Avainsana-arkisto: konsertti dvd

Apulannan stadionkeikka dvd-tallenteena, nappaako?

apulanta_kostokaikistavuosista

Apulanta soitti tammikuun alussa Espoon Barona-areenalla kaksi mammuttimaista stadionkeikkaa. Keikkakokemuksen tallentava dvd-julkaisu ilmestyi maaliskuun puolella. Kysymys kuuluu, kenelle kelpaa Apulannan suureellinen stadionpunk ja edellistä suurempi kysymys – kuka ostaa vielä keikkanauhoituksia dvd-tallenteina?

Musiikki-dvd lienee massatuotteena enemmän tai vähemmän kuollut formaatti. Blu-ray tarjoaa vielä mahdollisuuden ladata hifisteille päräyttävä kuuntelu-ja tuijotuselämys. Mutta konsertti-dvd, vain tosifaneille. Kun vielä pitää todeta ettei stadion ja punk ole koskaan sopinut sujuvasti samaan lauseeseen, on aika ihmetellä itse tallennetta.

Tottahan stadionolosuhteet on otettu huomioon ja Akun Tehtaalta on roudattu riittävästi valaistuskalustoa vahvistamaan mammuttimaista tunnelmaa. Kuvaus on ok mutta kameroiden määrällä ei elvistellä. Sipen korkealla päivystävästä rumpukioskista on saatu vaikuttavimmat kuvat itse juhlapaikasta. Mutta, stadionolosuhteet vaativat vierailijoita ja vähintään joka toiseen biisiin jotain hienoa ja ihmeellistä. Apulannan spektaakkelissa vierailijoita on kautta linjan niukalti ja varsinkin keikan alkupuoli sujuu kovin koruttomissa merkeissä. Onneksi viisuvalinnat tukevat toisiaan. Kansalle tarjotaan mainio läpileikkaus bändin tuotannosta. Viivakoodi toimii aina mutta pianoa/syntikkaa taustalleen saava Jumala on löysä. Myös Käännä se pois on kovin laiskanpulska ilmestys.

Oikeastaan tuhti Mato ja sitä seuraava suureellinen Pihtiote (lavalle lisäkitaristi Pauli Hauta-Aho) antavat keikalle uuden alun. Zombeja-siivuun saadaan katosta roikkuvia ja lavalla hoippuvia epäkuolleita. Maanantai tuo taustalle mainion jousisoitinryhmän ja viisu vedetään läpi sydänverellä. Ja meno vain paranee basisti Ville Mäkisen ottaessa Valokuva-viisun kuluessa haltuunsa läskibasson – meno yltyy jo psychobillyn mittoihin. Puoliakustisesti veivatut Teit meistä kauniin ja Armo onnistuvat mainiosti – varsinkin Armo on keikan pysäyttävin hetki.

Ja Apulannalla on draaman tajua. Herkän ja kyyneliä valuttavan Armon jälkeen isketään tykkiä ja taistelutunnelmaa karmean paukkeen saattelemana. Koneeseen kadonnut laittaa kansan pähkinöiksi. Keikan loppupuoli sujuukin rajussa alamyötäisessä. Viisaus ei asu meissä -siivun aikana lennätetään lennokeita ja raastava Ilona nostaa Wirtasen yläilmoihin. Keikan ehkä latautunein esitys on Odotus, josta kuullaan tunteeseen pakahtuva paisuttelu. Mitä kuuluu -kappaleen odotettu erikoistehoste on tietenkin Tuukka Temonen. Coverina Sata kesää sopii mainiosti Apulannan viisulistalle ja onpa bändillä pokkaa soittaa myös uusi viisu toisena encorena! Mutta, Sun kohdalla puolustaa paikkaansa mainiosti. Loppuun tietenkin se pakollinen piiskaushetki.

Apulanta onnistuu loppupeleissä kiitettävästi mammuttimaisessa tehtävässään. Show on stadionmitat täyttävä vaikka vieraslista jää kapeaksi. Myös festareilta tuttua kesäteatteria on vain näytteeksi. Muutamat erikoissovitukset tuovat kokonaisuuteen selkeää lisä-arvoa. Tallenteen “Behind the scenes” -osio on tällä kertaa paikallaan. Stadionhankkeen kulisseissa saa pienen häivähdyksen massiivisesta työmäärästä, jonka noin sata henkeä on tehnyt hankkeen toteuttamiseksi.

Apulannan stadionspektaakkeli ansaitsee tallenteen, jota fanien kelpaa kelata vuodesta toiseen. Blu-ray olisi ollut kestävämpi ratkaisu mutta vanhan liiton miehinä dvd lienee ainoa vaihtoehto. Ei nyt sentään pukattu VHS-versiota markkinoille.

J.Kaunisto

(Teksti julkaistu aikaisemmin Mesta.net -sivustolla)

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Viikon levy

Duran Duran:

Live from London DVD, 2005

Löysin teini-iän suosikkibändini uudelleen, kun käteen osui sattumalta kirjaston hyllystä Duran Duran -yhtyeen ”elämäkerta”. (Steve Malins: Duran Duran – notorious, unauthorized, 2005). Malinsin kirja imaisi ensimmäiseltä sivulta lähtien minut nostalgiamatkalle teini-ikään. Kuulin bändistä ensimmäisen kerran kun televisiosta tuli uudenvuodenaattona Duran Duranin konsertti, vuosi oli 1984 tai 1985. Yhtyeen energinen esiintyminen, tarttuvat biisit ja komea basisti John Taylor veivät sydämeni välittömästi. Katsoin silmät pyöreinä hikisenä kirkuvaa yleisöä ja ihmettelin, että mitä tämä on? Tätä täytyy saada lisää! Luokkani muutama muukin tyttö oli nähnyt konsertin ja he olivat yhtä lumoutuneita kuin minä. Siitä alkoi Duran Duran -yhtyeen jäsenten tiivis seuraaminen ulkomaisista musiikkilehdistä. Kotimainen musiikkilehti Suosikki kirjoitti siihen aikaan pääasiassa Dingosta…siltä ainakin DD-fanista tuntui.

Kolmenkympin uudessa Duran Duran -huumassa hankin omaksi konserttitaltioinnin, jolla soittaa yhtyeen alkuperäinen kokoonpano: John Taylor, Nick Rhodes, Roger Taylor, Andy Taylor ja Simon Le Bon. Dvd on taltiointi Lontoon Wembley Arenalta, jolla bändi esiintyi viidesti peräkkäin loppuunmyydyissä konserteissa 2004. Lontoon keikat olivat osa Duran Duranin kotiinpaluukiertuetta. Lontoon lisäksi DD esiintyi ympäri Britanniaa 14 kertaa. Usein nuivasti yhtyeeseen suhtautunut brittilehdistö kirjoitti kiertueen konserteista kehuvia arvosteluja. Duran Duran sai kotimaassaan arvoisensa vastaanoton.

Kappaleita dvd:llä on 20, joista vain kaksi on 2004 ilmestyneeltä Astronaut-albumilta: (Reach Up For The) Sunrise ja What Happens Tomorrow. Loput ovat hittejä eri vuosikymmeniltä. Mukana soittamassa on myös saksofonisti Andy Hamilton, joka oli tehnyt yhtyeen kanssa aikaisemminkin töitä. Monet muistavat Hamiltonin saksofonisoolot esim. kappaleista Rio ja Union of The Snake. Tulkinnallisia helmiä ovat mm. Come Undone ja I Don’t Want Your Love, joissa taustalaulaja Sara Brown laulaa upeasti Simon Le Bonin kanssa. The Chauffeur, Notorius, Ordinary World, Save A Prayer, Careless Memories ja Night Boat saavat areenan katon nousemaan pari metriä ilmaan. Kappaleita Wild Boys, Girls On Film ja sokerina pohjalla olevaa  Rioa ei niitäkään sovi unohtaa. Nuoruuden nostalgia tempaa mukaansa. Yleisö elää ja hengittää mukana joka solullaan koko konsertin ajan. Viisikko soittaa lavalla ehkä parasta keikkaansa ikinä, mutta kuten aina: basisti John Tayloria ei näytetä tarpeeksi…

Haluan nostaa konsertista esiin Careless Memories –kappaleen (albumi Duran Duran, 1981), jonka aikana lavan viidellä jättiscreenillä pyörii biisistä tehty animevideo. Anime on Fumio Obatan. Careless Memories ei ole koskaan ollut suosikkini, mutta animeversio tuo siihen aivan uudenlaista potkua. Duran Duran oli ensimmäisiä yhtyeitä, joka teki musiikkiinsa ammattimaisesti tuotettuja videoita.

DVD:n biisilista

1. (Reach Up For The) Sunrise
2. Hungry Like The Wolf
3. Something I Should Know
4. Union of the Snake
5. Come Undone
6. A Wiew to A Kill
7. What Happens Tomorrow
8. The Chauffeur
9. Planet Earth
10. I Don’t Want Your Love
11. New Religion
12. Ordinary World
13. Night Boat
14. Save A Prayer
15. Notorious
16. The Reflex
17. Careless Memories
18. Wild Boys
19. Girls On Film
20. Rio

DD faktaa

Duran Duran perustettiin vuonna 1978 Birminghamissa. Perustajat olivat Nick Rhodes ja John Taylor. Myöhemmin mukaan tulivat Roger Taylor ja Andy Taylor. Andy on bändin ainoa jäsen, jolla oli jo alussa ammattimuusikko tausta. Laulaja Simon Le Bon otettiin mukaan melodisen lauluäänensä, ulkonäkönsä ja valmiiden sanoitustensa vuoksi. Le Bonin lyriikkavihko tuli tarpeeseen. Nick ja John olivat miettineet etukäteen tarkasti bändin tulevaa uraa, mutta sanoituksia ei oikeastaan ollut ennen Simonin mukaan tuloa. Nimensä yhtye sai scifi-elokuvasta Barbarella (1968), jossa esiintyi hullu tiedemies nimeltä Duran Duran.

DD:n musiikillisena ajatuksena oli yhdistää punk-rockin energia ja Chic-yhtyeen kaltaisten R&B ja discosoul-yhtyeiden rytmisyys ja tanssittavuus. Duran Duran otti vaikutteita myös nk. taiderockista kuten Roxy Music ja David Bowie. Yhtye liitettiin nopeasti uuden aallon elektroniikka- ja syntetisaattorivaikutteiseen pop-musiikkiin ja uusromanttiseen tyyliin. Yhtye itse katsoi olevansa enemmän perinteinen pop-yhtye.

Duran Duran on tunnettu lukuisista tarttuvista syntikkahiteistä ja mieleenpainuvista musiikkivideoista. DD on myynyt yli 70 miljoonaa levyä. Yhtyeen parasta kulta-aikaa olivat vuodet 1982–1985.

Tunnetuin kokoonpano (1980–1985 ja 2001–2006)

Simon Le Bon (laulu)
Nick Rhodes (kosketinsoittimet)
John Taylor (basso, taustalaulu)
Andy Taylor (kitara)
Roger Taylor (rummut)

Lähteet:
Steve Malins: Duran Duran – notorious (unauthorized), 2005
Duran Duran: Live from London DVD, 2005
Wikipedia

Duran Duranin konsertti Live from London on varattavissa Vaskista.

Malinsin historiikki Duran Duranin vaiheista myös varattavissa Vaskista.

MT

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy