Avainsana-arkisto: Giuseppe Verdi

Viikon levy on Giuseppe Verdin Otello

Murhaavaa musiikkia?

Kapellimestari: Myung-Whun Chung
Orkesteri ja kuoro: Orchestre et chorus de l´opéra Bastile
Otello: Plácido Domingo
Desdemona: Cheryl Studer
Jago: Sergei Leiferkus

Tupla-CD varattavissa Vaskista!

Otello

Giuseppe Verdin Otello-ooppera sai ensi-iltansa Milanossa helmikuun 5. päivänä vuona 1887. Sen jälkeen Verdi sävelsi vielä koomisen oopperan nimeltä Falstaff.  Näitä kahta tyystin erilaista oopperaa yhdistää erityisesti kaksi asiaa: molempien libretot kirjoitti säveltäjänäkin kunnostautunut Arrigo Boito (Mefistofele 1868) ja molemmat perustuvat William Shakespearen näytelmäteksteihin. Shakespearen Otellosta Verdin ooppera eroaa selkeimmin siinä suhteessa, että näytelmän ensimmäinen – Venetsiaan sijoitettu – näytös on oopperasta leikattu kokonaan pois. Ilman alkusoittoa tai alun taustoittavaa kuorokohtausta ooppera suorastaan räjähtää käyntiin myrskyllä, josta Otellon alus vaivoin suoriutuu Kyproksen rantaan. Ja kunniakas paluu sodasta muuttuu taisteluksi alhaista juonittelua vastaan. Sillä Otello on tarina mustasukkaisuudesta. Siitä kuinka suuri sotapäällikkö murtuu mustasukkaisuuden voimasta. Sokea usko omaan vänrikkiin, Jagoon, ja kyvyttömyys luottaa omaan vaimoon, Desdemonaan, vie Otellon tuhoon.

Otellon rooli on Verdin oopperoiden vaativin tenorirooli. Rooli vaatii laulajalta paitsi hyvää kestävyyttä myös kykyä näytellä ”äänellä”. Rooli ei sisällä perinteisiä sankariaarioita. Sen sijaan rooli edellyttää Otellon persoonan psykologista sisäistämistä ja hänen tunteidensa välittämistä äänenkäytön keinoin. Otello on läsnä koko ajan oopperan tapahtumissa, ja vaikka hän ei aivan joka kohtauksessa laulakaan, liittyy kaikki oopperassa häneen. Rooli ulottuu sankarillisesta sisääntulosta kauniiseen lemmenduettoon ja epätoivoisista huudahduksista aina raivonpuuskiin asti. Otellon musiikki ei ole perinteistä aarioiden varaan rakentuvaa italialaista 1800-luvun oopperaa, vaan musiikkidraamaa, jossa musiikki ja teksti muodostavat yhtenäisen katkeamattoman kokonaisuuden. Ja kuitenkin musiikillinen ilmaisu on ehdottoman italialaista.

Tenori Plácido Domingo tekee kaiken yllämainitun mestarillisesti. Äänestä löytyvät kaikki mahdolliset sävyt ja värit, joita Otellon roolissa tarvitaan. Hän on levyttänyt roolin monta kertaa, ja hänen Otelloaan on mahdollista nauttia sekä cd- että dvd-tallenteina. Desdemonan roolin laulava sopraano Cheryl Studer tekee herkän roolityön, mikä korostaa Otellon epätoivoa ja raivoa. Jagon keskeisessä roolissa laulava baritoni Sergei Leiferkus onnistuu hyvin Otelloa manipuloivana ja tämän tuhoon ajavana oopperakirjallisuuden ”johtavana pahiksena”. Pienemmissä rooleissa loistaa erityisesti Cassion tärkeän roolin laulava tenori Ramon Vargas. Kapellimestari Myung-Whun Chung soitattaa Bastiljin oopperan orkesteria ja kuoroa raikkaasti ja vailla tarpeetonta raskautta. Draama välittyy luihin ja ytimiin asti!

Kari Pohjola

Verdi toivottaa tervetulleeksi Busseton Teatro Giuseppe Verdiin!

Verdi toivottaa tervetulleeksi Busseton Teatro Giuseppe Verdiin!

Tietoa Verdistä verkossa (suomeksi):

http://fi.wikipedia.org/wiki/Giuseppe_Verdi

Otellon saapuminen Kyprokselle Domingon esittämänä:

http://www.youtube.com/watch?v=zcP3bcebjH4

Synopsis Verdin ja Boiton Otellosta (englanninkielinen):

http://opera.stanford.edu/Verdi/Otello/synopsis.html

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Taidemusiikki, Viikon levy

Uusi Verdi-hylly Turun musiikkikirjastossa

Giuseppe Verdi 200 vuotta

Levytyksiä Verdin teoksista.Oletko kiinnostunut Verdin oopperoista? Tarvitsetko eri levytyksiä muusta sävellystuotannosta? Tuotteliaan italialaisen säveltäjän teoksia on nyt entistä helpompi etsiä, sillä Verdille on avattu uusi säveltäjähylly.

Voit etsiä levytyksiä yhdestä hyllystä musiikinlajista riippumatta. Löydät säveltäjähyllyt taidemusiikin luokituksen loppupäästä. Kysy lisätietoja musiikin neuvonnasta Vanhan kirjastotalon toisesta kerroksesta.

Uudistetut kokoelmat

CD-levyjen kokoelmaa on uudistettu. Mukana on nyt myös hieman varjoon jääneitä teoksia, kuten vähemmän tunnettu 1847-versio oopperasta Macbeth. Musasto suosittelee kaikkia uutuushankintoja lämpimästi.

Nyt jo kuusi säveltäjähyllyä

Verdi-hylly jatkaa sarjaa, jossa kirjaston CD-kokoelmia on esillä säveltäjän mukaan. Giuseppe Verdi on sarjassa kuudes – J.S. Bachin, Mozartin, Beethovenin, Wagnerin ja Sibeliuksen jälkeen. Taidemusiikin uusi järjestely tuo lähellesi säveltäjän tuotannon kirjon, ja voit tehdä löytöjä myös ilman kirjastoluokitusta.

Verdi on jälleen ajankohtainen

Robert Storm puhuu Verdistä musiikkikirjaston Stagella keskiviikkona 24.4.2013 klo 18 alkaen. Vapaa pääsy. Tervetuloa kirjastoon!

***

Paimion kirjastonjohtaja Kari Pohjola pohtii Verdin sisintä:

Giuseppe Verdi (1813–1901) olisi ollut myös hyvä päätoiminen maanviljelijä. Maatilallaan hän mielellään valvoi töiden edistymistä ja osallistui uusien viljelymenetelmien käyttöönottoon; jopa siinä määrin, että maailma olisi hyvin voinut jäädä ilman hänen kahta viimeistä oopperaansa: Otello ja Falstaff. Verdi itse kirjoitti uransa alkuvaiheen sävellysvuosista orjuuden vuosina (yhdeksässä vuodessa 14 oopperaa), ja ehkä myös hänen edeltäjiensä (Rossini, Donizetti) ruuhkavuosien julkaisutahti toimi varoittavana esimerkkinä siitä, mihin liian ankara työtahti saattaa johtaa.

Erityisesti Verdin alkuvaiheen oopperoiden – Nabuccosta La battaglia di Legnanoon – johtavana aihepiirinä voidaan nähdä isänmaallisuus. Hänen nimestään tehtiin akronyymi (Vittorio Emanuele Re D’Italia) vahvistamaan varhaisten oopperoiden isänmaallisuuden ja italialaisten itsenäisyyden ja oman kuninkaan kaipuun liittoa. Verdi osallistui myös politiikkaan oman alueensa kansanedustajana Italian ensimmäisessä parlamentissa.

Verdin todellisen mestaruuden katsotaan alkaneen oopperasta Luisa Miller. Tästä oopperasta eteenpäin isänmaallisuuden asemasta oopperoiden keskiöön astuu yksilö, hänen suhteensa toisiin ihmisiin, vapauteen ja velvollisuuksiin. Lasten ja vanhempien, erityisesti isän ja tyttären suhde, saa Verdin musiikissa ehkä oopperakirjallisuuden vivahteikkaimman käsittelyn. Verdin vaimo ja heidän kaksi lastaan kuolivat aivan hänen uransa alkuvaiheessa, mikä mahdollisesti selittää aihepiirin toistuvuutta Verdin oopperoissa.

Verdin oopperoille on ominaista melodinen rikkaus ja äärimmäisten dramaattisten tilanteiden ajoittain nopeakin vaihtelu. Hänen oopperoissaan on hyvin kuultavissa italialaisen oopperan muuttuminen numero-oopperasta kohti yhtenäisempää tekstin ja musiikin liittoa. Siitä huolimatta melkeinpä ensimmäisenä asiana Verdistä puhuttaessa nousevat mieleen monet uskomattoman hienot aariat, joita Verdin tuotanto suorastaan pursuaa. Verdin viimeinen ooppera Falstaff päättyy kuitenkin sanoihin ”tutto del mondo è burla”, joten ehkäpä se maanviljelys sittenkin…

Tuomas Pelttari

Kari Pohjola

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Säveltäjähyllyt, Taidemusiikki, Uutta ja retroa

Konsertit: Verdin Don Carlos – suora lähetys Metropolitanista lauantaina 11.12.2010 (Suomessa Finnkinon teattereissa)

Verdi - Don Carlos (foto Ken Howard/Metropolitan Opera)


Don Carlos iski tajuntaan kuin sata volttia! Metrpolitanin lauantainen esitys oli mielettömän hyvä: hyvin laulettu (mikä on oopperassa mielestäni aina se ykkösasia), jännittävä, pakahduttava, hyvin fyysinen. Esitys kesti kahden väliajan kanssa yhteensä yli neljä ja puoli tuntia, mutta ote ei herpaantunut hetkeksikään. Kelloa ei tullut katsottua!

Roberto Alagna Don Carlosin roolissa teki fantastisen roolisuorituksen. Kukaan ei mielestäni laula niin kaunista ranskankieltä kuin Alagna, mutta eipä ollut valittamista tässä italiankielisessäkään Don Carlossa. Alagna on näyttämöllisesti niin julmetun hyvä, lavalla rento ja kyllä hän ääntään niin kauniisti käyttää. Ylä-äänet voivat olla paikka paikoin vähän ”huutavia”, mutta kaikenkaikkiaan Alagna on loistava!

Simon Keenlyside Rodrigona oli kuin kallio: varma, tarkka, hyvin fyysinen. Rodrigon kuolinkohtauksen aaria ”O Carlo ascolta … Io morro” oli yksi esityksen nautinnollisimpia. Siinä kaivettiin jo melkein nenäliinaa esiin!

Mielestäni illan komeimmasta roolisuorituksesta vastasi kuitenkin kuningas Filipin roolin laulanut Ferruccio Furlanetto. Furlanettolla on ikää yli 60 vuotta, mutta herranjestas kun ääni kulkee! Karismaattinen Furlanetto otti tilan täydellisesti haltuunsa tullessaan ensimmäisen kerran näyttämölle. Kenellekään ei todellakaan jäänyt epäselväksi kuka on kuningas. Furlanetton ja Keenlysiden yhteinen kohtaus, jossa kuningas Filip puhuttelee kapinallista Posan markiisia oli niin järisyttävän tiukka esitys, että melkein pelotti!

Elisabettan roolin laulanut Marina Poplavskaja lauloi kauniisti, joskin hänen äänensä on vähän ”pieni”. Tosin oopperassa kyseessä on nuori nainen, joka huomaa yhtäkkiä olevansa kuningatar ja naimisissa ”ihastuksesa kohteen” isän kanssa, joten pienempi ääni kuvastaa ehkä paremmin Elisabettan nuoruutta ja vaikeaa asemaa kuin oikein dramaattinen ääni. Odotin malttamattomana prinsessa Ebolin ensimmäistä kohtausta, koska Eboli on mielestäni yksi oopperakirjallisuuden huimimpia hahmoja. Olin melkoisen pettynyt kun Anna Smirnovan ääni ei ollutkaan ”yhtä mielettömän ihana kuin Agnes Baltsan”. Siinä missä Baltsan Eboli ”korjaa voiton” yöllisessä puutarhakohtauksessa vanhalla EMI:n tallenteella, lauantaina potin ”vei kotiin” Roberto Alagnan Don Carlos.

Tässä vaiheessa täytyy todeta, että nyt puhutaan mieltymyksistä: yhdessä seurueessa, joka oli esitystä seuraamassa, eräs herra rankkasi Ebolin roolin illan esityksen parhaaksi. Toinen pettymys minun mielestäni oli Suurinkvisiittorin roolin laulanut Eric Halfvarson. Bassojen kilpalaulanta inkvisiittorin ja kuningas Filipin yhteisessä kohtauksessa päättyi mielestäni kuningas Filipin kirkkaaseen voittoon.( Niissä taltioinneissa, joissa Martti Talvela tai Matti Salminen laulaa Suurinkvisiittorin roolin kuningas saa ”tiukemman” vastustajan! ). Yksi asia on kuitenkin fakta ja se on se, että Metropolitanin lavalla ei huonoja laulajia laula lainkaan – yksi vain tykkää yhdestä ja toinen toisesta.

Esitys päättyi sunnuntaipäivän puolella klo 00.10 ja ”kotiparlamentti” hehkutti nähtyä ja kuultua pitkälle yöhön. Tätä esitystä kannattaa mennä katsomaan, vaikka ooppera taidemuotona ei niin kauheasti puhuttelisikaan. Ensi tiistain ja lauantain encore-esityksiin saanee vielä lippuja!

Heli Pohjola

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Musasto suosittelee, Musiikkielokuvat

Musasto suosittelee: Verdin Don Carlos Finnkinon elokuvateattereissa 11.12.

 Verdin Don Carlos Finnkinon elokuvateattereissa lauantaina 11.12. klo 19.30

 Finnkinon elokuvateattereissa kautta maan on jo parin, kolmen vuoden ajan esitetty suorana oopperaesityksiä New Yorkin Metropolitan Oopperasta, jota pidetään yhtenä parhaista oopperataloista. Tämän viikon lauantaina 11.12. klo 19.30 esitysvuorossa on Giuseppe Verdin ooppera Don Carlos.

Don Carlos (foto Ken Howard/Metropolitan Opera)

Don Carlos on alun perin viisinäytöksinen ranskankielinen ooppera, josta säveltäjä itse muokkasi myöhemmin nelinäytöksisen italiankielisen version Don Carlo. Oopperaa esitetään nykyään yleensä italiaksi. Ensi lauantaina nähtävä esitys on oopperan viisinäytöksinen italiankielinen versio – tämä on oopperan hyvin tunteville tärkeä tieto.

 Oopperan juoni on monisyinen ja John Lazaruksen toimittamassa Oopperan käsikirjassa todetaankin, että ”taulukon tekemisestä voi olla apua”. Don Carlos ja Elisabetta di Valois rakastuvat toisiinsa vain kuullakseen, että Elisabettan on mentävä naimisiin Don Carlosin isän, kuningas Filip II:n kanssa. Elisabettasta tulee kuningatar. Don Carlos vihaa isäänsä ja alkaa tukea flanderilaisia, jotka kapinoivat Espanjan sortoa vastaan.  ”Lusikkansa soppaan” laittavat  myös Don Carlosin ystävä Posan markiisi Rodrigo ja prinsessa Eboli, joka on paitsi kuninkaan  entinen rakastajatar, myös salaa rakastunut Don Carlosiin. Tärkeä osa oopperassa on myös inkvisitiolla ja suurinkvisittorilla, jonka roolia lauloi aikoinaan myös mm. Martti Talvela.

 Oopperassa on mielettömän hienoja kohtauksia toinen toisensa perään . Prinsessa Ebolin aaria ”O don fatale” on ihokarvat pystyyn nostattava esitys: tämä, tunnustettuaan Elisabettalle, että on pettänyt tämän luottamuksen, kiroaa oman kauneutensa. Prinsessa Ebolin, Don Carlosin ja Rodrigon yöllinen kohtaaminen  puutarhassa on luku sinänsä ja Ebolin raivo aariassa ”Trema per te, falso figliuolo” jättää molemmat miehet ”toiseksi” ainakin siinä oopperatallenteessa (DVD), jossa esiintyvät Agnes Baltsa,  José Carreras ja Piero Cappuccilli. ”Tu che la vanità” on Elisabettan hieno aaria aivan oopperan lopussa – Elisabetta muistelee onnenhetkiään Don Carlosin kanssa ja on valmis jättämään tälle jäähyväiset. Kuningas Filip laulaa koskettavassa aariassaan, että kuningatar ei koskaan tule rakastamaan häntä,  ”Ella giammai m’amò!”. Tämä ooppera on todellakin täynnä draamaa!

Hieno tallenne oopperasta on EMI:n  vanha levytys, jossa Agnes Baltsan (Eboli),  José Carreraksen (Don Carlos) ja Piero Cappuccillin (Rodrigo, Posan markiisi) lisäksi laulavat Mirella Freni (Elisabetta) , Nicolai Ghiaurov (kuningas Filip II) ja Ruggero Raimondi (Inkvisiittori). Berliinin Filharmonikkoja johtaa Herbert von Karajan.

Kyseinen CD-äänite on lainattavissa Turun pääkirjastossa

Ensi lauantaina nähtävässä esityksessä Don Carlosin osan laulaa Roberto Alagna ja Rodrigon roolissa nähdään Simon Keenlyside. Anna Smirnova on prinsessa Eboli ja Marina Poplavskaja Elisabetta. Ferruccio Furlanetto laulaa kuningas Filipin osan ja Inkvisiittorina kuullaan Eric Halfvarsonia. Esitys Finnkinon elokuvateattereissa on siis lauantaina 11.12. klo 19.30. Uusintaesityksiä on mahdollisuus seurata niinikään elokuvissa tiistaina 14.12. klo 18 ja lauantaina 18.12. klo 11.

Heli Pohjola

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee