Avainsana-arkisto: levy-yhtiöt

SVART RECORDS vieraana Turun Musiikkikirjastossa KE 22.5. 18-19.30

Vinyylikerho musiikkiosaston Stagella

Laadukkaista vinyylijulkaisuistaan tunnettu turkulainen levy-yhtiö Svart Records täyttää tänä vuonna 10 vuotta.

Turun kaupunginkirjaston musiikkiosastolle saapuvat vierailulle yhtiön voimamiehet Juha Nikulainen ja Jarkko Pietarinen.

Vinyylikerhossa Nikulainen ja Pietarinen keskustelevat Tuomas Pelttarin kanssa musiikin syvästä jäljestä kirjaston kokoelman äärellä. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Samalla voi tulla lainaamaan Svartin vinyylejä Stagen aineistonostosta!

Svart Records juhlistaa kymmenvuotista taivaltaan konserttisarjalla

Svart Records on vuonna 2009 perustettu levy-yhtiö, jonka keskeinen toiminta perustuu vinyyliuusintajulkaisuihin sekä uuden musiikin tuotantoon.

Svart Recordsille levyttäneitä suomalaisia artisteja löytyy laidasta laitaan, kuten kansainvälistä menestystä niittäneet Oranssi Pazuzu, Trees of Eternity, Mikko Joensuu, Jess and The Ancient Ones, Death Hawks, Teksti-TV 666, Waste of Space Orchestra, K-X-P sekä Beastmilk.

Kotimaan markkinoilla kannuksensa hankkineista esiintyjistä artisteista voidaan mainita vaikkapa Kauko Röyhkä, Eero Koivistoinen, Lasten Hautausmaa, Sammal tai Kynnet.

Vaikka Svart Recordsia pidetään usein kotimaisten artistien ponnahduslautana kansainvälisille markkinoille, löytyy yhtiön listoilta lukuisia ulkomaalaisia yhtyeitä, kuten amerikkalaiset raskaan tuomiorockin työstäjät Witch Mountain ja Acid King, tanskalainen Demon Head tai norjalainen Brutus.

Juhlavuotenaan Svart Records yhtiö ripottelee osuvia konsertti- ja tapahtumakokonaisuuksia erilaisiin tapahtumapaikkoihin ympäri Suomen. Vuoden ensimmäisiä juhlia vietettiin Helsingin Ääniwallissa ja Tampereen Klubilla tammikuun alussa. Toukokuussa juhlavuoden kunniaksi järjestetään useampi illanvietto.

Svart Recordsin toinen perustaja ja tuotantopäällikkö Jarkko Pietarinen on vielä vaitonainen juhlavuoden jatkosta: ”Meillä on jo jonkin verran suunnitelmia ja yllätyksiä syksyn varalle, joten tiedottelemme niistä sitten ennen juhannusta. Tai ehkä jopa myöhemmin. Nimikko-olut on jo pantavana, juhlajulkaisuja parhaillaan työstetään ja tapahtumia suunnitellaan.”

PIKKU VINKKAUKSENA KUITENKIN!

Svart Records 10 vuotta tapahtumat keväällä 2019 mm:

10.05. Helsinki, Savoy-teatteri: Claudio Simonetti´s Goblin säestää Dario Argenton elokuvat Profondo Rosso ja Suspiria

10.05. Helsinki, Korjaamon vintti: Pölyä-kokoelmalevyn julkaisukonsertti

11.05. Tampere, Tullikamarin Pakkahuone: Claudio Simonetti´s Goblin: Best of Italian Horror Movie Soundtrack

11.05. Tampere, Klubi: Svart 10 vuotta & Claudio Simonetti´s Goblin jatkot: Jess and The Ancient Ones, Skepticism, Musta RIsti

16-18.5. Sabbath Assembly (US), Mansion + support

14.06. Helsinki Tavastia-klubi, Svart Records 10-vuotta osa 1: Lasten Hautausmaa, Sammal, Malady

 

LINKKEJÄ:

https://www.facebook.com/svartrecords/

www.svartrecords.com

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Kuuntelupiirit, Levynkansinäyttelyt, musiikin syvä jälki, Uncategorized, Vinyylikerho

Turkulaislähtöisen Jukka Taskisen Big Money Recordings lopettaa – ’porukat ostaa vain Keekkii’

big mm

Turkulaislähtöisen Jukka Taskisen (Disgrace, Black Magic Six) kipparoima Big Money Recordings lopettaa toimintansa. Helsingissä vaikuttanut levy-yhtiö ’kaatuu’ muiden työkiireiden sekä ’Sipilän hallituksen ja Keekin’ aiheuttaman epätasapainon johdosta.

Big Money Recordingsin Facebook kertoo seuraavaa (kuten rivien välistä voi lukea, vuodatusta ei kannata ottaa hirveän vakavasti);

”Lauantaina 12.12. järjestetään Lepiksessä Big Money Recordingsin kuoppajaistapahtuma. Levy-yhtiön tiedotteen mukaan se lopettaa toimintansa toistaiseksi vetoamalla levykustannusalan murrokseen, vauhdikkaaseen digitalisoitumiseen, saunavuoroon, venäläiseen piratismiin, Sipilän hallituksen huonoihin päätöksiin sekä siihen, että ”jengi nyt on vaan niin vi**n tyhmää, ettei ne tajuu ostaa kunnon levyjä, vaan jotain vi**n Keekkii”. Yhtiö lupaa palata takaisin toimintakuntoon nopeasti, kun ostava yleisö löytää cd:n uudelleen, rockmedia palaa entiseen kukoistukseensa ja internet kielletään”.

Yhtion lippulaivoja ovat olleet rähinäduo Black Magic Sixin lisäksi outlaw-punk -ryhmä The Country Dark ja mimmirähisijä The Shrieks.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset

Haastattelussa Miska Rantanen – Love Recordsin tarina 1966–1979 ilmestyi korjattuna laitoksena

Lisää Lovea

Miska Rantanen. Kuva: Heidi Piiroinen.

Miska Rantanen. Kuva: Heidi Piiroinen.

Miska Rantasen teos Love Records 1966–1979 – tarina, taiteilijat, tuotanto ilmestyi uutena tarkistettuna laitoksena. Musaston haastattelussa kirjan tekijä Rantanen kertoo työstään ja innoituksistaan levy-yhtiö Love Recordsin vaikutuksen alla.

Kirjailija saapui Raision kirjaston Vinyyli-iltamien vieraaksi 3. maaliskuuta 2014. Reilun tunnin luento Love Recordsin historiasta otettiin vastaan lämpimästi. Vinyyli-iltamat päätti Love-harrastajien vilkas keskustelu.

***

Love Records 1966–1979 antaa tarkan kuvan legendaarisen levy-yhtiön toiminnasta ja tuotannosta. Runsaasti kuvitetussa tietokirjassa ei ole laajoja bändihistoriikkeja, mutta Loven tarina on kiehtovaa luettavaa. Luonnollisesti Rantasen kirja on korvaamaton Love-keräilijöille. Uudella painoksella on kysyntää, sillä alun perin 2005 ilmestynyt teos on ollut loppuunmyyty jo vuosia.

Rantasen teoksen ohella Love Records on esillä myös Svart Recordsin uusintajulkaisujen myötä. Huoliteltujen LP-painosten sarja jatkui maaliskuussa 2014. Tasavallan Presidentin uudet LP-painokset ovat jo ulkona. Wigwamin neljästä ensimmäisestä julkaistiin ensimmäiseksi legendaarinen tupla-albumi Fairyport.

***

VTM Miska Rantanen (s. 1967) on helsinkiläinen toimittaja ja tietokirjailija. Rantasen muita teoksia ovat  Lepakkoluola – Lepakon ja Liekkihotellin tapahtumia ja ihmisiä 1940–1999 (WSOY, 2000), Mies – Yleisimmät tyyppiviat ja niihin sopeutuminen (Schildts, 2011) ja Kukkiva syyspervo ruukussa – Kirjallisen viestinnän tähtihetkiä (Schildts & Söderströms, 2013).

***

Miska Rantanen puhuu Musastolle:

Olet työssä toimittajana Helsingin Sanomissa. Miten aikasi riittää kirjojen tekoon?

Love Recordsin tarinan kannessa on kuuluisa kaksisydäminen logo. Sen suunnitteli graafikko Harri Manner.

Love Recordsin tarinan kannessa on kuuluisa kaksisydäminen logo. Sen suunnitteli graafikko Harri Manner.

 Aika ei tahdo riittää. Yösydämen aikaan olen kirjoitellut. Love-kirja oli hyvin pitkällinen prosessi. Se vei minulta viisi vuotta vapaa-ajan, lomat ja jonkin verran palkatonta vapaatakin. Ikuisuusprojekti, jonka halusin tehdä huolellisesti. Tilaisuus ei tulisi toistumaan. Aloitin diskografiaosasta, sitten tein biografiat ja viimeiseksi varsinaisen taustan.

Olet tehnyt hyvin erilaisia kirjoja. Miten kuvailisit itseäsi kirjailijana?

– Kirjoitan aiheista, jotka minua kiinnostavat. Aiheista joista itse haluaisin lukea. Eihän kukaan halua lukea ainoastaan muistelmia, tietokirjoja tai fiktiota. Kun on paljon mielenkiintoista aihetta ilmassa, niin mä tartun konseptiin joka voisi toimia. Olen taipuvainen pitämään itseäni historioitsijana, kun olen lukenut yliopistossa poliittista historiaa. Balanssin säilyttämiseksi minun pitäisi kirjoittaa seuraavaksi jälleen historiankirja. Onnekseni kustantaja antaa minulle vapaat kädet.

Millaista kirjallisuutta luet?

– Luen enimmäkseen tietokirjoja. Luin juuri junassa Jaakko Hämeen-Anttilan huumehistoria-kirjaa Trippi ihmemaahan. Se oli aika mielenkiintoinen. En tiennyt, että Hämeen-Anttila tietää tästäkin asiasta näin paljon. Olen ikään kuin ulkoistanut fiktion lukemisen vaimolle, mutta pyrin lukemaan sellaiset teokset joista kaikki puhuvat.

Onko sinulla esikuvia?

– Ei juuri. Kun oma tuotanto on niin monenkirjavaa, niin idolitkin ovat monenkirjavia. Minulla on muutamia ikisuosikkeja: pyrin lukemaan kahden vuoden välein Raymond Chandlerin Syvän unen jospa vihdoinkin ymmärtäisin siitä juonesta jotain. Silloin tällöin silmäilen Kimmo Rentolan väitöskirjaa Kenen joukoissa seisot? Se älyttömän hurja dekkaritarina. Väitöskirja käsittelee toisen maailmansodan aikaisia illegaaleeja kommunisteja. Sitä on aina kiva katsella.

***

Aikaa sitten loppuunmyyty Love Records 1966-1979 ilmestyy tarkistettuna laitoksena. Millä tavoin uusi painos on vanhaa parempi?

– Sain korjattua 22 kirjoitusvirhettä. Kirja ei ole radikaalisti muuttunut. Biografiaosuutta on ajantasaistettu.  Tekstiä piti muokata esimerkiksi sen mukaan, ketkä ovat kuolleet sitten ensipainoksen. On myös lisätty pari sinkun kantta. Toisesta mä en ole uskonut että on olemassa, toinen oli vain jäänyt vahingossa lisäämättä.  Myös diskografiaosaan on tehty pieniä korjauksia. Uusintajulkaisu tehtiin nopeasti. Jos minulla olisi ollut jonkin verran enemmän aikaa valmistautua, niin olisi ollut mukava täydentää sitä mutta…

– Jokaisesta bändistä voisi laajentaa hirveästi, mutta sitä ei tehty. Kerron sen mitä konttorissa ja päämajassa tapahtui. Bändeistä voidaan sitten tehdä erikseen historiikkeja, esimerkiksi Ganesista ja Wigwamista jne. Näin muodostuu Loven koko kuva. Enkä tiedä kaikkia yksityiskohtia, mutta pystyn kertomaan Love Recordsin perusasetelmasta. Kirja ei alun perin olekaan tarkoitettu koko Love Records -ilmiön kuvailemiseksi. Olen pitänyt kirjaa ikään kuin sateenvarjohistoriikkina.

Historiaosassa on 130 sivua täyttä asiaa joka on monelle uutta.

– Itselleni tuli yllätyksenä se, että Love Recordsin alkuvuodet olivat tosi niukkoja. Hyvin vasemmalla kädellä tehtiin… heh, vasemmalla kädellä nimenomaan, viittaus politiikkaan. Kunniavuodet, kaupallisesti kannattavat vuodet olivat lyhyt ajanjakso: 197376. Mutta toisaalta Love Recordsin historian häntä on tosi pitkä – tämäkin haastatteluhetki Raisio-huoneessa todistaa sen.

Mistä sait inspiraatiosi kirjan tekoon?

– Ei siinä varmaan mitään yksittäistä hetkeä ollut. Olen elänyt nuoruutta 70-luvulla. Loven musiikki oli minulle musiikillinen kasvattaja, erityisesti Loven rokkipuoli. Jossain vaiheessa 80-luvulla tutkimme kaverin tädin levyhyllyä. Loysimme jotain vanhoja taistolaislauluja, jotka tuntuivat meistä äärimmäisen huvittavilta. Tästä kiinnostus yltyi. Jotkut tuntuvat edelleen lystikkäiltä.

– Yliopistossa ajattelin, että haluan kirjoittaa lopputyön taistolaisuudesta. Gradun aikaan tajusin, miten tehokas väline äänilevy on ollut. LP-levyllä on levitetty aatetta. Kirja Love Recordsista tulee luonnollisena spin-offina.

Miten kirjasi on otettu vastaan?

– Vuoden 2005 painos myytiin loppuun melko nopeasti, ja kirjaa kysytään minulta yhä. Julkaisu synnytti hassun ilmiön: minuun otetaan edelleen silloin tällöin yhteyttä sähköpostitse, että tiedätkö mitään tästä ja tiesitkö että se ja se sanoi sille ja sille jossain tilaisuudessa näin…

Millaisen jäljen Love Recordsin historia ja tuotanto on jättänyt sinuun? Mitä annettavaa Loven aarrearkulla on sinulle vuonna 2014?

– Kuuntelen edelleen Love-levyjä ja teen löytöjä. Tuotantohan on melko suuri ja huolella tehty. Levytykset on tehty kunnioituksella artistia kohtaan ja toisinpäin. Ymmärsin vasta aikuisena, että yhtye Mummi Kutoo on erittäin hyvää kamaa. Minulla on iPhonessa aina neljä viisi levyä Lovea mukana. Nyt ei ole Mummi Kutoota, mutta aika usein sekin on mukana.

Teksti ja kuvat: Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Tapahtumat, Uutiset, Uutta ja retroa

Raision kirjaston levynkansinäyttelyn aiheena Love Records

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosaston maaliskuun levynkansinäyttely keskittyy Love Recodsin tuotantoon.

Atte Blomin, Otto Donnerin ja Christian Schwindtin vuonna 1966 perustamasta Love Records –levy-yhtiöstä tuli merkittävä osa suomalaista äänilevyhistoriaa. Loven vaikutus eritoten kotimaisen rockin kehitykseen on ollut valtava, sillä ilman sen avarakatseisuutta moni sittemmin klassikon aseman saavuttanut levy olisi jäänyt julkaisematta. Legendaarisen levy-yhtiön tarina päättyi vuonna 1979, mutta sen julkaisema musiikki elää.

Wigwam - Nuclear Nightclub

Wigwam – Nuclear Nightclub

Tasavallan Presidentti - Milky Way Moses

Tasavallan Presidentti – Milky Way Moses

Isokynä Lindholm - Sirkus

Isokynä Lindholm – Sirkus

Hector - Kadonneet Lapset

Hector – Kadonneet Lapset

Piirpauke

Piirpauke

Hurriganes - Roadrunner

Hurriganes – Roadrunner

Suomen Talvisota 1939–1940 - Underground-rock

Suomen Talvisota 1939–1940 – Underground-rock

Juice Leskinen coitus Int - Per Vers, runoilija

Juice Leskinen coitus Int – Per Vers, runoilija

Tasavallan Presidentti - Lambertland

Tasavallan Presidentti – Lambertland

Jukka Tolonen - Hysterica

Jukka Tolonen – Hysterica

Pekka Streng - Kesämaa

Pekka Streng – Kesämaa

Maarit  Viis' pientä

Maarit Viis’ pientä

Madage George - What's happening

Madage George – What’s happening

Made In Sweden - Where do we belog

Made In Sweden – Where do we belog

Hurriganes - Rock and roll all night long

Hurriganes – Rock and roll all night long

Albert Järvinen- Ride on

Albert Järvinen- Ride on

Royals - Out

Royals – Out

Pen Lee - Nouveau

Pen Lee – Nouveau

Rock'n'roll Band - Everybody needs dancemusic sometimes

Rock’n’roll Band – Everybody needs dancemusic sometimes

Tabula Rasa - Ekkedien tanssi

Tabula Rasa – Ekkedien tanssi

Blues Section - Blues section

Blues Section – Blues section

Jim Pembroke -  Corporal cauliflowers mental function

Jim Pembroke – Corporal cauliflowers mental function

Wigwam - Being

Wigwam – Being

Wigwam - Dark album

Wigwam – Dark album

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio, Uncategorized

Miska Rantanen kertaa Raisiossa Love Recordsin kunniakasta historiaa

Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla 3.3. kello 16-19 järjestettävän Vinyyli-iltamat -tapahtuman vieraaksi saapuu Love Records 1966–79 -historiikin kirjoittanut Miska Rantanen.

Levy-yhtiö Love Records kuuluu suomalaisen musiikkihistorian tärkeimpiin instituutioihin. Sen perustamisen aikoihin vuonna 1966 kotimaisen kevyen musiikin kenttä oli murrosvaiheessa, kun vakiintuneet levy-yhtiöt eivät olleet havainneet uusia musiikkivirtauksia ja uusien osayleisöjen syntymistä. Love Records tarjosi yhteisen foorumin niin kirjallis-poliittiselle teatteri-musiikille, modernille jazzille kuin kotimaiselle rhythm’n’bluesille. Love Records tuli aluksi kuuluisaksi poliittisen musiikin ja progressiivisen rockin julkaisijana. Loven tallista löytyivät mm. Kaj Chydenius, Wigwam, Tasavallan Presidentti, Agit-Prop, M. A. Numminen, Rauli Somerjoki, Hurriganes, Juice Leskinen, Kaseva, Dave Lindholm, Maarit, Blues Section, Tabula Rasa…

Kirjan kirjoittaja Miska Rantanen on politiikan ja talouden toimittaja Helsingin Sanomissa. Tietokirjojen lisäksi hän on kirjoittanut mm. Rumbaan ja Imageen sekä käsikirjoittanut Uutisvuotoa 1990-luvulla.

Viime syksynä Miska Rantanen villitsi lukijoita teoksella Kukkiva syyspervo ruukussa: kirjallisen viestinnän tähtihetkiä.

Love Records -historiikista on tulossa myös uusi, korjattu painos. Näillä näkymin kirjaa on myynnissä myös Raision tilaisuudessa.

 
Lisätietoja:

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Tapahtumat, Uncategorized, Uutiset

Levynkansinäyttely Raision musiikkiosastolla – Motown

 Motown

Berry Gordy perusti tarunhohtoisen Motown Records –levy-yhtiön vuonna 1958. Motown perustettiin Gordyn kotikaupungissa Detroitissa, ja sen nimi tuli kaupungin merkittävästä autoteollisuudesta (Motor Town).

Motown keskittyi alusta lähtien mustan musiikin tuottamiseen ja sen taiteilijakaartiin kuuluivat 1960-luvulla muun muassa Stevie Wonder, Marvin Gaye, Diana Ross and The Supremes, Martha and The Vandellas, The Marvelettes, The Temptations, The Four Tops, Smokey Robinson and The Miracles, The Jackson 5 ja Gladys Knight and The Pips.

Motownin kulta-aikana sen luomaa soultyyliä alettiin kutsua Motown Soundiksi.  Sen syntyyn vaikuttivat ratkaisevasti useimpien levytysten taustalla soittanut studiokokoonpano The Funk Brothers sekä lauluntekijätiimi Holland-Dozier-Holland. Lamont Dozier ja veljekset Eddie ja Brian Holland vastasivat yli 50 Motownklassikon säveltämisestä.

Vuonna 1972 Motown muutti Detroitista Los Angelesiin. Itsenäisenä levy-yhtiönä Motown säilyi vuoteen 1988, jolloin Gordy myi sen MCA:lle.

Altti Koivisto

Raision kaupunginkirjaston Motown-levynkansinäyttelyssä esillä Motownille levyttäneitä artisteja.  Levyt lainattu Christer Karjalaisen, Olli Jalavan, Matti Jalavan ja Roland Wilsonin kokoelmista.

Marvin Gaye/Live

Marvin Gaye/Live

Four Tops/The best of

Four Tops/The best of

Gladys Knight & The Pips/Knight Time

Gladys Knight & The Pips/Knight Time

The Temptations/1990

The Temptations/1990

Smokey Robinson & The Miracles/The tears of a clown

Smokey Robinson & The Miracles/The tears of a clown

The Isley Brothers/Super hits

The Isley Brothers/Super hits

Marvin Gaye/How sweet it is (To be loved by you)

Marvin Gaye/How sweet it is (To be loved by you)

The Isley Brothers/ This old heart of mine

The Isley Brothers/ This old heart of mine

Four Tops/Greatest hits vol 2

Four Tops/Greatest hits vol 2

Four Tops/It's all in the game

Four Tops/It’s all in the game

Gladys Knight & The Pips/Every beat of my heart

Gladys Knight & The Pips/Every beat of my heart

Mitch Ryder & The Detroit Wheels/Greatest hits

Mitch Ryder & The Detroit Wheels/Greatest hits

Syreeta/Stevie Wonder presents Syreeta

Syreeta/Stevie Wonder presents Syreeta

David Ruffin/Me 'n rock'n'roll are here to stay

David Ruffin/Me ’n rock’n’roll are here to stay

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio, Uncategorized

Levymerkki Plastic Passion esillä Turun musiikkikirjaston vitriininäyttelyssä

Musiikkiaarteita maakunnasta, osa 8

Plastic Passion

– An Eclectic and Independent Record Label From Finland –

Plastic Passionin julkaisuja.

Intohimosta indieen ja undergroundiin

Turkulainen levymerkki Plastic Passion on tehnyt tinkimätöntä kulttuurityötä liki 20 vuoden ajan. Ennakkoluuloton levy-yhtiö on julkaissut useita kymmeniä marginaalisia pop- ja rocklevyjä. Plastic Passionin artisteja ovat esimerkiksi laulaja-lauluntekijät Tero-Petri ja Iida Umpikuja sekä bändit 500 kg lihaaAD, Cheerleaders United, Wojciech ja Wrum.

Plastic Passion on pieni levymerkki, jota pitävät yllä Aku-Tuomas Mattila ja Ari-Pekka Lehtisalo. Julkaisutahti on melko verkkainen, sillä resurssit ovat rajalliset. Omien kiinnitysten lisäksi PP vastaa myös parista laadukkaasta uusintajulkaisusta. Viime syksynä julkaistiin LP-painos Wojciechin debyyttialbumista Ystävät, toverit. Klassikko pääsi listoillekin.

PP:n kotisivu ja Facebook

Haastattelu ja musiikkikirjaston vitriininäyttely

Plastic Passionin vitriininäyttely on nähtävänä Turun musiikkikirjastossa (vanha kirjastotalo, Linnankatu 2) 4.12.2012 alkaen. Esillä on levymerkin julkaisuja, promomatskua, levynkansivedoksia, harvinaisuuksiakin. Näyttely ja Musaston artikkeli ovat kahdeksas osa sarjaa Musiikkiaarteita maakunnasta. Tervetuloa kirjastoon!

***

Plastic Passionin Men In Charge Aku-Tuomas ja Ari-Pekka puhuvat Musastolle:

Mitä on Plastic Passion?
Aku-Tuomas: Kulttuuriyhdistyksen pyörittämä levymerkki, joka on julkaissut musiikkia kohta 18 vuotta. Tosin viime aikoina vähemmän ja vähemmän, mutta halua on pitää toimintaa yllä ikuisesti.

Miten levy-yhtiönne sai alkunsa?
A-T: Vuonna 1995 soitin Sad Parade –yhtyeessä ja olimme tekemässä ensimmäistä levyä Darklands-levy-yhtiölle. Olimme siirtyneet perinteisimmistä soittimista koneisiin, mutta pöydällä oli myös onnistunut live-nauhoite vanhalla konseptilla. Kuulin kasettipajasta, joka valmisti 50 kappaleen painoksia, ja hetken mielijohteesta päätin teettää kasettijulkaisun. Julkaisijalle keksin nimen lehdestä, jota olin julkaissut vajaan neljän vuoden ajan.

Levy-yhtiö aloitti 1990-luvun puolivälissä, mutta omakustannelehti Plastic Passion jo vuonna 1991. Miten lehti alkoi ja loppui?
A-T: Lehti syntyi teinipojan halusta kirjoittaa gothic-bändeistä, joista ei oikein missään kirjoiteltu. Vuonna 1991 kotitietokoneet eivät olleet kovinkaan yleisiä,  mutta isälläni oli kone. Kirjoitin sillä juttuja, printtailin liuskoja ja tein taittohommat leikkaamalla ja liimaamalla. Lehteä painettiin tutun omistamassa kopiokonefirmassa. Lehti loppui kymmenisen vuotta myöhemmin lähinnä laiskuuden ja muiden aktiviteettien takia.

Huminoida: A|B. Seiskatuumainen single on Out Of Range Recordsin ja Plastic Passionin yhteisjulkaisu vuodelta 2008.Plastic Passionin bändit ja artistit ovat varsin erilaisia keskenään. Millainen musiikki kiinnostaa teitä?
A-T: Levymerkin ja lehden linja oli alun perin oli gothic, dark wave ja syntsapop, mutta jossain vaiheessa laajeni monenlaiseen vaihtoehtorockiin ja –poppiin. Genreistä piittaamatta sanoisin, että tuttujen ihmisten tekemä hyvä musiikki kiinnostaa. Tämä on ollut Plastic Passionin julkaisupolitiikka alusta alkaen.

Musiikkikirjaston näyttelyssä on esillä myös vedoksia levynkansitaiteesta. Miten toteutatte julkaisujenne kannet?
Ari-Pekka: Levynkansia tehdään eri tavoin. Joihinkin julkaisuihin saamme loppuun saakka tehdyt valmiit materiaalit. Toinen toimintamalli on se, että minä toimin ”käsinä” jonkun idealle. Teen siis toteutusta ohjauksessa, ja viimekädessä huolehdin, että aineistot ovat kunnossa levyjen lähtiessä tehtaalle. Kolmas toimintamalli on se, että ideasta (omasta tai yhteistuumin luodusta) lähden toteuttamaan lopputulosta.

***

Wojciechin debyyttialbumi Ystävät, toverit nousi elokuussa 2012 Rumban albumilistalle sijalle kolme. Suomen albumilistalla levy oli sijalla 37. Kenties levy-yhtiön myydyin albumi? 
Wojciechin debyyttialbumi Ystävät, toverit (2004) on luomuspacerockin klassikko. Alun perin CD:nä julkaistu albumi sai kauniin LP-painoksen vuonna 2012.A-T: Yksi myydyimmistä levyistä. Alkuperäinen CD-laitos vuodelta 2004 myi paljon enemmän kuin vinyylijulkaisu, mutta vasta vinyyli nousi listalle. Kertoo aika paljon levymyynnin muutoksesta vajaassa kymmenessä vuodessa.

Toim. huom. Ystävät, toverit -uusintapainoksen liitteessä  lauluntekijä Jari Oisalo kertoo PP:n ja Wojciechin yhteistyön alusta. Musasto suosittelee Ari Väntäsen  toimittamaa kertomusta lämpimästi. Voit varata LP:n Ystävät, toverit musiikkikirjastosta.

Turkulainen rockyhtye AD oli jälleen ajankohtainen 2005–2006, kun PP julkaisi AD:n kaksi uusinta albumia Topaco ja Bodysuit.
A-T: Soitin Ismo Laaksolle, koska minua kiinnosti julkaista uudestaan AD:n kolmosalbumi Vladivostok. Ismo kertoi, että heillä ei ole itsellään oikeuksia levyyn, mutta on kyllä aktivoimassa bändiä uudelleen, ja siitä lähti yhteistyö. AD on tekemässä uutta levyä, mutta se julkaistaan ainoastaan digitaalisena. Valitettavasti se on AD:n kaltaisille marginaalibändeille ainoa vaihtoehto tänä päivänä. Suunnitelmia on myös AD:n hyvin varhaisen matskun uusjulkaisusta. Tosin ainoastaan diginä.

Tero-Petrin ja Iida Umpikujan albumit ovat täynnä kiehtovuutta ja uutta laulaja-lauluntekijäperinnettä. Miten aloititte yhteistyön heidän kanssaan?
A-T: Tero-Petri on tuttu vuosien takaa ja kun hän aloitteli Limonadi Elohopean jälkeen soolouraa, niin TP kyseli meidän kiinnostusta julkaisuun. Ja niin hyvälle matskulle ei sanota ei. Toki olisin toivonut, että joku isompi ja oikeampi julkaisija olisi ollut halukas julkaisemaan Tero-Petriä, sillä meillä on valitettavan pienet resurssit, kun hommaa pyöritetään päivätöiden, perhe-elämän ja muiden aktiviteettien jälkeen.

– Iida lähetti demon ja Iida onkin ainoa sainaus, jota emme etukäteen tunteneet. Todellakin ihastuimme  Iidan musiikkiin heti ensi kuulemalta. Levystä sovittiin alustavasti samana päivänä, kun kuulimme demon.

Turkulainen Wrum teki uuden albumin 8010 vuonna 2010. Onko luvassa myös uusintajulkaisu Wrumin debyyttialbumista Takapihojen rock-tähdet?
A-T: Olen kuullut huhua, että alkuperäinen julkaisija Selecta puuhailisi asiaa.

Russian Loven varhaiset levytykset olivat kiven alla vuosikaudet. Miten albumin Nergal uusi laitos (2007) hahmottui?
A-T: Nergal  (1987) on yksi suosikkilevyistäni ja tosiaankin hyvinkin harvinainen, ja erityisesti vuotta aiemmin julkaistu EP Malleus Maleficarum on totaalisesti kadonnut maailmasta. Minulla oli halu, että Suomen paras gothic rocklevy on saatavilla myös CD:nä. Tai edes ylipäätään saatavilla. Onneksi bändin pojat olivat samaa mieltä.

Miten 500 kg lihaa päätyi Plastic Passionille?
A-P: Hauskasti. Söimme Kaikka Salmisen ja hänen vaimonsa kanssa illallista meillä, kun tuli puheeksi, että Lihat ovat nauhoittaneet musaa. En ihan tarkkaan tiedä, oliko heitto harkittu koukku vai ei, mutta seuraavan viinilasin jälkeen olin varma, että me julkaisemme, jos vain sopii.

– Siitä eteenpäin oli helppoa. Kaukon kanssa sovimme Bar Kukassa (vai millä nimellä se silloin toimikaan) ennen Olgan keikkaa kaikki käytännön asiat. Ja kun Kauko on vanha kehäkettu, mitään muuta kuin kättä päälle ei sovittu. Homma sinetöitiin kupillisella kahvia!

Jori Sjöroos aloitti soolouransa PP:n suojattina Sad Paraden ja This Empty Flow’n jälkeen. Mitä kaikkea olette Jorin kanssa tehneet?

A-T: Jori Sjöroosin Fu-Tourist oli alun perin oikeastaan This Empty Flow’n löyhä jatkumo. Minäkin olin jossain vaiheessa paperilla yhtyeen kosketinsoittaja, vaikka en nuottiakaan soittanut. Ja silloin yhtyeen nimi oli Fu-Tourists ja debyyttisinkun etiketin painofilmissäkin luki nimi monikossa. Onneksi ihan viime hetkellä tarkistin Jorilta puhelimessa nimen oikean muodon.

– Jorin tekemisiä kuullaan PP-kataloogissa yhtyeissä Fu-Tourist, Funtourist, This Empty Flow, Magenta Skycode. Lisäksi Jorilla on tärkeä rooli Sad Paraden jutuissa, vaikka bändi olikin enemmän minun projektini. Eihän niistä levyistä olisi kyllä mitään tullut, jos Jori ei olisi ollut koneen ääressä.

Olga on tehnyt kaksi albumia Plastic Passionille.

A-T: Kauko tuotti Olgan levyä samaan aikaan kun säädettiin Liha-juttuja ja sitä kautta yhteistyö tuli puheeksi. Meillä oli aika paljon levyjä tuohon aikaan tulossa ja laskuja riitti, joten projektia piti vähän jakaa useampaan suuntaan. Kaukon ja Olgan rahoittama Ameba tuli sitten mukaan.

– Olgan jutuista pidän erityisesti kakkoslevystä Tämä pimeä puoli. Nimibiisi on Olli Kauniskankaan tekemä. Aikoinaan myös Liikkuvat Lapset soittivat tuota biisiä. Olen useampaan kertaan maininnut Ollille, että olisi upeata kuulla Liikkuvienkin levyttämä versio biisistä.

Michael Monroen nimmari HMM:n albumin Marseille (Plastic Passion, 2008) sisäkannessa. Monroe soittaa levyllä fonia ja huuliharppua.

Michael Monroen nimmari HMM:n albumin Marseille (Plastic Passion, 2008) sisäkannessa. Monroe soittaa levyllä fonia ja huuliharppua.

Mitä Plastic Passion on tulevaisuudessa?

A-P: Puoliaktiivinen pappakerho. Nythän se on puoliaktiivinen kerho. 😉

***

Tuomas Pelttari

Laura Ahlstedt

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee, Musiikkiaarteita maakunnasta

Slash Recordsin parhaita Turun musiikkikirjaston levynkansinäyttelyssä

Viiltoja 80-luvun Amerikasta

Slash Records

Slash Records on vuonna 1978 perustettu amerikkalainen, Los Angelesista lähtöisin oleva pienlevy-yhtiö, joka aloitti toimintansa julkaisemalla lähinnä paikallisten new wave-, punk- ja rockyhtyeiden levyjä. Taidemaalari Bob Biggs perusti Slash Recordsin Los Angelesissa, ja toimitti 1970–luvun lopulla myös Slash–nimistä punkrockfanzinea.

Biggs siirtyi levy-yhtiötoimintaan vuonna 1978, julkaisi The Germs –yhtyeen seitsemäntuumaisen singlen ja vuotta myöhemmin bändin ainoaksi jääneen albumin GI. Sitä seurasi vuonna 1980 ilmestynyt X –yhtyeen klassikkolevy Los Angeles. Levy-yhtiö jatkoi toimintaansa vielä kauan fanzinen lakkauttamisen jälkeenkin.

Viisi levynkantta näytteillä, tornissa lainattavana CD-levyjä

Turun musiikkikirjaston 29.11.2012 avatussa levynkansinäyttelyssä on esillä viisi Slash Records–levy-yhtiön julkaisemaa albumia vuosilta 1982–1987. Levyt ovat Sami Tammiojan kokoelmasta.

Näyttelyssä on esillä klassikot:

° Rank And File: Sundown 1982

° The Del Fuegos: The Longest Day 1984

° Music From The Motion Picture Alamo Bay 1985

° BoDeans: Outside Looking In 1987

° Los Lobos: By The Light Of The Moon 1987

Musiikin neuvonnassa on lainattavana Slash Recordsin julkaisemia CD-levyjä.

Uraauurtavaa yhteistyötä

Vuoteen 1981 asti Slash Recordsin levyt olivat, monen muun pienlevy-yhtiön tavoin, riippumattoman JEM Recordsin jakelussa. Kun JEM meni konkurssiin, Slash teki vuonna 1981 jakelusopimuksen Warner Brothersin kanssa. Tämä sopimus oli yksi ensimmäisistä pienen, riippumattoman ns. indie-levymerkin ja suuren, valtavirran yhtiön välillä solmituista yhteistyösopimuksista.

Yhteistyö Warnerin kanssa jatkuikin aina vuoteen 1996 asti. Tuona aikana Slashin julkaisutoiminta kukoisti. Vuonna 1986 Slash ja sen alamerkki Ruby Records myytiin London Recordsille. Yhtiön toiminta jatkui kuitenkin aina vuoteen 2000 asti, jolloin se lakkautettiin silloisen omistajansa Universalin toimesta.  Vuonna 2003 Slash Recordsin nimi ja oikeudet palautuivat Biggsille, joka käynnisti sen toiminnan uudestaan.

”Small enough to know the score…”

Slash Records aloitti julkaisemalla ensisijaisesti eteläisen Kalifornian punk- ja rockyhtyeiden levyjä. Yhtiö laajensi toimintaansa huomattavasti 1980–luvun puoleenväliin mennessä  ottamalla listoilleen mm. englantilaisen laulaja-lauluntekijän Robyn Hitchcockin sekä jamaikalaisen reggaeyhtye Burning Spearin.  Slash Records säilytti kuitenkin loppuun asti alkuaikoinaan punkpiireiltä omaksumansa itsenäisen, kapinallisen asenteensa. Tuota asennetta kuvaa mainiosti yhtiön slogan ”Small enough to know the score, big enough to settle it!”.

Kansainvälisesti tunnetuimmat ja kaupallisesti menestyneimmät Slashille levyttäneet artistit lienevät Los Lobos ja Faith No More. Muita keskeisiä Slashille levyttäneitä yhtyeitä olivat punkbändit Fear ja L7 sekä kauhurokin pioneereihin lukeutuva Misfits.  Yhtiön maanläheisempää tuotantoa, aikanaan cowpunkiksikin (nyk. americana) kutsuttua tyylisuuntaa edustivat mm. rokkia, kantria ja punkasennetta vapaasti musiikissaan yhdistelleet The Blasters, The Gun Club, The Del Fuegos, Green On Red, BoDeans, Dream Syndicate, Rank & File, Violent Femmes ja Grant Lee Buffalo. Slash on myös julkaissut saksalaisen Rammsteinin musiikkia Yhdysvalloissa.

Maanläheisyyttä, kapinallisuutta ja amerikkalaisia arvoja

Levynkansinäyttelyssä olevat viisi albumia kuvaavat hyvin Slash Recordsin toiminnalle ominaista kapinahengen ja periamerikkalaisten arvojen sekoitusta.

Rank And File oli Kinmanin veljesten Chipin ja Tonyn perustama roots rock –yhtye ja vuonna 1982 ilmestynyt Sundown heidän debyyttialbuminsa. Veljekset olivat aiemmin pyörittäneet lähinnä hardcorepunkkia soittanutta The Dils –yhtyettä, mutta päätyivät Rank And Filen kanssa esiintymään  mm. erilaisissa kantrimusiikkitapahtumissa ja TV-ohjelmissa. Bändin omintakeisessa soundissa ja musiikissa yhdistyvät hienolla tavalla amerikkalainen perinnemusiikki ja veljesten lähihistoriasta muistuttava kapinallinen asenne. Tuo asenne heijastuu myös Sundown levyn hienossa kannessa, jossa tähytään (henkilökohtaista) vapautta rajoittavien piikkilanka-aitojen tuolla puolella avautuvalle iltataivaalle. Yhtyeessä vaikutti myös myöhemmin komeaa soolouraa tehnyt kitaristi Alejandro Escovedo.

Myös Bostonilaisen The Del Fuegosin  ytimen muodostivat veljekset, laulaja-kitaristi Dan sekä kitaristi Warren Zanes. Yhtyeen ensimmäinen levy The Longest Day (1984) on tuottajaguru Mitchell Froomin (mm. Richard Thompson, Suzanne Vega, Los Lobos jne.) tuottama kokoelma hienoja garagerock/popkappaleita. The Del Fuegos saavutti myöhemmin urallaan hieman kyseenalaistakin kuuluisuutta, kun heidän musiikkiaan käytettiin olutmainoksessa. Yhtyeen kolmannen Slash-levyn (Stand Up, 1987) flopattua kaupallisesti Warren jätti bändin veljelleen. Nykyään Dan Zanes tekee pääasiassa lastenmusiikkia ja on saanut työstään mm. Grammy-palkinnon (2007, Best Musical Album For Children).

Ry Cooderin tuottama Music From The Motion Picture Alamo Bay –levy on vuonna 1985 ilmestyneen elokuvan Alamo Bay soundtrack. Louis Mallen ohjaamassa elokuvassa tarkastellaan Vietnamin sodan veteraanin (jota esittää näyttelijä Ed Harris) ja hänen pieneen (kuvitteelliseen) kotikaupunkiinsa tulleiden vietnamilaisten maahanmuuttajien välisiä jännitteitä. Levyn musiikki on komea sekoitus instrumentaalimusiikkia ja laulettuja kappaleita ja sillä esiintyy useita Slashin artisteja (mm. Los Lobosin jäseniä) sekä suuri joukko muita amerikkalaisen juurimusiikin taitajia. Levyn kannessa toistuu Rank And Filen levyltä tuttu ”aita ja illankoitto” –teema.

Los Lobosin kolmas Slash –julkaisu By The Light Of The Moon (1987) sisältää aiempaa vähemmän meksikolaisia kansanmusiikkivaikutteita, ja on kaupallisin yhtyeen siihenastisista levyistä. Albumilta löytyy myös yksi bändin tunnetuimmista omista kappaleista, Shakin´Shakin´Shakes. Vain vähän myöhemmin Los Lobos saavutti huomattavaa maailmanlaajuista suosiota versiollaan Ritchie Valensin kappaleesta La Bamba, jonka bändi levytti (muutaman muun Valens –kappaleen ohella) samannimisen hittielokuvan soundtrackille.  Sittemmin yhtye on tehnyt paljon kokeilevampaakin musiikkia mm. Mitchell Froomin tuottamana.

Kurt Neumannin ja Sammy Llanasin luotsaama BoDeans valittiin Rolling Stone-lehden äänestyksessä vuoden 1987 parhaaksi uudeksi yhtyeeksi. Samana vuonna julkaistiin bändin toinen levy, Talking Heads –yhtyeen rumpalin Jerry Harrisin tuottama Outside Looking In. Levy on yhtyeen kokeellisin mutta samalla myös kaupallisin tuotos, ja menestyi bändin julkaisuista kaikkein parhaiten. Myöhemmin BoDeans on tehnyt yhteistyötä mm. U2:n ja The Band –yhtyeestä tutun Robbie Robertsonin kanssa.

Sami Tammioja

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Solina Records popmusiikin syvällä lähteellä

Solina Records

– Be Your Own Customer –

Solina RecordsMusiikkiaarteita maakunnasta, osa 7

Turkulainen levy-yhtiö Solina Records julkaisee laadukasta popmusaa ja indietä – synapopista lasermetalliin. Ja työtä tehdään suurella sydämellä. Useat  kiinnitykset ovat turkulaisia, koska Solina on halunnut tuoda esiin paikallista osaamista. Musaston artikkelissa perustajat Tom Riski ja Jori Sjöroos kertovat levy-yhtiöstänsä. Solina Records on Musaston juttusarjan Musiikkiaarteita maakunnasta seitsemäs osa.

Näyttely Musiikkikirjastossa

Solina Recordsin vitriininäyttely on avattu Turun Musiikkikirjastossa 31.8.2012. Esillä on kansitaidetta, Solinan tuotantoa eri formaateissa, julisteita, paitoja, tarroja… Näytteillä on Kalle Taivaisen tekemä taideteos, joka on kuvattu Magenta Skycoden toisen albumin kanteen. Solinan kansitaidetta ovat tehneet myös  Kea & Emil Bertell, CHRZU, Noora Isoeskeli, Sirpa Särkijärvi, Kaija Papu, Paola Suhonen ja Tomi Tuominen. Tervetuloa kirjastoon!

Solina Recordsin perustajat Jori Sjöroos (vas.) ja Tom Riski.Musiikkia vuodesta 2005 alkaen

Turkulaiset Tom Riski ja Jori Sjöroos perustivat levy-yhtiö Solina Recordsin vuonna 2005. Syksyyn 2012 mennessä julkaisuja on kertynyt parisenkymmentä. Pieni firma on pärjännyt markkinoilla hyvin. Kehuja on tullut sekä kuluttajilta että kriitikoilta. Solinan yhtyeissä ja artisteissa on jotain erityistä, joka vetoaa kuulijoihin.

Ensimmäinen Solinan julkaisema albumi oli Magenta Skycoden IIIII (2006). Jori Sjöroosin johtaman yhtyeen debyytti oli suuri taiteellinen menestys. IIIII:n myynti rohkaisi uutta levy-yhtiötä eteenpäin, ja sittemmin levyä on myyty tuhansia kappaleita. Myös MS:n kakkosalbumi Relief (2010) on ollut menestys.

Solina Recordsin näyttely Musiikkikirjastossa syyskuussa 2012.Turkulainen Déclassé julkaisi Solinalla esimerkilliset konelevyt Remain Still (2006) ja Silos (2008). Vuonna 2010 Nightsatanin debyytti Midnight Laser Warrior loi ilahduttavan käsitteen lasermetal. Askelta uuteen ulottuvuuteen oli tuottamassa Jori Hulkkonen. Solinan uusin menestyslevy on Burning Heartsin erinomainen kakkosalbumi Extinctions (2012). Tunnetuimpia Solinan albumeita on julkaistu myös huoliteltuina LP-painoksina.

Kenties hillittömin produktio on vuonna 2008 julkaistu Mr. Velcro Fastenerin ja Reverend Bizarren split 12″, jolla yhtyeet esittävät toistensa kappaleita. Edellä mainittujen lisäksi Solinalle ovat levyttäneet myös Heroin And Your Veins ja doomahtava Arkhamin Kirjasto. Uusimmat kiinnitykset ovat Sans Parade ja synapopduo Sin Cos Tan.

***

Tom Riski ja Jori Sjöroos puhuvat:

Millaiseen tarpeeseen Solina Records perustettiin?

– Mulla oli musajutut junnannut pitkään tyhjäkäyntiä itsellä eli ei syntynyt enää mitään omaa musaa. Jori taas teki koko ajan huippujuttuja studiossa. Solinan logon on tehnyt Tomi Tuominen, Turun Peter Saville.Kun oltiin vielä pitkään keskusteltu, että olisi kiva julkaista itse kaikkea hyvää musaa, mitä ympärillä tehdään, niin Solina Records perustettiin 24.9.2005 Jorin syntymäpäivänä. Brittiläinen Factory Records toimi suurena innoittajana.

– Ekaksi julkaisuksi Jori ehdotti oman uuden bändinsä Magenta Skycoden debyyttialbumia. Saimme täydellisen startin levy-yhtiölle – ja albumin, joka toi näkyvyyttä tuoreelle lafkalle. Paita: Magenta Skycode. Vitriini: Turun kaupunginkirjasto.Magentan IIIII-albumista on otettu muistaakseni 13 painosta ja sitä on myyty koteihin yli 7500 kappaletta.

Millainen levy-yhtiö Solina Records on?

– Pieni ja omaehtoinen, ja tällaisena tulee pysymäänkin. Mitään ei tehdä muodon tai muiden vuoksi.

Millaista ääntä Solina haluaa pitää?

– Musiikillisiä rajoja ei ole eli olemme valmiita julkaisemaan lähtökohtaisesti mitä vaan. Toisaalta julkaisemme vain musiikkia, josta pidämme molemmat sataprosenttisesti. Toki haluamme myös tuoda esille paikallista osaamista. Sainauksistamme Heroin And Your Veins on Tampereelta. Reverend Bizarre on turkulais-lohjalainen, Sin Cos Tan turkulais-helsinkiläinen!

Kuinka paljon teette musiikillista yhteistyötä Solinan artistien kanssa?

– No tottakai yhteistyötä tehdään paljonkin, varsinkin kun monissa Solinan julkaisemissa bändeissä soittaa samoja tuttuja kasvoja. Aika vähän pyrimme kuitenkin ohjailemaan albumin sisällössä.

Oletteko mukana artistienne levynkansien suunnittelussa?

– Kyllä, mutta lähinnä kommentoijina. Annamme yleensä taiteellisen vapauden bändille ja kansitaiteilijalle.

Miten arkista/juhlavaa työnne levy-yhtiössä on?

– Hyvin arkista. Illat menee läppäri sylissä.

Miten lisenssisopimukset muiden levy-yhtiöiden kanssa tehdään?

– Neuvottelemalla ennen kaikkea sellaiset diilit, jotka hyödyttävät bändiä eikä niinkään Solinaa. Toki yhtiötäkin pitää ajatatella, mutta Solina ei ole  päätyömme. Voimme huolehtia enemmän bändien edunvalvonnasta sopimuksissa.

Onko uusintajulkaisujen tuottaminen teille tärkeätä?

– Ei ole. Niitä teemme aina silloin tällöin, jos joku albumi on sellainen, jonka haluaisimme saattaa uudelleen kuuluville. Pääasiassa me olemme julkaisseet uusintajulkaisuina vain sellaisia albumeita, joissa Jori on ollut mukana.

Miten markkinoitte Solinaa?

– Ahkerasti! Mielestäni paras markkinointikeino musiikille on tietysti musiikki itse. Word-of-mouth on kuitenkin se paras markkinointikeino. Käytämme kaikkia markkinointikanavia – siis sekä online että perinteisiä kanavia, bändien omat sivut, blogit, wikit, foorumit, sosiaalinen media, perinteinen musiikkimedia, webmedia, radiot jne. Albumipromootiossa käytämme toisinaan myös ulkomaisia PR-toimistoja.

Millaista menestystä olette saaneet?

– Kaikki julkaisut ovat saaneet mukavasti positiivista palautetta kuuntelijoilta ja kriitikoilta. Magenta Skycoden molemmat albumit ovat menestyneet sekä myynnillisesti että kriitikoiden levyarvioissa aivan mahtavasti. IIIII ja Relief ovat olleet aivan kärkisijoilla sekä kuuntelijoiden että kriitikojen Vuoden albumit -listauksissa. Magentan levyjen tuotoilla tätä toimintaa aika kauan itse asiassa pääasiassa pyöritettiin.

– Kun IIIII-levy julkaistiin uudestaan vinyyli-formaatissa (LP+7″) juhlan kunniaksi, nousi se Rumban albumilistalle sijalle 14 ja myös Suomen viralliselle listalle. Lisäksi IIIII-levyn kansi pääsi TOP10:n Soundi-lehden järjestämässä Suomen hienoin levynkansi kansanäänestyksessä. Samoin This Empty Flow’n klassikkoalbumi Magenta Skycode nousi Rumban albumilistalle sijalle 12 ja Reverend Bizarre vs. Mr Velcro Fastener nousi sinkkulistan sijalle 5. Déclassé on menestynyt aikanaan musavideoillaan ja saanut niistä palkintoja.

– Jori on myös saanut vuoden tuottajan Emma-palkinnon aikanaan tuottamalla samana vuonna Magenta Skycoden IIIII-levyn ja PMMP:n Kovemmat kädet. Lisäksi Magenta Skycoden Relief on saanut vuoden alternative/indie Emman.
Burning Hearts ja Nightsatan ovat saaneet suitsutusta ympäri maailmaa albumeistaan. Nightsatan oli monen musablogin tai webmedian ”Vuoden parhaat albumit” -listoilla, ja Nightsatanin musa on levinnyt musablogeissa ympäri maailman. CHRZU:n ohjaama Outro-filmi, johon Nightsatan teki scoren, sai juuri kunniamaininnan Espoon Cinéssä Méliés d´Argent -kilpailussa.

– Burning Heartsin helmikuussa 2012 julkaistu kakkoslevy Extinctions nyt on saanut aivan huippu-arviot ympäri maailmaa. Burning Hearts on jo aika tunnettu yhtye maailmalla indie-piireissä. Lisäksi Extinctions -levyn kansi sai kunniamaininnan Vuoden Huiput-kilpailussa joka on Grafian järjestämä Suomen merkittävin kommunikaation muotoilun ja markkinointiviestinnän kilpailu.

Voitteko kertoa tulevasta, mitä julkaisette seuraavaksi?

– Vielä syksyllä julkaisemme albumit musiikkituotannon huippuosoite Aurakatu 15:ssä vaikuttavilta Sans Paradelta ja Sin Cos Tanilta. Sans Parade on kahdeksanhenkinen mm. Déclassésta ja Star You Star Me:stä tutun Jani Lehdon sekä huippuäänisen singer/songwriter Markus Perttulan uusi yhtye, jota voisi kuvailla termillä ”orchestral pop”.

– Sin Cos Tan taas on Villa Nahista tutun Juho Paalosmaan ja supertuottaja Jori Hulkkosen yhteinen synapopbändi. Villa Nahin ja Hulkkosen synapop-projekti Processoryn taukoilleissa miesten luova energia kanavoituu Sin Cos Taniin ja yhtye tullaan näkemään myös keikoilla. Syksyllä on siis tiedossa kuumaa kamaa. Molempien yhtyeiden albumit tulevat olemaan todella kovia. Ja Magenta Skycoden uusi levy tulee keväällä 2013!

Lisää Solinasta Facebookissa!

Stop The Press! Uusi BH-video + Solina-ilta Klubilla

Burning Heartsin uusi musiikkivideo Modern Times sai ensi-iltansa 5.9.2012. Ohjaus/kuvaus: muotisuunnittelija, IvanaHelsingin perustaja ja elokuvaohjaaja Paola Suhonen. 

Turun Klubilla järjestetään 13.10.2012 Solina-ilta. Mukana ovat Magenta Skycode, Nightsatan, Burning Hearts ja Sin Cos Tan.

Tuomas Pelttari

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Musiikkiaarteita maakunnasta, Näyttelyt Turku

Love Recordsin levynkansia Turun musiikkikirjastossa

Love Records

Love RecordsSuomalainen levy-yhtiö Love Records toimi vuosina 1966–1979. Love Records oli korvaamaton suomalaisen musiikin julkaisija ja rajoja rikkova pioneeri. LP-levyjä ilmestyi liki 400, singlejä noin 350. Monet levyistä ovat erottamaton osa suomalaista identiteettiä. 1970-luvulla Lovelle tekivät kansia esimerkiksi Måns Hedström,

Arja Saijonmaa: Koko yön minun poikani valvoi ja Tauno Palo: Kulkurin kannel

Arja Saijonmaa: Koko yön minun poikani valvoi ja Tauno Palo: Kulkurin kannel

Timo Kelaranta ja Risto Vuorimies.

Valikoima Love Recordsin levynkansia on toinen osa LP-levyjen näyttelysarjaa Turun musiikkikirjastossa. Lovea nähdään lisää tulevissa näyttelyissä. Kannet ovat Aarne Kankaanrannan kokoelmasta. Levynkannet ovat esillä musiikin neuvonnan ja lehtipisteen luona.

Mukana näyttelyssä 22.3. alkaen:

Arja Saijonmaa: Koko yön minun poikani valvoi (1973)

Tauno Palo: Kulkurin kannel (1972)

Kari Rydman: Niin kaunis on maa (1976)

Hurriganes: Crazy Days (1975)

Mikko Alatalo ja Coitus Inc: Viimeinen lehmipoika (1978)

 

Miska Rantasen tekemä kirja Loven historiasta on varattavissa Vaskista.

Tuomas Pelttari

Hurriganes: Crazy Days ja Mikko Alatalo ja Coitus Inc: Viimeinen lehmipoika

Hurriganes: Crazy Days ja Mikko Alatalo ja Coitus Inc: Viimeinen lehmipoika

Kari Rydman: Niin kaunis on maa

Kari Rydman: Niin kaunis on maa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Näyttelyt Turku