Avainsana-arkisto: konemusiikki

Viikon levy Magnetic Man: Magnetic Man (2010)

Dubstep on tällä hetkellä yksi suosituimmista genreistä konemusiikin saralla. Jos haluaa tutustua tähän kaikkien hypettämään musalajiin, niin Magnetic Manin v. 2010 julkaistusta esikoisälpykästä on hyvä aloittaa. Magneettiset miehet koostuvat kolmesta miekkosesta taiteilijanimiltään Benga, Artwork ja Skream.

Levyllä on kuultavissa samaa lainailua trancemusiikista kuin toisella dubstep-artistilla, Ruskolla. Esimerkiksi Angela Hunten vokalisoima I need air sekä Anthemic kiusoittelevat euforisilla trancesoundeilla. Myös 90-luvun ravesoundeja lainataan paljon.

Albumi ei ole kuitenkaan aivan puhtaasti pelkkää dubstepiä. Mukana on myös drum´n´bassia sekä electronicaa. Eli muutakin kuullaan kuin dubstepille ominaista värisevää bassoa.

Albumi kärsii pienestä epätasaisuudesta ja hätäisyydestä. Ehkäpä on ollut kiire laittaa albumia ulos suosion ollessa kova. Kokonaisuudessaan levy on ihan mukavaa kuunneltavaa, jos ei odota suoria biittejä. Aika tosiaan näyttää, että onko Magnetic Manilla edellytyksiä kasvaa pitkän linjan projektiksi. Väärä tie on kuitenkin jumittua pelkkään yhteen muotisoundiin.

Levystä on julkaistu myös bonuslevyn sisältämä deluxe-painos, jossa pari lisäbiisiä ja remixejä.

Wikipedia: http://en.wikipedia.org/wiki/Magnetic_Man_(album)

Juha S

Magnetic Man: Magnetic Man Vaski-kirjastoissa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy: Björk – Homogenic

Kaikille varmasti jossakin määrin tutun islantilaisartisti Björkin vahvistettiin jokin aika sitten tulevan Suomeen Flow-festivaalille 12.8.2012. Keikka on osa uuden albumin jälkeistä Biophilia-kiertuetta, mutta Musastossa palataan nyt vuoteen 1997 ja Björkin tuona vuonna ilmestyneeseen Homogenic-levyyn, joka on hänen kolmas levynsä ja tämän kirjoittajan mielestä edelleen se artistin huipputeos.

Toki myös Debut, Post ja Vespertine ovat mielestäni hienoja  teoksia, joilta löytyy loistavia kappaleita, mutta Homogenicilla kokonaisuus on silti täysin omanlaisensa. Björk teki levyn kunnianosoitukseksi kotimaalleen Islannille, ja musiikillisesti kappaleet koostuivat pääasiassa konemusiikista sekä jousisoittimista. Björkin mukaan konebiitit symboloivat tuliperäisen Islannin laavaa ja jouset taas jäätiköitä. Mukana oli ”mausteina” lisäksi mm. harmonikkaa ja lasiharmonikkaa. Albumin tuotannossa olivat mukana Björkin itsensä lisäksi Mark Bell, Guy Sigsworth, Howie B ja Markus Dravs. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Björk sävelsi levyn jousiosioita Casio-syntetisaattorilla ja vei nauhoituksensa ohjelmoijille, jotka loivat sopivat konerytmit niiden yhteyteen.

Levyn avauskappale Hunter esitteli levyn musiikillisen tyylin melko täydellisesti heti alkuun. Biittejä, jousia ja vaanivaa tunnelmaa. Jóga taitaakin sitten olla oma suosikkini Björkin koko tuotannosta. Näin upealla tavalla jousia on yhdistetty popkappaleeseen harvoin, ja kun Björk laulaa ensimmäisen kerran ”emotional landscapes…” kylmät väreet kulkevat edelleen lähes joka kerta. Unravel-kappaleessa kuuluu vereslihalla oleminen päättyneen parisuhteen jälkeen, kappale on vähäeleinen ja kaunis kuuluen artistin koskettavimpiin. Bachelorette on myös huikea, ollen mahtipontinen esitys, jota jouset kuljettavat eteenpäin vahvasti tulkinnan ollessa täynnä tunnetta.

All Neon Like ei yllä aivan samanlaiseen loistoon kuin aloitusnelikko, mutta on nimensä mukaisesti värikäs ja positiivinen kappale. 5 years sisältää mielenpainuvan jousikohdan kappaleen puolenvälin tienoilla. Immaturessa puolestaan laulaja toruu itseään hyväuskoisuudesta ja lapsellisuudesta petyttyään jälleen ihmissuhteessaan. Alarm Call rikkoo levyn musiikillista linjaa ollen lähempänä peruspoppia ja sisältäen enemmän hip hop -elementtejä. Kappaleen on huhuttu kertovan Michael Jacksonista. Levyn toiseksi viimeisenä kappaleena seuraa räjähdys Pluton muodossa. Raivoisat konesoundit ja Björkin karjumiseksi yltyvä laulu tuottavat hänen ehkä rankimman kappaleensa ikinä: ”Excuse me but I just have to explode, explode this body off me…”

Levy päättyy seesteisesti kappaleeseen All is Full of Love. Mielenkiintoista kappaleessa on se, että levylle päätynyt versio ei ole se, josta on tehty musiikkivideo ja joka sisällytettiin Björkin Greatest Hits -kokoelmalle. Kappaleesta levyllä oleva versio onkin varsin paljon laiskempi remix, kuin tämä muissa yhteyksissä esiintynyt. Usein koneella levyä kuunnellessani lisäänkin viimeiseksi kappaleeksi tämän video-remixin levyllä olevan sijaan. Kappale sävellyksenä on joka tapauksessa mahtava, ja sanoitukset rakkauden olemassaolosta ympärilläsi, vaikka sitä ei huomaisikaan, ovat aina ajankohtaiset.

Homogenicin jälkeen Björk julkaisi vielä erittäin onnistuneen Vespertinen, joka on tyylillisesti ajoittain lähellä Homogenicia, mutta toisaalta taas ei läheskään. Medúllasta eteenpäin artistin tekemiset eivät itselleni ole enää niin kolahtaneet, levyillä on ollut muutamia yksittäisiä hyviä kappaleita, mutta ei mitään mullistavaa. Biophiliaan pitäisi tosin vielä perehtyä, koska en ole ehtinyt kuunnella sitä ehkä tarpeeksi, jotta se aukeaisi kokonaisuudessaan. Joka tapauksessa elokuista keikkaa odottelen innolla!

Tuomas Aitonurmi

Levy Kaarinan kirjastossa

Levy Vaski-kirjastoissa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy on Propagandan debyyttialbumi A Secret Wish (1985)

Musasto kertoo kohtalokkaan eteerisen synapopin mestaribändistä, jonka ura oli valitettavan lyhyt. Propagandan klassikkoalbumi A Secret Wish julkaistiin viime vuonna uutena 25th Anniversary Deluxe Edition -painoksena.

Propaganda: A Secret Wish

Propaganda: A Secret Wish

Propaganda perustettiin alun perin Düsseldorfissa, Saksassa vuonna 1982. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Ralf Dörper, Andreas Thein ja Susanne Freytag. Yhtyeeseen liittyivät myöhemmin Michael Mertens ja Claudia Brücken. Paul Morley kiinnitti yhtyeen supertuottaja Trevor Hornin vastaperustetulle levymerkille. Levy-yhtiö ZTT oli 1980-luvun uraauurtavan popin koti. Yhtiön kirkkaimmat helmet olivat Frankie Goes To Hollywood sekä The Art Of Noise.

Iso-Britanniaan muutettuaan yhtye julkaisi Fritz Langin elokuvien mestarimanipuloija Dr. Mabusen mukaan nimetyn singlen keväällä 1984. Trevor Hornin tuottama esikoissingle nousi brittilistan sijalle 27. Videon ohjasi myös yhtyeen kansitaiteesta ja promokuvista vastannut Anton Corbijn.

Michael Mertens alkoi luotsata bändiä Andreas Theinin lähdettyä samana vuonna. Bändi aloitti kakkossinkun ja esikoisalbumin valmistelut, joiden julkaisu viivästyi yhtiön resurssien kuluessa jättimenestykseen sinkoutuneen Frankie Goes To Hollywoodin markkinointiin. Tämä aiheutti myös albumin tuottajaksi aiotun Trevor Hornin vaihtumisen Stephen Lipsoniin.

Propagandan kakkossingle Duel ilmestyi vihdoin keväällä 1985 nousten brittilistan sijalle 21. Esikoisalbumi A Secret Wish ilmestyi kesällä 1985 sijoittuen Iso-Britannian albumilistalla sijalle 16 hyvien arvostelujen saattamana. Samana syksynä lohkaistiin vielä kolmas single p:Machinery, joka jämähti briteissä sijalle 50. Ranskassa ja Italiassa sille irtosi sija kärkikymmenikössä. Singlen kaupallinen menestys ei ollut huikea, mutta nykyään p:Machineryä pidetään yhtenä synapopin klassikoista. Myös biisin video on klassikko.

Bändi vietti loppuvuoden 1985 kiertueella. Saman vuoden marraskuussa markkinoille laskettiin vielä remix-albumi Wishful Thinking yhtyeen toiveista huolimatta.

Keväällä 1986 Claudia Brücken lähti soolouralle yhtyeen hajottua sisäisiin ristiriitoihin ja huonoihin sopimuksiin. Vuonna 1988 yhtye koottiin uudelleen uuden vokalistin kera. Albumi 1234 ilmestyi 1990, ilman mainittavaa menestystä. Vuonna 1998 Propaganda äänitti uutta materiaalia, tällä kertaa taas Claudia Brückenin kanssa. Albumi jäi julkaisematta, vaikka ensimmäiseen singleen ehdittiin kuvata videokin.

Vuonna 2010 A Secret Wish –albumista julkaistiin remasteroitu kahden levyn erikoispainos, joka sisältää alkuperäisen albumin sekä harvinaisia versioita, remiksejä sekä ennen julkaistusematonta materiaalia.

Propagandan promovideot Dr. Mabuse, The Duel ja p:Machinery löytyvät albumin 20-vuotisjuhlapainokselta, joka julkaistiin vuonna 2003. A Secret Wish CD+DVD on myös varattavissa Vaskista.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Viikon levy

Britney Spears

Femme Fatale (2011)

Britney Spears: Femme FataleMonelle Britney on kuin kirosana, mutta kiistaton tosiasia on, että ennen kuin Lady Gaga valloitti listat, popin prinsessa oli Britney. Henkilökohtaisen elämän alamäen aikaan julkaistu Blackout (2007) palautti neidin jälleen listojen kärkeen. Ylämäkeä on ollut siitä asti.

Spearsin seitsemäs albumi Femme Fatale on ehdottomasti tanssittavin. Tuottajia on haalittu laidasta laitaan, aina Will.i.amista ja Max Martinista Stargateen. Tuottajien määrästä huolimatta kokonaisuus pysyy hyvin kasassa.

Levyn ensimmäinen sinkkubiisi Hold it against me saattaa olla shokki vanhan Britneyn ystäville, sillä nyt mennään todella kovalla biitillä. Biisin loppupuolella on häivähdyksiä jopa dubstepistä ja trancesta. Levyllä on muutenkin useita hyppäyksiä konemusiikin eri genreihin. Big fat bass on hyppäys Benny Benassin tyyliseen törinäbassoiluun, jossa Britneyn ääni on hädin tuskin tunnistettavassa muodossa. Trip to your heart pyörittelee tranceriffiä, saaden lötköllä biitillä trancegenreen uutta eloa. Deluxe-painoksella oleva Up´n´down on kunnianosoitus legendaariselle  Detroit-tekno/house –projektille, Inner Citylle. Eniten levyllä liikutaan electrohousen ja electrohopin alueella.

Nostan hattua Britneyn ennakkoluulottomalle teolle tehdä sama, mitä Madonna teki vuonna 2005 albumillaan Confessions on a dancefloor: tehdä äärimmäinen bailulevy. Kun Madonna luotti pääasiassa pariin konemusiikin genreen, Britney halusi haukata isomman palan ja tarjota kokonaisvaltaisemman kuvan konemusiikista.

Femme Fatale on popin ja konemusiikin täydellinen fuusio. Femme Fatale on tuotannollinen täysosuma, jossa ei kuulla yhtään turhaa sekuntia. Britneyn kuhertelu ja elektroninen soundi tarjoavat vastaanottavalle kuuntelijalle täydellisen elämyksen.

Juha S

Britney Spears Wikipediassa: http://en.wikipedia.org/wiki/Britney_Spears

Britney Spears: Hold it against me http://www.youtube.com/watch?v=-Edv8Onsrgg

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

10 valittua: Trance

Konemusiikin alalajeista suosituin lienee trance. Tässä kymmenen tutustumisen arvoista klassikkokappaletta.

Paul Van Dyk: For An Angel (98 remix) – Volume-The Best Of Paul Van Dyk

Alun perin vuonna 1994 julkaistu biisi sai uuden käsittelyn, jossa vahvistettiin alkuperäisen soundeja, ja joka loi tunnusmerkit PVD:n tulevaisuuden biiseille.

Energy 52: Cafe del mar (Three´n´one remix)

Yksi miksatuimmista trancebiiseistä ikinä. Biisin nostattava  melodia perustuu belgialaisen säveltäjän Wim Mertensin sävellykseen Struggle for pleasure. Kyseistä biisiä itseään on myös versioitu trancemuotoon, esim. Minimalistix-projektin toimesta.

Armin Van Buuren: Communication

Arminin instrumentaaliklassikko, josta on myös laulettu versio. Yleensä jälkeen päin lisätyt vokaalit saattavat pilata biisin, mutta tässä tapauksessa lisää kappaleeseen energiaa.

 

3 drives on a vinyl: Greece 2000

Erik de Koningin ja Ton Van Empelin kesäisen letkeä housen ja trancen fuusio on Café del marin ohella yksi eniten versioita saanut kappale. Soundeiltaan muutenkin suhteellisen lähellä Cafe del maria.

Push: The legacy

Mike Dierickx on monien aliasten mies, ja niistä kuuluisin lienee Push. Kyseisen artistinimen alla mies on julkaissut lukuisia klassikoita, mutta The Legacy lienee melodisin.

Plastic Boy: Silver path

Saman Miken projekti, toinen melodinen makupala =)

Tiesto ft BT: Love comes again

Kevyempi kipale trancesta popdanceen kääntyneeltä huippudj:ltä. Laulajana toimii toinen dj-suuruus, jonka musiikki itselläni toimii vain kun BT featuroi muita artisteja.

B.B.E: Seven days & one week

90-luvun suurimpia danceklassikoita.

Moby: Why does my heart feel so bad? (Ferry Corsten remix)

Yleensä Mobyn tuotanto on parempaa miksatussa muodossa, ja se pätee tähänkin kappaleeseen. Tyypilliset Ferryn nostatukset tekevät downtempo-biisistä maistuvaa korvanannaa.

Rank 1: Airwave

Maalailevan tunteikas Airwave on ensimmäisiä fanittamiani trancebiisejä. Tästäkin tehty vokaaliversio ei onnistu pilaamaan alkuperäisen fiilistä.

Juha S

 

Wikipedia: http://en.wikipedia.org/wiki/Trance_music

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua