Avainsana-arkisto: keskiaika

Keskiaikayhtye Räikkä näkyy ja kuuluu Turun keskiaikaisilla markkinoilla

Keskiaikaiset markkinat ovat jälleen vallanneet Vanhan Suurtorin 27.–30.6.2019 ja jossain menohumun seassa kuuluu muusikkia. Hyvällä tuurilla satut kohdalle juuri kun Räikkä esiintyy ilakoiden. Tavoitimme Anna-Maija Ihanderin vastaamaan sähköpostitse kysymyksiin Räikästä, keskiaikaisesta musiikista ja nokkahuiluista.

Mikä poppoo on Räikkä?

Räikkä on viiden kaveruksen keskiaikayhtye. Olemme esiintyneet tällä
porukalla yli kymmenen vuotta, ja ajan myötä meille on kertynyt
kunnioitettava määrä omituisia soittimia ja ohjelmistomme on siirtynyt
vahvasti komedian puolelle. Porukasta löytyy korusuunnittelija /
muinaisteknikko, kääntäjä / muusikko, keskiajantutkija, fysioterapeutti
ja suunnittelija. Osa meistä on sukua toisilleen – arvaa ketkä!

Räikkä_mika hanski

Kuva: Mika Hanski

Mikä innosti teidät keskiaikaisen musiikin riemuihin?

Kaikki meistä ovat jossakin vaiheessa olleet näyttelijöinä Turun
keskiaikaisilla markkinoilla. Kun kiinnostus näyttelemiseen hiipui mutta
halu olla tapahtumassa mukana jollakin tapaa säilyi, musiikki-ihmisinä
meidän oli luontevaa siirtyä keskiaikaisen musiikin pariin. Esikuvamme
oli jo aivan markkinoiden alkuaikoina mukana ollut turkulaisyhtye
Comissatores Aboenses.

RÄIKKÄ KESKIAIKAISILLA MARKKINOILLA:

TO & PE klo 16.00 Sahtitupa ja klo 17.15 Pappien talo

LA & SU klo 14.15 Pappien talo, klo 15.30 Jokiranta ja klo 16.30 Sahtitupa

Perjantaina kello 21 on lisäksi Teinin sisäpihalla Comissatores Aboensesin isännöimä keskiaikaisen musiikin ilta.

RÄIKKÄ TURUN LINNAN TURNAJAISILLASSA perjantaina 12.7.

 

Onko Räikällä levyjulkaisua, jota voisi kotosalla fiilistellä?

Kaksi levyä: Markkinoilla (2010) ja Matkalla (2014), joka löytyvät muuten Vaskin kokoelmista. Lisäksi vuonna 2016 julkaisimme musiikkivideon kappaleelle Tavernassa, jonka voit katsoa tästä:

Mitkä ovat muistettavimmat keikkanne?

Tunsimme olevamme suosiomme huipulla Turun markkinoiden yhteydessä
järjestettävässä kansanmusiikkitapahtumassa TeiniFolkissa. Yleisössä oli
paljon keskiajan elävöittäjiä, jotka ovat musiikkimme suurkuluttajia. He
ja koko muu yleisö mylvivät ”Räikkä, Räikkä” jotta soittaisimme
ylimääräisen kappaleen. Siinä tuli maailmanstara olo!

Toisella tavalla ikimuistoinen keikka oli Hämeenlinnan
keskiaikatapahtumassa, kun juuri keikkamme aikaan alkoi sataa
kaatamalla. Pakenimme läheiseen telttaan ja kutsuimme yleisön mukaan.
Teltta oli niin pieni, että yleisö oli käytännössä meissä kiinni.
Tunnelma oli katossa, mikä ei toki vaatinut paljon, koska kattokin oli
todella matala!

Mieleen ovat myös jääneet kauhunhetket Turun Linnassa, jossa viihdytimme
joukkoa venäläisiä turisteja. Meitä pyydettiin soittamaan Letkajenkkaa,
ja vaikka se ei nyt ihan keskiaikainen sävelmä olekaan, toteutimme
toiveen. Samalla saimme kauhulla seurata, kun venäläisnaiset tanssivat
huimissa koroissaan letkistä linnan mukulakivillä. Ihme kyllä, kenenkään
nilkka ei taittunut…

Ikimuistoisista treeneistä voisi mainita sen kerran, kun harjoittelimme
eräässä syrjäisessä puistossa. Paikalle ilmestyi joku heppu, joka kysyi,
että ovatko täällä ne keskiaikaiset markkinat.

Musiikkisuosituksia keskiajasta kiinnostuneille

Keskiaikaista musiikkia löytyy moneen lähtöön. Klassisen musiikin
estetiikan kautta sitä lähestyy esimerkiksi suomalaisyhtye Oliphant.
Hyviä, melko klassisentyylisiä yhtyeitä ovat myös Ensemble Unicorn ja
Joculatores Upsalienses, jotka tosin lähestyvät keskiaikamusiikkia myös
kansanmusiikin suunnasta. Kansanmusiikkimaisinta tyyliä edustavat
esimerkiksi turkulainen Comissatores Aboenses, Oni Wytars ja Strada.

Räikän musiikki edustaa keskiaikamusiikissa kansanomaisempaa suuntausta,
se on lähempänä kansanmusiikkia kuin klassista/kirkollista musiikkia.
Ohjelmistomme koostuu keskiaikaisista melodioista, joihin teemme omat,
keskiajalle sijoittuvat sanoitukset. Melodiat voivat olla minkä tyylisiä
tahansa – kirkko- tai koululauluja Turun katedraalikoulun Piae Cantiones
-kokoelmasta (esim. Räikän kappale Kevätlaulu), pätkiä kirkollisista
messuista (esim. Paistin joutsenlaulu), pyhiinvaelluslauluja (esim.
Matkalaulu), keskiajan kuuluisien truveerien sävelmiä (esim. Tavernassa)
tai tanssikappaleita (esim. Kateelliset naapurukset).

Kaivelemme aiheita historian kätköistä, muokkaamme niistä sanoituksia ja
yhdistämme melodioihin. Monesti tekemämme sanoitus ei liity mitenkään
melodian alkuperäiseen sanoitukseen. Esimerkiksi truveeri Neithart von
Reuenthalin (n. 1118-1245) herkän keväisestä rakkauslaulusta Meie, dîn
Liechter schîn syntyi Räikän käsittelyssä juomalaulu Tavernassa.

Joskus keskiaikaisista teksteistä löytyy paljon villimpiä ideoita kuin
mitä itse koskaan pystyisimme keksimään. Esimerkiksi laulumme
Täydellinen pyllynpyyhin perustuu François Rabelaisin tarinaan
jättiläinen Pantagruelista, joka päättää selvittää millä välineellä
pylly olisi parasta pyyhkiä. Samoin munanmyyntilaulumme perustuu suoraan
keskiaikaisiin lähteisiin.

Olette ilmoittaneet ottavanne vastaan nokkahuiluja. Mitä niillä teette ja keräättekö niitä vielä?

Keräämme jatkuvasti lahjoituksena tarpeettomaksi jääneitä nokkahuiluja,
joko puisia tai valkoisia muovisia. He pääsevät osaksi Räikän esityksiä
stunttihuiluina. Heitä saatetaan esimerkiksi heitellä ympäriinsä, mitä
emme varsinaisesti soittamista varten hankkimillamme nokkahuiluilla
raaski tehdä. Ja koska yhtyeessämme kaikilla soittimilla on omat nimet,
tällaiset vähemmän laadukkaat nokkikset tunnetaan bändin keskuudessa
hellittelynimellä ”paskis”.

Räikkä_ikaros

Kuva: Ikaros Ainasoja

 

 

Jos joku haluaa lahjoittaa oman nokkahuilunsa, niin voi
laittaa viestiä Facebookissa tai osoitteeseen info@raikka.net.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Festivaalit, Uncategorized

Keskiaikainen ruoka, juoma ja laulu

Marja Hartola kertoo keskiaisesta ruokakulttuurista Turun kaupunginkirjaston tieto-osastolla 12.12.12

Marja Hartola kertoo keskiaisesta ruokakulttuurista Turun kaupunginkirjaston tieto-osastolla 12.12.12

Turun kaupunginkirjaston tieto-osastolla kansatieteilija Marja Hartola kertoi keskiaikaisesta ruokakultuurista 12.12.12.  Keskiaikaiseen ruokakulttuuriin voi myös tutustua Vaski-kirjastojen kokoelmien kautta:

sahramia_munia_ja_mantelimaitoa-pasanen_mervi-21032545-frntl

Sahramia, munia ja mantelimaitoa : keskiaikaharrastajan keittokirja (2012)

Keskiajan keittokirjoissa ei mainittu desilitraa, ei grammaa, ei paistoaikaa eikä oikeaa lämpötilaa. Sen tähden tehtiin kirja Sahramia, munia ja mantelimaitoa. Joukko hyviksi maistettuja ruokia on kokattu, mitattu ja punnittu. Se on keittokirja keskiaikaharrastajilta kaikille niille, joka haluavat maistaa historiaa. Keskiajan ruoka ei ollut mautonta sosetta, jota sormin kauhottiin kuivalta leivänpalalta. Se oli hyvin valmistettua, maukasta ruokaa, kuten osoittavat useat kirjan ruuista. Munajuustokeitto on ruoka, joka ei odota ruokailijaa. Pariisin piiraan sisältä löytyy punaviinissä ja lihaliemessä kypsytettyä lihaa. Possu kultaisessa kastikkeessa vie makuelämyksen aivan uudelle tasolle. Ruoan ulkonäölläkin oli merkitystä. Miten niin lihapullien pitää olla pyöreitä? Kyllä ne voivat olla myös pieniä siilejä ja kana voi ratsastaa possulla peitsi ja kilpi suojanaan. Kaikki kirjan tekijät ovat kokeneita keskiajan harrastajia.

hannele klemettilä

Hannele Klemettilä: Keskiajan keittiö (2007)

Keskiajalla mausteita käytettiin runsaasti, koska niillä yritettiin peittää pilaantuneen ruoan maku – usein toistettu käsitys, mutta väärä. Keskiajalla arvostettiin hyvää ruokaa aivan kuten nykyäänkin. Ruoka kuitenkin maistui erilaiselta muun muassa siksi, että keskiajan ihmisten käsitykset terveellisestä ruoasta poikkesivat meidän käsityksistämme. Keskiajan keittokirjassa historioitsija Hannele Klemettilä vie herkulliselle matkalle keskiajan ruokakulttuuriin. Kirjassa on yli 60 alkuperäistä keskiaikaista ruokaohjetta, jotka nykyajan kotikokki voi toteuttaa. Mausteviini hypocras, vasikka-yrttikääröt, ruusuvanukas ja valkoviinihauki houkuttelevat keskiajan makujen maailmaan. Kirja on kuitenkin enemmän kuin pelkkä keittokirja: se kertoo koko keskiajan ruokakulttuurista: kuinka kirkon määräämät paastonajat säätelivät ruokalajeja, miten riikinkukkoa valmistettiin ylhäisöpitoihin ja miksi kalan kanssa piti tarjota maustekastiketta. Keskiajan keittokirjan yli sata upeaa kuvaa 600 vuotta vanhoista taideteoksista valokuvaaja Jukka Mäkilän ruokakuviin kruunaavat makumatkan menneisyyteen.

pirkko jurvelin

Pirkko, Jurvelin: Keskiajan keittokirja (2005)

”Kirsikoita, vaaleaa leipää, viiniä, maidossa keitettyjä papuja, kalaa ja äyriäisiä kastikkeella, torttuja, kakkuja ja lopuksi hedelmiä”. Ranskan kuningas Ludwig IX lienee ollut tyytyväinen tähän paastonajan ateriaan joka hänelle tarjottiin Senfsin luostarissa 1248. Keskiajan keittokirja on kulinaarinen matka yhtä lailla notkuvien pitopöytien kuin paastoruokien ja avotulien ääreen. Monipuolisesta reseptivalikoimasta kokeilija löytää liha- ja kalaruoat, kastikkeet, keitot, jälkiruoat ja herkulliset leivonnaiset. Mitä erilaisimmat mausteyhdistelmät kruunaavat lopputuloksen. Pirkko Jurvelin on saksalaiseen ja englantilaisen filologiaan erikoistunut filosofian maisteri.

keskiaja keittiön salaisuudet

Keskiajan keittiön salaisuudet : tuokiokuvia, reseptejä, mausteita (2006)

Comissatores Aboenses Turun kaupunginkirjaston tieto-osastolla 12.12.12

Comissatores Aboenses Turun kaupunginkirjaston tieto-osastolla 12.12.12

Marja hartolan jälkeen turkulainen keskiaikaista musiikkia soittava yhtye Comissatores Aboenses esitti keskiaikaisia juomalauluja eri puolilta Eurooppaa. Comissatores Aboensesin juomalauluja voi myös kuunnella heidän levyltään Comissatores Aboenses (2005), joka löytyy myös Vaski-kirjastojen kokoelmista.

cimissatores aboensis

2 kommenttia

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Tapahtumat

Keskiajan musiikkia

 

Vox Silentii: Vidate miraculum. 2002.

Vox Silentii on lauluyhtye, joka on erikoistunut varhaiskeskiajan ja keskiajan kristilliseen musiikkiin, rukouslauluun. Yhtye on perustettu Helsingissä 1992 ja yhtyeessä laulavat Hilkka-Liisa Vuori, Johanna Korhonen ja Kirsti Autio.

Vidate miraculum on kokoelma keskiaikaisia birgittalaissisarten lauluja Naantalin luostarista. Levyn laulut ovat sisarten hetkipalveluksista. Laulut on äänitetty sisarten keskiaikaisessa luostarikirkossa. Kirkon kaiku tuo lauluun sävyjä vuosisatojen takaa. Levyn tekstiliitteessä on latinankielinen teksti sekä käännökset englanniksi, ruotsiksi ja suomeksi.

 

Pia Skibdahl: Sacred songs. 1998.

Pyhiä lauluja Hildegard Bingeniläiseltä ja varhaiskeskiajalta. (Sacred songs by Hildegard von Bingen and from Early Middle Ages).

CD sisältää Hildegard Bingeniläisen lauluja sekä muita lauluja varhaiselta keskiajalta. Laulut on laulettu soololauluna ilman säestystä. Laulut ovat latinankielisiä. CD-vihkossa ovat tekstit myös suomeksi ja englanniksi. Laulajana on Pia Skibdahl ja ”säestäjänä” vain Paavalin kirkko Helsingissä.

Levy sai osakseen runsaasti arvostelumenestystä, ja se oli lähes vuoden klassisen musiikin eniten myytyjen levyjen listalla Suomessa. Senkin jälkeen kysyntä on pysynyt vuodesta toiseen niin vakaana, että levyä voi ehkä nimittää Hildegard-äänitteiden klassikoksi.

 

 

Hildegard von Bingen: Vision. 1994. The music of Hildegard von Bingen.

Richard Southerin nykyaikaan sovittamia Hildegard von Bingenin lauluja, mukana syntetisaattoreita ja konetaustoja. Viihdyttävää, mutta ei niin rauhallista kuin alkuperäinen. Hildegard ei ehkä pitäisi tästä. Keskiajalla uskonnollisten laulujen teksti oli tärkeämpää kuin musiikki. Musiikissa ei saanut olla muita elementtejä kuin laulu, ettei huomio mennyt pois laulujen sanomasta.

Acantus: Acantus. 1999.  Pyhiä lauluja keskiajan Italiasta.

Levy on kokoelma etnistä kansanmusiikkia ja gregoriaanista laulua.  Moniääniset laulusovitukset saavat ihon kananlihalle.

 

 

Food, wine and song. Music and feasting in renaissance Europe. 2001.

Tämä levy on mielenkiintoinen kokoelma keskiaikaista maallista musiikkia juhlimisesta, syömisestä ja juomisesta. Oma suosikkini on levyn toinen kappale Chanconette, jossa laulajat pelaavat backgammonia ja kinastelevat Rheininlaakson ja Ranskan viinien paremmuudesta. Toinen suosikkini on 1400-luvun Englannissa sävelletty The boares head, jossa laulajat ylistävät villisianpään herkullisuutta.

Mukana on varhaisten keskiaikaisten säveltäjien  Machaut, Binchois ja  Dufayn lauluja, sekä kansansävelmiä Ranskasta, Englannista, Espanjasta, Saksasta, Italiasta ja Burgundysta.

Levyn tekstiliitteessä on latinan ja englanninkielisten laulujen sanojen lisäksi vallan mainiota keskiaikaisia ruokaohjeita.  Mikäs sen mukavampaa on kuin kuunnella levyä kokatessa keskiaikaisia herkkuja?

 

 

 

 

 

Oliphant: Herz, prich!  2010.  Saksalaista keskiaikaista musiikkia.

Oliphant on suomalainen keskiaikaisen musiikin yhtye, joka on perustettu vuonna 1995. Yhtyeen jäsenet ovat vanhaan musiikkiin erikoistuneita muusikoita. Oliphantin ohjelmistoon kuuluu paljon keskiajan tunnetuimpia sävelmiä, mutta yksi yhtyeen keskeisimmistä pyrkimyksistä on kuitenkin tuoda julki myös lauluja, jotka ovat jääneet unohduksiin. Ajallisesti Oliphantin ohjelmisto ulottuu 1100-luvun monodiasta aina moniääniseen ars novaan asti.

Tällä levyllä on lauluja niityllä juoksevista neitokaisista, rakkauslauluja ja äidin huolta tyttärestään.

 

 

Comissatores Aboenses: Comissatores Aboenses. 2005.

Turkulainen Comissatores Aboenses soittaa keskiaikaista kansanmusiikkia. Yhtye on esiintynyt Turun ja Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla ja erilaisissa juhlatilaisuuksissa mm. Turun linnassa.

Levyllä on italialaisia, ranskalaisia, englantilaisia ja saksalaisia lauluja keskiajalta. Osaan kappaleista yhtye on tehnyt omat suomenkieliset sanat. Mukana on tanssisävelmiä ja juomalauluja.

 

 

 

 

 

 

 

 

Heinavanker: Estonian religious folk chorales: Mass sections by Johannes Ockeghem. 2007.

Tällä levyllä virolaisia kansankoraaleja ja Johannes Ockeghemin messumusiikkia.  Kansankoraalit ja keskiaikainen messumusiikki muodostavat mielenkiintoisen kokonaisuuden. Kyrien, Credon ja Sanctuksen moniääniset lalusovitukset kaikuvat keskiaikaisen kirkon holveissa. Kansankoraalit ovat yksinkertaisia ja koskettavia. Erikoisuutena levyn viimeisenä on maailman luomisesta kertova ikivanha rekilaulu  ”Loomine” 900-luvulta.

Ann-Christin Antell

1 kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee