Kitarakuningas Jimmy Page 70 vuotta
Rock-historian merkittävimpiin kitaristeihin kuuluva Jimmy Page (s. 9.1.1944) on tehnyt pitkän uran muusikkona, sillä jo 1960-luvun puolivälissä hänet tunnettiin yhtenä Englannin käytetyimpänä studiokitaristina. Hänen soittoaan kuullaan muun muassa Kinksien, Rolling Stonesien, Whon, Themin, Donovanin ja Joe Cockerin varhaisilla levyillä.
Page kuitenkin kyllästyi aikaa myöten studiomuusikon työhönsä, sillä hän halusi päästä soittamaan elävän yleisön eteen. Kesällä 1966 Jimmy Page liittyi suosionsa huipulla olleeseen Yardbirdsiin. Yhtyeen toisena kitaristina oli tuolloin vuotta aiemmin Eric Claptonin tilalle tullut Jeff Beck. Kahden tulevan superkitaristin yhteinen aika Yardbirdseissä jäi kuitenkin lyhyeksi Jeff Beckin erottua yhtyeestä vuonna 1967. Beckin ollessa vielä mukana Yardbirds esiintyi Michelangelo Antonionin kuuluisassa vuonna 1966 valmistuneessa Blow-up –elokuvassa esittäen kappaleen Stroll On. Yardbirdsien tarina alkoi kuitenkin olla lopuillaan, sillä vuoden 1968 heinäkuussa yhtye hajosi lopullisesti. Itse asiassa Pagen ja basisti Chris Drejan oli tarkoitus koota uusi Yardbirds, mutta viimeksi mainitun vetäydyttyä hankkeesta Jimmy Page alkoi miettiä kokonaan uusia soittajia rinnalleen.
Ensimmäinen soittaja, jota Page pyysi mukaan yhtyeeseensä oli basisti John Paul Jones (John Baldwin, s. 3.1.1946). Hän oli toiminut Pagen tavoin aikaisemmin studiomuusikkona, ja he olivat olleet kumpikin mukana Donovanin Hurdy Gurdy Man –albumin levytyssessioissa. Sen sijaan kaksi muuta Pagelle suositeltua muusikkoa laulaja Robert Plant (s. 20.8.1948) ja rumpali John Bonham (s. 31.3.1948) olivat suurelle yleisölle ennestään täysin tuntemattomia. Ensimmäiset keikkansa uusi kokoonpano teki nimellä The New Yardbirds, mutta vuoden 1968 lopulla yhtyeen nimeksi tuli Led Zeppelin.
Vuoden 1969 alkupuolella ilmestynyt yhtyeen esikoisalbumi Led Zeppelin oli tyyliltään raskasta bluespohjaista rockia, joka oli osaltaan näyttämässä suuntaa heavyrockin synnylle. Toinen uuden tyylisuunnan syntyyn ratkaisevasti vaikuttanut levy oli samoihin aikoihin ilmestynyt Jeff Beckin Truth. Led Zeppelinin vielä saman vuoden lopulla ilmestynyt kakkosalbumi Led Zeppelin II merkitsi lopullista läpimurtoa yhtyeelle oltuaan listaykkösenä sekä Englannissa että Yhdysvalloissa. Jimmy Pagen yhtye oli löytänyt oman tyylinsä ja Led Zeppelin II –albumista on tullut heavyrockin monumentaalinen klassikko. Levyn sävellyksistä on tunnetuin Whole Lotta Love, joka kuulostaa yhä todelliselta tajunnan räjäytykseltä.
Led Zeppelinin toinen suuri klassikkoalbumi on vuonna 1971 ilmestynyt Led Zeppelin IV, jolla yhtye oli varmasti luomisvoimansa huipulla. Levyn aloittavat kaksi hurjaa jytäpalaa Black Dog ja Rock And Roll ottavat luulot pois kaikilta epäilijöiltä heti alkuunsa. Täysin toisenlaista tunnelmaa tarjoaa sen sijaan folkhenkinen The Battle Of Evermore, jolla vierailee Fairport Conventionin laulajatar Sandy Denny. Albumin ehdottomasti kuuluisin sävellys on kuitenkin kaikkien aikojen Led Zeppelin klassikko Stairway To Heaven upeine Jimmy Pagen kitarasooloineen. Led Zeppelin IV on kiehtova kokonaisuus, joka ammensi vaikutteita monelta suunnalta. Yhtye eli loistonsa aikaa ja teki loppuunmyytyjä kiertueita eri puolilla maailmaa.
Nelosalbuminsa jälkeen Led Zeppelin julkaisi 1970-luvulla vielä neljä studioalbumia ja yhden livelevyn. Heavyrockin jättiläisen tarina päättyi kuitenkin yhtyeen rumpalin John Bonhamin kuolemaan 25.9.1980.
Led Zeppelinin jälkeen Jimmy Page on jatkanut uraansa tehden yhteisiä levyjä Roy Harperin, David Coverdalen ja Robert Plantin kanssa. 1980-luvun puolivälissä hänellä ja Paul Rogersilla oli The Firm –yhtye, joka julkaisi kaksi albumia. Lisäksi Page on julkaissut soololevyn Outrider vuonna 1988. Led Zeppelinin kolme jäljellä olevaa jäsentä ovat esiintyneet muutaman kerran yhdessä, jolloin rumpalina on ollut muun muassa edesmenneen John Bonhamin poika Jason Bonham.
Jimmy Page on varjellut yksityisyyttään tarkasti. Sen vuoksi viime vuonna suomeksi ilmestynyt Brad Tolinskin kirja Jimmy Page – yksinoikeudella on poikkeuksellisen mielenkiintoista luettavaa.
Altti Koivisto
Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosaston näyttelykokonaisuudessa esillä Jimmy Pagen Led Zeppelin -kauden levynkansia:
Robert Plant on Led Zeppelinin hajottua tehnyt mittavan soolouran, joka ansaitsee mielestäni enemmän huomiota kuin se on saanut. Led Zeppelinin kaltaisen megabändin jälkeen on vaara, että soolotuotanto jää vääjäämättä sen varjoon. Plantin soololevyiltä kuuluu ennen kaikkea soittamisen riemu ja avoin asenne erilaisia musiikkityylejä kohtaan. ”Lullaby and… The Ceaseless Roar” ei tee tuohon kaavaan poikkeusta, vaan musiikki on tuoreen kuuloista ja siinä on sujuvasti ja ennakkoluulottomasti yhdistelty esimerkiksi pohjoisafrikkalaista ja arabialaista musiikkia rockiin.
Musasto 