Avainsana-arkisto: Peter Gabriel

Peter Gabrielin klassikkoalbumi So

Soihdun lailla listoille

Gabrielin vuonna 1986 julkaistu So oli sooloartistin ensimmäinen studioalbumi, joka sai varsinaisen nimen. Kannen suunnitteli Malcolm Garrett.

Gabrielin vuonna 1986 julkaistu So oli sooloartistin ensimmäinen studioalbumi, joka sai varsinaisen nimen. Kannen suunnitteli Malcolm Garrett.

Peter Gabrielin viides studioalbumi So julkaistiin vuonna 1986. Kolmen levyn deluxe-versionakin julkaistu albumi on ajankohtainen, sillä Gabrielin pitkä kiertue Back To Front saapuu pian Suomeen. Gabriel konsertoi Helsingissä 20. päivä toukokuuta. Kiertueella on esitetty erityisesti klassikkoa So, yhtä 1980-luvun brittirockin merkkiteoksista.

Rocktähden maailmankiertue yltää toista kertaa Suomeen. Ensimmäisestä kerrasta onkin jo aikaa. Gabriel esiintyi Helsingin jäähallissa syksyllä 1987.

From Genesis to Gabriel

Peter Gabriel (s. 1950) nousi progebändissä Genesis lähes ikoniseen asemaan. Persoonallinen vokalisti ja esiintyjä ei pelännyt mystisen tarinankertojan roolia. Laulajan karisma vetosi yleisöönkin. Korkeatasoiset Genesis-albumit  Nursery Cryme, Foxtrot, Selling England By The Pound ja The Lamb Lies Down On Broadway ovat ilman muuta rockmusiikin merkkiteoksia.

peter gabriel 1–4 ja So

Vuosina 1977–1982 julkaistut soololevyt peter gabriel 1–4 jättivät myös syvät jäljet brittirockin kaanoniin, mutta popmusiikin maailmassa Gabriel oli tietyllä tapaa outsider aina levyyn So asti. Monet uudet fanit eivät Sledgehammerin grooven villitessä tienneet tähden Genesis-vuosista mitään.

Aiempien levyjen hitit Solsbury Hill, Games Without Frontiers ja Shock The Monkey pääsivät esille, mutta eivät välttämättä antaneet suurelle yleisölle tarvetta hankkiutua emolevyn ääreen. Vuonna -86 julkaistu So oli toista maata. Se esitteli rohkeasti Gabrielin biisikeskeisempää ilmaisua, jota singlelohkaisut ruokkivat saumattomasti.

So on myös albumi, jolla Gabriel pystyi tuomaan yhteen artistisen kehityksen, rikkaan tuotannon ja kaupallisuuden. Musiikin syvyys ja helppous yhdistyvät poikkeuksellisella tavalla. Levytyksen ajattomuus syntyi suurelta osin Daniel Lanois’n kanssa tehdystä tuotantotyöstä ja äänimaiseman hallinnasta.

Syvyyttä ja listahittejä

Sledgehammer, Don’t Give Up ja Big Time olivat hittejä, joiden promovideot olivat kiitettävästi esillä MTV:n rotaatiossa. Monet muistavat Gabrielin palkitut videot nimenomaan Music Television kukoistusajalta. Tyylikäs ja kylmänviileä So sai ansaittua lisähuomiota.

Gabriel luotsaa äänellään eritasoisia tunteitä vakuuttavasti. Lauluraitojen uskalias kylmään veteen astuminen on aina ollut keskeinen osa Gabrielin muusikkoutta. Aloitusraita Red Rain yhdistää mestarillisen tekstin ja laulumelodian. Tuotantotyön vastustamaton vyörytys kouraisee sydämestä.

Putting the pressure on much harder now

To return again and again

Just let the red rain splash you

Let the rain fall on your skin

I come to you defences down

with the trust of a child.

Kesän kynnyksellä -86 julkaistu single Sledgehammer viettelee vieläkin. Hyväntuulisesti svengaava ja taidokas nostatusfiilis kohoaa sitä korkeammalle mitä irtonaisemmaksi muusikot heittäytyvät. Rumpali Manu Katché, kitaristi David Rhodes ja basistiguru Tony Levin saavat aikaan jotain maagista. Sledgehammer oli tärkeä biisi ja myös massiivinen hitti Gabrielille, ikään kuin Let’s Dance kolme vuotta aiemmin David Bowielle.

Gabriel tarjosi duettoa Don’t Give Up alun perin Dolly Partonille. Yhteistyö ei toteutunut, ja tilaisuuden sai Kate Bush. On myönnettävä, että Gabrielin rinnalle on vaikea kuvitella Bushia täydellisempää vokalistia. Heidän äänensä tekevät selviytymistarinasta kuolemattoman. Pelkistetty videokin sykkii lämpöä.

Yhtä aikaa primitiivinen ja moderni draamarock on tietyllä tapaa Gabrielia omimmillaan. That Voice Again on mainio esimerkki viileästä rakenteen haltuunotosta. Varsin vähistä aineksista puristetaan esiin olennaisin. Säkeistö ja kertosäe tuntuvat epäsymmetrisiltä, mutta sovitus on ihailtava. Raastava ääni kruunaa kaiken.

What I carry in my heart

Brings us so close and so far apart

Only love can make love.

So.Tunnelma on tiheä, mutta ei täyteenahdettu. Mercy Streetin vilvoittelun jälkeen Big Timen jännite tuntuu lähes sietämättömältä. Rumpali Stewart Copelandin (The Police) ilmiömäinen tatsi hengästyttää. Tekstin kulutusjuhla ja high-life kuitenkin päättyy vastentahtoiseen limboon. We Do What We’re Told laskee pulssin takaisin normaaliksi.

Alun perin LP-levyn B-puolen aloittanut In Your Eyes on täyttä juhlaa. Nerokkaasta laulumelodian ja tekstin yhteensovittamisesta syntyy lumoava jännite. Loistelias In Your Eyes siirrettiin myöhemmin remasteroidun painoksen päätösraidaksi.

Maailmanmusiikkiviritteinen mestariteos on sopiva ankkuri koko albumille. Lohtu, toiveikkuus ja kaiken yhdistävä musiikki tuovat ihmisen lähemmäksi elämän tarkoitusta. Rakkaus voittaa. Näin So elää, pian myös livenä Helsingissä.
Teksti ja kuvat: Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Uutta ja retroa

Peter Gabriel & Genesis

Genesis on yhdistelmä maagista teatteria ja musiikkia, jonka kuunteleminen on jännittävää kuin kaleidoskoopin läpi katsominen” (Tapio Korjus)

Genesiksen ansiota on hyvin pitkälti progemusiikin popularisoituminen, sillä nimenomaan Genesis teki tästä ennen vain harvojen asianharrastajien suosimasta musiikinlajista yleisesti hyväksyttyä ja suosittua” (Jake Nyman)

Peter Gabriel, Anthony Phillips, Tony Banks, Mike Rutherford ja Chris Stewart olivat myöhemmin Genesis-nimellä tunnetun brittiläisen progressiivisen musiikin orkesterin alkuperäinen soittajamiehistö. Tosin tuolloin 1960-luvun puolivälin jälkeen, kyseessä oli vain joukko musiikinnälkäisiä koulupoikia, joilla oli palava kiinnostus populaarimusiikin aarteiden äärelle. Tuolloinkaan tarkoitus ei ollut muodostaa aktiivisesti keikkailevaa ryhmää, ainoastaan säveltää omaa musiikkia.

Looking for someone,
I guess I’m doing that
Trying to find a memory in a dark room
Dirty man, you’re looking like a Buddha – I know you well
Yeaugh
(Looking for something albumilta Trespass)

Surreyn Charterhousen opiskelijoiden keskuudessa vaikutti tuolloin kaksi kokoonpanoa, joista myöhemmin syntyi Genesiksen alku ja juuri. Aikoinaan rumpalina aloittanut Gabriel ja Banks perustivat Garden Wall -nimisen kokoonpanon vuonna 1965, johon saatiin mukaan myös Chris Stewart. The Anon oli Anthony Phillipsin orkesteri, johon myöhemmin liittyi nuori herra nimeltään Mike Rutherford. The Anon kuihtui lopulta kaksimiehiseksi ja niinpä Phillips ja Rutherford liittyivät Garden Wallin miehistöön. Innokkaiden muusikonalkujen demot päätyivät lopulta tuottaja Jonathan Kingin käsiin, joka päätti julkaista nuorukaisten debyyttialbumin.

Kesäloman aikana bändi sävelsi uutta musiikkia ja varsinkin Silent Sun -niminen ”Bee Gees -pastissi” herätti tuottajan mielenkiinnon. Biisistä tuli Genesiksen ensimmäinen singlejulkaisu (Decca, helmikuu 1968). Tiettävästi tuottaja King keksi myös idean ”konseptialbumista” ja sai myytyä idean bändille. Tuottajan perua oli myös nimi Genesis. Tosin nimen kanssa oli aluksi ongelmia kun selvisi Amerikan suunnalla vaikuttavan peräti kaksi samannimistä orkesteria. Huhujen mukaan Jonathan King sai bändin myös allekirjoittamaan kymmenen vuoden sopimuksen – joka tosin myöhemmin todettiin mitättömäksi sopimuskumppaneiden alaikäisyyden johdosta.

Toinen sinkkubiisi A Winter’s tale sai seuraa kokopitkästä albumista From Genesis To Revelation maaliskuussa 1969. Albumin materiaali äänitettiin kovalla kiireellä ”yhdessä päivässä” hermostuneen tunnelman vallitessa. Urbaanilegendan mukaan Gabriel joutui ottamaan kylmiä suihkuja riittävän korkeiden nuottien saavuttamiseksi. Genesiksen kokeellinen ”kamaripop” ei herättänyt mielenkiintoa ja levy vaiettiin nopeasti unohduksiin. Levyä myytiin noin 650 kappaletta. Joissakin tapauksissa levy päätyi, ilmeisten syiden johdosta ja ilman parempaa tietoa, levykauppojen hyllyilla uskonnollisten albumien joukkoon. Myöhemmin albumista on tehty uusintapainoksia ja levyn materiaalia on julkaistu useiden kokoelmien piristyksenä.

Watcher of the skies watcher of all
His is world alone no world is his own,
He whom life can no longer surprise,
Raising his eyes beholds a planet unknown.
(Watcher of the skies albumilta Foxtrot)

Levyn jälkeen Gabriel ja kumppanit ilmoittivat Jonathan Kingille ”hajoamisestaan” ja vetäytyivät jatkamaan koulunkäyntiä. Harjoittelu ja keikkailu jatkui. John Silverin jälkeen rumpaliksi tuli John Mayhew ja King Crimsonin innoittamana bändi tavoitteli jälleen levytyssopimusta. Lukuisten hylkäysten jälkeen Genesis päätyi juuri perustetun Charisma Recordsin leipiin. Jo koulun jättänyt Genesis-porukka oli treenannut uusia biisejä kuukausien ajan ja Trespass-niminen albumi äänitettiin Lontoossa (Trident-studioilla) tuottaja John Anthonyn tukemana. Trespass julkaistiin lokakuussa 1970.

Genesis oli löytänyt jo oman äänensä mutta ympäröivä musiikkimaailma ei osoittanut vielä varauksetonta innostusta. Levy nousi kuitenkin yllättäen Belgian listakärkeen! Genesis teki seuraavana vuonna ensimmäisen ulkomaan keikkansa juuri Belgiassa. Vaikka albumi oli jokaisen kappaleen osalta jäsenienä yhteistyön tulosta, Trespass jäi Anthony Phillipsin ja rumpali Mayhewn viimeiseksi Genesis-levytykseksi. Näyttelemisestä ja musiikista kiinnostunut, Flaming Youth -orkesterin kanssa jo kannuksia hankkinut Phil Collins valittiin koesoiton kautta Genesiksen rumpaliksi. Kitaristia etsittiin kauemmin kunnes uudeksi soittomieheksi löytyi Steve Hackett.

Bändin seuraava albumi, loppuvuodesta 1971 julkaistu Nursery Cryme, ei nostanut bändiä vielä suuren yleisön lemmikiksi mutta harppaus eteenpäin oli kuitenkin suuri. Varsinkin Phil Collins tuntui tuovan kokoonpanoon uutta virtaa ja Steve Hackett osoittautui myös vahvistukseksi, vaikka miehen keikkakokemus oli vähäinen ennen bändiin liittymistä. John Anthony jatkoi tuottajana, studio pysyi samana ja albumin yleislinja jatkui pitkälti edeltäjänsä linjoilla – kahdesta uudesta jäsenestä huolimatta. Albumin tyylikkään kansitaiteen suunnitteli Peter Whitehead levyn avauskappaleen The Musical Boxin innoittamana. Levy ylsi Italian albumilistalla neljänneksi ja menestys Euroopassa kertoi jo viestiä tulevasta.

Why, why can we never be sure till we die
Or have killed for an answer,
Why, why, do we suffer eachrace to believe
That no race has been grander
It seems because through time and space
Though names may change each face retains the mark it wore.
(Time Table albumilta Foxtrot)

Levyn aikoihin myös Genesiksen lavashow koki muutoksen. Valot saivat tärkeämmän roolin ja Peter Gabrielin lavaesiintymiseen ilmestyivät erilaiset puvut ja naamiot. Genesis jatkoi ahkeraa keikkailua ja Charisman viikkopalkkalaisina bändi kasvatti suosiotaan mm. Lindisfarnen kanssa tehtyjen keikkojen ansiosta. Kasvava suosio ei näkynyt vielä kassavirtana, kesällä 1971 Genesiksen tilit olivat vielä reilun kymppitonnin miinuksella mutta lokakuussa 1972 julkaistu Foxtrot nosti bändin suuren yleisön suosikiksi.

Kappaleet kuten Supper’s Ready ja Watcher Of The Skies herättivät myös kriitikot ja Genesis nousi ensimmäistä kertaa Britannian albumilistan TOP 20:n joukkoon (12.). Tuottaja David Hitchockin avulla levylle saatiin uutta potkua, joka ei jäänyt huomiotta. Levyä kiiteltiin juuri lisääntyneestä rock-voimasta. Lisäpuhtia löytyi myös tuotannosta. Konserttitilanteessa Gabrielin lisääntyneet teatraaliset elementit lisäsivät mielenkiintoa ja lehdistö innostui värikkäästä ja taidokkaasta yhtyeesta. Gabriel oli väistämättä keikkojen keskipiste ja bändi tyytyi soittamaan varjoissa, jopa istuen. Keikkamenestys tallennettiin Genesis Live -nimiselle livetallenteelle.

Can you tell me where my country lies?”
said the unifaun to his true love’s eyes.
”It lies with me!” cried the Queen of Maybe
– for her merchandise, he traded in his prize.
(Dancing With The Moonlit Knight albumilta Selling England By The Pound)

Genesiksen seuraava levynäyttö, lokakuussa 1973 julkaistu Selling England By The Pound on yksi progegenren ylistetyimpiä albumeita kautta aikojen. John Burnsin tuotanto siivitti Genesiksen seuraavalle tasolle ja oman tyylin hioutuminen huippuunsa nosti albumin myöhemmin klassikkostatuksen arvoiseksi. Teksteissä pureuduttiin epävarmuuden tilassa pyristelleen Britannian kohtalon kysymyksiin. Kappaleet kuten I Know What I Like, Fifth Of fifth ja The Battle Of Epping Forest jäivät elämään, kuten myös albumin naivistinen kansitaide (Betty Swanbrick). Albumi nousi Brittilistan kolmannelle sijalle ja pysyi listoilla 21 viikkoa. Levy myi kultaa myös Ison veden takana, Billboardin albumilistalla sijoitus oli 70 tienoilla. Edessä olivat laajat kiertueet niin Pohjois-Ameikassa kuin Euroopassa ja vuonna 1975, Lambs Lies Down On Broadway -albumin kiertueella, musiikkilehti Soundi uutisoi Genesiksen kiertuekolonnan käsittäneen 18 roudaria lisättynä vaimoilla ja managereilla. Parin rekan kuljettamana paikkakunnalta toiselle liikkui 10 tonnin verran valaistus-ja äänentoistolaitteita ja 42-paikkainen bussi seurasi perässä. Vaikuttava kolonna kyseiseen maailmanaikaan!

In the glare of a light,
I see a strange kind of sight;
Of cages joined to form a star
Each person can’t go very far;
All tied to their things
They are netted by their strings,
Free to flutter in memories of their wasted wings.
(In The Cage albumilta The Lamb Lies Down On Broadway)

Gabriel oli mukana vielä Genesiksen seuraavalla menestysalbumilla, Lamb Lies Down On Broadway. Massiivinen konseptialbumi on myös yksi progressiivisen rockin kulmakivistä. Bändin henkilökemioille albumiprojekti oli kuitenkin vaikea pala. Monimutkainen tarina ei tuntunut pysyvän edes Gabrielin hanskassa. Gabriel vaati myös itselleen yksinoikeutta levyn tekstien sorvaamiseen. Ilmapiiriä vahingoitti myös Gabrielin leffaprojekti – miehelle tarjottiin Hollywood-leffan käsikirjoitustyötä. Hanke kuitenkin kuihtui mutta Gabriel oli poissa Genesiksen tärkeältä treenijaksolta. Levyä seurannut massiivinen kiertue käsitti yli 100 keikkaa (12.11.1974 – 22.5.1975). Peter Gabriel jätti bändin kiertueen jälkeen. Varsinkin livetilanteessa Genesiksestä oli muodostunut ”yhden miehen show”, joka ei voinut olla vaikuttamatta bändin sisäisiin kemioihin.

Nähdä ja kuulla Genesis konsertissa on kuulemma jotain todella suurenmoista. Peter Gabriel on lavalla yhtyeen selvä keskipiste jo siitä syystä, että kaikki muut jäsenet soittavat istualtaan. Peterissä on sitä samaa karismaattista sähköisyyttä ensiintyjänä kuin mitä on muissakin todella suurissa esiintyjäpersoonallisuuksissa kuten David Bowiessa. Kappaleiden välissä hän lausuu runoja ja esittää pieniä kertomuksia, joiden ansiosta esityksestä muodostuu ehyt, dynaaminen kokonaisuus…hänen ulkoiset erityispiirteensä (valkoiseksi maalatut kasvot, ketunpäänaamari) vain lisäävät hänen teatraalista vetovoimaansa esiintyjänä, joka pystyy pitämään yleisönsä miltei hypnoottisessa otteessa”. (Tapio Korjus Musa-lehdessä helmikuussa 1973).

(J.Kaunisto)

Peter Garbielin Back To Front -kiertueen keikka Helsingin Hartwall Areenalla 20.5.2014.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Uutuushyllyssä Peter Gabriel: New Blood

Peter Gabriel: New BloodPeter Gabrielin uusin albumi New Blood on muodoltaan edellisen kaltainen: rockmusiikkia sovitettuna orkesterille. ”Sarjan” ensimmäinen osa Scratch My Back ilmestyi vuonna 2010. New Blood ei kuitenkaan ole se Scratch My Back-albumin  jatko-osa, sillä myöhemmin julkaistava …And I’ll Scratch Yours on vielä kesken. Siis miten se nyt meni…?

Alun perin Gabrielin ajatus oli tehdä coverlevy ihailemistaan kappaleista, ja pyytää vastavuoroisesti muita artisteja tekemään versioita hänen biiseistään. Kun joudumme vielä odottamaan tätä Gabrielin musiikin ystävien tekemää coverlevyä, niin Gabriel levytti orkesterin kanssa omia kappaleitaan.

Scratchiltä tuttu orkesterimusiikin muoto säilyy New Blood-levyllä – mukana ei ole rumpuja eikä kitaraa. Instrumentaatio on kokonaan New Blood Orchestran, jota johtaa Ben Foster. Uutuuslevyllä kuullaan biisit

The Rhythm Of The Heat,

Downside Up,

San Jacinto,

Intruder,

Wallflower,

In Your Eyes,

Mercy Street,

Red Rain,

Darkness,

Don’t Give Up (vierailijana Ane Brun),

Digging In The Dirt,

The Nest That Sailed The Sky,

ja tauon jälkeen

Solsbury Hill.

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uutta ja retroa

Uutta tutkimusta ja kirjallisuutta Peter Gabrielista, Kraftwerkista ja The Smithsistä

Paikka: Janus-auditorio, Turun yliopisto, Kaivokatu 12
Aika: Tiistai 1.3.2011, klo 16.00 seminaari, klo 18.00
julkistamistilaisuus
Järjestäjä: International Institute for Popular Culture
(http://iipc.utu.fi/)

Turun yliopistossa toimiva monialainen tutkimusyksikkö International
Institute for Popular Culture (IIPC) järjestää tiistaina 1.3.2011
seminaarin ja julkistamistilaisuuden, joiden aiheena on kolme
tuoretta kansainvälistä tutkimusartikkelien kokoelmaa, joissa
kaikissa on kirjoittajina mukana turkulaisia populaarikulttuurin
tutkijoita.

Julkistamistilaisuuden ja seminaarin aiheena ovat seuraavat teokset:

Peter Gabriel: From Genesis to Growing Up. Ed. by Michael Drewett,
Sarah Hill & Kimi Kärki. Ashgate, Aldershot 2010.

Varaa Vaski-verkkokirjastosta

Kraftwerk: Music Non-Stop. Ed. by Sean Albiez & David Pattie.
Continuum, London & New York 2010.

Varaa Vaski-verkkokirjastosta

Why Pamper Life’s Complexities? Essays on The Smiths. Ed. by Sean
Campbell & Colin Coulter. Manchester University Press, Manchester
2010.

Varaa Vaski-verkkokirjastosta

Julkistamistilaisuutta edeltää seminaari (IIPC Debate 15), jossa
Peter Gabriel- ja Kraftwerk-kirjojen tekijät (professori John
Richardson, dosentti Kari Kallioniemi, dosentti Pertti Grönholm, FL,
tutkija Kimi Kärki) esittelevät teoksia ja omia näkökulmiaan
aiheisiin. Seminaari järjestetään Janus-auditoriossa klo 16-18.

Peter Gabriel on pitkällä urallaan Genesis-yhtyeen teatraalisesta
laulusolistista sooloartistiksi ja globaaliksi humanitääriseksi
toimijaksi käynyt läpi monia muodonmuutoksia, jotka luonnehtivat
häntä hyvin brittiläisenä monikasvoisena rock-tähtenä. Teos keskittyy
Gabrielin uraan monipuolisesti tähteyden, poliittisen toimijuuden ja
esiintymisteknologian kautta. Erityisesti viimeksimainittu on
leimannut Gabrielin supertähteyttä 1980-luvun puolivälin jälkeen.

Saksalainen Kraftwerk on yksi länsimaisen populaarimusiikin
omaleimaisimpia yhtyeitä ja sen vaikutus monien elektronisen
pop-musiikin ilmiöiden ja tyylien, kuten uusromantiikan,
industrial-musiikin, housen, teknon ja elektron sekä hip hopin
syntyyn on ollut keskeinen. Continuum Booksin julkaisema
artikkelikokoelma on ensimmäinen tutkijoiden tuottama esitys tästä 40
vuotta toimineesta yhtyeestä. Siinä tarkastellaan paitsi Kraftwerkin
vaikutusta, myös yhtyeen suhdetta saksalaisuuteen, modernismiin,
teknologiaan ja pop-tähteyteen.

The Smiths on useaan kertaan viime vuosikymmenen aikana äänestetty
Britannian merkittävimmäksi yhtyeeksi ohittaen täten jopa Beatlesin.
Tämä aluksi 80-luvulla ahtaaseen indiepop-luokitukseen joutunut yhtye
onnistui kuitenkin lyhyellä urallaan tiivistämään lauluissaan
jatkuvasti koskettavat teemat yhteiskunnan kahtiajaosta,
thatcherismin perinnöstä, paikallishengestä, seksuaalisuudesta,
’kodin kaipuusta’ ja ulkopuolisuudesta sekä pop-faniudesta. Nämä
kaikki ovat myös kirjoittajien kohteena Why Pamperissä…, joka on
ensimmäinen akateeminen tutkimus Smiths-yhtyeestä.

Tiedustelut:
Pertti Grönholm

pertti.gronholm(at)utu.fi

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Tapahtumat, Uutiset

Levynkansinäyttely Turun musiikkikirjastossa

Peter Saville

Brittiläinen graafikko ja levynkansien suunnittelija Peter Saville (s. 1955) on tehnyt pitkän uran muun muassa Factory Recordsin kansitaiteilijana. Saville suunnitteli Factorylle kaikki Joy Divisionin ja New Orderin kannet, myös singlet.

Levynkansia näyttelyssä

Joy Division: Closer ja New Order: Blue Monday 12"

Valikoima Savillen suunnittelemia levynkansia on ensimmäinen osa LP-levyjen näyttelysarjaa Turun musiikkikirjastossa.

Mukana näyttelyssä 11.2. alkaen:

Joy Division: Unknown Pleasures (1979),

Joy Division: Closer (1980),

New Order: Blue Monday 12″ (1983),

Peter Gabriel: So (1986) ja

Orchestral Manoeuvres In The Dark: Junk Culture (1984).

Kannet ovat esillä musiikin neuvonnan ja lehtipisteen luona.

Tuomas Pelttari

Levynkansia näyttelyssä 2

Peter Gabriel: So ja OMD: Junk Culture

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Näyttelyt Turku