Avainsana-arkisto: Eero Koivistoinen

Svart Records kunnioittaa Eero Koivistoisen juhlavuotta lukuisilla uudelleenjulkaisuilla

svart valk-logo

Eero Koivistoisen juhlavuosi tuo runsaasti Svart Recordsin uudelleenjulkaisuja.

Kotimaisen jazzin sekä laajemminkin sävellystaiteen merkkimies Eero Koivistoinen täytti 13.1. 2016 70 vuotta.

Svart Records kunnioittaa ”Koipan” juhlavuotta uudelleen julkaisemalla merkittävän määrän artistin tuotannosta kuluvan vuoden aikana. Koivistoinen-projekti alkaa 5.2. arvostettujen Valtakunta– ja For Children-albumeiden vinyylipainoksina. Helmikuun lopussa ilmestyvää Odysseus-levyä seuraa huhtikuussa Esko Linnavalli Sextetin kanssa vuonna 1975 nauhoitettu Day Is Over.

Tämän jälkeen kevään ja kesän aikana ilmestyvät lastenlaululevy Muusa ja Ruusa, Eero Koivistoinen & CO:n 3rd Version sekä Eero Koivistoinen Music Societyn Wahoo!. Syksyllä on vielä luvassa 1970-luvun loppupuolen julkaisuista The Front Is Breaking, Labyrinth ja At Belmont Jazz Club.

Myös Koivistoisen kvartetilta on tulossa uutta materiaalia viime vuoden Hati Hati -menestyslevyn jälkeen.

eero-koivistoinen-valtakunta-lp

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset

Svart Recordsilta uusintajulkaisuina tukeva nippu kotimaisia jazz-klassikoita

svart valk-logo

Turkulainen Svart Records jatkaa tammikuussa ansiokasta uusiojulkaisujen sarjaansa.

Love Recordsin jälkeen luvassa on tuhti annos kotimaisia jazz-levytyksiä 70-luvun puolelta.

Ensi vuoden ensimmäisellä puoliskolla ilmestyvät seuraavat vinyyliformaatissa julkaistavat uusintajulkaisut:

 

-Eero Koivistoinen – Valtakunta

-Eero Koivistoinen – For Children

-Eero Koivistoinen – Odysseus

-Esa Helasvuo – Think–Tank–Funk

-Soulset/Edward Vesala Jazz band – Nykysuomalaista – Contemporary Finnish

-Unisono

-Edward Vesala Trio – Nana

-Eero Koivistoinen  & Co – 3rd version

-Eero Koivistoinen Music Society – Wahoo!

-Esko Linnavalli Sextet – Finnish Design

-Jukka Linkola – Banana

-Juhani Aaltonen & Otto Donner – Strings

-Juhani Aaltonen – Etiquette

-Mike Koskinen – Sunwebs

-Nono Söderberg – Nono

-Make Lievonen

-Eero Koivistoinen – The Front Is Breaking

-Eero Koivistoinen – Labyrinth

-Harvest – Flyin’ High, Runnin’ Fast

-Matti Oiling – Happy Jazz Band

-Jupu Group – Ahmoo

-Heikki Sarmanto Serious Music Ensemble – The Helsinki Tapes 1-3

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset

Neljä kotimaista über-klassikkoa uusiojulkaisuina – ota Pekka Pohjola haltuun

Pekka Pohjola ei kunnioita musiikissa keinotekoisia tyylirajoja, vaan etenee mihin ajatuksen lento kulloinkin halajaa. Pohjolan musiikissa suomalaismetsien vehreä humina istuu vierekkäin kivisen kaupungin hermostuneen pohjasykkeen kanssa” (Markku Tuuli).

Monien aikalaistensa ‘Suomen parhaaksi basistiksi’ nostama Pekka Pohjola nousi suureen maineeseen Wigwamin basistina. Pohjolan Wigwam-kausi kesti neljä vuotta, kesään 1974 asti. Muusikkosukuun kuuluneen Pohjolan lapsuudesta asti elänyt haave sooloalbumista toteutui jo Wigwam-kauden aikana, vuonna 1972. ’Pihkasilmä Kaarnakorva’, kuten myös kolme seuraavaa Pohjolan sooloalbumia ’Harakka Bialoipokku’ (1974), ’Keesojen Lehto’ (1977) ja ’Visitation’ (1979) on julkaistu uudelleen vinyyliformaatissa turkulaisen Svart Recordsin toimesta.

pihkasilma

Pihkasilmä Kaarnakorva, kuten myös Harakka Bialoipokku, elävät luovuudesta, taidosta, huumorista ja virtuositeetista. Free jazz –henkinen iloittelu jäsentyy vahvoina melodioina joka varsinkin Pihkasilmä Kaarnakorvan kohdalla ottaa vahvasti huomioon suomalaiskansallisen musiikkiperinteen kansanmusiikista klassiseen – ’suomalaismetsien vehreä humina istuu vierekkäin kivisen kaupungin hermostuneen pohjasykkeen kanssa’.

Helsingissä Finnvoxilla äänitetyn, Måns Groundstroemin tuottamalle Pihkasilmä Kaarnakorva –levylle Pohjola sai rinnalleen loistavan soittajakolmikon; saksofonisti Pekka Pöyryn, klarinetisti Risto Pensolan ja rumpali Reino Laineen. Nelikon yhteistyö on vaivattoman maagista. Kun taustalle saadaan vielä Jukka Gustavsonin urku-ja pianotyöskentely, kuulija voi unohtaa itsensä suosiolla yltiöpäisen musiikki-iloittelun vietäväksi. Metsonpeliä on häikäisevä free jazz –teos, jossa Pohjolan basso tekee mitä tahtoo. Virtojen kiharat on progressiivisempi mutta samalla monitahoinen ja raikas. Valittaja antaa Pohjolan bassolle tilaa puhua äänillä, joilla on universaali syke. Kokonaisuutena Pihkasilmä Kaarnakorva on über-klassikko, nerouden leimahdus, vapaasti hengittävää virtuositeettiä alusta loppuun. Todellinen Suomi-klassikko millä tahansa mittatikulla arvioituna.

harakka b

Tukholmassa äänitetty Harakka Bialoipokku on jäsennellympää ja hieman vakavailmeisempää kuin Pohjolan soolodebyytti. Levy julkaistiin Isossa-Britanniassa nimellä ’B the Magpie’ ja Ruotsissa nimellä ’Skatan’. Yleisradio valitsi levyn vuoden 1974 parhaaksi albumiksi.

Harakka Bialoipokku –levyllä lisääntynyt puhaltajien määrä tuo paikoin big band –henkistä tunnelmaa. Pöyryn lisäksi vahvoina osatekijöinä ovat Eero Koivistoinen ja Paroni Paakkunainen. Albumi piirtää seesteisempää ja hallitumpaa kuvaa kuin edeltäjänsä unohtamatta kuitenkaan selkeää jazz-henkisyyttä. Nälkäinen proge-jazz –hehkutus Ensimmäinen aamu saa ’kultivoitunutta’ vastapainoa Huono sää/se tanssii…Ja näkee unta –teoksista, joissa astutaan myös klassisen musiikin syvään uurretuille raja-aidoille. Hereilläkin uni jatkuu yltyy vahvaan fuusiosanailuun, joka saa tasapainottavaksi elementiksi Sekoilu seestyy –teoksen ’Love Records meets Yes’ –henkisen tunnelmoinnin. Elämä jatkuu on kuin suoraa jatkoa Pihkasilmä Kaarnakorva –levyn rikkaalle fuusiohybridille. Harakka Bialoipokku on vahva kokonaisuus, jonka harkittujen teemojen sisällä tapahtuva instrumentaalinen poreilu vaatii keskittymään.

keesojen

Vuonna 1977 ilmestynyt Keesojen Lehto oli Pohjolalle uuden ajan alkua. Edellisiin soololevyihin verratuna puhaltimet loistivat poissaolollaan. Yleissoundiin vaikutti vahvasti syntetisaattori. Pohjola sai levylle mukaan myös Mike Oldfieldin, joka ei kuulemma ’sietänyt’ puhallinsoittimia. Tuottajan roolin lisäksi Mike Oldfield myös soittaa albumilla kitaraa ja mandoliinia ja Sally Oldfieldin laulua kuullaan kappaleessa Varjojen varaslähtö. Levy äänitettiin Tukholmassa ja Englannissa Oldfieldin studiolla. Levy nousi myydyimmäksi Pohjolan sooloalbumeista. Levy julkaistiin Isossa-Britanniassa nimellä ’Mathematician’s Air Display’ ja Ruotsissa nimellä ’Skuggornas tjuvstart’.Albumi on julkaistu myös mm. Japanissa. Yhdysvalloissa ja Saksassa.

Keesojen lehto -levyllä soittavat myös ruotsalainen kitaristi Georg Wadenius ja puolalaissyntyinen Wlodek Gulkowski, joiden kanssa Pohjola oli aikaisemmin tekemisissä Made In Sweden –orkesterin tiimoilta. Myös maineikkaan Gong-yhtyeen rumpali Pierre Moerlen vierailee levyllä. Pohjolan tunnistettavat sävellykset seilaavat progefuusion ja Rick Wakemanin mieleen tuovan maalailun välimaastossa. Levyn huippuhetki, 15-minuuttinen Pääntaivuttelun seuraukset, paisuu ja kurkottelee taivaita kuin Yesin muhkeimmat teokset. Rikkaaseen sooloiloitteluun saadaan vastaavaa imua kuin Pihkasilmä Kaarnakorva –albumin kohdalla. Kitaralle lankeaa suurempi osuus levyn yleissoundista, seikka joka on tuttua Pohjolan myöhemmiltä albumeilta. Albumin teemoista ja leikkisyydestä löytää kuitenkin selkeitä yhtymäkohtia kahteen edelliseen sooloalbumiin.

visitation

Syksyllä 1977 Pohjola liittyi kotimaiseen fuusiohenkiseen ’superyhtyeeseen’ The Group. Vuonna 1979 ilmestyneelle Visitation-albumilleen Pohjola sai mukaansa The Groupista tutut Vesa Aaltosen, Olli Ahvenlahden ja Seppo Tynin. Levyllä soittaa myös puhallinpartio Pöyry/Koivistoinen/Juhani Aaltonen/Teemu Salminen mutta puhallinosaston osuus jää ohueksi. Lisäksi taustalla vaikuttaa Helsingin kaupunginorkesteri mutta albumin yleissoundi on sähköinen. Varsinkin Tynin repivän energinen kitara on vahva johtotähti. Pohjolan visio polveilevasta sähköisestä fuusiosta on selvästi laaja-alaisempaa kuin The Groupilla ja varsinkin bändipomo Pohjolan oma vaikutus on vahva. Miehen basso asettaa elastisesti liikkuvalle fuusiovoimalle tiukat rajat. Levyn energinen ja elinvoimainen ulosanti on toteuttu törkeän pöyhkeillä soundeilla.

Levyllä Pohjola hioo lopulliseen muottiin edellisellä Keesojen Lehto –levyllä alkaneen sähköisen fuusion mission. Leikkisyyttä unohtamatta, Pohjola onnistuu tuomaan free jazzin voiman ja kiihkon keskelle syntikoiden pelikenttää. Pohjolan laaja-alaisuus ja genrelokeroista välittämätön luonne kantavat vahvaa hedelmää. Puhallinsoittimet ja jouset tuovat sähköiseen fuusioon kaivattua orgaanisuutta, tasoja mutta päävastuussa ovat ’pyhänä kolminaisuutena’ kitara, basso ja koskettimet. Levyn avaava energinen sähköpurkaus Strange awakening sekä kiekon lopettava ‘taidefuusio’ Try to remember eivät kaipaa selittelyä – nauti täysillä! Visitation tarjoaa instrumentaalista voimaa sekä monipuolista osa-alueiden hallintaa, joka sopii sellaisenaan synonyymiksi käsitteelle ’fuusiomusiikki’.

Neljä klassikkoa joista valita omansa. Pihkasilmä Kaarnakorva ja Visitation ovat kolikon kaksi puolta, sellaisenaan täydellisiä. Mutta ymmärtääkseen kuljetun matkan ja lopputulokseen johtaneet syyt ja seuraukset, myös Harakka Bialouipokku ja Keesojen Lehto ovat merkitykseltään korvaamattomia.

 

J.Kaunisto

(Teksti julkaistu aikaisemmin Mesta.net -sivustolla)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Viikon levy, Vinyylimania

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Eero Koivistoinen

Kuva: Teemu Salminen

Kuva: Teemu Salminen

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Olen saksofonisti, säveltäjä, tuottaja. Aloitin urani jo 1960 -luvulla ja ensi vuonna tulee täyteen 50 vuotta musiikin ammattilaisena. Opiskelin aikoinaan Kotkan musiikkiopistossa sekä Sibelius Akatemiassa klassista musiikkia ja myöhemmin  jazzmusiikkia opiskelupaikkana Berklee College of Music, Boston, USA.

Pitkäaikaisin yhteistyökumppanini on ollut UMO Big Band,  jossa soitin kokoonpanon alusta lähtien  15 vuotta. Teen projekteja orkesterin kanssa edelleenkin mutta lähinnä kapellimestarina ja sovittajana. Olen levyttänyt monellakin kokoonpanolla, nykyinen kokoonpanoni on akustinen kvartetti jossa soittavat: Alexi Tuomarila, piano, Jori Huhtala, basso ja Jussi Lehtonen, rummut.

Olen säveltänyt monen tyylistä musiikkia. Viime aikoina kuorosävellyksiä ja sovituksia, Baltic Blues -multimediateos Kymi Sinfoniettalle ja jazz triolle, Big band -sävellyksiä ja uutta ohjelmistoa kvartetille. Tuotin aikoinaan neljä levyä afrikkalaista kansanmusiikkia Naxos World -yhtiölle Mosambikissa ja Etelä Afrikassa. Olen soittanut ja opettanut Mosambikin ja Etelä Afrikan lisäksi Beninissä ja Ghanassa.

Enemmän infoa: www.eerokoivistoinen.com

2 Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Käytän säännöllisesti kirjastopalveluja. Arvostan kirjastolaitosta paljon ja sen uudistuminen ja toimintamahdollisuuksien säilyttäminen ovat erittäin tärkeitä.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Mieleen tulee monia hienoja konsertteja. Aikoinaan USA:ssa Miles Davisin eri kokoonpanot. Esimerkiksi se jossa mukana Keith Jarrett. Samoin Elvin Jonesin kvartetti jossa mukana Dave Liebman ja Steve GrossmanArt Blakeyn Jazz Messengers -kokoonpanojen monet konsertit. Thad JonesMel Lewis Big Bandin konsertit.

Frank Zappan monet konsertit. Weather Reportin konsertit. Woody Shaw. Freddy Hubbard. Sonny RollinsBusi Mhlongon konsertti Kap Kaupungissa oli hieno. Youssou N’Dourin uudenvuoden konsertti Dakarissa. Monet eri konsertit Pori Jazz Festivaaleilla.

Viime aikoina olen kuunnellut usein RSO :a uudessa musiikkitalossa, mm. hienoa Bartokia.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Musiikkitarjonta on nykyisin Helsingissä melko runsasta. Puuttuu silti yhä edellytykset hyvän jazzklubin kansainvälisen toimintaan. Koko Jazzklubin ohjelmisto on mielestäni tasokkainta Helsingissä. 

Taloudelliset vaikeudet varjostavat tämänkin klubin toimintaa. Epäsuhta tukimuodoissa on räikeä eri musiikinlajien kesken. Klassisen musiikin tuki verrattuna esim. jazzmusiikkiin. Se on häpeätahra verrattuna vaikkapa muiden pohjoismaiden pääkaupunkeihin.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Suosittelen kaikkea hyvää musiikkia.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Kotimainen jazz-klassikko jälleen saatavilla: Eero Koivistoinen – The Original Sin

the original sin

Eero Koivistoinen – The Original Sin

Musiikin moniottelija mutta varsinaisesti jazzin puolella mestarin otteita esittänyt Eero Koivistoinen aloitti trionsa kanssa jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Vuonna 1967 Koivistoiselle myönnettiin ensimmäistä kertaa jaettu Jazzliiton Yrjö-palkinto. Keväällä 1967 puhaltaja liittyi myös Blues Sectioniin. Mutta, kvartetiksi kasvaneen jazz-ryhmänsä kanssa Koivistoinen herätti kiinnostusta mm. Montreux Jazz festivalilla ja USA:ssa Newportin festivaalilla. Sonny Rollins- henkinen moderni jazz alkoi kuitenkin saada laajempia kaaria. Runolevy Valtakunta ja mainstream-pohjainen Odysseus kasvattivat soittajaporukan kokoa mutta vasta The Original Sin (ensimmäinen varsinaisen levy-yhtiön kautta julkaistu levy) antoi selvempää merkkiä Koivistoisen suuremman orkesterin suuntaan kulkevista pyrkimyksistä.

Vuonna 1971 julkaistu The Original Sin on vaikuttava kokonaisuus. Levyltä on aistivaan hyvinkin big band -henkistä hekumointia mutta myös avantgade-ja free jazz-huumaa sekä vapaasti hengittävää instrumentaalileikittelyä. Laajat ja rikkaat puhallinsoitinsovitukset antavat tilaa sooloille ja improvisoinnille. Varsinkin levyn pari pidempää teoskokonaisuutta osoittavat Koivistoisen musiikkinäkemyksen kehittyneen kohti isojen tilojen hallintaa. Orkestein sointi ja balanssi on nautittavan hallittua mutta free-juoksutukset sujuvat yhtä mallikkaasti. Myös kitaralle on annettu mukavasti painoarvoa. Lopputulos on paikoin yllättävänkin sähköinen.

Svart Recordsin vinyylimuodossa tapahtuvan uudelleenjulkaisun mukana Koivistoinen muistelee käyttäneensä melodioissa paljon kvanttiaiheita. Levyn ilmaisussa pyrittiin “kuulakkaaseen ja kimmeltävään sointikuvaan”.

Svart Recordsin uudelleenjulkaisu todellisesta Suomi-jazzin klassikosta ansaitsee pelkästään kiitosta ja hatunnoston. Levyn sointi on väkevä, paikoin suorastaan aggressiivinen mutta myös harmonioita tavoitteleva ja suureen ilmavuuteen pyrkivä (ja siihen yltävä).Soittajien virtuositeettia ei myöskään voi olla korostamatta.

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Raision musiikkiosastolla – Carita Holmström 60 vuotta

Carita Holmström 60 vuotta

Helsingissä 10.2.1954 syntynyt Carita Holmström aloitti uransa 1960-luvun lopulla esittämällä folkmusiikkia Marianne Nymanin kanssa. Soolouran hän aloitti vuonna 1973 ilmestyneellä singlellä  Joki / Sua muistelen säälien. Sitä seurasi kesän aikana levytetty Mikael Wiikin tuottama esikoisalbumi We Are What We Do, joka sai ilmestyessään loistavat arvostelut. Yleisradion viihdetoimittajat valitsivat LP:n vuoden 1973 levyksi. Carita Holmströmin edustama laulaja-lauluntekijäperinne nautti 1970-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa ja Englannissa suurta suosiota, mutta meillä Suomessa Holmströmin esikoisalbumi avasi uusia uria kestäen mainiosti vertailun ulkomaalaisiin tyylin edustajiin.

Carita Holmström sävelsi poikkeuksellisen kypsän levynsä kaikki laulut lukuun ottamatta Yes-yhtyeen Time and a word –sävellystä. Hän lauloi, soitti kitaraa ja pianoa. Muut levyllä soittaneet muusikot fonisti/huilisti Pekka Pöyryn  johdolla toivat Holmströmin folkpohjaiseen musiikkiin jazzvaikutteita.

Kuin tyhjästä  maamme ylivoimaiseksi laulaja-lauluntekijäksi noussut Carita Holmström edusti keväällä 1974 maatamme Eurovision laulukilpailuissa Brightonissa esittämällä Eero Koivistoisen sävellyksen Älä mene pois. Kilpailussa hän esitti sen englanniksi nimellä Keep Me Warm sijoittuen kolmanneksitoista. Holmström osallistui myös Syksyn Sävel –kilpailuun vuonna 1973 sävellyksellään Joki ja seuraavana vuonna jälleen omalla sävellyksellään ja Juice Leskisen sanoittamalla kappaleella Jos tahtoo aamuun.

Viimeksi mainittu laulu aloitti myös hänen seuraavan jälleen erinomaiset arvostelut saaneen albuminsa Toinen levy. Kaikki sävellykset olivat Carita Holmströmin ja suomenkieliset sanoitukset Juice Leskisen lukuun ottamatta kolmea Holmströmin itsensä sanoittamaa laulua. Mikael Wiikin tuottamalle levylle olivat jälleen luonteenomaisia jazzvaikutteet, joita olivat tuomassa levyllä soittaneet maamme eturivin muusikot.

Valitettavasti suuri yleisö ei löytänyt näitä levyjä ylistävistä  arvosteluista huolimatta. Nämä kulttiklassikon maineeseen nousseet levytykset julkaistiin vuonna 2004 uudelleen nimellä ”Jos tänään tuntis huomisen – Kaikki EMI-levytykset 1973-74”.

Vuodesta 1983 Sibelius-Akatemiassa pianomusiikin lehtorina toiminut Carita Holmström on esiintynyt ja levyttänyt harvakseltaan vuosien 1973 ja 1974 jälkeen. Vuonna 2010 ilmestynyt My Diary of Songs –albumi merkitsi hienoa paluuta Holmströmin laulaja-lauluntekijätyylin juurille.

Altti Koivisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Svart Records jakaa rakkautta, osa 1 (Magyar, Tabula Rasa, Blues Section)

Turkulaisen Svart Recordsin vinyyliformaatissa uudelleenjulkaisemaa Love Records -tuotantoa on markkinoilla jo usean nimikkeen verran. Ensimmäisenä kauppoihin ehtivät Magyarin, Blues Sectionin ja Tabula Rasan klassikkoalbumit.

Magyar: Uusiin Maisemiin

Vuonna 1969 Varkauden seudulla perustettu Magyar erottui aikalaisistaan ainakin itse tehtyjen suomen kielellä esitettyjen viisujen sekä Jukka Itkosen runollisten tekstien ansiosta. Nuoren Voimain Liiton kilpailun ansiosta vuonna 1970 levyttämään päässyt orkesteri osoitti heti kyntensä kantaaottavan vihertietoisuuden saralla – sinkkubiisi Elävien hauta lienee Magyarin “tunnetuin” kappale. Aikansa brittirockin ja folkhenkisen fiiliksen sattumia tarjoillut Magyar ei kaihtanut luontoa sivuavia tekstejä. Progevivahteilla ja popsävyillä koristeltu Magyar avasti latua myöhemmin seuranneelle suomeksi lauletun rockin buumille – Hector oli lähempänä kuin iholla. Paikoin vokalisti Harry Gunaropulosin äänestä tulee mieleen samoihin aikoihin maata kiertänyt Kirka.

 

 

Magyar ehti julkaista yhden kokopitkän albumin. Uusiin Maisemiin -niminen kaunosieluisesti runoileva ”kadonnut” rock-klassikko ilmestyi Love Recordsin kautta vuonna 1973, Måns Groundstroem toimiessa tuottajana. Albumilta löytyy väkevän liekehtivää jazz-vivahteista progerokkia, Jethro Tull -sukuista folkhuuma ja paljon vihreillä arvoilla lastattua ilmavaa maalailua. Itkosen tekstit ovat suvereeneja runohetkiä. Mikä parasta, tekstit eivät eksy liian vaikeaselkoiseksi alitajunnan tuuletukseksi – leikkisän maanläheisellä otteella etenevä sanailu välittää tunteita.

Svart Recordsin julkaiseman vinyylipaketin toinen levy tarjoilee vielä Magyarin neljä sinkkubiisiä, myös edellämainitun Elävien hauta -kappaleen. Lisäksi mukaan on sanoitusten lisäksi tyrkätty jo cd-painoksessakin mukana ollut Jukka Itkosen asiaa tunteva historiankirjoitus.

Magyarin Uusiin Maisemiin on elävä klassikko ajalta, jolloin kotimaan kielellä laulaminen kuului vain käännösbiiseihin. Mainio kokonaisuus kestää täysipainoista tehokuuntelua armon vuonna 2013 – ja tekstien osalta osumatarkkuus on edelleen lähellä kymppiä.

 

Tabula Rasa: Tabula Rasa

Tabula Rasa oli yksi 1970-luvun alun Härmälandian tärkeimmistä progeorkestereista. Yhdessä Finnforestin kanssa Tampereen suunnalla vaikuttanut Tabula Rasa osoitti Helsingin ulkopuolellakin olevan progehenkistä elämää. Kangasalla vuonna 1972 perustettu orkesteri aloitti huipulta – pop-yhtyeiden SM-kisoista irtosi toinen sija ja jo vuoden kuluttua bändi lämppäsi jo Wigwamia. Kotimaan kielellä operoinut orkesteri viljeli selkeitä Jethro Tull -vaikutteita ja Mikko Alatalon teksteissä otettiin kantaa moneen suuntaan.

 

 

Bändin esikoisalbumi Tabula Rasa vuodelta 1975 kuuluu kotimaisen rockin klassikko-osastoon. Tabula Rasan debyyttiä äänitettiin Ruotsissa miehityksellä Heikki Silvennoinen, Asko Pekkanen, Tapio Suominen, Jarmo Sormunen ja Jukka Leppilampi. Jim Pembroke soitti levyllä pianoa. Reippaan iloluontoinen ja vapaana hengittävä albumi sai ominaisväriä vahvasta huiluosastosta. Laajalla kaarella maalailevat kappaleet tekivät oikeutta aikansa progeilmastolle ja tietynlainen kaunosieluisuus on vahvana läsnä. Myös Silvennoisen Jukka Toloselta lainaavalle kitaratyöskentelylle on annettava korkeat tyylipisteet (kuuntele vaikka Nyt maalaan elämää -kappaleen liekehtivää kitaran ja huilun vuoropuhelua) ja Leppilammen vokaalityöskentelyn hienoavaraisuus on käsinkosketeltavaa. Toisaalta juuri laulusuorituksen ailahtelevaisuus aiheuttaa albumin suurimmat miinukset.

Alatalon teksteissä on reilusti romanttishenkistä ympäripyöreyttä mutta myös purevuutta – tekstit ovat kuitenkin kokonaisuutena onnistuneesti ”korkealentoisuutta sivuavaa nuoren miehen realismia”. Svart Recordsin vinyylimuotoinen uudelleenjulkaisu tuo kyseisen klassikon jälleen perusvirtasen saataville, alkuperäisessä formaatissa. Levypussista löytyvä Kari Sipilän maalaus näytti cd-versiossa lähinnä säälittävältä – toista on vinyylipaketin mukana tuleva taidearkki. Mainio levy on saanut kiitettävän perusteellisen uusiopainoksen.

Blues Section: Blues Section

Varsinkin jälkikäteen tarkasteltuna Blues Section oli miehistöltään täysiverinen superbändi. Keväällä 1967 perustettu kokoonpano piti sisällään jo Jim Pembroken Pems-kokoonpanossa yhdessä soittaneet Hasse Wallin, Ronnie Österbergin ja Pembroken. Basistina toimi Måns Groundstroem ja saksofonistina loisti nuori Eero Koivistoinen.

 

 

Vaikka Blues Sectionin juuret olivat Bluesbreakers-tyyppisessä sinisessä musiikissa, kokoonpano intoutui usein hyvinkin kokeilevaksi jazz- improvisoinniksi. Varsinkin Wallin ja Koivistoisen tyrmäävät instrumenttikaksintaistelut säteilevät suoranaista neroutta. Pembroken sävelkynän vahvuus yhdistettynä Wallin ja Koivistoisen virtuositeettiin antoivat kokoonpanolle avaimet todellisen klassikon luomiseen. Otto Donnerin ja Atte Blomin tuottama kokopitkä albumi Blues Section ilmestyi vuonna 1967. Bändillä oli heittää tulille omia biisejä täyden levyllisen verran mikä oli tuolloin perin ainutlaatuista. Lisäksi Pembroken biisikynä oli terässä. Levy nosti Hasse Wallin ”superkitaristiksi” eikä Koivistoisenkaan maine ainakaan kokenut arvonalennusta!

Varsinkin levyn b-puolen viisuista löytyy vapaana hengittävää sooloilua vähintäänkin kiitettävästi. Carpets and bags and balls on hämmentävä free jazz -tuokio. Wallin kitaroinnista voi nauttia vaikka mainion perusbluesin Once more for the roadin avulla. Answer to life ja End of poem ovat sävellyksinä parasta a-luokkaa – täysin kansainvälistä tasoa.

Svart Recordsin vinyylimuotoisen uudelleenjulkaisun muhkealle soundille ei voi kuin jakaa lämmintä kättä. Wallin sooloskeba ja Koivistoisen foni soivat suorastaan viekottelevasti. Blues Sectionin blues/rock/proge/fuusiojazz-keitos on hämmästyttävää ja elinvoimaista, yhä tänäkin päivänä. Kansainvälisen tason taidonnäyte ja sukupolvensa kotimainen suunnannäyttäjä vuodelta 1967.

J.Kaunisto

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Taidetta levynkansissa – näyttely Raision kaupunginkirjaston musiikki- ja taideosastolla

Taidetta levynkansissa – kokonaisuus esillä Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosastolla syyskuussa 2011.

The Pogues - Rum, Sodomy & The Lash/Perustuu Théodore Géricaultin maalaukseen

 

Procol Harum - Exotic Birds and Fruit/Kannen maalaus Jacob Bogdani

Alan Hull - Pipedream/Kannen maalaus Réne Magritte

Jukka Gustavson - Bluesion/Kannen maalaus Rafael

Eero Koivistoinen - Kallista On ja Halvalla Menee/Kannen maalaus Hannu Riikonen

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Näyttelyt Raisio, Uncategorized