Avainsana-arkisto: Jaco Pastorius

Joni Mitchell 70 vuotta – Raision kirjaston levynkansinäyttelyn ja artikkelisarjan toinen osa

Joni Mitchell (osa 2, vuodet 1974 – 1980)

Court And Spark

Court And Spark

Vuoden 1974 mestariteosta Court and Spark  ja livetuplaa Miles of Aisles seurasi Joni Mitchellin uralla seuraavana vuonna ilmestynyt The Hissing of Summer Lawns. Levyn kansitekstissä Mitchell kuvaa albumiaan kokonaistaideteokseksi, joka koostuu kansitaiteesta, musiikista, lyriikasta ja sattumista. Tämä määritelmä pätee varmasti hänen koko tuotantoonsa. The Hissing of Summer Lawns –levyn avaava In France They Kiss On Main Street on vielä läheistä sukua Court and Sparkin tunnelmalle. Muuten sen sisällöstä voi aistia laulaja/lauluntekijän yhä kasvavan kiinnostuksen jazzmusiikkia kohtaan. Mitchelliä ei todellakaan voi moittia varman päälle pelaamisesta, sillä niin selvää tyylinmuutosta uusi albumi merkitsi edelliseen verraten. Tässä tyylin muutoksessa häntä avustivat muun muassa L.A. Express –yhtyeen Robben Ford (kitara), Max Bennett (basso), John Guerin (rummut) ja Victor Feldman (piano). Sen sijaan saksofonisti Tom Scott ei ollut enää tällä levyllä mukana. Taiteellisesti kunnianhimoinen albumi sai ilmestyessään erittäin ristiriitaisen vastaanoton.

The Hissing of Summer Lawns

The Hissing of Summer Lawns

Vuonna 1976 ilmestynyt Hejira-albumi on Mitchellin uran kirkkaimpia helmiä ja hänen jazz-kautensa ehdoton pääteos. Joni Mitchell oli kulkenut pitkän tien esikoislevynsä folkista vähintäänkin omaehtoiseen ja omaperäiseen Hejiraan, joka vangitsee kuulijansa taianomaisella tunnelmallaan. Tämän levyn myötä alkoi Mitchellin ja Weather Report –yhtyessä vaikuttaneen sähköbassovirtuoosi Jaco Pastoriuksen yhteistyö. The Hissing of Summer Lawns ja eritoten Hejira nostivat Joni Mitchellin mestariluokkaan, jossa hänellä ei ollut montaakaan varteenotettavaa kilpailijaa.

Hejira

Hejira

Itse asiassa Hejiralla Mitchell nosti riman jo niin korkealle, että vuonna 1978 ilmestynyt Don Juan´s Reckless Daughter kuulosti väkisinkin hajanaisemmalta, varsinkin kun kyseessä oli tupla-albumi. Vuoden 1979 Mingus-albumi puolestaan merkitsi lopullista siirtymää jazziin, kun Joni Mitchell alkoi kirjoittaa tekstejä säveltäjä/basisti Charles Minguksen (1922 – 1979) melodioihin. Lopputulosta täydensi Mitchellin kaksi omaa sävellystä. Hän on myöhemmin todennut levyntekoprojektista, että siinä aiemmin vain varpaitaan jazzissa liottanut nainen paiskattiin yllättäen äkkisyvään. Levy herätti ristiriitaisia tunteita sekä rock- että jazzpiireissä.

Don Juan's Reckless Daughter

Don Juan’s Reckless Daughter

Mingus

Jos Mingus tuntui vaikeasti lähestyttävältä, samaa ei voi sanoa vuonna 1980 ilmestyneestä Joni Mitchellin jazz-kauden päättäneestä Shadows and Light -livetuplasta. Loistavan yhtyeensä Jaco Pastorius (basso), Don Alias (rummut), Pat Metheny (kitara). Lyle Mays (koskettimet) ja Michael Brecker (saksofoni) kanssa Joni Mitchell lähti vuosien tauon jälkeen kiertueelle, jolta äänitetty konserttitaltiointi on epäilemättä yksi kaikkien aikojen parhaista livealbumeista.

Shadows and Light

Shadows and Light

Joni Mitchellin myöhemmästä, 1980-luvun rock-vaikutteisesta vaiheesta ja 1990-luvulla alkaneesta folk-jazz –tyylistä tekee tarkempaa selkoa Turun musiikkikirjaston Tuomas Pelttari sarjamme kolmannessa osassa.

Altti Koivisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Vinyylimania: Weather Report – Heavy Weather

Vinyylimania hehkuttaa mielenkiintoisia vinyylilevylöytöjä periaatteella “tarttui mukaan levydivarista”.

Weather Report / Heavy Weather

1970-luvulla kukoistaneen fuusiojazzin yksi merkittävimmistä edustajista oli Weather Report –yhtye. Sen voimahahmot kosketinsoittaja Joe Zawinul ja saksofonisti Wayne Shorter olivat olleet soittamassa jo Miles Davisin vuonna 1969 ilmestyneillä In a Silent Way ja Bitches Brew –albumeilla, jotka olivat fuusiojazzin suunnannäyttäjiä. Näillä levyillä soittivat myös kosketinsoittaja Chick Corea ja kitaristi John McLaughlin. Edellisen Return To Forever –kokoonpano ja jälkimmäisen Mahavishnu Orchestra olivat sittemmin Weather Reportin ohella 1970-luvun kolme merkittävintä fuusioyhtyettä.

Vuonna 1971 perustetun Weather Reportin tarina jatkui aina vuoteen 1986 saakka. Yhtyeen uran merkittävintä aikaa oli kuitenkin 1970-luvun puoliväli, jolloin ilmestyivät fuusiojazzin keskeisiin levytyksiin kuuluvat Mysterious Traveller (1974),  Black Market  (1976) ja  Heavy Weather (1977).

Kuuluisin näistä  levyistä on ehdottomasti Heavy Weather, joka oli sekä taiteellinen että kaupallinen menestys. Albumin aloittava Joe Zawinulin sävellys Birdland menestyi jopa singlelistoilla, mikä ei ole aivan jokapäiväistä jazzlevyjen kohdalla. Laajemmin ajatellen fuusiojazzin yksi tärkeä merkitys olikin, että se toi jazzin aiempaa suuremman kuulijakunnan tietoisuuteen.

Heavy Weather –levy tehtiin kokoonpanolla Joe Zawinul, Wayne Shorter, Alex Acuna (rummut), Manolo Badrena (lyömäsoittimet) ja Jaco Pastorius (basso). Erityisen merkittävä oli virtuoosimaisen Pastoriuksen rooli paitsi soittajana myös säveltäjänä. Aikaisemmilla levyillä säveltämisestä olivat vastanneet Zawinul ja Shorter. Tämän loistokkaan klassikkolevyn tekemisessä nousi heidän rinnalleen jo Black Market –levyllä soittanut, mutta nyt täysivaltaisempaan rooliin yhtyeen jäsenenä noussut Pastorius.

Loistokuntoinen Heavy Weather oli täsmälöytö Manhattanin kirppikseltä 11 euron hintaan.

Altti Koivisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Vinyylimania