Avainsana-arkisto: popmusiikki

Viikon levy: Sia – Colour the small one (2004)

Sia_Colour_the_Small_One

Colour the small one on australialaisen Sia Furlerin kolmas levy. Levyllä Sia fiilistelee r&b:n, jazzin ja popin maailmoissa. Colour the small one on Sian edellisiä levyjä rauhallisempi ja tunnelmallisempi. Sian omien sanojen mukaan levy on helppoa kuunneltavaa. Kappaleita ovat olleet tekemässä Sian lisäksi mm. levyn tuottaja Jimmy Hogarth, basisti Samuel Dixon ja Beck.

Colour the small one julkaistiin vuonna 2004 Australiassa, Britanniassa ja Euroopassa. Levyn Amerikan valloitus tapahtui muutama vuosi myöhemmin. Amerikkalaiset löysivät Colour the small one:n sen jälkeen kun Breathe me –kappale soi Mullan alla TV-sarjassa. Sian muitakin kappaleita on päätynyt TV-mainoksiin ja -sarjoihin sekä elokuviin.

Breathe me:n lisäksi nostaisin omiin suosikkeihini Sunday:n. Sunday on tarttuvaa poppia ja eroaa mielestäni levyn muista kappaleista. Kauneimman laulun tittelin vie Natale’s song. Jos ihastut tämän levyn herkkiin tunnelmiin, suosittelen tutustumaan myös Sian Some people have real problemslevyyn vuodelta 2008.

Sia on tehnyt paljon musiikkia myös muille artisteille. Viimeisimmällä Britney Spearsin levyllä, Britney Jean, on kolme Sian kappaletta. Tunnetuin yhteistyö on ehkä David Guettan kanssa valmistunut Titanium, jonka Sia esittää.

Sia netissä: http://siamusic.net/

Colour the small one Vaski-kirjastoissa

Päivi/Kaarinan kaupunginkirjasto

Jätä kommentti

17 helmikuun, 2014 · 18:38

Viikon levy: Evelyn Evelyn (2010)

evelynevelyn

Evelyn Evelyn on Amanda Palmerin ja Jason Webleyn yhteisprojekti, joka sekoittaa musiikkia, tarinankerrontaa ja kabareeta. Levyllä esiintyvät Evelyn ja Evelyn Neville ovat yhteenkasvaneet kaksoset. Heillä on kaksi päätä, kaksi kättä, kolme jalkaa, kolme keuhkoa, kaksi sydäntä ja yhteinen maksa. Sisarusten elinikäinen yhteiselo synnyttää ristiriitaisia tunteita sekä heissä itsessään että kuulijassa. Minuuden ja identiteetin rajoja pohtiessa menee pidempään kuin albumin keston verran.

Evelyn Evelyn on Nevillen siskosten ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa julkaistu levy. Toisaalta sille ei oikeastaan kaipaa jatkoa, sillä levyllä kerrottu tarina ja sen luoma maailma muodostavat sellaisenaan eheän ja kokonaisen taideteoksen. Kappaleiden välissä kerrotaan kolme tarinapätkää, jotka kuvaavat Evelynin ja Evelynin elämää syntymästä nykyhetkeen. Palmerin ja Webleyn eläytymisen ansiosta kuulijan myötätunto on tiukasti kaksosten puolella.

Levyn musiikki on ottanut vaikutteita monelta taholta. Friikkisirkuksen äänimaisema rakentuu soittorasioista, torvisoitosta, ukulelen helinästä, harmonikasta, melankolisista jousista ja väliin vimmaisesti taotusta pianosta, ja mukaan mahtuu lähes koko orkesteri. Albumia äänitettiin yli kolmen vuoden ajan ja sillä esiintyy kymmeniä muusikoita, joten uutta kuultavaa löytää vielä lukuisien kuuntelukertojen jälkeen.

Kappaleiden sanoituksissa kuuluu sekä Palmerin anteeksipyytelemättömyys että Webleyn lempeä absurdius. Moniäänisyys ja monipuolisuus näkyvät lyriikoissakin: Elephant, elephant on kielellä leikkimisen ilotulitusta, kun taas Chicken man toistaa kahta sanaa uudestaan ja uudestaan. Hienoimmat kappaleet ovat jotain siltä väliltä. Avaus Evelyn Evelyn tuo kuuntelijan sisään kieroutuneeseen maailmaan, jonka tuskaisuus kulminoituu toiseksi viimeiseen vetoon My space. Coveresitys Joy Divisionin kappaleesta Love will tear us apart saa levyn viimeisenä raitana uusia odottamattomia sävyjä.

Evelyn Evelyn ei ole helppo sulatettava, mutta Amanda Palmerin ja Jason Webleyn musiikin ystäville tämä levy kolahtaa varmasti. Ja mikäli artistit omana itsenään ovat jääneet tuntemattomiksi, tästä on hyvä aloittaa. Evelyn Evelyn on yhtä aikaa tiivistymä Palmerin ja Webleyn musiikista sekä paljon enemmän kuin tekijöidensä summa.

1 kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Viikon levy: Maná – Drama y Luz (2011)

MAN51657Meksikon Guadalajarasta kotoisin oleva latinorockin pioneeri, Maná oli minulle ennestään tuntematon bändi. Ystävän suosituksesta tutustuin yhtyeen musiikkiin kuuntelemalla neljää levyä, joista viikon levyksi valikoitui 2011 julkaistu Drama y Luz.

Manán musiikki on hyvin perinteistä populaaria rockia. Biisit rullaavat hyvällä poljennolla ja vokalisti/kitaristi Fher Olveran ääni on ihanan pehmeä, sopivasti käheä. Yhtyeen ura on kestänyt pitkään, jo noin kolmen vuosikymmenen ajan. Maná on erittäin suosittu latinalaisessa Amerikassa ja varsinkin kotimaassaan Meksikossa, jossa se vetää stadionit täyteen. Pitkällä uralla on ollut monia kokoonpanon muutoksia. Maná on soittanut nykyisellä miehistöllä vuodesta 1997 saakka. Manán musiikki miellyttää varmasti monen ikäisiä kuuntelijoita. Bändin soundissa voi kuulla vaikutteita hard rockista, viihteellisestä latinoiskelmästä ja popista, mutta myös yhtä hyvin calypsosta, reggaesta ja ska-musiikista.

Vuonna 2011 julkaistu Drama y Luz (suom. Draamaa ja valoa) on Manán yhdestoista levy. Yhtye on julkaissut myös kaksi albumia nimellä Sombrero Verde vuosina 1981 ja 1983. Manán Drama y Luzin letkeät latinorytmit vievät kuuntelijan hetkessä talven tuiskun ja tuiverruksen keskeltä kuumalle biitsille, jossa tuoksuu hiekka, lämmin iho ja aurinkovoide. Drama y Luz -levyn sanoitukset eivät kuitenkaan kerro letkeästä rantaelämästä, vaan rakkaudesta, riippuvuudesta, rasismista ja viriävästä toivosta. Maná ottaa usein sanoituksissaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Ihmisoikeudet, siirtolaisten olosuhteet ja ympäristön tila ovat aiheita, joita yhtye lauluissaan paljon käsittelee. Elämän eri puolia luotaavat sanoitukset ja tarttuvat melodiat ovat varmasti suuren suosion taustalla. Drama y Luz -levyllä ei ole yhtään huonoa kappaletta. Ensimmäinen kappale Lluvia al corazón on mielestäni levyn paras. Toinen suosikkini on Latinoamérica. Drama y Luzilla on yhteensä yksitoista kappaletta, jotka muodostavat kauniisti soljuvan kokonaisuuden. No te rindas -biisistä löytyy kaksi versiota. Tätä levyä on kiva kuunnella uudelleen ja uudelleen!

Maná on Fher Olvera (laulu/kitara), Alex González (rummut), Sergio Vallín (kitara) ja Juan Calleros (basso)

MT

Lähteet:
Manán viralliset sivut – http://www.mana.com.mx
Wikipedia

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Uhrijuhla on ilmavaa popmusiikkia

Kuin leijaa lennättäisi

Single ulkona, albumi tulossa

Kauko Röyhkän verkkaisesti hahmottelema yhtye Uhrijuhla on julkaissut ensimmäisen singlensä Liian kaukana//Kivettynyt metsä. Herkät biisit vetävät puoleensa magneetin lailla.

Turkulainen Svart Records julkaisee Uhrijuhlan debyyttialbumin joulukuussa. Keikkoja on tulossa, mutta millä kokoonpanolla? Musasto haastatteli kitaristi Markus Myllykangasta.

 

Uhrijuhlan kitaristi Markus Myllykangas.

Miten Uhrijuhla ja sinä päädyitte yhteen?

Kauko Röyhkä muutti Turkuun muistaakseni 2009 syksyllä, samaan pihapiiriin, missä itse asuin jo vaimoni kanssa. 2010/2011 vuosina sitten hieman tutustuttiin. Nähtiin pihalla, juteltiin musiikkijuttuja ja vaihdeltiin suosikkilevyjä keskenämme. Taisi olla viime tammikuussa kun taas juteltiin musajuttuja pihalla. Kauko mainitsi, että hän on parisen vuotta pyörittänyt Uhrijuhla -nimistä orkesteria, joka perustettiin 500 kg lihaa -yhtyeen raunioille. Laulajina olivat Kaukon vaimo Olga ja Xysman Janitor. Innostuin bändistä ja heitin ihan huvikseni ”jos tarvitte kitaristia niin laita soittoa mulle”. Soitto tuli viikon päästä. Seuraavaksi oltiin treenaamassa, ja aika pian jo studiossa. Albumi onkin nyt tätä kirjoittaessani valmis ja lähdössä painoon.

Miten kuvailisit yhtyeenne musiikkia ja soundia?

Näkisin Uhrijuhlan psykedeelisenä popbändinä. Tunnelmallista, leijuvaa musaa, mutta aika monipuolista. Uhrijuhla ei kuulosta modernilta, tuotetulta, kuten suurin osa nykybändeistä. Ja nyt en tarkoita, että bändi olisi pelkästään ”vanhan, hyvän ajan” ihannointia. Mukana on myös modernimpi fiilis.

Ensimmäinen singlenne on juuri ilmestynyt. Miltä kappaleet Liian kaukana ja Kivettynyt metsä tuntuvat?

Piisithän tuntuvat mukavalta – varsinkin kun saatiin vinyyliseiska ulos Svartin kautta. Palaute on ollut pääosin positiivista.

Sinkkuraitojen orgaanisuus ja lievä huojunta tuntuu maagiselta. Helppoa ja syvää yhtä aikaa. Uhrijuhla kenties omimmillaan?

Levy on nauhoitettu livenä sisään. Tuosta syystä piisitkin ovat orgaanisia ja elävät aika paljon. Tarkoituksemme oli myös, että jätetään piiseihin eloa ja luonnollisuutta eikä hiota kaikkia särmiä pois, muuten levystä olisi tullut liian kliininen. Elikkä kyllä, Uhrijuhlaa omimmillaan. Ollaan tosi tyytyväisiä lopputulokseen.

Mitä voimme odottaa debyyttialbumiltanne?

Albumi tulee ulos Svart Recordsin kautta 7.12.2012. Parhaimman kuvan bändistä saa kuuntelemalla koko levyn kokonaisuudessaan sitten kun se tulee kuunteluun ja myyntiin. Jos yrittää kuvailla bändiä liikaa itse niin tuntuu, että pilaa jotakin olennaista. Antaa kuulijan kuunnella ihan itse levyä ja päätellä miltä levy kuulostaa.

Svart Night #1, Bar Loose, Helsinki.Entä keikat? Millä kokoonpanolla soitatte?

Keikkoja on sovittu kaksi, Helsinki (Svart Night #1, lauantai 10.11.2012, Bar Loose) ja Turku. Pyritään saamaan hieman lisää keikkoja kun levy tulee ulos. Uhrijuhlan nykyinen kokoonpano on: Olga (laulu, koskettimet), Kikke (rummut), Juhana (kitara), Kimmo (basso, koskettimet), Markus (kitara), Olli (kitara) ja Janitor (laulu). Tämä kokoonpano toivottavasti tulee olemaan myös seuraavan levynteon kokoonpano. Uusia piisejä on jo iso liuta tuloillaan. Kauko toimii Uhrijuhlan taustalla, yhtenä lauluntekijöistä.

Tavoitteita nyt ja tulevaisuudessa?

Nyt on pääprioriteetti keikoissa. Odotellaan levynjulkaisua ja yritetään säätää lisää keikkoja. Uusia piisejä tekisi mieli jo päästä vääntämään. Itse asiassa ollaan jo soiteltukin aikaa montaa uutta veisua treenikämpällä.

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee

Kiitos musiikista, ABBA!

Uutta ja retroa Turun Musiikkikirjastossa

ABBA

Abban levynkansia.Nyt lainattavana Abban klassikkoalbumeita, mukana myös muutama Deluxe Edition sekä boksit Thank You For The MusicThe Albums ja The Complete Studio RecordingsEsillä Turun Musiikkikirjaston Loungessa myös Abban nuotteja, DVD-levyjä sekä historiikit ja muuta kirjallisuutta yhtyeen vaiheista. Tervetuloa kirjastoon!

ABBA on käsite

Agnetha, Anni-Frid, Benny ja Björn tekivät musiikkia, joka on yhä vertaansa vailla. Vuosina 1973–1981 julkaistiin kahdeksan albumia, joista parhaat muokkasivat popmusiikkia ikuisesti. Yhtye hajosi vuonna 1982, mutta musiikki elää.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Boksit, Elämäkerrat englanniksi, Elämäkerrat suomeksi, Musasto suosittelee, Uutta ja retroa

Viikon levy: Anna Eriksson – Mana

Tämän vuoden keväänä Anna Eriksson pääsi yllättämään ja kunnolla. Jos mulla olisi sydän -singlekappaleen ensimmäistä kertaa kuultuani totesin vain, että onpas nyt synkkää. Olin silti vähän skeptinen, vaikka tiesinkin artistin muuttaneen viime vuosina tyyliään jatkuvasti popin suuntaan. Ajattelin, että muu levy saattaa sittenkin olla vanhan tyylistä, iskelmällisempää. Lopulta kuitenkin musiikkimedioista alkoi tulla positiivisia arvioita ja levyä kuvailtiin niissä hyvin mielenkiintoiseksi. Pakkohan Mana oli itsekin hankkia kuunneltavaksi.

Ensimmäinen kappale Sanokoot mitä vaan pysäyttää kuulijan heti alkuun tunkemalla suoraan iholle. Eriksson laulaa ensimmäiset säkeet ilman säestystä, ja sanat tuntuvat tulevan todella tunteella. Tämä piirre onkin leimaavaa koko loppulevylle: tulkinta tulee todella sydämestä, nyt kun kaikki kappaleetkin ovat itse tehtyjä, sekä sävellyksien että sanojen puolesta. Tyylillisesti on siirrytty todella tummasävyisen popin puolelle musiikkitaustan koostuessa pääasiassa pianon, jousien ja koneiden käytöstä. Sävellyskin on heti ensimmäisessä kappaleessa loistava.

Laulutyyli palvelee musiikkia nyt täydellisesti: enää ei onneksi ns. huutolauleta ylidramaattisia melodioita, sillä se ei omiin korviini ikinä kuulosta hirveän hyvältä, vaikka artistilta ääntä löytyisikin. Nyt Erikssonin laulu hivelee korvia, mutta revittelyäkään ei puutu, Rakkauden ateisti menee jo todella rokkaavaksi esitykseksi. Levyn musiikkityyli on yhtenäinen, mutta kappaleet eroavat toisistaan sopivasti, esim. Orjantappuran ruusut pohjautuu jousisoittimiin ja Jos mulla olisi sydän pääasiassa koneisiin. Yhtään edes keskinkertaiseksi jäävää kappaletta ei levyn yhdeksän teoksen joukosta löydy. Huippuhetket ja omat suosikit löytyvät Manalta kuitenkin helposti, itselleni ne ovat tällä hetkellä Sanokoot mitä vaan, hyvin kaunis Tikaritaivas ja loppupuolen intensiiviset Paha mies ja Maailma palelee.

Anna Eriksson on siirtynyt tämän levyn myötä kotimaisten laulaja-lauluntekijöiden parhaimmistoa kohti vauhdilla. Yli 15 vuotta kokemusta suomalaisella musiikkikentällä kuuluu esiintymisessä suurena taitona, varmuutena ja uskalluksena. 10 vuotta sitten Eriksson tuskastui iskelmälaulajana ja viihdyttäjänä olemiseen, hän halusi tehdä jotakin haastavampaa ja saada ihmiset itkemään, koska viihdyttäjiä on jo tarpeeksi. Nyt hänellä on musiikkinsa tekemisessä taitoa, rohkeutta ja näkemystä koskettaa kuulijoitaan aivan uudella tavalla. Toivon ja uskonkin, että tätä tyyliään kehittäessään ja säilyttäessään musiikissa samanlaisen tekemisen palon, saamme kuulla häneltä vielä monia uusia vähintään tämäntasoisia albumeja.

Tuomas Aitonurmi

Mana varattavissa Vaski-verkkokirjastosta

1 kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Solina Records popmusiikin syvällä lähteellä

Solina Records

– Be Your Own Customer –

Solina RecordsMusiikkiaarteita maakunnasta, osa 7

Turkulainen levy-yhtiö Solina Records julkaisee laadukasta popmusaa ja indietä – synapopista lasermetalliin. Ja työtä tehdään suurella sydämellä. Useat  kiinnitykset ovat turkulaisia, koska Solina on halunnut tuoda esiin paikallista osaamista. Musaston artikkelissa perustajat Tom Riski ja Jori Sjöroos kertovat levy-yhtiöstänsä. Solina Records on Musaston juttusarjan Musiikkiaarteita maakunnasta seitsemäs osa.

Näyttely Musiikkikirjastossa

Solina Recordsin vitriininäyttely on avattu Turun Musiikkikirjastossa 31.8.2012. Esillä on kansitaidetta, Solinan tuotantoa eri formaateissa, julisteita, paitoja, tarroja… Näytteillä on Kalle Taivaisen tekemä taideteos, joka on kuvattu Magenta Skycoden toisen albumin kanteen. Solinan kansitaidetta ovat tehneet myös  Kea & Emil Bertell, CHRZU, Noora Isoeskeli, Sirpa Särkijärvi, Kaija Papu, Paola Suhonen ja Tomi Tuominen. Tervetuloa kirjastoon!

Solina Recordsin perustajat Jori Sjöroos (vas.) ja Tom Riski.Musiikkia vuodesta 2005 alkaen

Turkulaiset Tom Riski ja Jori Sjöroos perustivat levy-yhtiö Solina Recordsin vuonna 2005. Syksyyn 2012 mennessä julkaisuja on kertynyt parisenkymmentä. Pieni firma on pärjännyt markkinoilla hyvin. Kehuja on tullut sekä kuluttajilta että kriitikoilta. Solinan yhtyeissä ja artisteissa on jotain erityistä, joka vetoaa kuulijoihin.

Ensimmäinen Solinan julkaisema albumi oli Magenta Skycoden IIIII (2006). Jori Sjöroosin johtaman yhtyeen debyytti oli suuri taiteellinen menestys. IIIII:n myynti rohkaisi uutta levy-yhtiötä eteenpäin, ja sittemmin levyä on myyty tuhansia kappaleita. Myös MS:n kakkosalbumi Relief (2010) on ollut menestys.

Solina Recordsin näyttely Musiikkikirjastossa syyskuussa 2012.Turkulainen Déclassé julkaisi Solinalla esimerkilliset konelevyt Remain Still (2006) ja Silos (2008). Vuonna 2010 Nightsatanin debyytti Midnight Laser Warrior loi ilahduttavan käsitteen lasermetal. Askelta uuteen ulottuvuuteen oli tuottamassa Jori Hulkkonen. Solinan uusin menestyslevy on Burning Heartsin erinomainen kakkosalbumi Extinctions (2012). Tunnetuimpia Solinan albumeita on julkaistu myös huoliteltuina LP-painoksina.

Kenties hillittömin produktio on vuonna 2008 julkaistu Mr. Velcro Fastenerin ja Reverend Bizarren split 12″, jolla yhtyeet esittävät toistensa kappaleita. Edellä mainittujen lisäksi Solinalle ovat levyttäneet myös Heroin And Your Veins ja doomahtava Arkhamin Kirjasto. Uusimmat kiinnitykset ovat Sans Parade ja synapopduo Sin Cos Tan.

***

Tom Riski ja Jori Sjöroos puhuvat:

Millaiseen tarpeeseen Solina Records perustettiin?

– Mulla oli musajutut junnannut pitkään tyhjäkäyntiä itsellä eli ei syntynyt enää mitään omaa musaa. Jori taas teki koko ajan huippujuttuja studiossa. Solinan logon on tehnyt Tomi Tuominen, Turun Peter Saville.Kun oltiin vielä pitkään keskusteltu, että olisi kiva julkaista itse kaikkea hyvää musaa, mitä ympärillä tehdään, niin Solina Records perustettiin 24.9.2005 Jorin syntymäpäivänä. Brittiläinen Factory Records toimi suurena innoittajana.

– Ekaksi julkaisuksi Jori ehdotti oman uuden bändinsä Magenta Skycoden debyyttialbumia. Saimme täydellisen startin levy-yhtiölle – ja albumin, joka toi näkyvyyttä tuoreelle lafkalle. Paita: Magenta Skycode. Vitriini: Turun kaupunginkirjasto.Magentan IIIII-albumista on otettu muistaakseni 13 painosta ja sitä on myyty koteihin yli 7500 kappaletta.

Millainen levy-yhtiö Solina Records on?

– Pieni ja omaehtoinen, ja tällaisena tulee pysymäänkin. Mitään ei tehdä muodon tai muiden vuoksi.

Millaista ääntä Solina haluaa pitää?

– Musiikillisiä rajoja ei ole eli olemme valmiita julkaisemaan lähtökohtaisesti mitä vaan. Toisaalta julkaisemme vain musiikkia, josta pidämme molemmat sataprosenttisesti. Toki haluamme myös tuoda esille paikallista osaamista. Sainauksistamme Heroin And Your Veins on Tampereelta. Reverend Bizarre on turkulais-lohjalainen, Sin Cos Tan turkulais-helsinkiläinen!

Kuinka paljon teette musiikillista yhteistyötä Solinan artistien kanssa?

– No tottakai yhteistyötä tehdään paljonkin, varsinkin kun monissa Solinan julkaisemissa bändeissä soittaa samoja tuttuja kasvoja. Aika vähän pyrimme kuitenkin ohjailemaan albumin sisällössä.

Oletteko mukana artistienne levynkansien suunnittelussa?

– Kyllä, mutta lähinnä kommentoijina. Annamme yleensä taiteellisen vapauden bändille ja kansitaiteilijalle.

Miten arkista/juhlavaa työnne levy-yhtiössä on?

– Hyvin arkista. Illat menee läppäri sylissä.

Miten lisenssisopimukset muiden levy-yhtiöiden kanssa tehdään?

– Neuvottelemalla ennen kaikkea sellaiset diilit, jotka hyödyttävät bändiä eikä niinkään Solinaa. Toki yhtiötäkin pitää ajatatella, mutta Solina ei ole  päätyömme. Voimme huolehtia enemmän bändien edunvalvonnasta sopimuksissa.

Onko uusintajulkaisujen tuottaminen teille tärkeätä?

– Ei ole. Niitä teemme aina silloin tällöin, jos joku albumi on sellainen, jonka haluaisimme saattaa uudelleen kuuluville. Pääasiassa me olemme julkaisseet uusintajulkaisuina vain sellaisia albumeita, joissa Jori on ollut mukana.

Miten markkinoitte Solinaa?

– Ahkerasti! Mielestäni paras markkinointikeino musiikille on tietysti musiikki itse. Word-of-mouth on kuitenkin se paras markkinointikeino. Käytämme kaikkia markkinointikanavia – siis sekä online että perinteisiä kanavia, bändien omat sivut, blogit, wikit, foorumit, sosiaalinen media, perinteinen musiikkimedia, webmedia, radiot jne. Albumipromootiossa käytämme toisinaan myös ulkomaisia PR-toimistoja.

Millaista menestystä olette saaneet?

– Kaikki julkaisut ovat saaneet mukavasti positiivista palautetta kuuntelijoilta ja kriitikoilta. Magenta Skycoden molemmat albumit ovat menestyneet sekä myynnillisesti että kriitikoiden levyarvioissa aivan mahtavasti. IIIII ja Relief ovat olleet aivan kärkisijoilla sekä kuuntelijoiden että kriitikojen Vuoden albumit -listauksissa. Magentan levyjen tuotoilla tätä toimintaa aika kauan itse asiassa pääasiassa pyöritettiin.

– Kun IIIII-levy julkaistiin uudestaan vinyyli-formaatissa (LP+7″) juhlan kunniaksi, nousi se Rumban albumilistalle sijalle 14 ja myös Suomen viralliselle listalle. Lisäksi IIIII-levyn kansi pääsi TOP10:n Soundi-lehden järjestämässä Suomen hienoin levynkansi kansanäänestyksessä. Samoin This Empty Flow’n klassikkoalbumi Magenta Skycode nousi Rumban albumilistalle sijalle 12 ja Reverend Bizarre vs. Mr Velcro Fastener nousi sinkkulistan sijalle 5. Déclassé on menestynyt aikanaan musavideoillaan ja saanut niistä palkintoja.

– Jori on myös saanut vuoden tuottajan Emma-palkinnon aikanaan tuottamalla samana vuonna Magenta Skycoden IIIII-levyn ja PMMP:n Kovemmat kädet. Lisäksi Magenta Skycoden Relief on saanut vuoden alternative/indie Emman.
Burning Hearts ja Nightsatan ovat saaneet suitsutusta ympäri maailmaa albumeistaan. Nightsatan oli monen musablogin tai webmedian ”Vuoden parhaat albumit” -listoilla, ja Nightsatanin musa on levinnyt musablogeissa ympäri maailman. CHRZU:n ohjaama Outro-filmi, johon Nightsatan teki scoren, sai juuri kunniamaininnan Espoon Cinéssä Méliés d´Argent -kilpailussa.

– Burning Heartsin helmikuussa 2012 julkaistu kakkoslevy Extinctions nyt on saanut aivan huippu-arviot ympäri maailmaa. Burning Hearts on jo aika tunnettu yhtye maailmalla indie-piireissä. Lisäksi Extinctions -levyn kansi sai kunniamaininnan Vuoden Huiput-kilpailussa joka on Grafian järjestämä Suomen merkittävin kommunikaation muotoilun ja markkinointiviestinnän kilpailu.

Voitteko kertoa tulevasta, mitä julkaisette seuraavaksi?

– Vielä syksyllä julkaisemme albumit musiikkituotannon huippuosoite Aurakatu 15:ssä vaikuttavilta Sans Paradelta ja Sin Cos Tanilta. Sans Parade on kahdeksanhenkinen mm. Déclassésta ja Star You Star Me:stä tutun Jani Lehdon sekä huippuäänisen singer/songwriter Markus Perttulan uusi yhtye, jota voisi kuvailla termillä ”orchestral pop”.

– Sin Cos Tan taas on Villa Nahista tutun Juho Paalosmaan ja supertuottaja Jori Hulkkosen yhteinen synapopbändi. Villa Nahin ja Hulkkosen synapop-projekti Processoryn taukoilleissa miesten luova energia kanavoituu Sin Cos Taniin ja yhtye tullaan näkemään myös keikoilla. Syksyllä on siis tiedossa kuumaa kamaa. Molempien yhtyeiden albumit tulevat olemaan todella kovia. Ja Magenta Skycoden uusi levy tulee keväällä 2013!

Lisää Solinasta Facebookissa!

Stop The Press! Uusi BH-video + Solina-ilta Klubilla

Burning Heartsin uusi musiikkivideo Modern Times sai ensi-iltansa 5.9.2012. Ohjaus/kuvaus: muotisuunnittelija, IvanaHelsingin perustaja ja elokuvaohjaaja Paola Suhonen. 

Turun Klubilla järjestetään 13.10.2012 Solina-ilta. Mukana ovat Magenta Skycode, Nightsatan, Burning Hearts ja Sin Cos Tan.

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Musiikkiaarteita maakunnasta, Näyttelyt Turku

Futupopin klassikoita Turun Musiikkikirjaston levynkansinäyttelyssä

Mitä on futu? No ainakin tätä.

Talk Talk: The Party's Over ja The Human League: Dare!Futuristisen syntikkapopin aalto tuntui erityisesti 1970-1980-luvun taitteen vaiheilla. Synth pop oli luonnollinen osa brittiläisen uuden aallon transformaatiota.

Classix Nouveaux, Depeche Mode, Thomas DolbyDuran Duran, John FoxxThe Human League, Gary Numan, OMDSoft CellUltravox, Talk Talk, Midge UreVisageYazoo ja muutamat muut olivat jonkin aikaa juhlituimpia konemusiikin uudistajia. Mikä parasta, muutamassa vuodessa tehtiin kunnioitettava määrä klassikkolevytyksiä. Nuoret muusikot eivät kumartaneet ketään, paitsi ehkä kirkkaimpia esikuviaan. Heitä olivat David Bowie, Roxy Music ja Kraftwerk.

Syntsapoplevyjä lainattavana Turun Musiikkikirjastossa.

Viisi klassikkoa näytteillä, CD-levyjä lainattavana

Turun Musiikkikirjaston 21.8.2012 avatussa levynkansinäyttelyssä on esillä viisi levytystä, joita aika ei haalenna. Näytteillä ovat LP-levyt

° Talk Talk: The Party’s Over 1982

° The Human League: Dare! 1981

° Depeche Mode: A Broken Frame 1982

° Thomas Dolby: The Golden Age Of Wireless 1982

° Yazoo: Upstairs At Eric’s 1982

Musiikkikirjaston Loungessa on lainattavissa alan musiikkia. CD-levyt ovat esittelytornissa, popmusiikin CD-hyllyn lähellä.

Tyyli ennen kaikkea

Esillä oleva vieraannuttavan tuntuinen levynkansitaide kuvaa erottumisen ja hyväksynnän tarvetta. Kansikuvat  muistuttavat meitä siitä, että persoonasi ei häviä vaikka teet musiikkisi syntetisaattoreilla. Haluttiin puolustaa humaaniutta ja uskallusta.

Yksi kansitaiteen ja kiihkeän musiikin ulottuvuuksista oli kuitenkin eskapismi.Todellisuutta paettiin maalausten ja valokuvateosten futuristiseen ihmiskuvaan. Toisinaan ihmisen esineellistymistä myös pelättiin, ja esimerkiksi taiteilija

Thomas Dolby: The Golden Age Of Wireless.James Marsh korosti usein töissään yksilön suhdetta luontoon. Ja kun bändin tai artistin valokuva oli kannessa, niin toivotuin tulos saavutettiin vakavana ja kovassa meikissä.

Isoja ja pieniä klassikoita

Näyttelyn artistit ja yhtyeet olivat kaikki uuden alun äärellä vuosina 1981-1982. Talk Talk onnistui yli odotusten debyyttialbumillaan. The Party’s Over tehtiin tuottaja Colin Thurstonin kanssa, joka tuotti myös Duran Duranin kaksi ensimmäistä albumia.

Sheffieldiläisen The Human Leaguen kolmas albumi Dare! nosti kulttibändin superbändiksi, vaikka yhtye oli hajota vain vuotta aiemmin. Sinkku Don’t You Want Me oli suuri hitti ympäri maailmaa. 

Depeche Moden toinen albumi A Broken Frame oli urotyö. Tulevaisuus näytti synkältä, koska lauluntekijä Vince Clarke oli eronnut bändistä. Piinaa kesti kuitenkin vain hetken, sillä Martin Gore sävelsi klassikoita yhä sujuvammin. Vince Clarke keskittyi DM:n jälkeen yhteistyöhön laulaja Alison Moyetin kanssa. Yazoon upea Upstairs At Eric’s sisältää klassikot Don’t Go, Only You ja Winter Kills.

Syntsaguru Thomas Dolby tunnettiin taianomaisena sessiomuusikkona, joka loihti koskettimistaan ihmeitä esimerkiksi yhtyeille Def Leppard ja Foreigner. Ensimmäinen oma albumi  The Golden Age Of Wireless on taidonnäyte vertaansa vailla. Maalaukselliset Flying North, Windpower ja One Of Our Submarines ilahduttavat yhä.

Tervetuloa kirjastoon!

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Näyttelyt Turku

Viikon levy: Duran Duran – All You Need Is Now (2011)

1. All you need is now
2. Blame the machines
3. Being followed
4. Leave a light on
5. Safe (in the heat of the moment)
6. Girl panic!
7. A diamond in the mind
8. The man who stole a leopard
9. Other’s people’s lives
10. Mediterranea
11. Too bad you’re so beautiful
12. Runaway runaway
13. Return to now
14. Before the rain

80-luvun brittiläinen megabändi Duran Duran julkaisi viime vuonna 13. studiolevyn, All you need is now. Levyn on tuottanut Mark Ronson, joka on tehnyt yhteistyötä mm. Lily Allenin ja Amy Winehousen kanssa. Ronson ja Duran Duran löysivät uudelleen tutun DD-soundin. Mark Ronson on sanonut, että yhtye on ollut hänelle tärkeä musiikillinen innoittaja. All you need is now -levyä voisi jopa luonnehtia paluuksi 80-luvun kultakauteen, jolloin Rio ja Seven And The Ragged Tiger –albumit räjäyttivät yhtyeen maailmanlaajuiseen suosioon.

Rämisevä nimibiisi All you need is now on mielestäni levyn ärsyttävin kipale, mutta onneksi meno paranee. AYNIN on kokonaisuutena hyvin rullaavaa popmusiikkia, joka saa tanssijalan vipattamaan. Simon Le Bon laulaa upeasti. Roger Taylor tykittää rummuissa, John Taylor rytmittää menoa bassolla ja Nick Rhodes vastaa upeista syntikkasoundeista tuttuun tapaan. Kitaraa soittaa Dominic Brown, joka palkattiin vuonna 2006 bändistä eronneen Andy Taylorin tilalle.

All you need is now -levyn helmiksi nousevat kappaleet Leave a light on, joka on herkän balladimainen. A diamond in the mind -kappaleessa sellot soivat kauniisti. Pieni timanttinen välisoitto nivoo levyn yhtenäiseksi äänimaailmaksi toistamalla nimibiisin teemaa. The man who stole a leopard -kappaleella on mukana amerikkalainen R&B-laulaja Kelis. Mediterranea keinuttaa kuuntelijan kesäiseen lomatunnelmaan aaltojen pauhatessa taustalla. Levyn toiseksi viimeinen kappale Return to now on samantyyppinen välisoitto kuin alkupuolen A diamond in the mind. Viimeinen biisi Before the rain on hieno lopetus, joka jättää kuuntelijalle rauhallisen tunnelman.

AYNIN miellyttää varmasti pitkänlinjan faneja, jotka saattoivat pettyä yhtyeen edelliseen Red carpet massacre -levyyn. Red carpet massacren aikana yhtye teki töitä amerikkalaisen tuottajan ja hip hop -artisti Timbalandin kanssa. RCM:a on luonnehdittu lähinnä noloksi, joten syystäkin fanit ottivat tutun DD-soudilla porskuttavan All you need is now –levyn riemuiten vastaan.

Duran Duranin suomalaiset fanit joutuivat pettymään kesäkuussa 2011, kun bändi joutui perumaan koko Euroopan kiertueen laulaja Simon Le Bonin ääniongelmien vuoksi. Duraneiden piti esiintyä Helsingissä KaisaFest -tapahtuman lavalla 18. kesäkuuta. Suomen keikan odotus on ollut pitkä ja jatkuu siis edelleen. Duran Duran on esiintynyt Suomessa vain vuonna 1982. Yhtye soitti silloin keikat Helsingissä ja Turussa.

Duran Duran on Simon Le Bon (laulu), John Taylor (basso), Roger Taylor (rummut), Nick Rhodes (kosketinsoittimet) ja Dominic ”Dom” Brown (kitara). Virallisesti Dom Brown ei kuulu kokoonpanoon. Hän on ollut mukana vuodesta 2006.

MT
Lähteet:
Duran Duran
Wikipedia

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Viikon levy: Enrique Iglesias – Euphoria (2010)

Heinäkuussa 2010 julkaistiin latinalaistähti Enrique Iglesiaksen yhdeksäs studioalbumi, joka on tasapainoisesti kaksikielinen (englanti ja espanja). Se on tuotettu yhteistyössä RedOnen ja Fernando Garibayn kanssa. Levyllä vierailee myös lukuisia suuria nimiä kuten esimerkiksi Usher, Ludachris, Akon, Pitbull ja Nicole Scherzinger. Enrique on tehnyt suurimman osan sanoituksista itse.

Albumi on hyvin erikoinen, koska sen englanninkieliset kappaleet ovat pääosin klubimusiikkia. Esimerkiksi RedOnen tuottamat hittikappaleet ”Dirty Dancer” ja ”I like it”. Espanjankieliset kappaleet ovat astetta hitaampia ja syvällisempiä, kuin englanninkieliset. Levyllä yhdistyy Enriquen menevä ja tunteikas puoli. Se, että onko niitä hyvä sekoittaa samalle albumille, onkin sitten toinen kysymys.

Enrique Miguel Iglesias Preysler (syntynyt 8. toukokuuta 1975 Madrid, Espanja) on espanjalainen laulaja-lauluntekijä, malli ja näyttelijä. Iglesias aloitti musiikkiuransa meksikolaisessa indie-levy-yhtiössä Fonovisa Recordsissa, joka auttoi tekemään Iglesiaksesta yhden maailman suosituimman latinalaisamerikkalaisen artistin. Enriquen ura on siis ollut vauhdissa melkein jo pari vuosikymmentä. Albumeista kaikkein paras on silti ehkä ollut juurikin tämä uusin levy Euphoria, vaikka se on saanutkin hieman kritiikkiä kaksikielisyydestään ja lajieroistaan. Enriquelta on tulossa luultavasti aika pian jo uutta tuotosta, mitä suuret fanimäärät odottavatkin!

Meidän mielestämme levy on tosi hyvä, koska siinä on englantilaisia ja espanjalaisia kappaleita. Levyllä yhdistyy juuri sopivasti hidas ja rauhallinen puoli sekä menevä ja iloinen klubimusiikki. Erilaista Enriqueta siis samassa paketissa. Lisäksi meidän mielestämme levystä niin mahtavan tekivät tunnetut vierailevat artistit ja uudenlainen hittitunnelma.

TET-harjoittelijat Roosa ja Sara

Enrique Iglesias – Euphoria Vaski-kirjastoissa

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy