens of the Stoneage.

Kyussin ja Fu Manchun jälkeen Brant Bjork on keskittynyt levyttämään ja esiintymään sooloartistina, sekä oman levy-yhtiön pyörittämiseen. Hän on omistanut Duna Records (lakkautettu 2007) ja Low Desert Punk Records -nimiset levy-yhtiöt, jotka molemmat ovat julkaisseet Bjorkin oman tuotannon lisäksi muiden desert rock bändien levyjä.

Vuonna 2010 Brant Bjork palasi yhteen entisen Kyuss-laulaja, John Garcian kanssa. Mukaan tuli hetkeksi myös Nick Oliveri (Kyuss, Queens of the Stoneage). He keikkailivat Kyuss Lives! nimellä soittaen Kyussin vanhoja hittejä. Entisten Kyuss-jäsenten, Josh Hommen ja Scott Reederin nostettua kanteen tavaramerkin loukkauksesta ja kuluttajapetoksesta, bändin nimeksi muutettiin Vista Chino, jonka kanssa Brant Bjork edelleen keikkailee.

Keep Your Cool (2003)

Albumilla Keep Your Cool Brant Bjork jatkaa omalla rennolla linjallaan. Hän chillailee, jammailee ja kaipaa naistaan. Brantin pehmeä lauluääni ja virtuoosimainen kitarointi ovat helposti tunnistettavissa ja saavat kuulijan hyvälle tuulelle. 

Levyn aloitusraita, Hey Monkeyboy, lyö alkutahdit levyn yleiselle tunnelmalle. Jammailu on joskus tärkeämpää, kuin arkinen aherrus. Kappaleessa I Miss My Chick, Bjork kertoilee kieli poskessa, kuinka hän kaipailee naistaan pitkillä kiertueilla. Gonna Make The Scene kritisoi rokkistarameininkiä ja musiikkibisnestä yleisesti. Funkin, rockin ja bluesin vaikutteet kuuluvat vahvasti Bjorkin musiikissa.

Levyllä on kahdeksan raitaa, joilla Brant Bjork tarinoi elämästä, toiveistaan ja haaveistaan. Hyvän musiikin ja elämän ei tarvitse olla monimutkaista. Keep your cool.

Tapio Koivisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy