Avainsana-arkisto: James Brown

10 valittua rasismin vastaista laulua 2.0

Rasismin vastaista viikkoa vietetään 19.3.-25.3.2018. Tämä näkyy ja kuuluu myös kirjastoissa. Tässä muistin virkistykseksi soittolista jonka musasto kokosi viikon tueksi viime vuonna vastaavaan aikaan. Soittolista on päivitetty versio 2.0 jonka avulla voit perehtyä aiheeseen musiikin avulla. Listan lisäksi löytyy vielä toinen vastaava lista Musaston alkuajoilta vuodelta 2012.

Rage Against The Machine: Killing in the name

Kappale heijastelee Yhdysvalloissa esiintyvää rotujen välistä jännitettä. Se ilmestyi vuonna 1992 Los Angelesin mellakoiden jälkeen jotka saivat alkunsa neljän valkoihoisen poliisin pahoinpideltyä mustaihoisen taksikuski Rodney Kingin.

Bob Dylan: Hurricane

Hurricane kertoo nyrkkeilijä Rubin ”Hurricane” Carterin tarinan. Vuonna 1966 Carter tuomittiin vankilaan kolmen valkoihoisen ampumisesta. Poliisi etsi tapauksen tiimoilta kahta mustaa miestä ja pidätti Carterin ja tämän ystävän John Artisin vain koska nämä sattuivat kohdalle. Carter vietti 19 vuotta elämästään vankilassa syytettynä murhasta jota hän ei tehnyt.

Nina Simone: Mississippi goddam

Nina Simonen oma sävellys ja sanoitus on artistin kannanotto Medgar Eversin murhaan sekä 16th Street Baptist Church-kirkkoon Birminghamissa Alabamassa tehtyyn pommi-iskuun. Ku Klux Klanin jäsenet piilottivat kirkon portaiden alle laatikon dynamiittia joka räjähtäessään surmasi neljä afroamerikkalaista tyttöä.

James Brown: Say it loud – I’m black and I’m proud

Tässä kappaleessa James Brown kertoo niistä ennakkoasenteista joita mustia kohtaan maassa vallitsee. Hän myös ottaa kantaa asioiden parantamisen puolesta.  ”We demands a chance to do things for ourself/we’re tired of beating our head against the wall/and workin’ for someone else”.

Public Enemy: Fight the power

Ehkäpä Public Enemyn tunnetuin kappale Fight the power ilmentää vahvasti yhtyeen sanomaa. Mustien tulisi olla ylpeitä juuristaan sekä omasta kulttuuristaan. Tämän hyökkäävän kappaleen tarkoitus oli voimaannuttaa mustien yhteisöä sekä aiheuttaa keskustelua eri osapuolten välillä. Lyriikoissa muutamat valkoihoiset ikonit, kuten Elvis Presley saavat osansa (”Elvis was a hero to most but he never meant s–t to me”).

Neil Young: Southern man

After the gold rush-albumilta löytyvä Southern man arvostelee suorasti Ku Klux Klania sekä Yhdysvaltojen etelävaltioissa esiintyvää rasismia mustia kohtaan. Kappaleessa Young kertoo koko valkoisen etelän tarinan ja sen kuinka orjia kohdellaan siellä huonosti. ”I saw cotton and I saw black, tall white mansions and little shacks. Southern Man, when will you pay them back?

Black Eyed Peas: Where is the love

Kappaleessa käsitellään lukuisia maailmanlaajuisia ongelmia kuten terrorismia, rasismia, seksuaalivähemmistöjen kohtaamaa väkivaltaa, saasteita jne. 9/11 iskut ja Yhdysvaltojen toiminta Irakissa sekä näiden vaikutus ympäröivään maailmaan ovat toimineet lyriikoiden inspiraation lähteenä.

Rise Against: Prayer of the refugee

Tämä kappale kertoo pakolaisen/maahanmuuttajan arjesta, siitä kuinka hän yrittää saada rahansa riittämään uudessa kotimaassaan Yhdysvalloissa. Päivittäin hän kokee toistuvasti syrjintää ihmisten ja valtion taholta. Kappale on myös vuoropuhelu isän ja pojan välillä, siitä mitä oli ennen ja kuinka asiat nykyisin voisivat olla paremmin.

System Of A Down: P.L.U.C.K.

Vuonna 1915 Turkin armeija syyllistyi armenialaisten kansanmurhaan mistä tämä kappale kertoo. P.L.U.C.K. on lyhennys sanoista ”Politically Lying Unholy Cowardly Killers.” Serj Tankian kantaa päävastuun laulusta. Daron Malakian huutaa ennen kertosäettä ”watch them all fall down” sekä laulaa kappaleen keskellä ja lopussa ”Never wanna see you around.”

Mos Def: Mr Nigga

Lukuisat hip hop-kappaleet ovat aikojen saatossa ammentaneet aiheensa rasismista. Mos Defin Mr Nigga kertoo kappaleessa esiintyvän henkilön jatkuvasta taistelusta stereotyyppista ajattelua ja kaltoin kohtelua vastaan. “Late night, I’m on a first class flight/ The only brother in sight the flight attendant catch fright… An hour later here she comes by walking past/ ‘I hate to be a pest but my son would love your autograph.’”

Petri Kipinä

1 kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, Musasto suosittelee

Mitä minä kuuntelen? Boris Hurtta

Boris_Hurtta

Oletko koskaan miettinyt mitä musiikkia varsinaissuomalaiset kirjallisuuden alan ihmiset kuuntelevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua kirjallisuusvaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Esillä on myös taiteilijan omaa tuotantoa. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Musiikkiosasto sijaitsee vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa on kirjailija Boris Hurtta.

1.Kerro itsestäsi kirjailijana / kirjallisuuden alan toimijana.

Olen kirjoittanut aktiivisesti fiktiivistä tekstiä (ja muutakin) 1980-luvun loppupuolelta alkaen ja julkaissut kolmisenkymmentä kirjan määritelmän täyttävää teosta ja suuren määrän novelleja, artikkeleja, kritiikkejä ja välistä runojakin. Leimallisesti olen kauhukirjailija, mutta moni muukin valtavirran sivussa oleva genre kiinnostaa: fantasia, scifi, seikkailu, veijaritarinat.

Vaihtuvat kakkos- ja kolmosketjun kustantajat ja kirjava rypäs scifiin päin kallellaan olevia pikkulehtiä ovat antaneet minulle oikeuden käyttää titteliä Viimeinen roskakirjailija (vrt. Pulp-fiction), mikä ei välttämättä tarkoita, että tekstit olisivat huonoja. Suomen Kirjailijaliiton jäsen olen ollut vuodesta 1995.

2. Miten musiikkiharrastus on vaikuttanut kirjoittamiseesi / työhösi kirjallisuuden parissa?

Olen musiikinharrastajana sillä lailla passiivinen, että elävän musiikin tapahtumat ovat toissijaisia. Äänilevyjen ja vastaavien äänitteiden keräily sekä radion kuuntelu ovat etusijalla. Tietysti edellinen on saavuttanut megalomaaniset mittasuhteet ja ”säilöttyä musiikkia” riittäisi yötä päivää soitettuna ties vaikka vuodeksi. Varsinkin nuorempana hankin tietoa kynsin hampain esim. tilaamalla musiikkilehtiä ulkomaita myöten.

Ensimmäiset painetut juttuni olivat Blues News -lehdessä 1960-luvun lopulla ilmestyneitä artikkeleja ja levyarvosteluja. Myöhemmin, kun aloitin varsinaisen kirjailijantyön, olen kirjoittanut paljonkin musiikkipitoisia novelleja ja jopa pienoisromaanin Olavi Virrasta. Musiikki on läsnä monissa tarinoissa, vaikkei suinkaan aina pääosassa. Joskus pitää hakea inspiraatiota aiheeseen liittyvistä levyistä, joskus riittää äänitapetti, jolloin instrumentaali-musiikki on parasta.

3. Esittele lempilevysi/ -artistisi/- yhtyeesi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempimusiikkityylisi (esim. klassinen, punk, iskelmä)

Nuorena ihminen on ehdoton, teini-iässä minulle ei tahtonut kelvata juuri muu kuin mustien amerikkalaisartisten Rhythm & Blues ja Soul-musiikki. Tilasin esim. Amerikoista saakka James Brownin ja Ike & Tina Turnerin levyjä silloin kun juuri kukaan ei ollut heistä Suomessa kuullut. Salaa kavereilta ja melkein itseltänikin ostelin Olavi Virran EP- levyjä. Beatles-kuume ei tarttunut.

Nykyisin olen, ellei kaikkiruokainen, niin ainakin moniruokainen, mutta lähinnä tykkään populaarimusiikista ja mieluummin vanhasta kuin uudesta. Afro-amerikkalainen roots-musiikki, suomalainen iskelmä, balkanilainen ja turkkilainen iskelmä, country jne. Olen aina tähyillyt mielelläni taaksepäin ja kirpputoreilta löytyy sellaisia 1950-60-lukujen LP- levyjä, joita en nuorena arvostanut. Yksittäistä suosikkilevyä tai edes tyyliä minun on kaikessa tässä katoavassa paljoudessa mahdoton nimetä. Minulle ”fyysisen” äänilevyn poistumien markkinoilta on musiikin maailmanloppu.

4. Käytätkö kirjastoa?

Olen aika itseriittoinen valtavine kotikirjastoineni. Ostan melkein kaikki lukemani fiktiokirjat, valtaosan niistä antikvariaateista, mutta myös uusien kirjojen kaupoista jne. Kirjastossa käyn puolisäännöllisesti, mutta lainannut en ole mitään aikoihin. Poistokirjat, lehtien luku, uutuuksien ja tietokirjojen selailu ovat minun juttuni. Tilaisuudet kiinnostavat, mutta useinkaan ei tule lähdetyksi. Käyn mielelläni vieraiden paikkakuntien kirjastoissa haistelemassa ilmapiiriä. Kirjastot ovat mukavia paikkoja.

5. Jos olisit levy, niin mikä levy olisit?

Vanhoillinen olen, en kuitenkaan savikiekko. En missään nimessä C-kasetti, en CD- levy, en DVD, en mitään modernia. Enköhän olisi vinyylisingle tai ehkä sittenkin EP- levy, johon mahtuu neljä kappaletta. LP- levyyn mahtuu enemmän, mutta se on liian fiini. Ärsyttääkseni ja järkyttääkseni valitsen rillumarein hengessä Rytmi-merkillä julkaistun EP:n RENTOA MEININKIÄ (RN 4020).

Sisältö:

LÄNNEN LOKARI – Hiski Salomaa

SEVERI SUHOSEN JENKKA – Esa Pakarinen

MOUKAN TUURI – Justeeri

REPPU JA REISSUMIES – Matti Louhivuori

Näin tänään, huomenna kenties toisin.

Boris Hurtta

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä kuuntelen?, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Musaston perjantaikevennys: Kuin kaksi marjaa

Kuin kaksi marjaa esittelee viikottain kaksi levynkantta jotka muistuttavat toisiaan tai ovat saaneet vaikutteita ja ideoita toisesta kannesta.

Sarah Vaughan

Sarah Vaughan: How long has this been going on? (1978)

James Brown

James Brown: Gravity (1986)

Varaa levy Vaski-verkkokirjastosta. (Sarah Vaughan löytyy vain LP-formaatissa. toim. huom.)

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuin kaksi marjaa, Musasto suosittelee