Avainsana-arkisto: Eurovisionin laulukilpailu

Musasto suosittelee: Pertti Kurikan Nimipäivät – The Best Of Greatest Hits

pkn11

Punk-ryhmä Pertti Kurikan Nimipäivät on kaikkien huulilla euroviisukarkeloiden johdosta joten ei ole ihme, että vuodesta 2009 toimineen kokoonpanon viisut on lyöty yhdelle “Greatest hits” -levylle. Bändiltä ilmestyi pari vuotta sitten ”Kuus kuppia kahvia ja yks kokis” -niminen levy mutta tuore The Best of Greatest Hits ei ole missään nimessä viisuaallon harjalla tapahtuvaa rahastusta. Levy sisältää “kaiken” PKN:n äänittämän tuotannon. Tottahan mukana on myös se kuuluisa viisubiisi mutta kokonaisuus on kaikkea muuta kuin sympaattista “keharityyppien harrastetoimintaa” – PKN on aitoa ja kettuuntunutta punkkia.

Kuin keskisormen nostona perusvirtasten suuntaan, PKN tykittää Oma Rauha -ep:n viisuilla niin tymäkkää ja vihaista hardcorea että mieleen tulee väistämättä alan klassikko D.R.I:n Dirty Rotten -ep! Lisäksi Me ollaan runkkareita -niminen siivu (väännös brittiläisen Hard Skinin biisistä) ei välttämättä soi Radio Novan aalloilla. Kautta linjan PKN:n viisujen lyriikat ovat elämän kipupisteisiin porautuvaa kritiikkiä – varsinkin kun parisuhdekiemurat eivät riko näiden hahmojen maailmankuvaa.

Tottahan soitto kulkee välillä niin ja näin mutta sehän kuuluu punkin ideologiaan. Itseasiassa paikoin bändi kuulosta turhankin ammattimaiselta. Kiekon materiaalista ainoastaan Mongoloidi-kasettisinglen biisit jäävät muiden jalkoihin. Huippuhetkiä on lukuisia. Päättäjä on pettäjä, Kehitysvammainen, Asuntolaelämää, Sä et oo normaali ja vaikkapa En viihdy kotona ovat aidointa mahdollista punkkia. Tunne siitä että ‘nämä tyypit tietävät mistä puhuvat’ on asia, jota ei voi ostaa rahalla tai harjoitella peilin edessä. PKN on aito asia ja PKN:n kapina on aitoa. Pertin luo kylään on lisäksi aivan tajuttoman kova punk-räkäisy.

J.Kaunisto

(Teksti julkaisu alunperin Mesta.net -sivustolla)

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Raision musiikkiosastolla – Carita Holmström 60 vuotta

Carita Holmström 60 vuotta

Helsingissä 10.2.1954 syntynyt Carita Holmström aloitti uransa 1960-luvun lopulla esittämällä folkmusiikkia Marianne Nymanin kanssa. Soolouran hän aloitti vuonna 1973 ilmestyneellä singlellä  Joki / Sua muistelen säälien. Sitä seurasi kesän aikana levytetty Mikael Wiikin tuottama esikoisalbumi We Are What We Do, joka sai ilmestyessään loistavat arvostelut. Yleisradion viihdetoimittajat valitsivat LP:n vuoden 1973 levyksi. Carita Holmströmin edustama laulaja-lauluntekijäperinne nautti 1970-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa ja Englannissa suurta suosiota, mutta meillä Suomessa Holmströmin esikoisalbumi avasi uusia uria kestäen mainiosti vertailun ulkomaalaisiin tyylin edustajiin.

Carita Holmström sävelsi poikkeuksellisen kypsän levynsä kaikki laulut lukuun ottamatta Yes-yhtyeen Time and a word –sävellystä. Hän lauloi, soitti kitaraa ja pianoa. Muut levyllä soittaneet muusikot fonisti/huilisti Pekka Pöyryn  johdolla toivat Holmströmin folkpohjaiseen musiikkiin jazzvaikutteita.

Kuin tyhjästä  maamme ylivoimaiseksi laulaja-lauluntekijäksi noussut Carita Holmström edusti keväällä 1974 maatamme Eurovision laulukilpailuissa Brightonissa esittämällä Eero Koivistoisen sävellyksen Älä mene pois. Kilpailussa hän esitti sen englanniksi nimellä Keep Me Warm sijoittuen kolmanneksitoista. Holmström osallistui myös Syksyn Sävel –kilpailuun vuonna 1973 sävellyksellään Joki ja seuraavana vuonna jälleen omalla sävellyksellään ja Juice Leskisen sanoittamalla kappaleella Jos tahtoo aamuun.

Viimeksi mainittu laulu aloitti myös hänen seuraavan jälleen erinomaiset arvostelut saaneen albuminsa Toinen levy. Kaikki sävellykset olivat Carita Holmströmin ja suomenkieliset sanoitukset Juice Leskisen lukuun ottamatta kolmea Holmströmin itsensä sanoittamaa laulua. Mikael Wiikin tuottamalle levylle olivat jälleen luonteenomaisia jazzvaikutteet, joita olivat tuomassa levyllä soittaneet maamme eturivin muusikot.

Valitettavasti suuri yleisö ei löytänyt näitä levyjä ylistävistä  arvosteluista huolimatta. Nämä kulttiklassikon maineeseen nousseet levytykset julkaistiin vuonna 2004 uudelleen nimellä ”Jos tänään tuntis huomisen – Kaikki EMI-levytykset 1973-74”.

Vuodesta 1983 Sibelius-Akatemiassa pianomusiikin lehtorina toiminut Carita Holmström on esiintynyt ja levyttänyt harvakseltaan vuosien 1973 ja 1974 jälkeen. Vuonna 2010 ilmestynyt My Diary of Songs –albumi merkitsi hienoa paluuta Holmströmin laulaja-lauluntekijätyylin juurille.

Altti Koivisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Raision musiikkiosaston kuukauden artisti – Pihasoittajat

 Pihasoittajien muusikoilla on juurensa 1960-luvun folkinnostuksessa. Vuonna 1969 perustettu yhtye keskittyi aluksi irlantilaiseen kansanmusiikkiin. Vuonna 1971 Pihasoittajat tekivät Ryhmäteatterin kanssa yhteisen produktion Vanha iloinen Irlanti, joka kertoi Irlannin historiasta teatterin ja musiikin keinoin. Hedelmällisen yhteistyön syntyyn vaikutti se, että yhtyeen jäsen Kim Kuusi oli ollut perustamassa Ryhmäteatteria ja toimi teatterin säveltäjänä ja muusikkona vuosina 1969-73. Vanha iloinen Irlanti –esityksestä tuli erittäin suosittu, sillä olivathan Pohjois-Irlannin tapahtumat voimakkaasti esillä tiedotusvälineissä 1970-luvun alussa. Esitys televisioitiin ja sen musiikki levytettiin keväällä 1971 Love Recordsin seuraavana vuonna julkaisemalle LP:lle Rocky Road to Dublin – Kivinen tie Dubliniin. Yhtyeen esikoisalbumi tehtiin kokoonpanolla Kim Kuusi, Henrik Bergendahl, Hannu Karlsson, Harry Lindahl ja Kyösti Pärssinen. Hyvän vastaanoton saaneen levyn tuottamisesta vastasi Måns Groundstroem. Pihasoittajien erinomaisen LP:n innoittamana maahamme syntyi useita irlantilaista kansanmusiikkia esittäneitä yhtyeitä.

  Pihasoittajat eivät kuitenkaan jääneet soittamaan irlantilaista kansanmusiikkia. Vuonna 1973 ilmestynyt seuraava albumi Hattukauppiaan aamu sisälsi yhtyeen omia, lähinnä Kim Kuusen sävellyksiä. Toki irlantilaisen kansanmusiikin vaikutus kuului edelleen selvänä. Sanoitukset olivat sekä kansanrunoja että yhtyeen jäsenten omia. Mukana oli myös Aale Tynnin ja Viljo Kajavan runoja. Yhtyeen kokoonpano oli sama, mutta lauluun oli tullut mukaan Arja Karlsson. Levyllä soittivat bassoa Pentti Mutikainen ja Pekka Pohjola. Erinomaisesti onnistuneen levyn tuotti jälleen Måns Groundstroem.

  Vuosi 1974 oli Pihasoittajien osalta hiljaisempaa, sillä suurin osa heistä oli opintojensa loppuvaiheessa. Seuraavana vuonna Kim Kuusi sai kutsun Suomen euroviisun sävellyskilpailuun, jonka hän voitti säveltämällään Viulu-ukolla. Laulun sanoituksen teki Hannu Karlsson. Pihasoittajat vahvistettuna viulisti Seppo Sillanpäällä menestyivät Tukholmassa järjestetyissä Euroviisuissa mainiosti sijoittuen seitsemänneksi.

 Vakituisesti Vanha isäntä –yhtyeessä vaikuttaneesta Sillanpäästä tuli Viulu-ukon myötä Pihasoittajien ulkojäsen. Hän oli mukana myös yhtyeen viimeisellä vuonna 1975 ilmestyneellä Kontaten kotia –albumilla. Sen sävellyksistä vastasi yhtä lukuun ottamatta yhtyeen voimahahmo Kim Kuusi. Sanoitukset olivat suurelta osin kansanrunoja, mutta Hattukauppiaan aamun tavoin tekstejä oli valittu myös kotimaisilta lyyrikoilta (P. Mustapää ja Aale Tynni). Luonnollisesti mukana oli myös Euroviisujen edustuskappale Viulu-ukko. Levyn tuottivat Otto Donner ja Måns Groundstroem. Yhtyeen sointiin oli tullut jazz-vaikutteita, mihin varmasti olivat vaikuttamassa taustoja soittaneet huippumuusikot (mm. Pekka Pohjola, Juhani Aaltonen, Esa Kotilainen ja Olli Ahvenlahti). Tuloksena oli loistava albumi, kenties Pihasoittajien paras. Valitettavasti levyä ei myyty juuri lainkaan, mihin osaltaan vaikutti se, ettei yhtye tehnyt enää keikkoja. Kontaten kotia –albumi viitoitti kuitenkin tien suomalaiselle nykykansanmusiikille. Yhtye hajosi pian levyn ilmestymisen jälkeen. Kim Kuusi jatkoi vielä Pihasoittajien viitoittamalla tiellä vuonna 1978 ilmestyneellä soololevyllään Kahlaajatyttö : Kim Kuusen lauluja.

 1990- ja-2000 luvuilla Pihasoittajat ovat aika ajoin aktivoituneet uudestaan tekemään joitakin keikkoja muun muassa Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla.

 Altti Koivisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Euroviisut näyttelyssä Kaarinassa

Euroviisuaiheista aineistoa näyttelyssä

 Eurovision laulukilpailu vuonna 2011 järjestetään Saksan Düsseldorfissa. Tätä kirjoitettaessa ensimmäinen semifinaali on jo käyty ja Suomen edustaja Paradise Oskar selvinnyt onnellisesti finaaliin, joka käydään lauantaina 14.5.

Kaarinan pääkirjaston musiikkiosastolla viisut on kuluvalla viikolla huomioitu näyttelyllä, jossa on esillä erilaista euroviisuaiheista materiaalia kirjaston kokoelmista. On CD-levyinä sekä viisukokoelmia  että kotimaisten ja ulkomaisten viisuissa esiintyneiden artistien levyjä. Lisäksi näyttelyssä on aiheesta kirjoitettuja kirjoja ja kisoista kuvattuja DVD:itä. Näyttely on pystyssä vielä finaalipäivään asti.

Lauantaina nähdään, miten finaalissa käy: tuleeko taas jumbosijoituksia vai nouseeko Paradise Oskar jopa kärkisijoituksille. Joka tapauksessa luvassa on varmasti taas runsain määrin erikoisia esityksiä, campia, tuulikoneita ja modulaatioita.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Näyttelyt Kaarina