Avainsana-arkisto: fado

Fado – Portugalin kansallismusiikki

”Diktatuurin aikana fadot olivat tärkeitä. Kun ei voitu puhua, laulettiin” 

-portugalilainen kadunmies-

Suomalaisilla on sisu, portugalilaisilla saudade. Sana, joka tarkoittaa kutakuinkin kaihoa. Kaihoa tunnetaan merelle lähteneitä purjehtijoita ja rakastettuja kohtaan. Syvällisemmin sanottuna se on myös pienen maan nostalgiaa menneisiin suuruuden päiviin. Musiikissa saudade muuttuu surumielisiksi balladeiksi, fadoiksi. Fadot kertovat menetyksen tunteesta, jostain mitä yhä kaipaa mutta ei voi saada.

Oikeistodiktatuuri päättyi Portugalissa vuonna 1970. Nykyisin fadolaulajat eivät kiertele kuppiloita vaan fadosta on tullut taidemuoto jota kuunnellaan juhlissa ja konserttisaleissa. Se on myös tärkeä osa turismia sillä turistit voivat kuulla fadoja heitä varten suunnitelluissa fado-ravintoloissa.

Musasto esittelee kuusi fadolaulajaa joiden kautta voit tutustua tähän musiikkityyliin. Kaikki nämä kappaleet ja paljon muuta ovat lainattavissa sekä varattavissa kirjastosta.

Amália Rodrigues

Köyhässä kodissa Lissabonissa vuonna 1920 syntynyt Amália Rebordão Rodrigues tunnetaan nimellä ”Rainha do Fado”, fadon kuningatar. Hänen uransa kesti 50 vuotta ja hän on fadon ja portugalilaisuuden symboli. Amália Rodrigues teki fadosta tunnettua myös Portugalin ulkopuolella. 1940-luvun loppupuolella hän esiintyi Espanjassa, Brasiliassa sekä Pariisissa missä hän myös asui.

1950-luvulla Rodrigues jäi tauolle. Hän palasi vuonna 1962 julkaisten omaa nimeänsä kantavan albumin. Portugalin verettömän Neilikkavallankumouksen (1974) jälkeen, oltuaan myös sotilasjuntan suosiossa, Amália joutui julkisen kritiikin kohteeksi. Arvostelu loukkasi laulajaa ja hän vetäytyi julkisuudesta lähes vuodeksi. Kun kuningatar palasi lavoille, kansa unohti menneet eikä yhtä rakastettua laulajaa ole maasta vielä löytynyt. Hänen kuolemansa vuonna 1999 sotki meneillään olevat vaalit ja pysäytti koko maan suremaan kolmeksi päiväksi.

Amália Rodrigues on myynyt maailmanlaajuisesti yli 30 miljoonaa albumia. Hän on kaikkien aikojen parhaiten myynyt portugalilaisartisti. Viimeinen ainoastaan uusia kappaleita sisältänyt albumi ilmestyi vuonna 1983.

Jokaisella artistilla on kappale josta hänet erityisesti tunnetaan. Amália Rodriguesin kohdalla se on ”Portugalin huhtikuu (April in Portugal)” joka tunnetaan myös nimellä ”The Whisp’ring Serenade.” Esiintyessään 1950-luvulla Marshall-avun kansainvälisessä hyväntekeväisyystapahtumassa hän esitteli kappaleen kansainväliselle yleisölle sen alkuperäisellä nimellä ”Coimbra”. Coimbra on kaupunki Keski-Portugalissa ja se on maan entinen pääkaupunki. Kyseinen kappale on levytetty myös ranskaksi ja sitä ovat versioineet useat eri artistit. Suomeksi sen ovat esittäneet mm. Olavi Virta ja Kari Tapio.

Mariza

Marisa dos Reis Nunes eli Mariza syntyi vuonna 1973 Mosambikin pääkaupungissa Maputossa. Portugaliin Mariza muutti 3-vuotiaana. Hänen äitinsä on mosambikilainen ja isä portugalilainen. Nykylaulajista juuri hänet on nostettu Amàlia Rodriguesin kruunun perijäksi. Mariza itse kieltäytyy kunniasta

Mariza kiinnostui fadosta teini-ikäisenä laulettuaan tätä ennen paljon gospelia, soulia ja jazzia. Innostukseen vaikutti varmasti kasvuympäristö, Lissabonin Alfama ja Mouraria, joissa fadoa lauletaan paljon. Myös hänen isänsä rohkaisi Marizaa tutustumaan fadoon.

Kun Amalia Rodrigues vuonna 1999 kuoli, Marizaa pyydettiin esiintymään hänen muistokseen järjestetyssä tilaisuudessa. Tämän jälkeen häntä suorastaan vaadittiin nauhoittamaan fado–albumi.

Sen hän tekikin ja vuonna 2001 Fado em mim julkaistiin. Se myi uskomattoman hyvin, 100 000 kopiota (4000 kopiota olisi jo pidetty hyvänä saavutuksena fado-albumille). Myöhemmin levy-yhtiö julkaisi albumin maailmanlaajuisesti ja se myi kaikkiaan 140 000 kopiota.

Mariza on tietoisesti rikkonut fadon perinteistä kaavaa ulkonäöllään, esiintymisasuillaan ja liikkuvalla esiintymisellään. Häntä voisikin ehkä kutsua fadon kapinalliseksi. Mariza korostaa musiikissaan tekstejä. Hänen uusi musiikkinsa on usein sävelletty tunnettujen portugalilaisrunoilijoiden, kuten Espancan ja Fernando Pessoan teksteihin.

Näytteenä debyyttialbumilta kappale O gente da minha terra (vapaasti suomennettuna Oman kotimaani ihmiset). Hyvin tunteikas kappale, varsinkin livenä, jossa tiivistyy hienosti hitaan fadon olemus. Kappale on haikea ja surumielinen ja Mariza saa ladattua siihen erityistä tunnetta.

Camané

Vuonna 1967 syntynyt Carlos Manuel Moutinho Paiva dos Santos Duarte eli Camané on fadon uuden sukupolven miespuolisia edelläkävijöitä. Häntä on kutsuttu ihmelapseksi joka lauloi fadoja jo hyvin nuorena. Hänen lapsuudenkodissaan ei kuunneltu muuta musiikkia.

Tarinan mukaan kaikki alkoi siitä, kun seitsemänvuotias Camané joutui jäämään kotiin flunssan takia. Pitkästynyt nuorimies alkoi penkoa vanhempiensa levyhyllyä joka ei sisältänyt mitään muuta musiikkia kuin fadoa. Camané alkoi laulaa, aluksi huvikseen. Mutta, kun hän voitti amatöörikisan, huomattiin varsin pian miehessä piilevä lahjakkuus.

Vuonna 1994 Camané solmi levytyssopimuksen EMI: n kanssa. Tuolloin hän oli laulanut fadoja jo 20 vuotta. Debyyttialbumi julkaistiin vuonna 1995 ja se täytti kaikki odotukset. Kriitikot kehuivat levyä vuolaasti. Debyytin tuotti yksi Portugalin arvostetuimmista ja maineikkaimmista laulaja-lauluntekijöistä, José Mário Branco. Sama mies tuotti myös Camanén kakkosalbumin, Na Linha da Vida, joka ilmestyi kolme vuotta myöhemmin.

Na Linha da Vidalla Camané otti riskejä. Levy esitteli hänen vahvasti tulkinnallisen ja persoonallisen laulutyylinsä. Albumi sisältää hänen omia laulujaan sillä Camané ei halunnut turvautua perinteisten kappaleiden levyttämiseen. Perinteisten fadosoitinten lisäksi levyllä kuullaan mm. jazzahtavaa kontrabassoa. Albumi pysytteli lähes koko vuoden listan top tenissä ja se julkaistiin lopulta myös Belgiassa, Hollannissa ja Koreassa.

Cristina Branco

Portugalin Almeirimissa vuonna 1972 syntynyt Cristina Branco on uuden polven fado-tähti. Hän sai ensituntuman fadoihin hänen isoisänsä laulaessa niitä omaksi ilokseen. Branco itse piti nuorena enemmän jazzista, Billie Holidaystä ja Ella Fitzgeraldista ja haaveilikin jazz-laulajan urasta. Vuosien myötä hän kuitenkin kiinnostui fadosta yhä enemmän ja alkoi myös esittää niitä julkisesti.

Cristina Brancon äänen on sanottu olevan hienostunut ja täynnä monipuolisia sävyjä. Hän on vahva laulaja, joka ylläpitää kansanlaulujen perinnettä ainutkertaisella tavallaan. Brancon lauluissa yhdistyvät fado sekä ajattomat sanoitukset, upeat sovitukset ja levyillä sekä konserteissa soittavat taiturimaiset muusikot.

Branco otti omakustanteisesta ensilevystään vuonna 1996 tuhannen kappaleen painoksen, joka myytiin pian loppuun. Kolmen vuoden kuluttua hän sai jo Le Monde de la Musique–lehden parhaan maailmanmusiikkialbumin palkinnon. Cristina Branco on julkaissut toistakymmentä albumia ja pitänyt satoja konsertteja ympäri maailman.

Kappaleen Dos gardenias moni varmasti muistaa toisen ahkeran suomenkävijän, Buena Vista Social Clubin hittinä. Tämä bolero nousi suureen suosioon jo 1940–luvulla ja sen on säveltänyt kuubalainen Isolina Carrillo. Sitä ovat useat eri artistit versioineet.

Dulce Pontes

Näyttelijänäkin nähty Dulce Pontes syntyi 8. huhtikuuta 1969 Portugalin Montijossa. Hän aloitti pianonsoiton jo lapsena ja on valmistunut konservatoriosta pianistiksi. Laulaminen tuli mukaan kuvioihin myöhemmin. 18-vuotiaana Pontes voitti portugalilaisen laulukilpailun. Hän on edustanut maataan myös Eurovision laulukilpailussa vuonna 1991 kappaleella Lusitana Paixão (Tell me) ja sijoittui kahdeksanneksi. Myöhemmin 1990-luvulla Pontes alkoi tulla tunnetuksi fadomusiikin esittäjänä.

Dulce Pontes on kertonut innoittajakseen mm. José Alfonson jonka kappale Cancão de embalar löytyy Dulcen albumilta Momentos. Pontesin tunnetuimpia kappaleita lienee Cancão do mar (Song of the sea), mikä löytyy samalta levyltä. Kappaleessa on alusta alkaen kuultavissa arabialaisia sävyjä ja melodioita. Nämä keskustelevat hyvin yhteen fadon kanssa ja Pontesin hätkähdyttäväksi kutsuttu ääni todella sykähdyttää. Tämän kappaleen levytti myöhemmin myös Sarah Brightman nimellä Harem.

Uransa Pontes aloitti valtavirran pop-artistina mutta on vuosien myötä tullut tunnetuksi maailmanmusiikin esittäjänä. Hän sekoittelee perinteistä fadoa muihin tyylilajeihin ja etsii koko ajan uusia keinoja musiikilliseen ilmaisuunsa. Laulukielenä toimii useimmiten portugalin kieli. Dulce Pontes on tehnyt yhteistyötä sekä duetoinut esim. Andrea Bocellin, George Dalarasin sekä Cesária Évoran kanssa.

Ana Moura

Ana Cláudia Moura Pereira syntyi Santarémissa, Portugalissa 17.9.1979. Hän on nuorin fadista kautta aikain joka on ollut ehdolla hollantilaisen Edison Award–palkinnon saajaksi. Moura on kotoisin musikaalisesta perheestä ja suvusta. Hänen vanhempansakin lauloivat. Aina, kun perhe ja suku olivat koolla, päättyivät juhlat lauluun ja musiikkiin. Ensimmäisen fadonsa Cavalo Ruco (Dapple Horse)Ana lauloi kuusivuotiaana.

Uransa alkuvaiheessa Moura lauloi enimmäkseen pop- ja rockmusiikkia fadoja kuitenkaan koskaan unohtamatta. Yhtenä iltana kohtalo puuttui peliin. Eräässä baarissa Carcavelosissa hän tapasi kitaristin nimeltä António Parreira joka vakuuttui kuulemastaan niin paljon, että halusi lähteä kiertueelle Mouran kanssa. Lupaavasta lahjakkuudesta oli kuoriutuva kansainvälinen supertähti.

Televisiolla oli suuri vaikutus Mouran uraan. Useiden yökerhojen lisäksi hän esitti fadoja ruudussa Antonio Pinto Baston kanssa. Albumi Para Além da Saudade teki Ana Mourasta tunnetun Portugalissa. Hän esiintyi sellaisissa televisio-ohjelmissa kuin Family Contact ja Superstar jotka auttoivat häntä albumin markkinoinnissa. Levy myikin kolminkertaista platinaa ja pysytteli Portugalin listoilla 78 viikkoa. Albumi toi Mouralle Golden Globe-ehdokkuuden. Voitto meni kuitenkin Jorge Palmalle.

Petri Kipinä

Etsi ja löydä fadoa, tästä Vaski-verkkokirjastoon  

Jätä kommentti

Kategoria(t): Maailmanmusiikki tutuksi, Musasto suosittelee

10 valittua levyä kesään

Millaista on hyvä kesämusiikki? No, sen pitää olla hyväntuulista, letkeää, rytmikästä, siitä pitää tulla mieleen aurinko, lämpö ja hymyilevät ihmiset. Sen vuoksi valitsin tähän listaan intialaista bhangraa, portugalilaista fadoa, brasilialaista bossa novaa, jamaikalaista reggaeta, argentiinalaista tangoa, ruotsalaista popjazzia, balkan diskoa ja afrokuubalaista mamboa ja Reino Helismaan lauluja ruotsiksi.  Let the sun shine in!

 

Perinteistä argentiinalaista tangoa, jossa on dub-vaikutteita, elektroa ja ambient-sävyjä:

Gotan Project: Lunatico

Sielukasta fadoa Portugalista:

Ana Moura: Leva-Me Aos Fados

 

Bossa nova on brasilialaisen musiikin lajityyppi. Se kehittyi 1950-luvulla afro-amerikkalaisesta jazzista ja klassisesta musiikista:

Brazil! The Birth of Bossa Nova

Goran Bregović  on Balkanin alueen tunnetuimpia muusikoita. Bregović yhdistelee musiikissaan eteläslaavilaista- ja romanimusiikkia:

Goran Bregovic: Welcome to Goran Bregovic

 

Bo Kaspers Orkester on ruotsalainen hyväntuulista pop-jazzia soittava orkesteri:

Bo Kaspers Orkester: Redo att gå sönder

 

Bhangra on huippusuosittua intialaista maailmanmusiikkia, jossa monenlaiset instrumentit ja vaikutteet eri musiikkityyleistä, kuten diskosta, reggaesta ja housesta, fuusioituvat värikkääksi keitokseksi:

The Rough Guide to Bhangra

 

Manu Chao  on ranskalais-espanjalainen laulaja.  Manu Chaon musiikki tunnetaan useiden eri tyylien, kuten rockin, salsan, reggaen, cumbian, chansonin ja skan yhdistämisestä:

Manu Chao: Proxima estacion esperanza

 

Proxima_Estacion_Esperanza

Reggae on afrikkalais-karibialainen musiikkityyli, joka syntyi Jamaikan saarella.  Reggaen juuret ovat perinteisessä afrikkalais-karibialaisessa musiikissa sekä rhythm and bluesissa:

Bob Marley: Songs of Freedom

 

Tito Puenten musiikissa on vaikutteita monista karibialaisista ja afrokuubalaisista tyyleistä, kuten mambosta, sonista ja cha-cha-chasta:

Tito Puente: El rey

Cornelis Vreeswijk oli hollantilaissyntyinen ruotsalainen laulelmantekijä ja laulaja. Hän kävi esiintymässä Helsingissä useaan otteeseen ja tutustui kapakoissa Tapio Rautavaaran lauluihin. Cornelis  käännätti niitä ruotsiksi  ja levytti kokonaisen LP-levyn. Corneliksen tulkinta ei jätä kylmäksi:

Cornelis Vreeswijk: En spjutkastarens visor

 

Ann-Christin Antell

Jätä kommentti

Kategoria(t): 10 valittua

Turun Musiikkikirjasto täyttyi fadon ihailijoista

Anita De CoteauPortugalissa kansallismusiikin asemaan nousseen fadon suosio Suomessa on vakaalla pohjalla. Syksyn toiseksi viimeinen Musiikin matkassa–sarjan tapahtuma keräsi Turun Musiikkikirjastoon ennätysyleisön. Ilmaiskonsertissa Stagelle nousi Suomen ensimmäisiin fadomusiikin tulkkeihin lukeutuva Anita De Coteau. Hyvissä ajoin ennen konsertin alkua olivat kaikki tilaisuutta varten kasatut noin 70 istumapaikkaa varattuja. Tämän lisäksi noin tunnin kestänyttä esitystä katseli ja kuunteli hyllyjen välissä ja kirjaston tiloissa useita kymmeniä ihmisiä. Konsertin aikana kuultiin tuttuja kaihoisia ja välillä iloisiakin säveliä Portugalin sydämestä.

Pienten alkuvaikeuksien jälkeen solisti pääsi kunnolla vauhtiin ja yleisö silminnähden nautti tunnelmasta. Suosionosoitusten volyymi kohosi sitä suuremmaksi mitä pitemmälle konsertti eteni. Kappaleiden välillä De Coteau kertoi fadon historiasta mielenkiintoisia ja hauskojakin tarinoita. Fadoon liittyy tietty hengellisyys mutta sitä ei milloinkaan lauleta kirkossa. Esiintymispaikkoina toimivat tavernat joissa alkoholi ja tupakointi kuuluvat luonnollisena osana musiikista nauttimiseen. ”En tupakoi mutta juon jotain”, Anita De Coteau naurahti iloisesti. Hetkeä aiemmin hän oli kertonut matalan äänen olevan tärkeä osa fadolaulajan imagoa. Nainen mainitsikin monien laulajien ”parantavan” äänensä laatua nauttimalla säännöllisesti alkoholia ja tupakkaa.

Anita De CoteauPietarissa syntynyt ja ukrainalaista sukujuurta omaava Anita vierailee säännöllisesti Madeiralla. Hän laulaa paikallisissa tavernoissa. Palaute on ollut kirjavaa. Joskus juomat on heitetty solistin päälle. Fadosta kovin mustasukkaiset portugalilaiset ovat kyselleet suoraan ”Mitä sinä täällä teet?” Toisinaan taas tuodaan perinteiselle fadolaulajalle tuttu shaali olkapäille jolloin on hyvä laulaa. Omien sanojensa mukaan artisti ei anna ankarankaan kritiikin häiritä vaan aikoo jatkaa fadojen esittämistä ja opiskelua. Innostuksen niihin hän sai aikoinaan unessa. Tuohon aikaan hän ei edes tiennyt, minkälaista musiikkia fadot ovat. Anitalla on vielä pitkä matka fadistaksi. Fadista on kunnianimi vuosikausia fadoja esittäneelle laulajalle. Terveellistä ja säännöllistä elämää viettävä artisti on kuitenkin matkalle sellaiseksi.

Musiikkikirjaston äänentoisto osoittautui yllättävän toimivaksi ja Stagen uudelleen sijoittelu cd-salissa mitä toimivimmaksi ratkaisuksi. Tämä on positiivinen asia tulevia konsertteja silmällä pitäen. Ihmiset aivan selvästi kaipaavat tämänkaltaista toimintaa ja virikettä myös kirjaston taholta. Tähän loppuun on vielä mukava liittää asiakaspalvelutiskille kerrottu asiakaspalaute.

”Konsertti oli ihana, ja ihanaa on myös että kirjastossa on tällaista.”

FadolevyjäFadomusiikkia löytyy runsaasti Vaski-kirjastojen kokoelmista. Voit tutkia ja varata aineistoa täältä.

Teksti ja kuvat: Petri Kipinä/Turun Musiikkikirjasto

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Stage, Tapahtumat, Uutiset