Muistatko vielä pari vuotta sitten julkaistun Musaston näyttely-/juttusarjan nimeltä Mitä minä luen? Nyt on vuorossa sen sisarsarja nimeltä Mitä minä kuuntelen?
Oletko koskaan miettinyt mitä musiikkia varsinaissuomalaiset kirjallisuuden alan ihmiset kuuntelevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua kirjallisuusvaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Esillä on myös taiteilijan omaa tuotantoa. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Musiikkiosasto sijaitsee vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Käykääpä katsomassa!
Tällä viikolla vuorossa on kirjailija Iida Rauma.
1. Kerro itsestäsi kirjailijana / kirjallisuuden alan toimijana.
Olen kaksi romaania julkaissut kirjailija. Ensimmäinen romaanini Katoamisten kirja (Gummerus 2011) oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Toisesta romaanistani Seksistä ja matematiikasta (Gummerus 2015) minulle myönnettiin Kalevi Jäntin -palkinto ja Tulenkantaja -palkinto.
2. Miten musiikkiharrastus on vaikuttanut kirjoittamiseesi / työhösi kirjallisuuden parissa?
Olen soittanut pianoa 8-vuotiaasta ja nuorempana minulla oli bändi ja harkitsin musiikkia ammattina. En koskaan kuuntele musiikkia kirjoittaessani, mutta musiikki on tärkeä osa elämääni ja vaikuttaa myös kirjoittamiseeni. Katoamisten kirjan päähenkilön tyttöystävä on muistuma musiikkiluokkatytöistä, jotka tähtäsivät laulamaan mahdollisimman korkealta. Seksistä ja matematiikasta -romaanissa keskeinen henkilö laulaa Leonard Cohenin The Future -kappaletta. Kappale ja koko The Future -levy vaikuttivat myös syvemmällä tasolla, sillä ne käsittelevät samoja teemoja kuin romaanini: luonnon tuhoutumista, lopun aikoja ja tulevaisuuden arvaamattomuutta ja uhkaavuutta.
Suomalainen kirjallisuus on minusta aika konservatiivista, joten etsin uusia ajatuksia ja innoitusta mieluummin muualta, ulkomaalaisesta kaunokirjallisuudesta tai kokonaan toisista taiteenlajeista. Musiikki on myös hyvä väline kirjoitustyöstä irtautumiseen. Se on oma ajattelunlajinsa, ja tekee hyvää käyttää aivojaan muuhunkin kuin verbaaliseen prosessointiin.
3 Esittele lempilevysi/ -artistisi/- yhtyeesi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempimusiikkityylisi (esim. klassinen, punk, iskelmä)
Leonard Cohenin The Future -levyä kuuntelin ala-astelaisena 1990-luvulla usein ennen lähtöä kouluun. Se oli äitini levy, mutta pidin siitä valtavasti. Silloin en ymmärtänyt sanoituksia, mutta kuten hyvän musiikin tapauksessa usein, ymmärsin silti olennaisen. Niinä aikoina tulevaisuus tarkoitti yläastetta, teini-ikää ja loputtoman tuntuista pinnistelyä kohti tylsää aikuisuutta, eikä se vaikuttanut minusta yhtään lupaavalta.
Kate Bushin The Dreaming on minulle tärkeä. Se on outo, maaginen, aggressiivinen ja tarkkaan mietitty kokonaisuus. Arvostan valtavasti Bushin monipuolisuutta ja tapaa käyttää ääntään vapaasti ja luovasti. Monesti sukupuoliroolit kuuluvat äänenkäytössä, ja naiset laulavat stereotyyppisen nätisti. Bushin äänenkäyttö on vailla sellaisia rajoja, samoin ovat hänen kappaleensa.
4. Käytätkö kirjastoa?
”Kirjasto: rauhan, loisteputkivalon ja aakkosellisten hakemistojen paratiisi. Kirjasto: turvallinen piste maailmakaikkeudessa, jossa kaikki on sekavaa, kamalaa ja vailla tarkoitusta.”
Näin kirjaston kokee Seksistä ja matematiikasta -romaanini henkilö Tuovi ja oikeastaan kyse on myös omasta kokemuksestani. Käyn kirjastossa vähintään kerran pari viikossa. Se on ollut minulle lapsesta asti tärkeä paikka. Luen valtavasti sekä taustakirjallisuutta romaaneihini että melkein mitä tahansa vapaa-ajallani. Musiikkipuolellakin asioin.
5. Jos olisit levy, niin mikä levy olisit?
Olisin Clenn Gouldin soittama kaamea, kireä ja töksähtelevä Mozartin A-duuri sonaatti nro 11 (KV 331). Kirjani ovat parempia kuin minä olen.
Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard
Musasto 