Avainsana-arkisto: Metsatöll

Viikon levynä virolaisen Siiri Sisaskin Hommikupuu

foto Kristjan Lepp. Töötlus Grete Stitch Laus

foto Kristjan Lepp. Töötlus Grete Stitch Laus

Siiri Sisask / Hommikupuu (2012)

Siiri Sisaskin (s. 1968) vahvaa ja persoonallista laulua on Suomenlahden tällä puolella kuultu ainakin Puhdistus-elokuvan lopussa soivassa upeassa Mis maa see on -laulussa. Tämän virolaisten sydämiin ikiajoiksi jäävän laulun Siiri Sisask levytti alunperin Ultima Thule -yhtyeen kanssa vuonna 1998.

Viron tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin laulajiin kuuluvan Siiri Sisaskin tuotantoon kannattaa tutustua laajemminkin. Monipuolisuus ja muuntautumiskyky ovat hänen taiteilijakuvansa ominaispiirteitä. Laulaja, säveltäjä ja näyttelijä Siiri Sisask on nähty musikaalien pääosissa, elokuvarooleissa kuin myös oman musiikkinsa esittäjänä. Musiikin saralla hän on todellinen oman tiensä kulkija, jolla on taito yllättää kuulijansa. Hän liikkuu suvereenisti niin taidemusiikkia lähestyvässä ilmaisussa kuin myöskin kansanmusiikista tai jazzista vaikutteensa hakevassa tyylissä.

Toistaiseksi viimeisimmällä albumillaan Hommikupuu Siiri Sisask yllättää jälleen kerran kuulijansa, sillä hän on tehnyt uuden aluevaltauksen maustaessaan kansanmusiikkivaikutteisia laulujaan heavyrockilla. Levyn on tuottanut Metsatöll-yhtyeen rumpali Marko Atso, joka soittaa levyllä myös rumpuja. Kerrassaan järisyttävältä kuulostaa esimerkiksi Sisaskin kuuluisa kurkkulaulu yhdistettynä raskaaseen rocksoitantaan levyn nimisävellyksessä Hommikupuussa.

Kyse ei missään tapauksessa ole kuitenkaan heavyrocklevystä, sillä kaiken keskiössä ovat Siiri Sisaskin laulu ja piano, ja bändiä on käytetty harkitusti tuomaan lisäväriä lauluihin. Tuloksena on taianomaista voimaa sisältävä upea albumikokonaisuus, jonka soisi löytävän kuulijoita myös meillä Suomessa.

Altti Koivisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy, Vinyylimania

Raision musiikkiosaston kuukauden albumi – Metsatöll / Iivakivi

Metsatöll / Iivakivi (2008)

(Raision kaupunginkirjaston musiikkiosaston kuukauden levy marraskuussa 2011)

 Kotimaassaan Virossa suurta arvostusta ja suosiota nauttiva folkmetallibändi Metsatöll perustettiin vuonna 1999. Yhtyeessä soittavat Markus Teeäär – kitara, Marko Atso – rummut, Lauri Ounapuu – kitara, perinnesoittimet, laulu ja Raivo Piirsalu – basso, laulu. Sana Metsatöll on kiertoilmaus sudelle, jolla on keskeinen rooli virolaisessa kansanrunoudessa. Yhtyeen sanoitukset saavat aiheensa paljolti muinaisvirolaisuudesta. Lauluissa kerrotaan sotaretkistä ja taisteluista, merestä ja luonnosta, rakkaudesta sekä kodin merkityksestä. Yhtyeen soittoa värittävät erilaiset kansanmusiikista tutut kieli- ja puhallinsoittimet, kuten säkkipilli, luuttu, kannel, harppu ja mandoliini, jotka antavat persoonalliset vivahteensa musiikkiin. Metsatöllin jäsenet ovat tehneet laulut yhdessä ja yhtye esittää ne omalla äidinkielellään.

    Kaiken kaikkiaan Virossa on yli 200 metallibändiä, joista Metsatöll erottuu omaleimaisuudellaan. Varsinaista läpimurtoa yhtyeelle merkitsi heidän kolmas vuonna 2008 ilmestynyt albuminsa Iivakivi. Se herätti huomiota myös Viron rajojen ulkopuolella ja poiki vielä samana vuonna levytyssopimuksen suomalaisen metallimusiikkia julkaisevan Spinefarm Recordsin kanssa, joka on osa kansainvälistä Universal Music Groupia. Seuraavana vuonna Metsatöll teki yhdessä suomalaisen Ensiferum-yhtyeen kanssa Euroopan kiertueen, johon kuului 31 konserttia 11 eri maassa. Metsatöllin ansiosta myös muut virolaiset metallibändit ovat saaneet jalansijaa kotimaansa ulkopuolella. Näistä mainittakoon Loots, Taak ja Tharaphita.

    Metsatöllin kitaristi Markus Teeäär on kertonut levyn nimikappaleen taustoista seuraavasti: ”Iivakivi on kivi, jota pitkin naiset muinoin kävivät laskemassa liukua paljain takapuolin, jotta jälkikasvun tuottaminen olisi mahdollisimman varmaa. Siihen aikaan oli nimittäin äärimmäisen tärkeää, että naiset kantoivat hedelmää ja saivat lapsia. Jos nainen ei kantanut hedelmää, hänet leimattiin noidaksi ja se johti usein roviolle.” Iivakiven voi laajemmin ajatellen symbolisoivan Viron itsenäisyyttä. Pieni valtio tarvitsee uusia kansalaisia. Iivakiveä voidaan pitää virolaisten elämänvoiman vertauskuvana.

    Iivakivi-levy merkitsi valtavaa edistysaskelta Metsatöllin uralla. Yhtye ei kuitenkaan halunnut tyytyä sen saamaan suosioon, vaan halusi kehittyä. Tuloksena oli vuonna 2010 ilmestynyt Äio-albumi, jota voidaan pitää Metsatöllin toistaiseksi monipuolisimpana ja kypsimpänä levynä. Marraskuun 2. päivänä yhtye julkaisee odotetun uuden albuminsa, joka on nimeltään Ulg.

   Oma lukunsa ovat yhtyeen upeat levynkannet, jotka on kuvittanut merkittävä virolainen kuvataiteilija Juri Arrak. Ne ovat luoneet yhtyeen ulkoista imagoa.

  Altti Koivisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio