Äkkiseltään voisi ajatella, että kyseessä olisi taas yksi Friscolainen, lysergiinihapon huuruinen psykedeelinen rock- yhtye. Tätä harhaluuloa ruokkii myös albumin kansikuva. Commander Cody & His Lost Planet Airmen on 1967 perustettu Yhdysvaltalainen country rock- yhtye, joka poikkesi aikalaisistaan: Yhtye vei musiikkiaan kohti ns. barroom- countrya, ajalle tavallisen hippimusiikin ja folk rockin sijasta (vrt. The Byrds, Flying Burrito Bothers). CCAHLPA otti paljon vaikutetta “vanhan hyvän ajan musiikista”: Rockabillystä, western swingistä ja honky tonkista. Näiden perinteisten vaikutteiden vuoksi yhtye on usein laitettu rock country- genren alle. Se eroaa country rockista sillä, että sen pääasiallista kohdeyleisöä on “vanhoillinen country-yleisö”. Tämä lokerointi on ironista, koska yhtye kerran kirjaimellisesti buuattiin pois lavalta, “leikatkaa lettinne”- huutojen saattelemina, Tennesseen folk festivaaleilla alkuaikoinaan.
Commander Cody, alias George Frayne (Boise, Idaho, 1944), otti lava- minänsä vuoden 1952 sci-fi- elokuvasta Lost Planet Airmen, päähenkilön ”marsalkka” Commando Codyn mukaan. Hän opiskeli kuvanveistoa ja maalaustaidetta Michiganin yliopistossa, työskennellen kesäisin hengenpelastajana Long Islandin Jones Beachillä. Valmistumisensa jälkeen hän perusti yhdessä opiskelutovereidensa kanssa CCAHLPA:n. Samaan aikaan Frayne opetti taidetta Michiganin Yliopistossa. Lystiä kesti vuoden verran, koska ns. ”kaksoiselämä” ei kannattanut ja hän sai lopulta potkut.
Vuonna 1969 yhtye muutti San Franciscoon ja paikallisen suosion myötä he kirjoittivat levytyssopimuksen ABC Paramountin kanssa. Heidän debyyttialbuminsa, ”Lost In The Ozone” (1971), poiki yhden heidän suosituimmista singleistään: Tex Ritterin, ”laulavan cowboyn” Hot Rod Lincoln- koverin, joka nousi listasijalle #9. Heidän seuraava albumi, Hot Licks, Cold Steel and Trucker´s Favourites (1972), huonosta myynnistään huolimatta on myöhemmin noussut arvoon arvaamattomaan, klassikoksi asti. Se on rekka- konseptialbumi, jonka lähestulkoon kaikki kappaleet ovat sen mukaisia: Truck Stop Rock, Truck Driving Man, Life Through the Windshield. Albumilta löytyy paljon miellyttäviä hetkiä kuten Gene Vincentin rockabillyklassikko, räväkkä Rip it Up– koveri sekä kaunis balladi Kentucky Hills of Tennessee.
Vuonna 1975 CCAHLPA vaihtoi ABC:ltä Warner Bros- levy-yhtiön talliin, julkaisten nimikkoalbumin, Commander Cody And His Lost Planet Airmen. Albumin suurimpia hittejä on klassinen rock n roll – kappale, kovaa rokkaava, tyylikkäästi svengaava, Don´t Let Go. Toinen hieno kappale on laid back, California Okie. Kappaleessa hienon tunnelman luo haikeasti itkevä steel- kitara ja raikas pianosäestys. Lisämakua antaa taustalla fillaileva bluesahtava huuliharppu.
Henkilökohtaisia suosikkeja on Little Featin kitaristi, Lowell Georgen komea balladi Wiling. Versio on huomattavasti soinniltaan silotellumpi kuin alkuperäinen, muttei missään tapauksessa laimeampi: Steelin lisäksi kokonaisuutta ryydittää kaunis, juureva kantri viulu, joka soittaa tyylikkään melodisen soolonkin. Willingin kertosäe on kerrassaan upea, hienoine laulustemmoineen, joka tuovat parhaimmillaan jopa kylmät väreet selkäpiihin. Kuuluisa sointupidätys, ”And if you gimme…Wheed, Whites and Wine”, kertosäkeen lopussa nitoo yhteen loistavasti onnistuneen kokonaisuuden.
Menoa keventää mukavasti viileä Hawaii Blues, jossa Oahun ja Waikikin kuumia tunnelmia korostaa Hawaijin henkinen steel- kitara (ns. Hawaiji- kitara). Kappaleessa on samankaltaista ”äänissälaulua” kuin 40–50-luvun levytyksissä, joka ilmentää yhtyeen ”old time”- konseptia. Varsinaista western swing- vaikutetta klassikko House of Blue Lights, josta myös useat jazz- tähdet ovat tehneet versionsa (Glenn Miller, Ella Fitzgerald). Commader Cody And His Lot Planet Airmen (1975) on kaiken kaikkiaan tyylikkäästi tuotettu ja toteutettu country rock- albumi, jossa ei ole ripaustakaan liikaa sokeria (seikka, johon useat artistit ovat syyllistyneet). Loppuun pieni huomio: Tämän albumin tarkoitus ei ole ollut luoda mitään uutta, vaan tasokkaat muusikot ovat halunneet tehdä siitä mistä eniten pitivät. Ja he tekivät sen sydämellään.
Olli Lehtonen
Musasto 