Avainsana-arkisto: levynkansinäyttely

Raision kirjastossa: Rory Gallagher ja Fender Stratocaster

roryjullari pieni

Rory Gallagher ja Fender Stratocaster

 

Irlantilainen Rory Gallagher (1948-1995) on epäilemättä yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä bluesrock-kitaristeista. Huippuvuosinaan Rory Gallagher bändeineen kiersi maailman esiintymislavoja jopa 300 konsertin vuosivauhdilla, ja esiintyessään yleisölle Irlannin kitarasankari olikin aina parhaimmillaan. Jokainen Rory Gallagher Bandin Ruisrockissa vuonna 1975 nähnyt voi tämän todistaa.

Maailmanmaineeseen Rory Gallagher nousi Taste-yhtyeensä kanssa 1960-luvun lopulla. Yhtye soitti raskasta bluesrockia, jossa nuori Gallagher pääsi revittelemään vuoden 1961 Fender Stratocasterillaan mielin määrin. Irlannin Creamiksi kutsuttu Taste julkaisi vuosina 1969-70 kaksi albumia Taste ja On The Boards. Vuonna 1970 yhtye esiintyi muun muassa legendaarisella Isle Of Wightin festivaalilla ennen hajoamistaan saman vuoden lopulla.

Tasten hajoamisen jälkeen Rory Gallagher perusti hänen omalla nimellään kulkeneen yhtyeen, johon kuuluivat rumpali Wilgar Campbell ja basisti Gerry McAvoy, josta tuli todellinen Gallagherin luottobasisti. Tällä kokoonpanolla julkaistiin vuonna 1971 kaksi studioalbumia Rory Gallagher ja Deuce. Näiden levyjen yleisilme oli huomattavasti vaihtelevampi kuin Tasten suoraviivainen bluesrock, ja Gallagher antoi niillä myös akustisille esityksille tilaa. Akustisesta kitaroinnista tulikin oivallinen lisämauste sittemmin Gallagherin keikoille ja lähes kaikille myöhemmille levyille. Varsinaista läpimurtoa Rory Gallagherin uralle merkitsi seuraavana vuonna ilmestynyt loistava konserttitaltiointi Live In Europe, joka antoi käsityksen millainen intensiivinen tunnelma vallitsi Gallagherin keikoilla.

Näiden levyjen jälkeen Rory Gallagher kasasi uuden kokoonpanon, johon kuuluivat Gerry McAvoyn lisäksi rumpali Rod De Ath ja pianisti Lou Martin. Tällä koostumuksella julkaistiin Gallagherin uran kultakauden levyt Blueprint (1973), Tattoo (1973), Irish Tour 1974, Against The Grain (1975) ja Calling Card (1976). Edellä mainituista Irish Tour 1974 oli jälleen loistava livetaltiointi ja Against The Grain -levyä pidetään monasti hänen parhaana studiolevynään. Useita vuosia esiintynyt ja levyttänyt yhtye oli hitsautunut täydellisesti yhteen ja Rory Gallagher oli luomisvoimansa huipulla.

Vuoden 1978 Photo Finish ja seuraavan vuoden Top Priority levyt tehtiin triokokoonpanolla, jossa Gallagherin ja McAvoyn rinnalla oli uutena rumpalina aiemmin The Sensational Alex Harvey Bandissa soittanut Ted McKenna. Näitä tuhdisti rokkaavia levyjä seurasi jälleen Gallagherille niin tyypillinen pitkä kiertue, josta taltioitiin dokumenttina livelevy Stage Struck (1980). Samaa tyyliä jatkoi vielä vuonna 1982 ilmestynyt Jinx-albumi, jolla Brendan O´Neil korvasi McKennan rummuissa.

1980-luvulla Rory Gallagherin kohtaloksi tuli jäädä punkin ja uuden aallon jalkoihin. Keikkailu toki jatkui, mutta uutta levyä jouduttiin odottamaan aina vuoteen 1987 saakka. Näiden uran hiljaisempien vuosien aikana alkoholista alkoi muodostua ongelma Gallagherille. Vuonna 1987 ilmestynyt Defender ja Rory Gallagherin viimeiseksi levyksi jäänyt vuoden 1990 Fresh Evidence olivat kuitenkin kitaravelhon uran parhaisiin aikaansaannoksiin kuuluvia levyjä ja vahvoja näyttöjä uudelleen löytyneestä luomishuipusta.

1990-luvulla Rory Gallagherillä oli yhä enenevässä määrin ongelmia terveytensä kanssa, kunnes Irlannin kitaristiässän elämä päättyi Lontoossa 14.6.1995. Gallagherin kitara ei kuitenkaan onneksemme vaikene koskaan, vaan jatkaa elämistään hänen upeilla levyillään.

Altti Koivisto

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla esillä Rory Gallagherin tuotantoa levynkansinäyttelyn muodossa tammikuun ajan. Esillä ovat seuraavat albumit:

gallagher11

gallagher2

Rory Gallagher - Rory Gallagher

Rory Gallagher – Rory Gallagher

Rory Gallagher - Deuce

Rory Gallagher – Deuce

Rory Gallagher - Live! In Europe

Rory Gallagher – Live! In Europe

Rory Gallagher - Blueprint

Rory Gallagher – Blueprint

 

Rory Gallagher - Tattoo

Rory Gallagher – Tattoo

Rory Gallagher - Irish tour '74

Rory Gallagher – Irish tour ’74

Rory Gallagher - Against The Grain

Rory Gallagher – Against The Grain

Rory Gallagher - Calling Card

Rory Gallagher – Calling Card

Rory Gallagher - Top Priority

Rory Gallagher – Top Priority

Rory Gallagher - Stage Struck

Rory Gallagher – Stage Struck

Rory Gallagher - Defender

Rory Gallagher – Defender

Rory Gallagher - Fresh Evidence

Rory Gallagher – Fresh Evidence

 

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Raision musiikkiosastolla Kasvot kansissa

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla esillä ”Kasvot kansissa” -nimikkeen alla artistien ”selfie”-kuvia albuminkansien muodossa.

kasvot kansissa

 

John Lennon - Imagine

John Lennon – Imagine

Melanie - Photograph

Melanie – Photograph

David Bowie - Heores

David Bowie – Heroes

 

 

Bob Dylan - The Times They Are a-Changin'

Bob Dylan – The Times They Are a-Changin’

Emmylou Harris - Luxury Liner

Emmylou Harris – Luxury Liner

Phil Lynott – The Philip Lynott Album

Phil Lynott – The Philip Lynott Album

Van Morrison - Moondance

Van Morrison – Moondance

Sade - Promise

Sade – Promise

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Markus Heikkerön levynkansitaidetta esillä Raision kirjastossa

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla toukokuun ajan esillä Markus Heikkerön levynkansitaidetta. Esillä ovat seuraavat levynkannet;

Dingo - Nimeni On Dingo

Dingo – Nimeni On Dingo

 

Broadcast -Who's Got  The Ball

Broadcast -Who’s Got The Ball

 

Neljä Ruusua - Hyvää Päivää

Neljä Ruusua – Hyvää Päivää

 

Sleepy Sleepers - Holiday In New York

Sleepy Sleepers – Holiday In New York

 

Kolmas Nainen - Kolmas Nainen

Kolmas Nainen – Kolmas Nainen

 

Topi Sorsakoski - Hurmio

Topi Sorsakoski – Hurmio

 

 

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Joni Mitchell 70 vuotta – levynkansinäyttelyjen sarja alkaa Raision musiikkiosastolla

Joni Mitchell

osa 1, vuodet 1968–74

Marraskuun 7. päivänä 70 vuotta täyttävä kanadalainen Joni Mitchell (Roberta Joan Anderson) on yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä laulaja/lauluntekijöistä, jonka tuotanto eri tyylikausineen on todellinen aarrearkku. Raision kirjaston musiikkiosasto huomioi merkkipäivän Mitchellin folk- ja folkrock-kausiin keskittyvällä levynkansinäyttelyllä 4.11.2013 alkaen. Vielä saman viikon aikana Turun pääkirjaston musiikkiosastolla Joni Mitchell –teema saa jatkoa levynkansinäyttelyllä, joka kertoo laulajattaren jazz-kauden tuotannosta. Mitchellin merkittävyyden ja laajan tuotannon huomioiden näyttelyt saavat jatkoa kummassakin kirjastossa joulukuussa. Näyttelyjen mielenkiintoa on omiaan lisäämässä se, että Joni Mitchell on myös kuvataiteilija, joka on suunnitellut itse suurimman osan levynkansistaan.

Song To a Seagull

Song To a Seagull

1960-luvun alkupuolella folkmusiikki oli Amerikassa erittäin suosittua, ja se sai Torontoon asettuneen nuoren Joni Mitchellin kokeilemaan siipiensä kantavuutta paikallisilla folk-klubeilla. Vuosikymmenen puolivälissä Mitchell siirtyi Yhdysvaltain puolelle ensin Detroitiin ja pian New Yorkin Greenwich Villageen alkaen saada mainetta lahjakkaana lauluntekijänä. Tästä vaiheesta on paras esimerkki sävellys Both Sides Now, josta Judy Collinsin levyttämänä tuli valtaisa hitti. Laulusta on sittemmin tullut amerikkalaisen folkin klassikko, josta on tehty lukemattomia coverversioita. Joni Mitchellin esittämänä se kuullaan hänen kakkosalbumillaan Clouds.

Clouds

Clouds

Nuoren laulajattaren itsenäinen ura käynnistyi vuonna 1968 ilmestyneellä esikoisalbumilla Song To A Seagull, jonka tuotti David Crosby. Tämän hienon folklevyn pääosissa ovat Joni Mitchellin laulu ja akustinen kitara. Lauluteksteille on ominaista vahva omaelämäkerrallisuus. Omien henkilökohtaisten tuntojen ripittäjänä Mitchelliä on sittemmin usein verrattu Jackson Browneen. Vuonna 1969 ilmestynyt albumi Clouds on musiikilliselta toteutukseltaan edeltäjänsä kaltainen Mitchellin soittaman akustisen kitaran ollessa jälleen pääsoitin. Levyn tunnetuimpia lauluja ovat jo edellä mainittu Both Sides Now sekä Chelsea Morning, joka on tarttuva ylistyslaulu suurkaupungin aamulle. Tämän hienon laulun ovat suomeksi tulkinneet tuoreeltaan Anki ja myöhemmin Liisa Tavi nimellä Kaupungin aamu, johon Hector on tehnyt tekstin.

Ladies Of The Canyon

Ladies Of The Canyon

Kahden musiikillisilta keinoiltaan pelkistetyn folklevyn jälkeen Mitchellin tyyli muuttui kohti folkrockia vuonna 1970 ilmestyneellä LP:llä Ladies Of The Canyon, jonka tunnetuimmat laulut ovat Woodstock ja Big Yellow Taxi. Tämän levyn myötä Mitchellin ura lähti toden teolla lentoon ja Kaliforniaan asettuneesta laulajattaresta tuli rocktähti, kaikkien tuntema Laurel Canyonin ykköslady.

Blue

Blue

Mitchell ei kuitenkaan viihtynyt tähden roolissaan. Pian LP:n ilmestymisen jälkeen hän päätti repäistä itsensä irti musiikkibisneksestä lähtien kiertämään ystäviensä kanssa maailmaa. Hän palasi julkisuuteen vuonna 1971 julkaistulla loistavalla Blue-albumillaan, jolla häntä avustivat Stephen Stills (basso ja kitara), James Taylor (kitara), Sneaky Pete Kleinow (steel-kitara) ja Russ Kunkel (rummut). Levyltä, jonka tunnelmat vaihtelevat hitaista balladeista menevämpiin sävellyksiin, on mahdoton tehtävä nostaa muiden yläpuolelle joitakin sävellyksiä. Levyn kaikki kymmenen laulua muodostavat mestarillisen kokonaisuuden, kenties Mitchellin loisteliaan uran parhaan.

For The Roses

For The Roses

Seuraavana vuonna ilmestynyt For The Roses oli jälleen taattua laatutyötä sisältäen singlehitin You Turn Me On I´m A Radio. Muita Mitchellin viidennen albumin klassikkolauluja ovat muun muassa Cold Blue Steel And Sweet Fire sekä Woman Of Heart and Mind. Aivan liian usein tämä hieno levy kuitenkin unohdetaan arvioitaessa Joni Mitchellin tuotantoa. Vuoden 1974 alkupuolella julkaistulla Mitchellin uran parhaimpiin kuuluvalla Court And Spark -LP:llä kaupallisuus ja taiteellisuus löivät kättä. Loistavat arvostelut saanut albumi muodostui myös Joni Mitchellin uran suurimmaksi myyntimenestykseksi. Levyltä irroitetusta singlestä Help Me tuli puolestaan Mitchellin uran ensimmäinen ja ainoa TOP 10 –hitti Yhdysvalloissa. Laulajattaren tulevaa uraa ajatellen merkillepantavaa oli, että levyllä oli jo selviä jazzvaikutteita. Saman vuoden lopulla Tom Scottin johtaman The L.A. Express –yhtyeen kanssa tehdyllä live-tuplalla Miles Of Aisles Mitchell palasi kuitenkin vielä kerran folk- ja folkrock-kausiensa lauluihin.

Court And Spark

Court And Spark

Joni Mitchell ei halunnut jäädä paikoilleen turvaamaan saavuttamaansa suosiota, vaan hän halusi kehittyä ja vallata uusia musiikillisia alueita. Court And Spark –levy oli alku Mitchellin jazz-kauden tuotannolle. Siitä kertoo sarjamme toisessa osassa Turun musiikkikirjaston Tuomas Pelttari.

Altti Koivisto

Miles Of Aisles

Miles Of Aisles

Jätä kommentti

Kategoria(t): Näyttelyt Raisio

Hirvi, älä tule tielle ja muita suomalaisia vinyylilevynkansia

hirvi älä tule tielle

Hirvi, älä tule tielle ja muita suomalaisia vinyylilevynkansia (2008)  on katsaus vuosikymmenten takaiseen levynkansitaiteeseen.

Itsekin levynkansia, kuten Hurriganesin klassisen Roadrunner-kannen tehnyt Risto Vuorimies on kerännyt kirjaan komean otoksen kotimaista populaarimusiikin kansitaidetta. Kirja keskittyy nimenomaan vinyylialbumien aikakauteen. Lähinnä 70- ja 80-luvuilta peräisin oleva 300 kannen aineisto on valaisevaa. Mukana on monenlaista ja -tasoista tavaraa: aivan käsittämättömiä, yhdentekeviä, oivaltavia ja hienoja tekeleitä.

Kirja esittelee kymmenen kannentekijää, jotka myös kertovat hiukan urastaan ja lähestymistavoistaan, joskin valitettavan lyhyesti. Muuten ansiokas kirja saa ulkoasustaan hiukan sapiskaa. Paikoin kansia on ahdettu sivulle liikaa, kun taas toisaalla yhdelle levylle takakansineen uhrataan koko aukeama. Rumba.12.05.2008

Ohessa on poimintoja kirjasta. Vinyylilevyt ovat myös esillä näyttelyssä Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolla 17.7.-30.8.2013.

Pekka+Pohjola_Keesojen+lehto_4213

Pekka Pohjola: Keesojen lehto (1977)

”Pohjolan aisteja herättelevään musiikkiin soveltuu erinomaisesti Risto Kurkisen piirrostyö. Musiikki kulkee luonnossa, ja luonnonvoimien kanssa kansikuva tuo esille jänniä yksityiskohtia tästä maailmasta. Minulle se oli musiikin herättävien mielikuvien aloituspaikka, mistä voi sukeltaa syvemmälle puiden taakse, metsään ja kohti keesojen lehtoa.” Arto Halonen, elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja.

 

pepe

Pepe ja Paradise: Niin vähän on aikaa (1972)

 ”Tässä myös ankea maailmanlopun tunnelma. Paratiisista ei tietoakaan. Kannen värimaailma on varsin vaikuttava. Tämä on myös kansi joka hyvin kuvaa aikaansa. Sotaisa kuva rauhanajasta.” Iris Mattila, radiotoimittaja.

 

herra mirandos

Hector: Herra Mirandos (1973)

 ”Kaikessa synkeydessään tehokas kansi. Varsin ankea kuva, jota ei yksi punainen ilmapallokaan pelasta. Kansi kuitenkin jää mieleen kun sen on kerran nähnyt. Eikä sisältökään ole hilpeä, joten kantensa kuuloista musiikkia.” Iris Mattila, radiotoimittaja.

 

kaseva

Kaseva; Kun maailma elää (1976)

”Kannessa ei suinkaan aina tarvitse olla esiintyjien kuvaa. Olisi vaikea kuvitella samaa tunnelmaa kuvaan, jossa yhtye pönöttäisi. Kuvassa on poikkeuksellisen onnistunut valaistus. Tulee lämmin olo tätä katsoessa.”

Iris Mattila, radiotoimittaja.

kauko röyhkä

Kauko Röyhkä & Narttu: Maa on voimaa (1985)

”Levynkansi sijoittaa musiikin oikeaan maisemaan ja kuulijan oikealle taajuudelle. Kauko Röyhkän Maa on voimaa-levyn epätyypillinen kansi kuvastaa hienosti levyn sisältöä ja fiilistä. Bändin tai artistin sijasta kanteen on nostettu jonkun sanomalehden sivulta löytynyt kuva pojasta suolla. Alunperin luulin kuvan esittävän Kaukoa itseään – eräänlainen omakuva se onkin.” Kimmo Helistö, tuottaja.

 

 hurriganes

Hurriganes: Crazy Days (1975)

”Tämä on osittain myös kunnianosoitus omille juurilleni ja yliopistolleni. Eipä tässä ole mitään turhaa.” DJ. Bunuel /Måns Strömberg, dj.

kari peitsamo

Kari Peitsamo ja Ankkuli: Vallankumous (1981)

”Nimensä veroinen. Kättä päälle! Jaakko Hänninen, kauppias, antikvariaatti Diivari.”

hiski

Hiski Salomaa: Lännen lokarin kootut teokset (1970)

Kansi ilman artistin läsnäoloa voi kertoa kaiken olennaisen – tietämättä artistia kanteen tarttuisi. Rauha vallitsee, työ on tehty, illalla saunan kautta haalille. Jaakko Hänninen, kauppias, antikvariaatti Diivari.

Suomen+Talvisota+1939-1940_Underground-Rock_2747

Suomen Talvisota 1939-1940: Underground-Rock (1970)

 Timo Aarnialan piirtämää klassikkokantta en vain voinut jättää pois. Klassikkohan on tietysti itse levykin.  Honey Aaltonen, musiikin monitoimimies.

 

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee