Avainsana-arkisto: Hoedown

Viikon levynä soi Tuomari Nurmion sivupersoona Judge Bone

judge_orig

Tuomari Nurmio & Hoedown: Tales Of Judge Bone

Tuomari Nurmio palaa rakkaan lajin pariin. Judge Bone -aliaksen avittamana mies kierrättää Amerikan perinneherkkuja ja osansa saavat folk, blues, country, bluegrass ja gospel. Verrattuna edelliseen Judge Bone -kiekkoon, meno on tällä kertaa ‘salonkikelpoista’ mutta juurevaa – mukana on kotimaisen perinnemusiikin superyhtye Hoedown. Viimeksi Hoedown teki Jukka Gustavsonin kanssa aivan mainion yhteistyölevyn. Mainiosti homma etenee myös Nurmion kanssa. Nurmio jää jopa ‘jalkoihin’.

Judge Bone on tällä kertaa hillitympi, rujous on poissa. Nurmion vokaalisuoritus ei rahise tai rohise vaan miehen äänessä on hallittua selkeyttä. Kyseinen seikka antaa lopputulokselle selkeän suuntaviitan – kokonaisuus onkin pirteää ja vauhdikasta. Country ja bluegrass ovat vahvassa vetovastuussa ja varsinkin Ninni Poijärven viulu sekä Jarmo Nikun banjo ovat merkittävässä osassa. Nurmion kappaleissa piirretään kuvaa villistä lännestä, tai ainakin ajasta ennen moottorikäyttöisiä kulkupelejä. Nurmion tekstit eivät välttämättä tavoittele historiallista todistusvoimaa vaan tunnelmia, still-kuvia. Ongelmaksi muodostuu Nurmion vieraan kielen ääntäminen – mies joutuu panostamaan sanoihin fiiliksen kustannuksella.

Vaikka allekirjoittanut kaipaisi rosoisempaa ulosantia, niin bändiltä kuin Nurmion suusta, albumin vakuuttava perinnehehkutus vie mennessään. Rento, sydämellinen, jopa hengellisen ylevä ulosanti on kunnioittavaa ja omistautunutta. Soitosta löytyy mehukkaita yksityiskohtia. Perinnemateriaalin painotus vaihtelee kappaleesta toiseen – välillä ‘niskan päällä’ on country ja seuraavassa viisussa folk blues. Country on kuitenkin selkeä johtotähti. Blues hoituu myös mallikkaasti, kuuntele vaikka mainio Soultripper. Train-train-train voisi olla todellinen bluesjuna mutta viisu saa maukkaan bluegrass-kasteen. Allekirjoittaneen suosikki on sielukkaan rento ja gospelhenkinen Pinemoor cemetary.

Nurmio onnistui paremmin Dumari ja Spuget -albumilla – varsinkin livetallenne on suorastaan maagista jälkeä. Se, että Nurmio pyrkii laulamaan mahdollisimman hyvin on allekirjoittaneelle albumin kompastuskohta. Samaa taisi yrittää myös Bob Dylan tuoreimmalla levyllään. Tulkinta ennen kaikkea!

nurmiohoedown-622x415

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Jukka Gustavson & Hoedown – Mountain Information, vuoden paras kotimainen?

gustavson & Hoedown

Wigwam-veteraaani Jukka Gustavsonille myönnettiin juuri valtion taiteilijaeläke mutta Gustavson on kaikkea mutta kuin “has been“. Gustavson on työskennellyt laajalla skaalalla fuusio-jazz ja perinnemusiikin parissa ja miehen tuorein voimannäyttö yhdessä Hoedown-orkesterin kanssa on yksinkertaisesti mestariteos. Kuten Gustavson toteaa levyn kansipaperissa, levyltä löytyvät miehen musiikilliset juuret; 60-ja 70-lukujen sielukkaasta ja innovatiivisesta musiikista kuljetaan Bachin ja Beatlesin kautta bluesiin unohtamatta poppia tai progea eikä missään nimessä funkia. Parissa kappaleessa herää mielleyhtymä Wigwamista soittamassa The Band- covereita.

Mountain Information on kaikkea edellämainittua. Erityisesti levylle on löytynyt groovea. Levyn yleissoundi on nostalgisen orgaaninen. Hoedownin ja Gustavsonin yhteistyö on kipinöivää ja innostunutta, vapautunutta. Jos joku on leimannut mielessään Hoedownin (Hoedown= Mika Kuokkanen, Ninni Poijärvi, Esa Kaartamo, Olli Haavisto, Jarmo Nikku, Matti Maijanen, Topi Kurki) pelkästään juuri-ja countrymusiikin ryhmäksi, nyt ajatuksia voi päivittää moneen suuntaan. Bändiltä sujuu luontevasti niin Wigwam-henkinen progeporeilu (Mountain information), Love peace field reelin kaltainen perinnefuusioilakointi kuin A Small brook has grown -teoksen kamarijatsin ja klassisen lainalaisuuksia testaileva ylevä soitanta.

Kaiken aikaa Howdown onnistuu lisäämään taustalle myös maittavia perinnemusiikin kuvioita. Sovitukset ovat eläviä ja haastavia, pirskahtelevia. Myös Gustavsonin ääni taipuu niin rytmibluesin kuin hunajaisemman sielukkuuden tulkiksi. Ja ne urkukuviot, jessus kun J.Gustavson on iskussa. Parhaimmillaan Gustavson ja Hoedown yltävät aivan maagiseen lentoon. Ottaen huomioon, että albumin kappaleissa läpikäydään Gustavsonin musiikillisia vaikutteita hyvinkin laajalla skaalalla, Hoedownin venymiskyky tekee levystä nautittavan kokonaisuuden. Mikä parasta, myös sävellyksiin on löytynyt terävää kynää. Mitä sitä peittelemään – Mountain Information on välitön ja ajaton klassikko.

 

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee