Avainsana-arkisto: Otto Donner

Universal Music laittaa pakettiin kaikki Love Recordsin singlejulkaisut, myös B-puolet

love rr

Universal Music julkaisee Love Recordsin kaikki sinkut, myös b-puolet.

Kuuden cd-levyn kokoelma ’Love Records – kaikki singlet osa 1’ on ensimmäinen Love Records -sinkkubokseista, jotka julkaistaan yhtiön 50-vuotisjuhlan kunniaksi vuoden 2016 aikana. Kokoelmilla julkaistaan kaikki Love-singlet A- ja B-puolineen katalogijärjestyksessä. Se tietää kuulijalle tunnelmien vuoristorataa, sillä ohjelmisto muistuttaa 1970-luvun Ylen integroitua sävelradiota: mitä tahansa voi tulla minkä tahansa jälkeen.

Tuhannen kappaleen numeroituna ja rajoitettuna painoksena julkaistavalla kokoelmalla on pyritty käyttämään alkuperäisiä Loven singlemasternauhoja niin huolellisesti kuin se on vain ollut suinkin mahdollista. Osa kappaleista on vinyylisiirtoja, joiden teknistä tasoa on kohennettu uusimmalla mahdollisella teknologialla. Kappaleiden esittelytekstit ovat Miska Rantasen käsialaa.

Love Recordsin syntysanat lausuttiin Kivelän sairaalan tupakkatilana toimivassa vessassa, jossa Otto Donner ja Chrisse Schwindt pyysivät toimintaan mukaan musiikkikriitikko Atte Blomia. Yhtiön ensimmäinen julkaisu oli teatteripiireistä tutun Kaj Chydeniuksen sävellyksistä koostuva albumi Lauluja joulukuussa 1966.

Musiikkikumousta ei tehty hetkessä. Ensimmäiset vuodet yhtiö toimi kolmen ihmisen intohimoisena harrastuksena päivätöiden ohella. Ruokahalu kasvoi syödessä: kolmikko oli täysin vakuuttunut, että heidän kaitsemansa musiikintekijät olivat valmiina lyömään itsensä läpi missä tahansa. Esimerkiksi yhtiön kasvattamasta Blues Sectionista suunniteltiin alusta asti vientituotetta. Ensimmäisinä vuosina artistirinkiä rakennettiin vähitellen kirjallisen musiikin piireistä sekä Blues Sectionin kontaktien avulla. Käännekohta oli vuosi 1969, kun Love joutui vakiintuneiden levy-yhtiöiden puristuksessa valintatilanteeseen, jossa oli vaihtoehtoina ajaa toiminta alas tai laajentaa sitä ison levy-yhtiön näköiseksi.

Satsaus ajoittui joulumarkkinoille 1969, jolloin Love julkaisi kolme albumia, yksitoista singleä ja yhden ep-levyn. Strategia onnistui. Isoin hitti oli albumi Lautanen Guatemalan verta, joka oli yhtiön suurin siihenastisin menestys 800 kappaleen myynnillään. Keväällä 1970 Lovella alkoi olla myötätuulta. Nyt yhtiötä vetivät Blom ja Schwindt Donnerin lähdettyä Yleisradioon. Seuraavat vuodet olivat yhtiössä tekemisen ja löytämisen kulta-aikaa. Tuotannon painopiste oli vasemmistoradikaalien laulutaiteessa ja progressiivisessa rockissa, mutta se laajeni pian myös muun muassa taidemusiikkiin, lastenlauluihin ja etniseen musiikkiin. Uudesta yhtiöstä olivat kiinnostuneet niin musiikinkuuntelijat kuin -tekijät. Takkutukkaiset progevirtuoosit alkoivat vilahdella jopa naistenlehtien juorupalstoilla.

Love Recordsin alkuaikojen singletuotannolla oli erilainen profiili kuin myöhempinä vuosina. Koska pikkukiekkoja tehtiin harvoin, niihin panostettiin täysimääräisesti kansia myöten. Hutilaukauksia tai koepalloja alkuaikojen katalogissa on huomattavan vähän. Pelimerkkejä uhrattiin paljon. Esimerkiksi Arja Saijonmaan Timotei tai Kirkan Avaruuslaulu olivat huomattavia tuotannollisia ponnistuksia, vaikka niiden takana ei ollut ihmeempiä suunnitelmia albumeiksi. Vuodesta 1970 lähtien singletuotanto monipuolistui. Niitä tehtiin uusien artistien esiin nostamiseksi (Tylympi kohtalo), tekijän muun tuotannon edistämiseen (Mauno Blomqvist) tai ajankohtaiseen poliittiseen käyttöön (Antero Byman). Singlemyynnin hurjimmat ja pysäyttävimmät hetket olivat kuitenkin vasta tulossa.

Love Records – kaikki singlet osa 1 ilmestyy 18.3.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset

Uudelleenjulkaistu klassikko: Maaritin ensimmäinen soololevy

maarit

Maarit/Maarit

Parikymppinen Maarit Äijö, myöhemmin Hurmerinta, julkaisi debyyttialbuminsa Love Recordsin kautta vuonna 1973. Klassisen musiikin kautta “herätyksen” saanut sekä The Beatlesin ja Procol Harumin huumaamana rockin valinnut Maarit bongattiin treenikämpältä Love Recordsin Atte Blomin suosikiksi. Ensimmäisen sinkun jälkeen (Aamun tulo -sävellys Jim Pembroke, teksti Maarit, B-puolella Nyt olen tullut mä maailmaan, Carole Kingin Home again) Maarit keikkaili bändinsä Afrikan Tähden kanssa, jossa soittivat mm. Upi Sorvali, Heikki Pekkinen, Ilkka Hanski, Teemu ja Simo Salminen. Keväällä 1973 Maarit osallistui myös Euroviisukarsintoihin.

Joulukuussa 1973 ilmestyi Otto Donnerin, Måsse Groundstroemin ja Atte Blomin tuottama kokopitkä albumi Maarit, johon Love Recordsin toimesta saatiin (jälkikäteen ajateltuna) käsittämättömän kova taustatiimi. Käytännössä Maaritin taustalla soitti Albert Järvisellä ja Sakari Kukolla vahvistettu Wigwam. Lainabiisien (Carole King, Rolling Stones, Stevie Wonder) lisäksi levyn sävellyksistä vastasivat Dave Lindholm, Jim Pembroke ja Otto Donner.

Svart Recordsin vinyylimuodossa tapahtuva uudelleenjulkaisu osoittaa albumin ajattoman soundin, ajan hammas ei ole nakertanut levyn parhaita puolia. Maaritin äänessä on nuoruuden moninaisia sävyjä mutta tarvittaessa vakuuttavaa voimaa (Jumpin’ Jack Flash -coveri Synnyin saatanan merkit käsissäin) ja erityisesti iholle käyvää herkkyyttä (Lainaa vain). Otto Donnerin suureelliset jousisovitukset tuovat kokonaisuuteen arvokkuutta (Laulu kuolleesta rakastetusta) mutta kieltämättä albumin materiaalia ei voi kehua yhtenäiseksi. Sielukas ja jazz-henkinen Stevie Wonder -coveri Sua ehkä liikaa pomputin ja räkäinen rock’n’roll -kaahaus Anna tukan valuu vaan ovat aivan eri ääripäistä mutta Maarit onnistuu molemmissa siivuissa aivan mainiosti. Sovitus-ja soittopuoli on nautinnollista kautta linjan. Laadukas on ehkä liiankin vähättelevä määre.

Uudelleenjulkaisun mukana seuraava vihkonen (liitteen tekstin on laatinut Turun oma musiikkikirjastovaikuttaja Tuomas Pelttari) kertaa tärkeimmät askelmerkit ja lisäksi mukana on fotoja, jotka ovat selvästi eri maata kuin kansikuvaksi päätynyt otos. Jokainen voi itse tehdä vertailua, kauniit kasvot vai Atte Blomin päättämä “katu-uskottavampi” kuvaotos. Vuonna 1973 Maaritin esikoisalbumi toimi esitaistelijana kotimaiselle naisäänellä esitetylle rockille. Samalla nauhalle tarttui klassikko, joka ei häpeile olemassaoloaan millään osa-alueella vielä 40 elinvuoden jälkeen.

J.Kaunisto

(Teksti julkaistu aikaisemmin Mesta.net -sivustolla)

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Raision kirjaston levynkansinäyttelyn aiheena Love Records

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosaston maaliskuun levynkansinäyttely keskittyy Love Recodsin tuotantoon.

Atte Blomin, Otto Donnerin ja Christian Schwindtin vuonna 1966 perustamasta Love Records –levy-yhtiöstä tuli merkittävä osa suomalaista äänilevyhistoriaa. Loven vaikutus eritoten kotimaisen rockin kehitykseen on ollut valtava, sillä ilman sen avarakatseisuutta moni sittemmin klassikon aseman saavuttanut levy olisi jäänyt julkaisematta. Legendaarisen levy-yhtiön tarina päättyi vuonna 1979, mutta sen julkaisema musiikki elää.

Wigwam - Nuclear Nightclub

Wigwam – Nuclear Nightclub

Tasavallan Presidentti - Milky Way Moses

Tasavallan Presidentti – Milky Way Moses

Isokynä Lindholm - Sirkus

Isokynä Lindholm – Sirkus

Hector - Kadonneet Lapset

Hector – Kadonneet Lapset

Piirpauke

Piirpauke

Hurriganes - Roadrunner

Hurriganes – Roadrunner

Suomen Talvisota 1939–1940 - Underground-rock

Suomen Talvisota 1939–1940 – Underground-rock

Juice Leskinen coitus Int - Per Vers, runoilija

Juice Leskinen coitus Int – Per Vers, runoilija

Tasavallan Presidentti - Lambertland

Tasavallan Presidentti – Lambertland

Jukka Tolonen - Hysterica

Jukka Tolonen – Hysterica

Pekka Streng - Kesämaa

Pekka Streng – Kesämaa

Maarit  Viis' pientä

Maarit Viis’ pientä

Madage George - What's happening

Madage George – What’s happening

Made In Sweden - Where do we belog

Made In Sweden – Where do we belog

Hurriganes - Rock and roll all night long

Hurriganes – Rock and roll all night long

Albert Järvinen- Ride on

Albert Järvinen- Ride on

Royals - Out

Royals – Out

Pen Lee - Nouveau

Pen Lee – Nouveau

Rock'n'roll Band - Everybody needs dancemusic sometimes

Rock’n’roll Band – Everybody needs dancemusic sometimes

Tabula Rasa - Ekkedien tanssi

Tabula Rasa – Ekkedien tanssi

Blues Section - Blues section

Blues Section – Blues section

Jim Pembroke -  Corporal cauliflowers mental function

Jim Pembroke – Corporal cauliflowers mental function

Wigwam - Being

Wigwam – Being

Wigwam - Dark album

Wigwam – Dark album

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio, Uncategorized

Svart Records jakaa rakkautta, osa 1 (Magyar, Tabula Rasa, Blues Section)

Turkulaisen Svart Recordsin vinyyliformaatissa uudelleenjulkaisemaa Love Records -tuotantoa on markkinoilla jo usean nimikkeen verran. Ensimmäisenä kauppoihin ehtivät Magyarin, Blues Sectionin ja Tabula Rasan klassikkoalbumit.

Magyar: Uusiin Maisemiin

Vuonna 1969 Varkauden seudulla perustettu Magyar erottui aikalaisistaan ainakin itse tehtyjen suomen kielellä esitettyjen viisujen sekä Jukka Itkosen runollisten tekstien ansiosta. Nuoren Voimain Liiton kilpailun ansiosta vuonna 1970 levyttämään päässyt orkesteri osoitti heti kyntensä kantaaottavan vihertietoisuuden saralla – sinkkubiisi Elävien hauta lienee Magyarin “tunnetuin” kappale. Aikansa brittirockin ja folkhenkisen fiiliksen sattumia tarjoillut Magyar ei kaihtanut luontoa sivuavia tekstejä. Progevivahteilla ja popsävyillä koristeltu Magyar avasti latua myöhemmin seuranneelle suomeksi lauletun rockin buumille – Hector oli lähempänä kuin iholla. Paikoin vokalisti Harry Gunaropulosin äänestä tulee mieleen samoihin aikoihin maata kiertänyt Kirka.

 

 

Magyar ehti julkaista yhden kokopitkän albumin. Uusiin Maisemiin -niminen kaunosieluisesti runoileva ”kadonnut” rock-klassikko ilmestyi Love Recordsin kautta vuonna 1973, Måns Groundstroem toimiessa tuottajana. Albumilta löytyy väkevän liekehtivää jazz-vivahteista progerokkia, Jethro Tull -sukuista folkhuuma ja paljon vihreillä arvoilla lastattua ilmavaa maalailua. Itkosen tekstit ovat suvereeneja runohetkiä. Mikä parasta, tekstit eivät eksy liian vaikeaselkoiseksi alitajunnan tuuletukseksi – leikkisän maanläheisellä otteella etenevä sanailu välittää tunteita.

Svart Recordsin julkaiseman vinyylipaketin toinen levy tarjoilee vielä Magyarin neljä sinkkubiisiä, myös edellämainitun Elävien hauta -kappaleen. Lisäksi mukaan on sanoitusten lisäksi tyrkätty jo cd-painoksessakin mukana ollut Jukka Itkosen asiaa tunteva historiankirjoitus.

Magyarin Uusiin Maisemiin on elävä klassikko ajalta, jolloin kotimaan kielellä laulaminen kuului vain käännösbiiseihin. Mainio kokonaisuus kestää täysipainoista tehokuuntelua armon vuonna 2013 – ja tekstien osalta osumatarkkuus on edelleen lähellä kymppiä.

 

Tabula Rasa: Tabula Rasa

Tabula Rasa oli yksi 1970-luvun alun Härmälandian tärkeimmistä progeorkestereista. Yhdessä Finnforestin kanssa Tampereen suunnalla vaikuttanut Tabula Rasa osoitti Helsingin ulkopuolellakin olevan progehenkistä elämää. Kangasalla vuonna 1972 perustettu orkesteri aloitti huipulta – pop-yhtyeiden SM-kisoista irtosi toinen sija ja jo vuoden kuluttua bändi lämppäsi jo Wigwamia. Kotimaan kielellä operoinut orkesteri viljeli selkeitä Jethro Tull -vaikutteita ja Mikko Alatalon teksteissä otettiin kantaa moneen suuntaan.

 

 

Bändin esikoisalbumi Tabula Rasa vuodelta 1975 kuuluu kotimaisen rockin klassikko-osastoon. Tabula Rasan debyyttiä äänitettiin Ruotsissa miehityksellä Heikki Silvennoinen, Asko Pekkanen, Tapio Suominen, Jarmo Sormunen ja Jukka Leppilampi. Jim Pembroke soitti levyllä pianoa. Reippaan iloluontoinen ja vapaana hengittävä albumi sai ominaisväriä vahvasta huiluosastosta. Laajalla kaarella maalailevat kappaleet tekivät oikeutta aikansa progeilmastolle ja tietynlainen kaunosieluisuus on vahvana läsnä. Myös Silvennoisen Jukka Toloselta lainaavalle kitaratyöskentelylle on annettava korkeat tyylipisteet (kuuntele vaikka Nyt maalaan elämää -kappaleen liekehtivää kitaran ja huilun vuoropuhelua) ja Leppilammen vokaalityöskentelyn hienoavaraisuus on käsinkosketeltavaa. Toisaalta juuri laulusuorituksen ailahtelevaisuus aiheuttaa albumin suurimmat miinukset.

Alatalon teksteissä on reilusti romanttishenkistä ympäripyöreyttä mutta myös purevuutta – tekstit ovat kuitenkin kokonaisuutena onnistuneesti ”korkealentoisuutta sivuavaa nuoren miehen realismia”. Svart Recordsin vinyylimuotoinen uudelleenjulkaisu tuo kyseisen klassikon jälleen perusvirtasen saataville, alkuperäisessä formaatissa. Levypussista löytyvä Kari Sipilän maalaus näytti cd-versiossa lähinnä säälittävältä – toista on vinyylipaketin mukana tuleva taidearkki. Mainio levy on saanut kiitettävän perusteellisen uusiopainoksen.

Blues Section: Blues Section

Varsinkin jälkikäteen tarkasteltuna Blues Section oli miehistöltään täysiverinen superbändi. Keväällä 1967 perustettu kokoonpano piti sisällään jo Jim Pembroken Pems-kokoonpanossa yhdessä soittaneet Hasse Wallin, Ronnie Österbergin ja Pembroken. Basistina toimi Måns Groundstroem ja saksofonistina loisti nuori Eero Koivistoinen.

 

 

Vaikka Blues Sectionin juuret olivat Bluesbreakers-tyyppisessä sinisessä musiikissa, kokoonpano intoutui usein hyvinkin kokeilevaksi jazz- improvisoinniksi. Varsinkin Wallin ja Koivistoisen tyrmäävät instrumenttikaksintaistelut säteilevät suoranaista neroutta. Pembroken sävelkynän vahvuus yhdistettynä Wallin ja Koivistoisen virtuositeettiin antoivat kokoonpanolle avaimet todellisen klassikon luomiseen. Otto Donnerin ja Atte Blomin tuottama kokopitkä albumi Blues Section ilmestyi vuonna 1967. Bändillä oli heittää tulille omia biisejä täyden levyllisen verran mikä oli tuolloin perin ainutlaatuista. Lisäksi Pembroken biisikynä oli terässä. Levy nosti Hasse Wallin ”superkitaristiksi” eikä Koivistoisenkaan maine ainakaan kokenut arvonalennusta!

Varsinkin levyn b-puolen viisuista löytyy vapaana hengittävää sooloilua vähintäänkin kiitettävästi. Carpets and bags and balls on hämmentävä free jazz -tuokio. Wallin kitaroinnista voi nauttia vaikka mainion perusbluesin Once more for the roadin avulla. Answer to life ja End of poem ovat sävellyksinä parasta a-luokkaa – täysin kansainvälistä tasoa.

Svart Recordsin vinyylimuotoisen uudelleenjulkaisun muhkealle soundille ei voi kuin jakaa lämmintä kättä. Wallin sooloskeba ja Koivistoisen foni soivat suorastaan viekottelevasti. Blues Sectionin blues/rock/proge/fuusiojazz-keitos on hämmästyttävää ja elinvoimaista, yhä tänäkin päivänä. Kansainvälisen tason taidonnäyte ja sukupolvensa kotimainen suunnannäyttäjä vuodelta 1967.

J.Kaunisto

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Valmista kamaa – Dave Lindholmin musiikkia esillä Turun musiikkikirjastossa

Valmista kamaa

Dave Lindholm 60 vuotta

Juhlavuoden kunniaksi Turun Musakirjastossa on 29.2. alkaen kaksi näyttelyä Daven tuotannosta. Lehtiloungen vitriininäyttelyssä Valmista kamaa on esillä artikkeleita ja Daven erilaisia levytyksiä 1976 alkaen. Voit lainata vitriinin Musiikin ystävä Jaana Rantala ja Daven vitriininäyttely.päällä olevia CD-levyjä, myös bokseja.

Varhaisempia Isokynä Lindholmin albumeita on esillä levynkansinäyttelyssä musiikin neuvonnan lähellä.

Kansia ovat kuvanneet ja suunnitelleet kenties ansioikkaimmin taiteilijat Riipinen ja Risto Vuorimies. Kuvassa musiikin ystävä Jaana Rantala tervehtii näyttelyitä iloisesti yllätettynä. Molemmat näyttelyt ovat yhteistyötä Raision Musakirjaston kanssa.

Daven albumeita musiikkikirjaston vitriininäyttelyssä.Musiikkikirjaston kahdessa näyttelyssä on liki kaksikymmentä levynkantta Ralf Henrik Lindholmin (s. 1952) pitkän uran varrelta. Soololevyjen lisäksi mukana on yhtyeiden Pen Lee & Co., Pen Lee, Rock’n’Roll Band, Bluesounds ja Dave’s 12 Bar musiikkia – ja tietysti myös Otto Donnerin sovittamat mestarilliset kamarimusiikkiblueslevyt Aino (1982) ja Sisar (1991).

Daven musiikkia Musakirjaston vitriininäyttelyssä.

Tuomas Pelttari

Altti Koivisto

Kalle Karjalainen

Olli Kaukua

Jätä kommentti

Kategoria(t): Boksit, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku, Uutiset