Liikkuvat Lapset vuonna 1983. Olli Kauniskangas (vas.), Hoss Siivonen, Tuula Amberla, Kai Amberla, Ränni Mäkinen, Pekka Eskelinen. Kuva Juha Laukkanen.
Turun musiikkikirjaston juttu- ja näyttelysarja Musiikkiaarteita maakunnasta jatkuu. Vuorossa on turkulainen rockyhtye Liikkuvat Lapset. Liikkuvat Lapset julkaisevat uuden, pitkään odotetun albumin keväällä. Yhtyeen kolme aiempaa albumia Liikkuvat Lapset, Viettelyksen vaunu ja Kakarakosto ilmestyivät 1980-luvulla. Nuo albumit sekä vuosien varrella julkaistut singlet koottiin vuonna 2010 kahden CD:n kokoelmalle Palavat sillat – soinen maa 1983–1999. Suurin osa 38 raidasta julkaistiin ensimmäistä kertaa CD:nä, ja bändin musiikki tuntui paremmalta kuin koskaan. Turkulaisen rockin kulttuuriteko.
Kokoelmalevy Palavat sillat - soinen maa 1983-1999.
MM-sarjan neljännessä osassa ovat äänessä bändin jäsenet Tuula Amberla (laulu), Olli Kauniskangas (kitara) ja Hoss Siivonen (basso). He kertovat yhtyeen historiasta ja musiikista. Aiheina ovat muun muassa Ruisrock, TVO ja kaksi yhtyeen albumia tuottanut T.T. Oksala (1958–2010). Haastattelu on tehty tammi-helmikuun 2011 aikana.
Liikkuvat Lapset esillä myös Turun musiikkikirjaston vitriininäyttelyssä 2.3. – 31.3. Näytteillä valokuvia Tuula Amberlan kokoelmasta, levyjä, artikkeleita… Tervetuloa!
Liikkuvat Lapset levyillä. Kuva Tuomas Pelttari.
Liikkuvat Lapset puhuvat:
Miten Liikkuvat Lapset syntyi?
Hoss Siivonen: – TV:n Orjien hyydyttyä Börje ja Hoss perustivat yhtyeen Orjat, joka kuitenkin jäi melko keskeneräiseksi. Yhtyeessä tuli tavattua Kai Amberla, joka siis oli alkuperäinen kitaristi, ja hipattiin Rännin kanssa samoissa kotibileissä. Sitä kautta löytyi Tuula. Hän on nyttemmin paljastunut samaksi tyypiksi, joka kiusasi allekirjoittanutta Perhe-baarissa joskus 1970-luvun alussa.
Debyyttialbumi Liikkuvat Lapset (1983, Emppu Records) on ilman muuta vakuuttava avaus. Miten kuvailisit albumia nyt?
Tuula Amberla: – Hämmästyttävän omaperäinen ja tuore albumi. Pidän tavastani laulaa täysin vapaasti ja viattomasti, kun ei vielä taitoa ”rakentaa” laulua. Oltiin todella rohkeita: otettiin pankista lainaa, perustettiin yhtiö ja tuotettiin täysin epäkaupallinen levy. Iso kiitos täytyy antaa myös Veijo Mäelle. Hän antoi meidän tehdä levyä Studio 55:ssä Aurakadulla ”ylimääräisillä tunneilla” öisin. Suopo eli Jari Kauppinen sekä Kai, Hoss ja Vekke äänittivät.
Albumilta saattaa kuulla hieman Magazinea, Siouxsie & The Bansheesia, uutta aaltoa. Mistä saitte vaikutteita tuolloin?
Hoss: – Levystä kuulee kyllä että on kuunneltu Bauhausia, Killing Jokea, Siouxsieta jne. Biisit kuulostavat kyllä edelleen melko raikkailta.
Tuula: – Luulen, että meillä kaikilla oli aika eri vaikutteet. Kuuntelin kyllä edellä mainittuja, mutta nuo eivät olleet mitään ykkössuosikkejani. Alice Cooper, Frank Sinatra, Marc Bolan, Billy Idol, ranskalainen rock- ja pop ovat vaikuttaneet varmaan jossain alitajunnassa.
Miten tekstien teemat syntyivät?
Hoss: – Eivätköhän ne lähteneet yleisestä synkistelystä, folkloristiikasta, uskontotieteestä.
Tuula: – Mannertenvälinen: avuttomuus vaikuttaa isoihin asioihin, joita isot pojat kehittelevät. Tuo ei muuten koskaan muutu (vrt. Putin, jne. uusi tulee aina tilalle, ja todellinen valta on silti KANSAINVÄLISELLÄ RAHALLA). Oodi miehelle: tein kappaleen bassolla (veli Kai vähän neuvoi). Teksti syntyi isoäidin muotokuvasta seinällä. Sukupolvet muuttuvat, parisuhdeongelmat kestävät.
Toinen albumi Viettelyksen vaunu ilmestyi 1985. Biisit ovat suorempia, koskettimia on enemmän. Millaista yhteistyö tuottaja T.T. Oksalan kanssa oli?
Olli Kauniskangas: – Siinä katseli alkuun silmät ja huuli pyöreänä. Aiemmat studiokokemukset olivat lähinnä Studio 55:ssa Turussa. Yhtäkkiä oltiin Finnvoxilla oikean tuottajan kanssa. Siellä oli sellaisia laitteita, joita ei ole kovin monessa studiossa vieläkään. T.T. osasi käyttää niitä kaikkia. Alkuun taisi tulla studioetiketin ja -käytäntöjen pikakurssi, silleen ujutettuna, vähän keltanokkia kun oltiin. Kyllä siinä oli työnteon meininki.
Hoss: – T.T. (hattu pois) oli melkoinen opettaja. Toki olimme jo oppineet yhtyeenäkin kaikenlaista, esimerkiksi yhdessä soittamisen. T.T. oli guru. Hän kertoi selkokielellä, että ”homma ei toimi, tehkää näin”.
Tuula: – T.T. Oksala omistautui työlleen koko mielellään. Hän vahvisti ja kehitteli meidän omaperäistä soundia. Iso kiitos hänelle. Veijo Mäki tuotti nimikappaleen, joka sai aika paljon radiosoittoa siihen aikaan.
Miten kolmatta albumia Kakarakosto (1986) alettiin tehdä? Alla oli komea single Sinut haluan/Marssi.
Hoss: – Tosissaan. Biisit ei niin valmiina kun edellisessä. Luottamus Oksalaan oli sen verran vahva, että uskalsimme jättää paljon myös tuottajan varaan.
Tuula: – Single Sinut haluan jäi pois pitkäsoitolta. Se oli mielestämme jo niin vanha, ettei kannattanut enää LP:lle laittaa! Eikä levy-yhtiökään muistanut. Kakarakostolla olen säveltäjänä enemmän näkyvissä, koska olin tässä välissä ymmärtänyt, että jos teen laulumelodian biiseihin, niin sehän on säveltämistä!
– Pidän edelleen Kuiskaus rajalla -tekstistä, koska siinä on hyvä kuvaus arkipäivän pysähtyneisyydestä (mitä hainkin silloin). Omistani pidän myös Ystävästä: teksti tuntuu oikein hyvältä edelleen. Yksin on hieno biisi, samaten Kakarakosto ja muutama muukin.
– Tshernobyl oli pamahtanut ja me palattiin lapinkiertueelta, ja minä ihmettelin kevätaurinkoa. Katupöly leijaili, ihmiset nauttivat auringosta. Itselle tuli huono olo ”auringosta” ja palasin hyvin äkkiä sisälle. Ikkuna jäi kyllä sulkematta. Kiertue oli tosi raskas, henkisesti ja fyysisesti. Äijäkulttuuri alkoi hiukan jo väsyttää.
Olli: – Alla oli 150 keikkaa edellisestä pitkäsoitosta kuluneen vuoden aikana. Joitain Kakarakoston biisejä oli jauhettu jo keikoilla. Toisia taas sovitettiin melko pitkälle ennen äänityksiä, ellei koko bändin voimin, niin vaihtelevissa kokoonpanoissa. Ei me kauheasti ehditty treenaamaan, mutta edelliseen levyyn verrattuna työskentely oli määrätietoisempaa. Keikkailu oli hionut ja tiivistänyt soittoa yhteen ja erikseen.
Liikkuvat Lapset on esiintynyt Ruisrockissa kolmesti. Millaisia muistoja on jäänyt 1982, 1983 ja 1986?
Hoss: – 1982 oli U2 ja oltiin sivulavalla, jänskätti. 1983 päälavalla, ei oikeastaan mitään muistikuvia, istuttiin Sielun Veljien kanssa dokaamassa lavan alla. 1986 iso show teltassa, väkeä paikka täynnä.
Tuula: – Hyviä muistoja. 1982 jännitin ihan sairaasti, ja äiti oli katsomassa. Päälavalla oltiin 1983 ja olihan se mahtavaa katsella sieltä ylhäältä. Mulla oli keltaiset, raidalliset Tukholmasta ostetut hienot housut ja olin muutenkin jo coolimpi. Äiti taisi olla silloinkin katsomassa. 1986 oli jo todella hyvä keikka. Oli kierretty paljon ja saatu homman juonesta kiinni. Ruisrock oli niin hieno juhla joskus silloin ennen. Se oli edelläkävijä ja tuotti Suomeen artisteja, joista kehittyi vaikka mitä (Annie Lennox jne.)
Olli: – Mä en ollut mukana kuin 1986 telttakeikalla. Hyvä meininkihän siellä oli. Oltiin just oltu äänittämässä Kakarakosto, ja tehty sinä kesänä useampi festari, ainakin Provinssi, Koivu ja Tähti sekä Ilosaarirock. Backstagella mä törisin Nomadsin tyyppien kanssa. Ne olivat siellä kans keikalla ja niitten ekoja levyjä olin diggaillut. Mä varmaan tunsin jotain yhteyttä meidän musiikkien välillä, asia joka silloin ei kaikille ollut välttämättä mitenkään ilmeistä.
Millaisia tunnelmia jäi TVO:n jäähyväiskeikalta huhtikuussa 2010?
Hoss: – Itku tuli, melkein. Paikassa vietetty nuoruus/lapsuus ja nyt sitten förbi.
Olli: – TVO oli vaihtelevan kiinteä osa mun elämää 1978-2010, 32 vuotta. Jotenkin en ole enää niin nostalgisointiin taipuvainen kuin joskus olen ollut. Aika kuluu, asiat muuttuvat. Eniten asiassa sieppasi tapa, millä pyöräkellari-pesutuvaksi muuttaminen tehtiin, ynseän ylimielinen vaihtoehdoton sanelupolitiikka. Mulle se kertoo yhteiskunnassa laajalti tavaksi tulleesta – tai valtaan päästetystä – kauppamiesten arvoilla toimimisesta. Laskukonetta tunnutaan pitävän elämän tärkeimpänä suunnannäyttäjänä. Ihminen pystyy oikeasti parempaankin niin halutessaan. Jatsiklubi on minun arvotuksissani tärkeämpi saavutus kuin pyörävaja. Molemmat ovat tarpeen, mutta fillarin säilyttämiseen kelpaisi vaatimattomampikin liiteri, niinkuin pyykkituvaksikin. Kyllä TVO:n tapauksessa taisi ekonoteknokraatti näpäyttää humanistihaihattelijoita, muistuttaa (talous)elämän kylmistä totuuksista.
Tuula: – Vanha, kunnon opiskelijaravintola ja klubi, josta moni turkulaisbändi on aloittanut maailmanvalloituksensa. Harmi, että TVO ei voinut jatkaa. Siellä tuli riehuttua ja kuunneltua paljon hyvää musiikkia ihanassa nuoruudessa.
Viettelyksen vaunu esitetään Turussa helmikuussa…
Tuula: – Viettelyksen vaunua ei esitetä ihan kokonaan, mutta melkein. Tunnelma on korkealla, totta kai.
Olli: – Me ollaan vuoden sisään tehty kymmenisen keikkaa ja harjoiteltu tiiviisti. Aletaan olla monessakin suhteessa paremmassa vedossa kuin milloinkaan, niin bändinä kuin yksilöinä. Iso keikka innostaa aina.
Hoss: – Mukana on myös uutta materiaalia.
…entä millainen fiilis tuosta Caribian keikasta 19.2.2011 jäi?
Hoss: Caribian keikka oli sydäntä lämmittävä. On aina miellyttävää soittaa about täydelle salille, hyvillä kamoilla, hyvillä soundeilla jne. Oli myös erittäin mukava huomata että eivät ainakaan kaikki ihmiset olleet unohtaneet meitä.
Uusi albumi?
Olli: – Hyvä siitä tulee, voi jo sanoa.
Tuula: – Olli ja minä olemme tehneet pääosan kappaleista, mutta myös muilta jäseniltä on materiaalia. Sovitukset teimme kaikki yhdessä.
Hoss: – Uusi albumi Murhe ja melankolia ilmestyy ilmeisesti syyskuussa. Taitaa huomenissa (29.2.) olla viimeinen äänityspäivä, ja sen jälkeen Lankinen sitten alkaa miksata. Levyn nimi on vielä hieman arvoitus. Riippuu paljon siitä että minkälainen lopputulos on.
Tuomas Pelttari
Kokoelma Liikkuvat Lapset: Palavat sillat – soinen maa on varattavissa Vaskista.
Musasto 