Turkulainen Svart Records on ansiokkaasti panostanut aikoinaan vinyylinä julkaistujen nimikkeiden uusintajulkaisuihin. Svart Recordsin vinyylijulkaisut kunnioittavat alkuperäistä ulkoasua lisäten pakettiin yleensä hieman extraa. Uudelleenjulkaisujen viimeistelyyn ja yksityiskohtiin kiinnitetään erityistä huomiota.
Svart Records on kuluvan vuoden aikana julkaissut uudelleen vinyylinä useita Poko Rekordsin punk/hc/uuden aallon klassikkoalbumeita/ep-levyjä (ja lisää on tulossa). Myös Johanna Kustannuksen punk-julkaisut ovat saaneet rakkautta uusintapainosten muodossa. Levyistä on pääsääntöisesti otettu 500-700 kappaleen painoksia, joten erän loppuessa kyselyihin vastataan ”sori, ei oo”…
Laman ainoaksi kokopitkäksi jäänyt bändin nimeä kantava albumi julkaistiin vuonna 1982. Ankaraa punk-henkeä esitellyt rieska osoittaa orkesterin olleen yksi äkäisemmän suunnan parhaista kotimaista edustajista. Jeesus sekä Turpa kiinni ja nussi ovat ehdotonta klassikko-osastoa. Rosoinen roisikinta ei anteeksi pyytele ja albumi kuulostaa vireän ajankohtaiselta 30 vuoden jälkeenkin.
Alkuperäistä ulkoasua noudatteleva uusintajulkaisu on asiallisen tyylikäs kokonaisuus, joka soi täyteläisenä ja jopa alakertaa korostaen. Usein juuri punkin/uuden aallon kotimaisia uudelleenjulkaisuja vaivaa hienoinen diskanttisuus. Näin ei ole Laman kohdalla.
Kollaa Kestää tunnetaan etenkin Eppu Normaali -yhteyksistä tutun Mikko Nevalaisen kautta, kuten myös Jäähyväiset aseille -viisusta. Kollaa Kestää oli kotimaisen punkin/uuden aallon todellisia veteraaneja, sillä bändin ainoaksi kokopitkäksi jäänyt Jäähyväiset Aseille julkaistiin 1979. Musiikki on selkeästi enemmän uutta aaltoa kuin rajumpaa punkitusta, saksofoni antoi biiseille omanlaistaan tunnelmaa.
Albumin kuuntelu ankarasti veivatun kasettikopion jälkeen on suorastaan valaiseva kokemus. Uudelleenjulkaisun soundi on mukavan lämmin ja kirkas. Vaikka ajan hammas on syönyt albumin biisimateriaalia, kuuntelukokemus on kuin vilkaisu teinivuosien päiväkirjoihin. Svart Recordsin uusiopainos ansaitsee kokonaisuutena lähes täydet pisteet. Komea, avattavilla kansilla varustettu paketti pitää sisällään bändihistoriikin lisäksi diskografian ja reilusti bändikuvia. Albumin tyylikäs kansikuva pääsee vinyylipainoksessa todella oikeuksiinsa – hieno värimaailma ja taustalla seinälle lätkäisty punk-suuruus The Advertsin juliste. Kyseinen albumi on kotimaista rokkia harrastavan musiikinkuluttajan levyhyllyn itseoikeutettu kulmakivi.
Pelle Miljoona & N.U.S. julkaisi vuonna 1978 omaa nimeä kantaneen Suomi-punkin todellisen kivijalan. Hiomattomalla punk-hengellä työstetty levy on kaukana Moottoritie On Kuuma -levyn radiosoittoon kelvanneesta uuden aallon hittijukeboxista. Pelle Miljoona & N.U.S. oli pelkkää punkin asennetta, julistamista sekä epäkohtien kaivamista. Mä vaan pogoon, Lontoo, Olen työtön, Ei oo järkee mennä armeijaan, Nuoriso sairastaa syöpää…kyseessä on SE kotimainen 70-luvun punk-albumi, joka todellakin tekee kunniaa sanalle punk.
Alkuperäinen kansitaide on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaikuttava. Avattavat kannet tuovat pakettiin arvokkuutta. Soundeista on turha vääntää kättä sillä kyseessä on niin suoraa energian ja tajunnan virtaa ettei yksityiskohdilla ole merkitystä. Kuitenkin albumi soi tasapainoisen suoraviivaisesti ja yksityiskohtia alleviivaamatta. Kiekolta todellakin henkii se oikea Sex Pistols -anarkia.
Musta Paraati oli kotimaisen goottirockin suuri suunnannäyttäjä. Kokoonpanon vuonna 1983 julkaistu Peilitalossa on säilyttänyt tuoreutensa yllättävän hyvin. Bändin voimakas, suorastaan hypnoottisen tumma ote puraa yhä – levyn a-puoli on kansainvälisen tason synkistelyä. Takavuosien syntikkavetoisten yhtyeiden kompastuskiviksi on usein luettava syntikkasoundien happaneminen vuosikymmenten paineessa. Peilitalossa ei kärsi kyseisestä ongelmasta – lisäksi kitarasoundi on hyökkäävän terävää. Albumin ehdottomia tähtihetkiä ovat raastavan raaka Eläimen kalu, hypnoottinen Peilitalo, repivän painostava Hyvää yötä ja viileän sydämellinen Romanssi.
Svart Recordsin julkaisema vinyyliversio on täyden kympin paketti. Stefan Bremerin loistavat kuvat pääsevät oikeuksiinsa avattavien kansien johdosta. Bonuksena vielä kattava bändihistoriikki. Soundien osalta vinyyli on ehdoton, cd-version voi huoletta siirtää varastoon. Peilitalossa on levy, joka on välttämätön hyödyke kaikille aikoinaan synkistelyrokkia harrastaneille tyypeille – levy yllättää myös nuoremmat kuulijansa. Todellinen mustahuuliklassikko.
Ratsia kuuluu myös ”kultakauden” kotimaisten punk-orkesterien ykkösketjuun. Bändi julkaisi debyyttialbuminsa jo 1979. Elämän Syke julkaistiin loppuvuodesta 1980 ja albumi on mainio tallenne melodisen punkin/uuden aallon parhailta vuosilta. Levy on täynnä ”hittejä”; Ruumis ja sielu sekä Täältä tulee yö ovat suorastaan aikakautensa soundtrack-huudatuksia. Ei enkeleitä ja Elämän syke…todella hienoja viisuja. Samaa voi sanoa koko levystä, uuden aallon parhaita kappaleita yhdellä albumikokonaisuudella.
Avattavilla kansilla varustettu tyylikkään punasävyinen julkaisu on todellinen helmi. Riipisen luoma ulkoasu miellyttää silmää ja mukana seuraavat lyriikat on hieno lisä. Ratsian sydämellinen uuden aallon humala on mieltäylentävä paketti.
Mana Manan Totuus Palaa on kotimaisen äijäilevän synkistelurähinän mestariteos. Ilman Mana Manan vuonna 1990 julkaistua alakulon raamattua Timo Rautiainen ja Kotiteollisuuskin olisivat jääneet ilman suurta persiille potkua.
Totuus Palaa -levystä on kirjoitettu kaikki mahdollinen, levy on kehuttu pystyyn jos jonkinlaisissa yheyksissä ja albumin asemaa yhtenä kaikkien aikojen Suomi-levynä on paha mennä kiistämään. Albumin lohduton synkkyys saa lisäpainoa Jouni Mömmön rikkoutuneen mielen vääristyneistä varjoista. Albumille on tallentunut raastavalla tavalla tukeva ripaus aitoa herkän ihmisen epätoivoa ja synkkyyden demonien irvistelyä. Mömmöä riivanneista demoneista moni voi löytää oman kiusaajansa.
Tyylikkään paketin mukana tulee mainio kirjanen, josta löytyy Jouni Mömmön pysättyttävä haastattelu keväältä 1991. Totuus Palaa, vinyyliversiona, lienee varsinainen Pyhä teos kaikille kotimaisen raskaamman musiikin kannattajille.
Rattus: WC Räjähtää/Uskonto On Vaara
Svart Recordsin hiljattain julkaistujen Poko Rekordsin punk/hc-nimikkeiden ehdottomina timantteina loistavat todella tyylikkäät legendaarisen Rattus-yhtyeen uusiopainokset WC Räjähtää ja Uskonto On Vaara.
Armotonta kulttimainetta meillä ja muualla nauttiva Rattus julkaisi WC Räjähtää -ep:n vuonna 1983. Ankara hc-mättö on siirtynyt 2000-luvulle yllättävän elinvoimaisena. 24-bittisenä alkuperäisistä nauhoista masteroitu levy soi kirkaana ja soundi on terävän muhkeaa. Vaikka yleisilme on hieman diskanttinen, alakerrasta jytisee myös maukkaasti – basso murisee todella vakuuttavasti. Kuuntele (kuulokkeet päässä) vaikka törkeän tiukka rymistely Rumia ruumiita – meinaan ottaa kierroksia pirun terävästi. Jos ei olis armeijoita soimaan, volyymi liian kovalle ja fiilis on kuin eturivissä bändin keikalla vuonna 1983. Ja mikä parasta, sanoista saa selkoa!
WC Räjähtää -albumin kannet, kuten myös Uskonto On Vaara -rieskan kansitaiteen, sääti aikoinaan amerikkalainen Pushead. Jälki on suorastaan legendaarista. Pöntöstä ryömivät irvokkaat raadot ovat saaneet armeijan verran jäljittelijöitä. Paketin kruunaa avattavat kannet, jotka paljastavat tyylikkään kokoelman Rattus-fotoja vuosien takaa.
Rattuksen Uskonto On Vaara on allekirjoittaneelle rakas julkaisu. Nuorena sällinä kapinen c-kasettikopio pyöritettiin puhki pariinkin otteeseen. Todellinen Suomi-hc:n elävä klassikko. Uskonto On Vaara -albumille vokaaleihin saatiin kunnon rähisevää kapinaa Annikin (Anssi Nieminen) ottaessa huutovastuun.
Arviosessiota varten allekirjoittanut lainasi kaverilta vertailuun alkuperäistä vinyyliä vuodelta 1984, tosin jo ankarasti pyörineen ja reilusti pahennusta herättäneen kappaleen. Kuuntelukokemus on kuitenkin melkoinen alkuräjähdys. Kun Sotahullut iskee ilmoille, peli on selvää heti ensimmäisistä huudoista lähtien. Uudelleenjulkaisun soundi on päällekäyvä ja”selkeästi” tykimpi kuin jo soitossa kuluneen väsyneen velipuolensa. Kuin pölyt olisi pyyhitty soundien päältä. Ehkä sana ”selkeä” on pientä liioittelua mutta uusioversio kuulostaa kuitenkin erinomaiselta. Ja materiaalihan on pelkkää parhautta, kiekon A-puoli on suurinpiirtein parasta mellakkaa, mitä härmälandiassa on narulle äänitetty.
Pusheadin tyrmäävän tyylikäs kansi ristillä roikkuvasta, konetuliasein suolatusta Jeesusmaisesta raadosta on provokatiivinen ja hämmentävä. Avattavien kansien välistä löytyy myös fotoja mutta varsinainen lisämauste on kahden viisun sinkkumaistiainen Uskonto On Vaara -session äänityksistä. Misfitsin Horror business ja Dischargen A Look at tomorrow -coverit täydentävät mainion, suorastaan täydellisen uusiojulkaisupaketin.
Kyseiset Rattus-uusiojulkaisut ovat todellinen lahja taivaasta – tai helvetistä – kenen joukoissa sattuu seisomaan. Jos aiot kuunnella Rattuksen vanhoja tekeleitä, tee se vinyylin avulla. Vanhan punkin/hc:n osalta vinyyli on oikea vaihtoehto.
Juha Kaunisto
(Artikkeli julkaistu aikaisemmin Mesta.net -sivustolla)