Avainsana-arkisto: Ronnie Österberg

Mikko Meriläinen: Wigwam kestää aikaa

Meriläinen ja Wigwam Raisiossa

Raision kirjaston kolmannet Vinyyli-iltamat saivat vieraakseen Mikko Meriläisen. Wigwam-aiheista luentoa tuli kuulemaan useita kymmeniä progressiivisen rockin ystäviä.

Raision kirjaston kolmannet Vinyyli-iltamat saivat vieraakseen Mikko Meriläisen. Wigwam-aiheista luentoa tuli kuulemaan useita kymmeniä progressiivisen rockin ystäviä.

Joensuulainen Mikko Meriläinen tunnetaan kulttuurityöstään suomalaisen progeyhtye Wigwamin parissa. Meriläinen perusti bändille nettisivut vuonna 1998. Pari vuotta myöhemmin hän oli mukana toimittamassa Wigwam-harvinaisuuksien kokoelmalevyä.

Historiantutkija päätyi vähitellen mittavan kirjoitusprojektin ääreen. Meriläisen 500-sivuinen bändihistoriikki Wigwam (Nemo, 2006) on yksi suomalaisen rock-kirjallisuuden perusteoksista. Kirja on ollut loppuunmyyty jo vuosia, mutta sitä on saatavana musiikkikirjastoissa ympäri Suomen.

Wigwam perustettiin 1968. Rockbändin merkittävimmiksi levytyksiksi nousivat Being (1974) ja kultaa myynyt Nuclear Nightclub (1975). Yhtyeen uusin albumi Some Several Moons julkaistiin 2005.

 

* * *

Meriläinen vieraili Raision kirjaston Vinyyli-iltamissa maaliskuussa 2015. Luento oli kirjailijalle ensimmäinen laatuaan. Meriläinen kertoi kirjastaan ja musiikista Musastolle.

Musiikkikirjastokasvatti

Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuskirjastossa työskentelevä Meriläinen kertoo olevansa musiikkikirjastokasvatti:

– Musiikillinen yleissivistykseni kumpuaa Sotkamon kirjastosta. Pienessä kunnassa oli loistavat valikoimat. Vinyylejä ainakin 10 000. Johtui kait siitä, että Heikki Poroila oli ollut siellä kirjastonhoitajana. Sotkamon kirjastoon oli matkaa 60 kilometriä. Kävin siellä yhä useammin kun olin saanut ajokortin.

Kokoelmalevy Fresh Garbage

– Tutustuin Wigwamin musiikkiin 80-luvulla, kun bändi oli tauolla. Näin Wigwamin livenä ensimmäistä kertaa 90-luvun alussa. Kiinnostuin myös nettisivujen teosta, joten yhdistin kaksi asiaa. Perustin Wigwam-nettisivut vuonna 1998. Nuclear Netclubin rakenteelle oli yksi selkeä esikuva: The Band -yhtyeen fanisivut. Nuclear Netclub poiki pian kontakteja ja tietoja. Pari vuotta myöhemmin pääsin toimittamaan yhtyeen harvinaisuuskokoelmaa Fresh Garbage – Rarities 1969–1977. Se oli juhlaa. Hauskempaa hommaa ei olisi voinut saada eteensä.

Kokoelma Fresh Garbage julkaistiin kesän 2000 paluukeikkojen vanavedessä. CD:n vihkossa on kiinnostavaa kuvitusta sekä Mikko Meriäisen ja Suonna Konosen ansiokas Wigwam-artikkeli.

Kokoelma Fresh Garbage julkaistiin kesän 2000 paluukeikkojen vanavedessä. CD:n vihkossa on kiinnostavaa kuvitusta sekä Mikko Meriäisen ja Suonna Konosen ansiokas Wigwam-artikkeli.

– Pertti Hakala oli tehnyt Love Proge 2CD-kokoelmat Siboneylle jo 90-luvulla. Hakalan oli määrä toimittaa myös Wigwam-harvinaisuuksien kooste. Kiireiden vuoksi Hakala ehdotti työhön minua sekä toimittaja Suonna Konosta. Teimme kokoelmalevyä kahdestaan. Saimme käyttöömme Ylen arkistonauhoja, Siboneyn ja Tapio Korjuksen arkistoja, joista valitsimme biisejä. Kuuntelimme matskua jota ei kukaan ollut kuullut neljännesvuosisataan.

– Fresh Garbagelta jäi pois paljon materiaalia. Korjuksen livenauhoissa on aineistoja, jotka kannattaisi julkaista. Lontoon Hyde Parkin keikkaa 30.8.1975 ei ole vieläkään julkaistu, vaikka siitä oli aikoinaan puhetta. Huhujen mukaan jotain ennenjulkaisematonta saattaa ilmaantua.

* * *

Mikko Meriläinen signeeraa Wigwam-historiikkia Raisio-huoneessa 2.3.2015.

Mikko Meriläinen signeeraa Wigwam-historiikkia Raisio-huoneessa 2.3.2015.

– Kokoelmalevyn jälkeen syntyi myös idea Wigwam-kirjasta. Vaikutti siltä, että kukaan ei ole kirjaa tekemässä – vaikka rock-kirjoja julkaistiin paljon tuohon aikaan. Päätin sitten kokeilla itse.

Barney Hoskynsin tekemä kirja The Bandistä oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Myös radio-ohjelma ja kirja Jee jee jee vaikuttivat. Jee jee jee antoi paljon uutta tietoa ja analyysia siitä, miten suomalainen rock oli kehittynyt.

– Askel nettisivusta Wigwam-historiikkiin oli suuri. Aloittamisen aikaan minulle ei vielä ollut selvää, mitä alan isona tehdä. Olin ollut työssä myös kirjastossa. Mietin, voisiko kirjoittamista tehdä ammatikseen. Koin kirjanteon jonkinlaiseksi meriitiiksi ja saavutukseksi. Halusin nähdä miten kirjaprojekti toteutetaan.

– Wigwamin jäsenet olivat kiinnostuneita. Ennen haastattelujen aloittamista olin jo käynyt läpi monenlaista muuta aineistoa: lehtijuttuja ja muuta. Muutama kustantaja oli kiinnostunut, yhden kanssa tein sopimuksen.

– Tein kirjaa pikkuhiljaa lomilla ja virkavapailla. Työ eteni nopeammin kun sain apurahan. Sen turvin pystyin panostamaan kirjaan usean kuukauden ajan. Kustannustoimittajan kanssa tehtiin monta kierrosta, hiottiin kirjaa ennen kuin se saatiin lopulta julki.

– Wigwam ei ollut kovin huima myyntimenestys vaikka kaksi painosta otettiin. Seison kyllä edelleen kirjan takana, en tosin ole

Meriläisen kirjoittama Wigwam-historiikki julkaistiin vuonna 2006. Kysy teosta omasta kirjastostasi!

Meriläisen kirjoittama Wigwam-historiikki julkaistiin vuonna 2006. Kysy teosta omasta kirjastostasi!

palannut sen pariin moneen vuoteen. Tulin mielelläni Raisioon, sillä Vinyyli-iltamiin pyydetty esitelmä taitaa olla ensimmäinen. Edes silloin tuoreeltaan ei tullut tällaisia pyyntöjä!

* * *

– Joitakin vuosia sitten esillä oli muitakin kirjaprojekteja. Yksi oli aiheista oli Tasavallan Presidentti. Kirja Pressasta olisi ollut luonteva, samoin Jim Pembroken elämäkerta. Wigwam-kirjassa kun ei mennä kovin syvälle bändin jäsenten elämään.

– Jotkut musiikkialan toimijat kysyivät, josko minua kiinnostaisi kirjoittaa heistä kirja. Koin, että minulla on varaa sanoa ei, koska olin niin voipunut Wigwam-projektista. Ehkä uusiin tilaisuuksiin olisi pitänyt tarttua. Kirjat olisivat kuitenkin olleet tilaustöitä. Wigwamin kanssa en laskenut työtunteja. Olen toimittanut pari muun alan juttua, mutten “oikeita kunnon kirjoja”.

– Salolaiset Mikko Vienonen ja Timo Lähteenmäki tekivät aivan loistavan kirjan Koit ny rauhoittu! (Teos, 2009). Yhtään ei haittaa vaikka kirjassa ei ole mukana kovin merkittäviä bändejä. Tuon tyyppistä lähestymistapaa voisi tulevaisuudessa harkita.

Classic rock

– Wigwam on kestänyt aikaa. Siitä ollaan edelleen kiinnostuneita vaikka jo 30 vuotta sitten jotkut saattoivat tuhahdella bändin musiikin vanhentuneen. Jotain ajattomuutta siinä on, arvoja jotka kestävät. Suomalaista classic rockia.

– Luultavasti se tärkein Wigwam-elementti minulle on Jim Pembroke, hänen popmainen tyylinsä. Pembroke on ollut bändissä alusta lähtien. Hän vetää vertoja kansainvälisille nimille, kuten The Beatles, Rolling Stones, Pink Floyd ja David Bowie. Pembroke on minusta erinomainen lauluntekijä. Hän voisi olla huomattavasti arvostetumpikin. Myös tekstimaailmassa olisi paljon avattavaa.  Ammennettavaa riittäisi kyllä. Tuotannon kokonaiskaarta ei ole analysoitu kunnolla.

– Pidän myös Jukka Gustavsonin ja Pekka Pohjolan ajan progemmasta Wigwamista. Muistan, että Being oli ensikuulemalla pelottava. Kaikki Wigwam-levyt kolahtivat jossain vaiheessa. Monet klassikot kun vaativat riittävän määrän kuuntelukertoja, esimerkiksi  Love-yhtyeen Forever Changes.

Tuomas Pelttari, kuvat ja teksti.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee, Uutta ja retroa

Raision kirjaston levynkansinäyttelyn aiheena Wigwam

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosaston helmikuun levynkansinäyttelyn aiheeksi on nostettu Wigwam. Näyttely ennakoi samalla 2.3. Raision musiikki-ja taideosastolla järjestettävää Vinyyli-iltamat -tapahtumaa. Wigwam-kirjan kirjoittaja Mikko Meriläinen saapuu Raisioon kertomaan Wigwamin kunniakkaasta historiasta tuoreita kuulumisia unohtamatta.

wigwjuliste Pieni

Wigwamin kolme kautta

Wigwam on kenties kautta aikain merkittävin suomalainen rockyhtye, jonka historia voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Yhtyeen progressiivinen vaihe kesti vuodet 1968–74, jolloin erityisesti Jukka Gustavson ja Pekka Pohjolan panos Jim Pembroken sävellysten rinnalla korostui huipentuen Being-levyyn (1974).

Wigwam ykkösen hajottua Jim Pembroke ja Ronnie Österberg kokosivat Wigwam kakkosen (1974–78), johon heidän lisäkseen liittyivät Pekka ”Rekku” Rechardt ja Måns Groundstroem. Yhtyeen tyyli muuttui pophenkisemmäksi. Kauden kohokohta oli mestarillinen Nuclear Nightclub -albumi (1975), jolla Wigwam kolkutteli ensimmäisenä suomalaisena rockyhtyeenä kansainvälisen läpimurron oven.

Wigwam kakkosen hajottua 1978 seurasi hiljaiselon aika, joka päättyi 1990-luvun alussa alkaneeseen kolmanteen luomisvaiheeseen. Se huipentui Some Several Moons -albumiin (2005). Wigwam kolmosessa yhtyeen voimakaksikko Pembroke-Rechardt jatkoi siitä, mistä he edellisessä vaiheessa jäivät.

Tänä päivänä Wigwam nauttii kultti suosiota, sillä yhtyeen omaleimaisella musiikilla on yhä uskollinen kannattajajoukkonsa niin meillä Suomessa kuin ulkomaillakin. Wigwamin ajankohtaisuutta lisäävät yhtyeen entisten jäsenten tuoreet soololevyt: Jim Pembroken viime vuonna ilmestynyt loistava If The Rain Comes -soololevy samoin kuin Jukka Gustavsonin & Hoedownin loistavat arvostelut saanut Mountain Information -albumi ovat upeaa jatkoa Wigwamin tuotannolle.

 

Teksti Altti Koivisto

 

wigw1

wigvam2

Hard n' Horny

Hard n’ Horny

Tombstone Valentine

Tombstone Valentine

Fairyport

Fairyport

wigwam being

Being

 

Live Music From The Twilight Zone

Live Music From The Twilight Zone

Nuclear Nightclub

Nuclear Nightclub

 Lucky Golden Stripes and Starpose

Lucky Golden Stripes and Starpose

Dark Album

Dark Album

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Svart Records jakaa rakkautta, osa 1 (Magyar, Tabula Rasa, Blues Section)

Turkulaisen Svart Recordsin vinyyliformaatissa uudelleenjulkaisemaa Love Records -tuotantoa on markkinoilla jo usean nimikkeen verran. Ensimmäisenä kauppoihin ehtivät Magyarin, Blues Sectionin ja Tabula Rasan klassikkoalbumit.

Magyar: Uusiin Maisemiin

Vuonna 1969 Varkauden seudulla perustettu Magyar erottui aikalaisistaan ainakin itse tehtyjen suomen kielellä esitettyjen viisujen sekä Jukka Itkosen runollisten tekstien ansiosta. Nuoren Voimain Liiton kilpailun ansiosta vuonna 1970 levyttämään päässyt orkesteri osoitti heti kyntensä kantaaottavan vihertietoisuuden saralla – sinkkubiisi Elävien hauta lienee Magyarin “tunnetuin” kappale. Aikansa brittirockin ja folkhenkisen fiiliksen sattumia tarjoillut Magyar ei kaihtanut luontoa sivuavia tekstejä. Progevivahteilla ja popsävyillä koristeltu Magyar avasti latua myöhemmin seuranneelle suomeksi lauletun rockin buumille – Hector oli lähempänä kuin iholla. Paikoin vokalisti Harry Gunaropulosin äänestä tulee mieleen samoihin aikoihin maata kiertänyt Kirka.

 

 

Magyar ehti julkaista yhden kokopitkän albumin. Uusiin Maisemiin -niminen kaunosieluisesti runoileva ”kadonnut” rock-klassikko ilmestyi Love Recordsin kautta vuonna 1973, Måns Groundstroem toimiessa tuottajana. Albumilta löytyy väkevän liekehtivää jazz-vivahteista progerokkia, Jethro Tull -sukuista folkhuuma ja paljon vihreillä arvoilla lastattua ilmavaa maalailua. Itkosen tekstit ovat suvereeneja runohetkiä. Mikä parasta, tekstit eivät eksy liian vaikeaselkoiseksi alitajunnan tuuletukseksi – leikkisän maanläheisellä otteella etenevä sanailu välittää tunteita.

Svart Recordsin julkaiseman vinyylipaketin toinen levy tarjoilee vielä Magyarin neljä sinkkubiisiä, myös edellämainitun Elävien hauta -kappaleen. Lisäksi mukaan on sanoitusten lisäksi tyrkätty jo cd-painoksessakin mukana ollut Jukka Itkosen asiaa tunteva historiankirjoitus.

Magyarin Uusiin Maisemiin on elävä klassikko ajalta, jolloin kotimaan kielellä laulaminen kuului vain käännösbiiseihin. Mainio kokonaisuus kestää täysipainoista tehokuuntelua armon vuonna 2013 – ja tekstien osalta osumatarkkuus on edelleen lähellä kymppiä.

 

Tabula Rasa: Tabula Rasa

Tabula Rasa oli yksi 1970-luvun alun Härmälandian tärkeimmistä progeorkestereista. Yhdessä Finnforestin kanssa Tampereen suunnalla vaikuttanut Tabula Rasa osoitti Helsingin ulkopuolellakin olevan progehenkistä elämää. Kangasalla vuonna 1972 perustettu orkesteri aloitti huipulta – pop-yhtyeiden SM-kisoista irtosi toinen sija ja jo vuoden kuluttua bändi lämppäsi jo Wigwamia. Kotimaan kielellä operoinut orkesteri viljeli selkeitä Jethro Tull -vaikutteita ja Mikko Alatalon teksteissä otettiin kantaa moneen suuntaan.

 

 

Bändin esikoisalbumi Tabula Rasa vuodelta 1975 kuuluu kotimaisen rockin klassikko-osastoon. Tabula Rasan debyyttiä äänitettiin Ruotsissa miehityksellä Heikki Silvennoinen, Asko Pekkanen, Tapio Suominen, Jarmo Sormunen ja Jukka Leppilampi. Jim Pembroke soitti levyllä pianoa. Reippaan iloluontoinen ja vapaana hengittävä albumi sai ominaisväriä vahvasta huiluosastosta. Laajalla kaarella maalailevat kappaleet tekivät oikeutta aikansa progeilmastolle ja tietynlainen kaunosieluisuus on vahvana läsnä. Myös Silvennoisen Jukka Toloselta lainaavalle kitaratyöskentelylle on annettava korkeat tyylipisteet (kuuntele vaikka Nyt maalaan elämää -kappaleen liekehtivää kitaran ja huilun vuoropuhelua) ja Leppilammen vokaalityöskentelyn hienoavaraisuus on käsinkosketeltavaa. Toisaalta juuri laulusuorituksen ailahtelevaisuus aiheuttaa albumin suurimmat miinukset.

Alatalon teksteissä on reilusti romanttishenkistä ympäripyöreyttä mutta myös purevuutta – tekstit ovat kuitenkin kokonaisuutena onnistuneesti ”korkealentoisuutta sivuavaa nuoren miehen realismia”. Svart Recordsin vinyylimuotoinen uudelleenjulkaisu tuo kyseisen klassikon jälleen perusvirtasen saataville, alkuperäisessä formaatissa. Levypussista löytyvä Kari Sipilän maalaus näytti cd-versiossa lähinnä säälittävältä – toista on vinyylipaketin mukana tuleva taidearkki. Mainio levy on saanut kiitettävän perusteellisen uusiopainoksen.

Blues Section: Blues Section

Varsinkin jälkikäteen tarkasteltuna Blues Section oli miehistöltään täysiverinen superbändi. Keväällä 1967 perustettu kokoonpano piti sisällään jo Jim Pembroken Pems-kokoonpanossa yhdessä soittaneet Hasse Wallin, Ronnie Österbergin ja Pembroken. Basistina toimi Måns Groundstroem ja saksofonistina loisti nuori Eero Koivistoinen.

 

 

Vaikka Blues Sectionin juuret olivat Bluesbreakers-tyyppisessä sinisessä musiikissa, kokoonpano intoutui usein hyvinkin kokeilevaksi jazz- improvisoinniksi. Varsinkin Wallin ja Koivistoisen tyrmäävät instrumenttikaksintaistelut säteilevät suoranaista neroutta. Pembroken sävelkynän vahvuus yhdistettynä Wallin ja Koivistoisen virtuositeettiin antoivat kokoonpanolle avaimet todellisen klassikon luomiseen. Otto Donnerin ja Atte Blomin tuottama kokopitkä albumi Blues Section ilmestyi vuonna 1967. Bändillä oli heittää tulille omia biisejä täyden levyllisen verran mikä oli tuolloin perin ainutlaatuista. Lisäksi Pembroken biisikynä oli terässä. Levy nosti Hasse Wallin ”superkitaristiksi” eikä Koivistoisenkaan maine ainakaan kokenut arvonalennusta!

Varsinkin levyn b-puolen viisuista löytyy vapaana hengittävää sooloilua vähintäänkin kiitettävästi. Carpets and bags and balls on hämmentävä free jazz -tuokio. Wallin kitaroinnista voi nauttia vaikka mainion perusbluesin Once more for the roadin avulla. Answer to life ja End of poem ovat sävellyksinä parasta a-luokkaa – täysin kansainvälistä tasoa.

Svart Recordsin vinyylimuotoisen uudelleenjulkaisun muhkealle soundille ei voi kuin jakaa lämmintä kättä. Wallin sooloskeba ja Koivistoisen foni soivat suorastaan viekottelevasti. Blues Sectionin blues/rock/proge/fuusiojazz-keitos on hämmästyttävää ja elinvoimaista, yhä tänäkin päivänä. Kansainvälisen tason taidonnäyte ja sukupolvensa kotimainen suunnannäyttäjä vuodelta 1967.

J.Kaunisto

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee