Avainsana-arkisto: Jouni Lehtonen

Raision teatterin SIG-musikaali tuo julkisuuteen myös uusia SIG-kappaleita

sig-musikaali

Raision Teatteri tuo 35 v. juhlavuotensa kunniaksi lavalle maineikkaan raisiolaisen SIGin. Vuosisadan Rakkaustarina –niminen musikaali perustuu SIG-yhtyeen tuotantoon ja produktioon on saatu mukaan myös aikaisemmin julkaisemattomia ja yleisölle uusia SIG-kappaleita.

Raision Teatterin suurproduktiossa kerrotaan 80-luvun alussa Vaisaaren koulun yhden luokan oppilaiden tarina: kertomus Tiinan ja Juhanin rakkaudesta ja samalla jo keski-ikään ehtineiden nuorten tahdosta löytää se elämässä tärkein!

Ennen 6.3.2015 juhlittavaa ensi-iltaa on tapahtunut paljon. Millainen oli prosessi, jonka ansiosta SIG-biisit muuntuivat musikaalin muottiin. Hankkeessa musiikin sovittajana ja orkesterin johtajana toimivan Jouni Lehtosen mukaan kappalevalinnat tehtiin jo ensimmäisen käsikirjoitusversion kohdalla.

Tuomo Saarinen, joka on koko musikaalihankkeen ”isä”, kirjoitti peruskäsikirjoituksen ja samalla Saarinen tuli valinneeksi suuren osan produktioon päätyneistä SIG-biiseistä.

Hankkeen alkuvaiheessa työryhmä sai käyttöönsä DAT-nauhalle tallennettua, aikaisemmin julkaisematonta SIG-demomateriaalia. Materiaalista seulottiin porukalla esille neljä kappaletta jo muutenkin laajan SIG-tuotannon rinnalle. Kyseisen SIG-demomateriaalin näihin päiviin asti säilytänyt Juhani ”Jusku” Tuominen toimii hankeen päämiksaajana ja produktiossa on mukana myös ”historiallinen” äänipöytä, jolla on äänitetty niin SIGin kuin muiden aikalaisten demoja!

Musiikin sovittajana ja orkesterin johtajana toimivan Jouni Lehtosen mukaan produktioon päätyneiden SIG-kappaleiden määräävänä nimittäjänä on biisien tekstin sopiminen juoneen – Biisit vievät osaltaan juonta eteenpäin. Osa kappaleista vaati enemmän tai vähemmän rankkaa sovitusta, joka aiheutti tekijöissä pohdintaa.

Muutenkin Lehtonen painottaa, ettei kyseessä ole SIG-tribuuttikonsertti. Lauluja on sovitettu aina kyseiseen tunnelmaan sopivaksi. Tyylilajia voi kutsua ”jukebox-musikaaliksi”. Osa kappaleista säilyi alkuperäisen kaltaisena mutta joitakin on muutettu paljonkin.

Produktiossa tärkeässä osassa olevaa orkesteria alettiin miettiä jo pari-kolme vuotta sitten. Soittomiehiä etsittiin omasta lähipiiristä. Lopulta ryhmään valikoitui monessa mukana olleita soittomiehiä kuten Turun kaupunginteatterin Rocky Horror Show –produktiossakin soittanut rumpali Markku ”Mäikkä” Tuomi (Korroosio), kitaristi Pauli ”Pate” Paju (Mindos), basisti Timo Rautala (Mindos, Atlas) sekä Markus Takala ja Petri Hatakka. Takala ja Hatakka vuorottelevat kosketinsoittimissa. Muutamassa esityksessä basistina toimii Jussi Ahonen. Jouni Lehtonen soittaa orkesterinjohtajan arvovallalla myös kitaraa/pianoa.

Vuosisadan Rakkaustarina – SIG-musikaali aloittaa Raision vanhan kauppaoppilaitoksen tiloissa (Juhaninkuja 3) perjantaina 6.3. Esityksiä on aina toukokuun 8. päivään asti. Lisätietoja ja lippuvaraukset Raision teatterin kotisivuilta.

Ohessa kuvaa produktion harjoituksista:

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee, Tapahtumat

SIG-musikaali Vuosisadan Rakkaustarina maaliskuussa Raisiossa

sig-musikaali

Vuonna 1980 perustettu Raision Teatteri tarttuu juhlavuotensa kunniaksi SIG-yhtyeen musiikkiin, joka on osa suomalaista pop- ja rockmusiikin historiaa ja samalla myös tärkeä osa Raision kaupungin kulttuurihistoriaa.

Maaliskuussa 2015 ensi-iltansa saava kanta-esitettävä musikaali Vuosisadan Rakkaustarina lupaa tuoda esille myös aikaisemmin julkaisemattomia ja yleisölle aivan uusia SIG-kappaleita.

Raision Teatterin suurproduktiossa kerrotaan 80-luvun alussa Vaisaaren koulun yhden luokan oppilaiden tarina: kertomus Tiinan ja Juhanin rakkaudesta ja samalla jo keski-ikään ehtineiden nuorten tahdosta löytää se elämässä tärkein”.

Idean isänä toimii raisiolainen Tuomo Saarinen, joka on työryhmineen tehnyt käsikirjoituksen. Musikaalin ohjaa Mirja Ahonen, koreografian tekee Jenni Uimonen ja musiikin sovittaa sekä johtaa Jouni Lehtonen.

Esityspaikkana toimii Raision vanha kauppaopisto (Juhaninkuja 3). Ensi-ilta on perjantaina 6.3. 2015.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Tapahtumat

Jouni Lehtosen progressiivinen U.N.i toteutui

Raisiolainen musiikin moniosaaja ja ammattilainen Jouni Lehtonen on U.N.i-projektillaan toteuttanut pitkä-aikaisen haaveensa – kansainväliset mitat täyttävän oman albumin työstäminen on ollut vuosien mittainen projekti. Muusikko haluaa visioilleen myös kuulijoita.

Jouni Lehtonen oli tuottamassa ja sovittamassa Joel Hallikaisen tähtiin nostanutta Kuurankukka-ikihittiä ja albumia. Hallikaisen levyjen lisäksi miehen tuotantoa ja sävellyksiäkin on julkaistu mm. Kristiina Mäen albumilla. Nykyään J.Lehtonen työstää teatterimusiikin lisäksi mainos-ja elokuvamusiikkia.

Musiikkiharrastus muuttui vakavampaan suuntaan jo kouluvuosina. Ensimmäiset bändi-ja keikkakokemukset syntyivät rumpalin ominaisuudessa. Jo varhaisessa vaiheessa omia tuotoksia pyrittiin myös tallentamaan. Samalla harjoiteltiin biisien tekoa. Tuolloin (70-luvulla) kotiäänittäjän budjetille sopivat nauhurit olivat ensin kaksiraitaisia (päällekkäisäänitykset tehtiin ns. sound-on-sound menetelmällä), vähitellen raitamäärä kasvoi neljään ja lopulta kahdeksaan. Kahdeksalla raidalla pystyi jo tekemään vaikka mitä (Esimerkkinä vaikka The Beatles-klassikko Sgt. Pepper’s lonely hearts club band äänitettiin neliraitanauhureilla). J.Lehtosen kohdalla tietokoneet nostivat oman musiikin työstämiseen toiseen potenssiin. Nykyisin miehellä on oma projektistudio, jossa pystyy teknisesti toteuttamaan musiikkia demoista julkaisukelpoiseen masteriin asti.

– Taiteellinen puoli on edelleenkin kiinni siitä että osaako vai ei, koneet eivät sitä musaa itsekseen tee. Jos jokin juttu tai soitin ei taitu niin sitten ”kilautan kaverille”. Verkostoituminen kun on nykypäivää. Projekteja on laidasta laitaan: teatterimusiikkia ja ääniä, levyprojektien toteuttamista sovittamalla, soittamalla ja tuottamalla, demojen tekoa biisien tekijöille ja ”music for picture” eli musiikkia liikkuvaan kuvaan liitettynä.unilogo

Omaa U.N.i.-projektia kehiteltiin kauan. Vaikka J.Lehtosella on vahva progetausta, tarkoitus ei ollut tuottaa leimallisesti progealbumia. Proge ei kuitenkaan ollut myöskään poissuljettu kulkusuunta.

– Kun materiaali alkoi kääntymään progehtavaan suuntaan niin ajattelin että antaa mennä sitten vaan. Kaipa se 70-luvun progediggailu sitten alkoi nostaa päätään väkisin.

Alkujaan ideana oli julkaista jotain ihan omaa ja ihan omilla ehdoilla. Miehen aikaisemmat levyprojektit on työstetty kotimaan markkinoille joten nyt markkina-alueena oli koko maailma – varsinkin kun tavoitteena oli ”kaupallinen projekti”.

– Mutta tietysti heti perään paluu takaisin maanpinnalle… musiikityyli tässä kun on muuta kuin ihan valtavirtaa ja progella mennään nykyisin marginaalissa. Mitään sen  kummempia kaupallisia tavoitteita kun ei voi asettaa, tavoitteet ehkä ovat paremminkin siinä että uusia ovia saattaa avautua.  Erinäisiä vuosia taaksepäin joku, kuultuaan että olen tekemässä omaa levyä, sanoi että varmaankin teen tätä ”ihan vaan itselleni”. No, se ei kyllä olisi
voinut olla kauempana totuudesta!

Levy oli monen vuoden mittainen urakka koska moninaiset tilaustyöt menivät aina oman projektin edelle. Asioiden pitkittyessä ne usein myös mutkistuvat. Yhdessä vaiheessa lopputulos vaikutti turhankin 70-lukulaiselta. Muusikko halusi kuitenkin jotain muuta ja projektiin alkoi löytyä tämän päivän soundeja ja ajatusmaailmaa. Mukaan tuli myös teatterimusiikki…ja itseltään saa varastaa!

– Älysin myöskin kierrättää tekemiäni näytelmämusiikkiteemoja ja yhdistää niistä osia  biiseihin. Jotkut uudet yhdistelmät toimivat, jotkut eivät ja jotkut taas saivat aikaan ihan uusia biisejä. Aikamoista palapelin kokoamistahan se välillä oli. Ja kun itse on oma tuottajansa niin on pakko välillä pitää taukoa ja jättää asioita hautumaan pidemmäksi aikaa. Myös ajatus siitä että ”kaukaa näkee paremmin” on ihan toimiva näissä hommissa.

Niin, ja alkujaan projektin oli tarkoitus olla instrumentaalinen konseptilevy! Konseptin punainen lanka katkeili kuitenkin projektin venyessä ja muiden töiden iskiessä kiilaa luomisprosessiin. Päätös yksittäisistä biiseistä alkoi kuulostamaan vapauttavalta. Muutos instrumentaalista lauletuksi oli vielä suurempi mullistus. Ihmisääni tekee kuitenkin kappaleesta helpommin lähestyttävän.

– Tässä projektissa laulu on silti monessa biisissä eri roolissa kuin yleensä, laulua saatetaan kuulla vaikkapa vain lopussa ja alussa ja välissä on sitten pitkät pätkät instrumentaalia. Olen joka tapauksessa iloinen että löysin noin loistavan laulajan mukaan. Vaikka kaikki sävellykset, suurin osa soitoista ja tuotanto ovatkin minun niin kyllähän Petran (Lehtonen) ääni on ylivoimaisesti isoin yksittäinen asia joka vaikuttaa levyn soundiin ja tunnelmaan. Myös Petran englanninkielen lausunta on äärimmäisen epäsuomalaista.

Mutta vokaalien myötä edessä oli jälleen uusi ongelma – tekstit. Ensin tuli päätös vokaalien lisäämisestä. Sitten mietittiin mistä tekstit. Lopulta laulajan löydyttyä edessä oli armotonta melodioiden ja rakenteiden säätöä.

– Aika pianhan keksin hakea vanhoja vapaita (public domain) runoja netin syövereistä. Vaikka sovitustyö runon ja lauluntekstin välillä onkin joskus hankalaa niin välillä olin kumminkin aivan hämmentynyt kuinka helposti monet tekstit istuivat sävellyksiin. Valtaosa laulumelodioista oli kuitenkin jo muokkaamattomana olemassa aiemmin instrumentaaliversioissa.

– Olen muuten jo löytänyt tusinan verran uusia runoja joista yksi on jo saanut sävelenkin. Projekti saattaa siis saada jatkoa.

Levyn jakelusta ja promoamisesta huolehtii Presence Rcordsin Matti Kervisen, jonka ulkomaan kontaktien avulla promopaketteja lähtee ympäri maailmaa. Mielenkiiintoa on mm. Saksan ja USA:n:n suunnalla ja  levyä on myyty jo mm. Ranskaan ja Japaniin. Ja levy löytyy myös Spotify-palvelusta, kuten myös vaikkaka iTunesista.

– Esimerkiksi yksi saksalainen minulle ennestään täysin tuntematon vaihtoehtomusaa soittava radio pyysi levyn ja tiedot, viikon päästä tuli tieto että olivat ottaneet kaksi biisiä heidän soittolistoille. USA:sta tuli yhteydenotto jossa oli oikein miellyttävä lause: ”your music kicks ass” ja pyyntö promopaketista. Sinällään tosi hienoa jos tämä juttu huomataan jossain, tarjontaa kun on maailmalla niin valtavan paljon.

Mitä J.Lehtonen haluaa U.N.I.projektillaan tuoda esille tai saada aikaiseksi?

– Jonkinlaisen ”käyntikortin” nyt ainakin olen varmaan halunnut tehdä, työnäytteen. Ja todistaa itselleni ja ehkäpä muillekkin että saatan jopa osata tällaisen musahomman, alusta loppuun.

Lopuksi armotonta ”laitepornoa” eli asiaa vain todellisille musan harrastajille. J.Lehtonen paljastaa kotistudion rauta-ja softapuolen herkut, näillä eväillä syntyi U.N.i: – Dreamland:

Kaikki äänitykset paitsi rummut hoituivat kotistudion avulla. Rummut äänitettiin Raision kaupungin musiikkitoimitila Pommarissa.

J.Lehtosen käytössä on PC-pohjainen systeemi, DAW softana Cubase 7.5. Muuntimena Echo Layla 3G. Suurimmalla osalla yksittäisistä raidoista on (mikki)etuaste Focusriten, siitä signaali siirtyy digitaalisena suoraan työasemaan. Moniraitaäänitykset  (kuten viulusektio ja rummut) ovat menneet ensin Mackien mikserin kautta.

Cubasesta löytyy vakiona tai lisäpalikkoina riittävästi VST instumentteja ja plugareita. VST instrumenteista ehdottomasti tärkeimpiä ovat olleet Native Instrumentsin valmistamat Kontakt, Absynth ja Reaktor. Kaikupuolella miksatessa J.Lehtonen on paljon hyödyntänyt TC Electronicsin VSS3 kaikua. Loppuhionnassa ja masteroinnissa yksi tärkeä softa on ollut iZotopen Ozone, signaalin analysoinnissa taas NuGenin Audio Visualizer on ”korvaamaton”.

Säveltäjä teki masteroinnin itse, vaikka asiaan suositellaan ulkopuolisia korvia. Osin kustannussyistä (ja osin itsepäisyyttään) masterointi syntyi kuitenkin omin voimin. Masterointi vei aikaa parisen viikkoa. Musiikkia testattiin eri paikoissa ja eri kaiuttimilla. Miksauksiin kului aikaa pari kuukautta. Esimerkiksi albumin nimikappaleesta syntyi noin 20 eri miksausversiota. ”Hiljaa hyvä tulee ja omassa studiossa ei ole niin kiire”.

J.Kaunisto

(U.N.i – Dreamland kuunneltavissa Spotify-palvelussa)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee

Kuukauden löytö – U.N.i – Dreamland

Raisiolaisen musiikin moniosaajan Jouni Lehtosen U.N.i-projektin Dreamland-albumi on tehty omakustanteena omassa kotistudiossa. Kyseessä ei kuitenkaan ole demo tai nolo kotikutoinen olohuoneviritys. Jälki on hiottua ja kansainvälistä – tieto/taito ja resurssipuolen osalta U.N.i ei häpeile vertailussa “oikeiden” levy-yhtiöiden progressiivisemman suunnan julkaisujen kohdalla. Kun tekninen osaaminen ja suorittaminen on kohdallaan, huomio keskittyy itse sisältöön. Jouni Lehtosen vuosien työ musiikin parissa ja vahvat progressiivisen musiikin juuret tulevat selkeästi ilmi moni-ilmeisenä, värikylläisenä ja kerroksellisena musiikkikokemuksena. Kaiken taustalla, runkona, kaikuu 70-luvun proge. Yes, Pink Floyd ja vaikkapa Pekka Pohjola -vaikutteita voi poimia matkan varrelta mutta osaava tekijä onnistuu piilottamaan lainojensa lähteet. Progressiivisuus tulee ilmi myös rakenteesta. Teemoja ja värikkäitä sivupolkuja käytetään suvereenilla otteella ilman pelkoa kokonaisuuden pirstoutumisesta.

Mutta, proge on vain alusta johon Lehtonen sommittelee rikasta maailmanmatkailua. Elokuva-ja teatterimusiikin lisäksi viitteitä löytyy slaavilaisiin ja balkanilaisiin säveliin kuten myös kelttiläisiin sävyihin. Vokalisti Petra Lehtosen ilmava ja sävykäs ääni johtaa ajatuksia paikoin Mike Oldfieldin Moonlight shadow -fiiliksistä jopa Nightwish-tyyliseen paisutteluun. Kun mukaan sotketaan vielä perinnemusiikin siemieniä, folkkia ja trendikästä suhina/kilinä-osastoa, lopputulos on kaikkea muuta kuin kaavoihin kangistunutta progepastissia.

The charm on albumin kabaree-pommi, kaikkea löytyy ja ennemmän, myös oopperaa. Perinnemusiikkifuusiota ja Irlannin folk-vivahteita Piirpauke ja Pekka Pohjola -kehyksissä – A ghost and a dream. Vahvimmat Nightwish ja Mike Oldfield -viittaukset henkivät esille Dreamland ja Phantomwise –kappaleiden kohdalla. Kaksi edellämainittua sekä progressiivinen kaunosielu The wind ovat täysin radiosoittokelpoista materiaalia. Ilmava kelttiproge Buried love on kuin lämpimän kesäpäivän henkäys.

Vaikka J.Lehtonen on tehnyt kaikki nappulansäädöt itse, yltiöpäisestä pilkun viilaamisesta ja hiomisesta ei ole jäänyt negatiivista jälkikaikua. Materiaali hengittää ja välittää tunteita, yksityiskohdat eivät puuroudu harmaaksi massaksi. Kun lyriikat ovat peräisin William Shakespearen, Lewis Carrollin, Madison Caweinin ja Sara Teasdalen runoista, niissäkään ei ole korjaamisen varaa. Lyriikat sopivat yllättävän hyvin kokonaisuuteen, suorastaan saumattomasti, kuulostamatta kuitenkaan liian hienostelevalta tai ylitaiteelliselta. U.N.i-projektin varjopuoli tulee olemaan, ettei se todennäköisesti tule saavuttamaan ansaitsemaansa huomiota. Dreamland-albumilla J.Lehtonen tavoittaa kuitenkin palan kuolemattomuutta sillä kyseinen musiikki onnistuu ohittamaan ajan ja paikan määrittämät reunaehdot.

J.Kaunisto

U.N.i-Dreamland löytyy myös Spotify-palvelusta;

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Uncategorized