Avainsana-arkisto: Nightwish

10 valittua Sibeliusta

Raffaello (viulu) ja Leonardo (sello) soittavat Sibeliuksen Vesipisaroita

Sibelius aloitti pianotunnit 7-vuotiaana tätinsä Julian opastuksella. Ensimmäinen varhainen sävellys on n. vuodelta 1881, jolloin Sibelius kirjoitti 9-vuotiaana paperille Vesipisaroita viululle ja sellolle.

Sväng huuliharppuyhtye soittaa katkelmia teoksista Valse Triste, Alla Marcia Karelia-sarjasta ja Andante Festivo

Karelia-sarja on Jean Sibeliuksen 1893 säveltämä orkesterisarja. Viipurilainen osakunta tilasi Sibeliukselta musiikin Karjalan historiaa käsittelevään kuvaelmasarjaan.
Karelia-sarjaan Sibelius valitsi kuvaelmamusiikista kolmannen kuvaelman Intermezzon, neljännen kuvaelman Balladin ja Alla marcian Pontus de la Gardie -kuvaelmasta. Sarjasta tuli yleisön suosikki kotimaassa ja vähitellen myös ulkomailla.

 

Vuokko Hovatta ja Jarmo Julkunen:  Sydämeni laulu

 

Sydämeni laulu on Aleksis Kiven kirjoittama runo, joka on alkuaan ilmestynyt Kiven romaanissa Seitsemän veljestä. Sydämeni laulu Aleksis Kiven tekstiin on pieni mestariteos ja tunnetuinta Sibeliusta. Sibelius sävelsi sitä Ainon odottaessa perheeseen kolmatta tytärtä vuonna 1898. Laulu kertoo lapsen kuolemasta. Kirsti-tytär kuoli  alkuvuodesta 1900.

Sydämeni laulu

Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell’ on hieno hietakehto,
Sinnepä lapseni saatan.

Siell’ on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
Kaitsea Tuonelan karjaa.

Siell’ on lapsen lysti olla,
Illan tullen tuuditella
Helmassa Tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla,
Kultakehdoss’ kellahdella,
Kuullella kehräjälintuu.

Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
Kaukana kavala maailma

 

Luganon mandoliininorkesteri esittää Valse Tristen

 


Valse triste (op. 44) vuodelta 1903 on suosituimpia ja levytetyimpiä Jean Sibeliuksen orkesterisävellyksiä. Kappale on osa Arvid Järnefeltin näytelmään Kuolema sävellettyä musiikkia.  Sibelius myi teoksen suomalaiselle kustantajalle, joka myi teoksen oikeudet edelleen Breitkopf & Härtel -kustantamolle. Ironista kyllä, Sibelius ei juuri hyötynyt teoksesta rahallisesti. Sävellyksen suosio kasvoi ja teoksen osti Breitkopfilta seuraavana vuonna 80 orkesteria.

 

Jussi Makkonen, sello ja Nazig Azezian, piano: Impromptun op. 5/5.

 

Janne ja Aino menivät naimisiin kesällä 1892. Sibeliuksella ei ollut varaa häämatkaan, ja niinpä hän sai ajatuksen anoa Helsingin yliopistolta matka-apurahaa siihen, että pääsisi Karjalaan tutustumaan kanteleensoittoon ja runonlauluun. Sibeliukselle myönnettiin apurahaa 400 markkaa, ja tuon apurahan turvin hän päätti lähteä opintomatkalleen, joka kätevästi kävi samalla myös häämatkasta.

Aino ja Janne matkasivat höyryjunalla Joensuuhun. Sieltä Janne vuokrasi taffelipianon sävellystyötänsä varten, ja niin matka jatkui sisävesilaivan kyydissä Pielistä pitkin kohti Lieksaa. Lieksassa asui Jannen isän hyvä ystävä Hämeenlinnasta, maanmittari von Fieandt . Hän neuvoi Sibeliukset muutaman kilometrin päähän Pielisen rannalle Monolanniemeen majoittumaan. Veneeseen nostettiin paitsi matkatavarat, myös Jannen vuokraama taffelipiano. Lieksasta Sibelius jatkoi syvemmälle Karjalaan tutustumaan runonlauluun ja kanteleensoittoon. Tuon suuren vaikutuksen tehneen matkan jälkeen hän sävelsi Impromptun op. 5/5. Kappaleessa voi melkeinpä kuulla Pielisen veden helmeilevää solinaa sekä kanteleen soiton vaikutusta.
NIGHTWISH – Finlandia (Jean Sibelius cover)

 

 

Finlandia, op. 26, on Jean Sibeliuksen vuosina 1899 ja 1900 orkesterille säveltämä sävelruno. Se oli alun perin Historiallisia kuvia -nimisen orkesterisarjan viimeinen osa. Finlandia on kansainvälisestikin hyvin tunnettu ja kuuluu sinfonioiden ja viulukonserton ohella Sibeliuksen tunnetuimpiin teoksiin.

 

Mieskuoron flashmob: Finlandia Helsingin rautatieasemalla

 

 

Finlandian loppupuolella sävelrunoa kuullaan niin sanottu Finlandia-hymni, jonka Sibelius sovitti myöhemmin erilliseksi teokseksi kuorolle (op. 26 ja op. 113 no. 12). Laulettuna esitettävän kappaleen nykyään käytössä olevat sanat kirjoitti V. A. Koskenniemi yli neljäkymmentä vuotta alkuperäisen teoksen säveltämisen jälkeen.

 

Joonas Nuutinen soittaa Jääkärinmarssin  The Jäger March – Crazy Scat Cover

Jääkärimarssi op. 91a (alun perin Jääkärien marssi) on Jean Sibeliuksen säveltämä sotilasmarssi vuodelta 1917 suomalaisen jääkärin Hilfsgruppenführer Heikki Nurmion kirjoittamiin sanoihin. Jääkärimarssi sävellettiin alun perin mieskuorolle ja pianolle, ja Sibelius sovitti sen myöhemmin mieskuorolle ja sinfoniaorkesterille. Jääkärimarssi on Puolustusvoimien monien yksiköiden kunniamarssi. Jääkärimarssi on itsenäisyyspäivän vastaanoton ensimmäinen musiikkikappale, jonka aikana Mannerheim-ristin ritarit kättelevät ensimmäisinä vieraina tasavallan presidenttiä.
Matias Säily soittaa kappaleen Koivu Turun kaupunginkirjaston musiikkiosaston soittohuoneessa

 

 

Sibeliuksen ”puusarja” on hienoimpia näytteitä säveltäjän herkkydestä; hänelle ”puut puhuivat”. Opuksen suursuosio kertoo puolestaan. Puut ovat kuusi, mänty, koivu, haapa ja pihlaja. Sibelius on nimittäin säveltänyt kullekin näistä puista ihastuttavat pianokappaleet. Luontohan oli suuren säveltäjämme ikuinen innoittaja.
Jarkko Ahola laulaa joululaulun En etsi valtaa loistoa

Ei valtaa, kultaa loistoa, tunnettu myös nimellä En etsi valtaa loistoa (ruots. Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt) on Zacharias Topeliuksen vuonna 1887 kirjoittama joululaulu. Alkujaan sen nimenä oli vain lyhyesti Joululaulu (ruots. Julvisa). Laulun sävelsi Jean Sibelius vuonna 1895. Laulussa rukoillaan ”taivaan valoa ja rauhaa päälle maan” ja onnellista joulua sekä rikkaille että köyhille.

 

Ann-Christin Antell

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua

Holopaisen metallioopperaa odotellessa, tarinaa Nightwishin Endless Forms Most Beautiful -levystä

Endless_Forms_Most_Beautiful

Nightwishin uuden levyn julkaisua edeltänyt nettivuotokohu kertoo laajemminkin luovan artistin kokemista digiajan haasteista. Sinkkubiisi Elanin vuotaja sai bändin vihat niskoilleen ja Nightwish julkaisi Facebook-sivuillaan rikkeen tehneen henkilöllisyyden. Mielipahaansa purkanut Tuomas Holopainen totesi haluavansa tarjota faneilleen jotain extraa, suuren kokemuksen. Nettivuoto laimensi huolella kasvatettua odotusarvoa. Holopainen olisi halunnut myös säästää fanejaan huonolaatuisten kopioiden leviämiseltä.

Onko siis mitään järkeä enää panostaa paria vuotta albumin työstämiseen, satapäiseen orkesteri-ja kuoroarsenaaliin, loputtomaan hiomiseen kun lopputuotosta kuunnellaan puhelimen kautta tai mp3-soittimella ja albumista kelpaa kuunteluun korkeintaan pari raitaa. Allekirjoittanut toivoo Holopaisen jatkavan valitsemallaan tiellä mutta ”meidän nuoruusvuosiin” ei ole paluuta – silloin kun levyä odotettiin kuin kuuta nousevaa, nähtiin vaivaa levyn hankkimisessa ja kiekkoa pyöritettiin seuraavat kaksi viikkoa aamusta iltaan.

Nightwishin uuden Endless Forms Most Beautiful -levyn ennakolta kiinnostavimpia pointteja ovat Floor Jansen, Holopaisen lupailema bändimäisempi ulosanti ja toisaalta rummuissa päivystävä Kai Hahto. Onhan bändissä uutena miehenä myös Troy Donockley, joten ”puolipakollista” irkkukuvastoa on takuuvarmasti tarjolla.

Levy alkaa valtavalla pauhulla ja pullistelulla. Holopainen iskee kerralla jauhot suuhun ylevalla orkesterimetallilla ja tukevalla metalliskeballa. Myös Floor Jansen osoittaa heti ensimmäisestä hetkestä lähtien olevansa voimavara ja instrumentti, jollaista Holopainen on kaivannut. Holopaisen ei tarvitse enää sovittaa sävellyksiään laulajan vahvuuksien ja heikkouksien mukaan – Floor taipuu joka suuntaan.Varsinkin levyn aloittava Shudder before the beautiful on tästä osuva esimerkki. Anette Olzon olisi suurissa vaikeuksissa, Marco Hietalan selkänojan varassa. Nyt ei tarvita Marcon vokaaliapua. Holopainen vyöryttää mahtipontisesti, oopperamaisella tunnelatauksella ja draaman kaarella. Myös Carmina Buranaa lienee kuunneltu tarkkaan. Suuren orkesterin, kuoron ja heavybändin yhteiselo sujuu mutkattomasti. Projektiin käytetyt dollarit kuulee taustalta. Ilmainen neuvo perheen jälkikasvulle, laittakaa MP3-soitin syrjään ja testatkaa Nightwishin uutuutta isäpapan isosta steterosysteemistä – sadan hengen orkesteri-ja kuorokeskitys tulee väkisinkin läpi…ja voimalla!

Weak fantasy on suoraviivaisempi ja vähemmän kerroksellinen mutta sinfonista power metallia mahtipontisemmasta tuutista. Jansenin äänessä on karheutta ja mykistävää voimaa, sanalla sanoen munaa. Sinkkubiisi Elan on vimmaisen orkesterivyörytyksen jäljiltä dieettiversio, Nemo-kopio mutta kuitenkin tunnelmallinen hekumointi ja Abba-metallia parhaimmillaan. Jansenin äänestä ei kuitenkaan saada irti parasta mahdollista puristusta. Sinfonisen ”death metal”-Nightwishin terävintä irtiottoa tyrkyttää vihainen Your is an empty hope. Raskainta Nightwishia vuosiin. Floor Jansen esittelee osaamisensa kaikki tasot sydäntä raastavalla balladilla Our decades in the sun. Jansen on maaginen, kuten myös Holopaisen tunteessa rypevä sävellys. Kyynelvaroitus.

Kovin tutunoloinen “Hobittirymistely” My walden jää täytebiisin asemaan. Albumin nimibiisi on kaikin puolin parasta mahdollista Holopaista – varsinkin kertosäe iskee kuin miljoona volttia. Viisu lienee keikoilla pitelemätön luonnonvoima. Edema ruh on hauska välipala, joka popmaisen luonteensa vuoksi olisi sopinut täydellisesti Anette Olzonin laulettavaksi. Tehopyörityksessä viisun osaksi jää kuitenkin väliinputoajan rooli.

Levyn loppupuoli on enemmän tai vähemmän “ongelmallinen”. On yksi instrumentaali ja 24-minuuttinen järkäle The greatest show on earth. Viimeksi mainittu on yksinkertaiseti liian pitkä ja pirstaleinen. Holopainen haluaa sanoa isoja asioita mutta toteutus ontuu. Teoksen rakenne ei ole suureen huipennukseen tähtäävä nouseva kaari vaan kuin huoneita täynnä oleva sali, joka avautuu ovi kerrallaan. Ovia on kuitenkin avattavaksi melkoinen rivi.

Endless Forms Most Beautiful on loppupeleissä yllätyksetön levy. Kokonaisuus soi upeasti, komeammin kuin koskaan. Viisuissa on terävyyttä ja tarttumapintaa. Floor Jansen joutuu venymään tunnetilasta toiseen mutta vaikka Jansen on hyvä, paras näyttö jää seuraavien levyjen osalle. Luvattu bändihenkisyys jää edelleen sinfoniaorkesterin jalkoihin mutta kitaraan on tyrkätty lisää puhtia. Paikoin kitara käy jo ylikierroksilla – eihän tarkoitus ole tehdä mitään bläkkis-Holopaista? Mitä tulee Kai Hahdon rumputyöskentelyyn, hän pysyttelee selkeästi tuurausmiehen roolissaan.

Tuomas Holopaisen sävellyksistä huokuu voimaa ja itsevarmuutta. Tunnelataus on vaikuttava. Floor Jansen on antanut Holopaiselle uuden työkalun. Olisiko seuraavaksi vuorossa jo puhdasverinen rock-ooppera, Wagnerin mahtipontisin opein. Miksi, no siksi että Holopainen pystyy siihen!

J.Kaunisto

Nightwishin uutuuslevy Vaski-kirjastoissa.

(Osa tekstistä julkaistu aikaisemmin Mesta.net -sivustolla)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Mitä minä luen. Jarmo Puolakanaho

Jarmo Puolakanaho.

Jarmo Puolakanaho.

Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa yhä enenemässä määrin turkulaistunut Jarmo Puolakanaho.

1. Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.

Olen Eternal Tears of Sorrow -nimisen pohjoispohjalaisen metalliyhtyeen kitaristi ja toinen jäljelle jääneistä perustajajäsenistä. Elämä on kuljettanut minut yhä enenemässä määrin Turkuun mutta bändi jatkaa silti toimintaansa kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin. Vuosien mittaan olemme tehneet seitsemän levyä ja kiertäneet ympäri Eurooppaa (mm. syksyllä 2000 Euroopan-kiertueella Nightwishin kanssa).

2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut musiikintekemiseesi / työhösi musiikin parissa?

Bändin ensimmäisen esiasteen ensimmäinen demo sisälsi paitsi science fictionia The Fourth Dimension -kappaleen muodossa niin myös Lovecraftilta lainatun kappaleen nimen Beyond the Wall of Sleep. Lovecraft jostain syystä on aika perinteinen metallibändien inspiraation lähde sillä jo ensimmäinen metalliyhtye Black Sabbath kirjoitti biisin Behind the Wall of Sleep. En myönnä kuulleeni ko. biisiä vielä lukioikäisenä.

Lukioaikojen jälkeen en ole sortunut niin suoriin lainauksiin. Tosin silloin tällöin vastaan tulee hyvin inspiroivia kirjoja, esimerkiksi muutama vuosi sitten Brian Daizen Victorian Zen at War, jonka tarinat militanteista japanilaisista zen- munkeista siivittivät kirjoittamaan hyvin tummasävyisen tarinan koko kaupungin tuhoa kaipaavasta miehestä.

3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).

Olen ollut pienestä asti suuri dystopiakirjallisuuden ystävä. Dystopiakirjoissa on paljon samaa kuin eeppisissä painajaisissa: ahdistava tunnelma, toivottomuus sekä aivan väärään suuntaan taipunut maailma ja yhteiskunta. Dystopiakirjoista ylitse muiden nousee George Orwellin Vuonna 1984, jonka ajankohdaisuuden huomaa nykyajan Euroopassakin. Historiaa kirjoitetaan ja tulkitaan uusiksi, toisinajattelijoita hiljennetään, kansalaisia seurataan ja kansallistunne sokaisee järjen valon.

4. Käytätkö kirjastoa?

Kyllä, ehdottomasti.

5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?

Sekoitus Daniel Keyesin Kukkia Algernonille -kirjaa ja Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille -sarjaa. Päälle vielä ripaus mitä tahansa Alivaltiosihteerin sketsikokoelmakirjaa.

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä luen, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Kuuntelussa Anette Olzonin soololevy Shine

Anette Olzon (Alyson Avenue, Nightwish) on julkaissut pitkään suunnitellun sooloalbumin. Anetten soolotuotos oli jo hyvää vauhtia valmistumassa mutta raskaus ja Nightwishin jälkeiset säädöt siirsivät levyn julkaisua parilla vuodella. Shine pysyttelee etäällä metallista, materiaali on ennemminkin suureellista euroviisuhenkistä rock-eskapismia. Mukana on pari pop-metallin ovea kolkuttelevaa teosta (tunnelmallinen kiekon nimibiisi Shine ja Within Temptation -henkinen Lies). Anetten äänessä on herkkyyttä ja pop-henkistä keveyttä, Anette liikkuu luontevimmalla mukavuusalueellaan. Vokaalisuoritus on levyn ehdoton ilonaihe. Viisumateriaali ei onnistu vakuuttamaan vastaavalla tyrmäysiskulla.

Kappalemateriaalin suhteen Anetten taustatukena ovat toimineet mm. euroviisukuvioista tuttu Stefan Örn, progemetallisti Karmakanicista tuttu Johan Glössner ja onpa One million faces -kappaleen tekijätiedoissa mukana myös Within Temptation -kosketinsoittaja Martijn Spierenburg. Jo edellämainitut Shine  ja Lies ovat kiekon kirkkaimmat tähdet. Tosin Anette on selvästi etsinyt levylle syvyyttä ja vaihtelevia sävyjä. Pophenkisten viisujen lisäksi levyltä löytyy myös utuista taivaanrannan maalailua.

Hear me seilaa popin ja rockimman ilmaisun välimaastossa – tukevammalla kitaramyllyllä siivussa olisi ainesta todelliseksi popmetallin tähtihetkeksi. Samaa voi sanoa Falling-kappaleesta, tosin euroviisumainen sovitus pyyhkii siivun vaarattomaksi ja hampaattomaksi mutta kappaleessa on houkuttelevaa pimeyden kanssa flirttailua. Jo mainittu One million faces etenee harmittomana pianoballadina ja kiekon päättävä Watching me from afar antaa Anetten äänelle tilaa loistaa ja vaikuttaa. Tyylikästä.

Anette Olzonin soolodebyytti on samalla pienoinen yllätys kuin myös osaltaan ennakko-odotusten mukainen. Anette ei pyri todistelemaan olevansa kivenkova metallimuija – mikä on aivan oikea valinta. Toisaalta euroviisumainen lähestymistapa antaa kriitikoille vahvan lyöntiaseen – Anette on aina ollut ABBA-henkinen vokalisti (?). Anette tuo esille kuitenkin herkkyyttä ja samalla pophenkistä suurieleisyyttä joka toimii omassa genrelokerossaan kiitettävästi. Leyvä ei voi väittää kovinkaan yhtenäiseksi mutta tekemisen jälki on ammattitaioista ja paikoin jopa innostunutta. Muutama biisi vaikuttaa kuitenkin keskeneräiseltä, luonnosmaiselta. Shine antaa kuitenkin lupauksia  –  Anetten tulevia tekemisiä kannattaa seurata!

J.Kaunisto

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Uutuudet

Musiikkia esillä

Gary Moore (1952-2011)

Gary Moore - Wild FrontierYksi maailman arvostetuimmista kitaristeista, pohjoisirlantilainen Gary Moore on kuollut. Hän oli kuollessaan 58-vuotias. Moore kuoli Espanjan Esteponassa, missä hän oli lomamatkalla yhdessä tyttöystävänsä kanssa. Useaan eri otteeseen Suomessa konsertoinut Moore esiintyi Turussa toissakesänä Tall Ships’ Races-tapahtumassa.

Gary Mooren ura alkoi jo 1960-luvun lopulla. Tuolloin hän perusti Skid Row-nimisen yhtyeen yhdessä Noel Bridgemanin ja Bruce Shieldsin kanssa. 1970-luvulla vaikuttaneessa Colosseum II: ssa soitti Mooren lisäksi muun muassa nykyään Deep Purplessa soittava Don Airey. Moore kuului useaan eri otteeseen Thin Lizzyn kokoonpanoon. Yhteistyö Thin Lizzyn solistin Phil Lynottin kanssa jatkui myös Mooren soolouralla.

Gary Moore muistetaan parhaiten soolourastaan. Parisienne walkways yhdessä Lynottin kanssa oli hänen ensimmäinen suuri hittinsä. 1980-luvun jättihitti oli Over the hills and far away ja siitä on oman versionsa tehnyt muun muassa Nightwish. Rockin ohella Moore levytti runsaasti bluesia. Albumi Still got the blues on yksi hänen suosituimmistaan.

Gary Mooren musiikkia cd-levyllä varattavissa Vaski-verkkokirjastosta.

Gary Mooren musiikkia lp-levyllä varattavissa Vaski-verkkokirjastosta.

Gary Mooren nuotteja varattavissa Vaski-verkkokirjastosta.

Gary Mooren dvd-levyjä varattavissa Vaski-verkkokirjastosta.

Gary Mooren blu ray-levyjä varattavissa Vaski-verkkokirjastosta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Näyttelyt Turku, Uutiset