Avainsana-arkisto: Bob Dylan

Viikon levy: Bob Dylanin läpimurtoalbumi The Freewheelin’ Bob Dylan (1963)

Viime vuoden lokakuussa kohistiin sekä kirjallisuus- että musiikkipiireissä: vuoden 2016 Nobelin kirjallisuuspalkinnon oli juuri pokannut Bob Dylan. Palkinto myönnettiin ensi kerran laululyyrikolle, ja poikkeuksellinen valinta jakoi mielipiteitä.

Seuraavalle tasolle kohun nosti Dylan itse kieltäytymällä kommentoimasta voittoaan millään lailla. Edes palkinnon myöntävä Ruotsin Akatemia ei saanut voittajaan yhteyttä. Lopulta laulunkirjoittaja katkaisi kahden viikon hiljaisuutensa ja lähetti Akatemialle kohteliaan kirjeen, jossa ilmoitti ottavansa palkinnon kiitollisena vastaan, mutta jättäytyvänsä pois palkintoseremoniasta. Dylan vastaanotti kunnianosoituksensa viimein huhtikuun alussa Tukholman-konserttinsa yhteydessä pidetyssä salaisessa tilaisuudessa, piilossa medialta.

Palkintoperusteiden mukaan Dylan toi ”uudenlaista runollista ilmaisua vanhaan amerikkalaiseen lauluperinteeseen”. Valitsijat vertasivat Dylania jopa muinaiskreikkalaiseen Homerokseen, jonka runous oli myös tarkoitettu esitettäväksi ääneen musiikin säestyksellä. Ylistys ei liene perätöntä, vaan Dylania voidaan pitää yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä laulunkirjoittajista.

Bob Dylan syntyi vuonna 1941 Duluthissa, Minnesotassa. Hän kiinnostui folkmusiikista ja bluesista jo nuorena ja piti idolinaan 1940-luvulla vaikuttanutta suurta amerikkalaista folk- ja protestilaulajaa Woody Guthrieta. Häneltä ammentamiinsa perinteisiin aineksiin Dylan sekoitti omissa lauluissaan vaikutteita beat-sukupolven runoilijoiden ja modernistien tuotannosta.

Vuonna 1961 Dylan muutti New Yorkiin, ja julkaisi seuraavana vuonna ensimmäisen, omaa nimeään kantavan albumin. Levy sisälsi perinteisiä lauluja ja muita lainakappaleita, jotka väistyivät oman tuotannon tieltä seuraavan, The Freewheelin’ Bob Dylan -albumin (1963) myötä. Levyn protestihenkisestä aloitusraidasta ”Blowin’ in the Wind” muodostui sittemmin yksi Dylanin kaikkien aikojen tunnetuimmista teksteistä. Lopullisesti laulaja-laulunkirjoittaja löi läpi 1960-luvun kuluessa, seuraavien albumiensa ja kappaleiden kuten ”The Times They Are A-Changing”, ”Mr Tambourine Man” ja ”Like a Rolling Stone” myötä.

Musaston viikon levynä on tällä kertaa tuo Dylanin toinen albumi, 1963 julkaistu The Freewheelin’ Bob Dylan. Sen kolmetoista raitaa ovat ehtaa Dylania: aikanaan mullistavaa ja sittemmin ajattomaksi osoittautunutta laululyriikkaa. Kyseisen albumin voi sanoa sysänneen Dylanin kohta kuusi vuosikymmentä kestäneelle laulunkirjoittajan uralle, joka on tehnyt hänestä ikonin.

Vuoden 2016 kirjallisuuden Nobel-palkinto on paitsi kunnianosoitus laululyriikan suurelle mestarille, myös tunnustus laululyriikalle kirjallisuuden osana, arvostettavana ja miljoonia ihmisiä tavoittavana runouden lajina.

Levy Vaski-tietokannassa: https://vaski.finna.fi/Record/vaski.421231

 

Ilari Martti

 

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Musaston perjantaikevennys: Kuin kaksi marjaa

Samuli Putro: Taitekohdassa (2014)

Bob Dylan: The freewheelin’Bob Dylan (1963)

Varaa levyt Vaski-verkkokirjastosta.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuin kaksi marjaa, Musasto suosittelee

10 valittua rasismin vastaista laulua 2.0

Turussa vietetään rasismin vastaista viikkoa 20.3.-26.3.2017. Tämä näkyy ja kuuluu myös Turun eri kirjastoissa. Musasto kokosi viikon tueksi päivitetyn soittolistan 2.0 jonka avulla voit perehtyä aiheeseen musiikin avulla. Listan lisäksi löytyy vielä toinen vastaava lista Musaston alkuajoilta vuodelta 2012.

Rage Against The Machine: Killing in the name

Kappale heijastelee Yhdysvalloissa esiintyvää rotujen välistä jännitettä. Se ilmestyi vuonna 1992 Los Angelesin mellakoiden jälkeen jotka saivat alkunsa neljän valkoihoisen poliisin pahoinpideltyä mustaihoisen taksikuski Rodney Kingin.

Bob Dylan: Hurricane

Hurricane kertoo nyrkkeilijä Rubin ”Hurricane” Carterin tarinan. Vuonna 1966 Carter tuomittiin vankilaan kolmen valkoihoisen ampumisesta. Poliisi etsi tapauksen tiimoilta kahta mustaa miestä ja pidätti Carterin ja tämän ystävän John Artisin vain koska nämä sattuivat kohdalle. Carter vietti 19 vuotta elämästään vankilassa syytettynä murhasta jota hän ei tehnyt.

Nina Simone: Mississippi goddam

Nina Simonen oma sävellys ja sanoitus on artistin kannanotto Medgar Eversin murhaan sekä 16th Street Baptist Church-kirkkoon Birminghamissa Alabamassa tehtyyn pommi-iskuun. Ku Klux Klanin jäsenet piilottivat kirkon portaiden alle laatikon dynamiittia joka räjähtäessään surmasi neljä afroamerikkalaista tyttöä.

James Brown: Say it loud – I’m black and I’m proud

Tässä kappaleessa James Brown kertoo niistä ennakkoasenteista joita mustia kohtaan maassa vallitsee. Hän myös ottaa kantaa asioiden parantamisen puolesta.  ”We demands a chance to do things for ourself/we’re tired of beating our head against the wall/and workin’ for someone else”.

Public Enemy: Fight the power

Ehkäpä Public Enemyn tunnetuin kappale Fight the power ilmentää vahvasti yhtyeen sanomaa. Mustien tulisi olla ylpeitä juuristaan sekä omasta kulttuuristaan. Tämän hyökkäävän kappaleen tarkoitus oli voimaannuttaa mustien yhteisöä sekä aiheuttaa keskustelua eri osapuolten välillä. Lyriikoissa muutamat valkoihoiset ikonit, kuten Elvis Presley saavat osansa (”Elvis was a hero to most but he never meant s–t to me”).

Neil Young: Southern man

After the gold rush-albumilta löytyvä Southern man arvostelee suorasti Ku Klux Klania sekä Yhdysvaltojen etelävaltioissa esiintyvää rasismia mustia kohtaan. Kappaleessa Young kertoo koko valkoisen etelän tarinan ja sen kuinka orjia kohdellaan siellä huonosti. ”I saw cotton and I saw black, tall white mansions and little shacks. Southern Man, when will you pay them back?

Black Eyed Peas: Where is the love

Kappaleessa käsitellään lukuisia maailmanlaajuisia ongelmia kuten terrorismia, rasismia, seksuaalivähemmistöjen kohtaamaa väkivaltaa, saasteita jne. 9/11 iskut ja Yhdysvaltojen toiminta Irakissa sekä näiden vaikutus ympäröivään maailmaan ovat toimineet lyriikoiden inspiraation lähteenä.

Rise Against: Prayer of the refugee

Tämä kappale kertoo pakolaisen/maahanmuuttajan arjesta, siitä kuinka hän yrittää saada rahansa riittämään uudessa kotimaassaan Yhdysvalloissa. Päivittäin hän kokee toistuvasti syrjintää ihmisten ja valtion taholta. Kappale on myös vuoropuhelu isän ja pojan välillä, siitä mitä oli ennen ja kuinka asiat nykyisin voisivat olla paremmin.

System Of A Down: P.L.U.C.K.

Vuonna 1915 Turkin armeija syyllistyi armenialaisten kansanmurhaan mistä tämä kappale kertoo. P.L.U.C.K. on lyhennys sanoista ”Politically Lying Unholy Cowardly Killers.” Serj Tankian kantaa päävastuun laulusta. Daron Malakian huutaa ennen kertosäettä ”watch them all fall down” sekä laulaa kappaleen keskellä ja lopussa ”Never wanna see you around.”

Mos Def: Mr Nigga

Lukuisat hip hop-kappaleet ovat aikojen saatossa ammentaneet aiheensa rasismista. Mos Defin Mr Nigga kertoo kappaleessa esiintyvän henkilön jatkuvasta taistelusta stereotyyppista ajattelua ja kaltoin kohtelua vastaan. “Late night, I’m on a first class flight/ The only brother in sight the flight attendant catch fright… An hour later here she comes by walking past/ ‘I hate to be a pest but my son would love your autograph.’”

Petri Kipinä

1 kommentti

Kategoria(t): 10 valittua, Musasto suosittelee

Viikon levy: From another world – a tribute to Bob Dylan

fromanotherworld

“It’s hard to hear Dylan’s song in there, but it is. It’s how they heard it.”

 Alain Weber

Cover–kappaleiden kuuntelu ja soittaminen on minusta mukavaa hommaa. Kerätessäni taannoin soiteltavaa materiaalia Raision kirjaston Lainan päivän DJ-keikkaa varten törmäsin varsin mielenkiintoiseen ja erikoiseen tribuuttilevyyn. From another world – A tribute to Bob Dylan pitää sisällään kolmetoista versiota Robert Allen Zimmermanin tuotannosta. Mielenkiintoiseksi albumin tekee se, että kappaleita versioivat muusikot tulevat sellaisista maista kuin Makedonia, Bhutan, Egypti, Myanmar jne. Pidän itseäni kohtalaisena Dylan-fanina mutta silti osa albumin kappaleista on minulle outoja. Vielä hankalammaksi tunnistus menee silloin kun levyltä löytyvä versio pitää tunnistaa ilman minkäänlaista apuvälinettä.

Albumin on ideoinut ja tuottanut Alain Weber. Myös levyn tekstiliitteen informatiiviset taustat ovat hänen kynästään. Weber halusi projektiin mukaan ihmisiä jotka olisivat samanhenkisiä kuin Dylan itse, runoilijoita omassa kulttuurissaan. Osa mukana olevista tunsi Dylanin musiikkia ennestään, osa ei. Weber ja kumppanit käänsivät lyriikat esittäjän omalle äidinkielelle. Kaikki pitivät erityisen tärkeänä sitä, että artisti pystyi samaistumaan esittämäänsä kappaleeseen ja seisomaan sen lyriikoiden takana. Alain Weber on itsekin Dylan-fani. Hän pitää tätä ulkopuolisena mutta puhuttelevana. Samaa voi hänen mukaansa sanoa tällä tribuutilla esiintyvistä muusikoista. He ovat ammattilaisia mutta pysyvät poissa valokeilasta ja antavat musiikkinsa ja lyriikoidensa puhua puolestaan.

Jos albumilla olevat kappaleet ja versiot ovat itselleni entuudestaan osittain vieraita, samaa voi sanoa tribuutilla esiintyvistä artisteista. Ainoastaan levyn aloitusraidalla All along the watchtowerin tunnelmoiva, Buena Vista Social Clubista sekä Afrocubismista tutun Eliades Ochoan tiesin ennestään. The Musicians Of The Nilen piti myös olla tuttu mutta en muistanut, että Weberin mukaan rokkimuusikoiden lailla elävät perinnemuusikot esiintyvät filmissä Masked and anonymous. Leffan soundtrackilta heidän versiotaan eeppisestä Tangled up in bluesta ei löydy mutta tässä se nyt on. Egyptiläinen yhtye toimi alkusysäyksenä koko tälle projektille ja asetti coverillaan riman todella korkealle seuraaville artisteille.

Minusta rima pysyy korkeuksissa koko levyn keston ajan jota kertyy hieman yli tunti. Sen verran huikeita ja epätavanomaisia nämä versiot ovat. Kuten tämän tekstin alun sitaatissa todetaan, välillä on vaikea kuulla sitä alkuperäistä Dylania coverin alta mutta siellä se on. Weberin mukaan jotkut muusikoista pystyivät toistamaan alkuperäistä melodiaa. Toisilta tämä ei onnistunut ja he päätyivät tekemään täysin oman versionsa, niin kuin he sen kuulivat. Näin kävi esimerkiksi levyn päättävän Father of the nightin kanssa jonka Aboriginal People Yolingu Of Yalakun esittää varsin persoonallisesti. Tätä Alain Weber juuri halusi, saada henkeä levyyn ja kuulla kappaleissa artistin oman äänen. Yksi yhteen tehty cover-albumi olisi ollut huomattavasti tylsempi. Tästä olen Weberin kanssa täysin samaa mieltä.

Mitä Dylan itse sitten on mieltä tästä projektista? Alain Weber uskoo tämän pitävän siitä, onhan Dylan itsekin uransa aikana muuttanut tyyliään ja kappaleidensa esitystapaa. Mitä minä sitten olen tästä levystä mieltä? Tämä on kiintoisin ja erikoisin levy vähään aikaan. Se sai myös kuuntelemaan ne alkuperäiset Dylanit taas kerran.

Petri Kipinä

Varaa levy Vaski-verkkokirjastosta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Bob Dylan sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon

bob-dylan-bob-dylan-20907465-462-480

Bob Dylan on saanut komean kunnianosoituksen Ruotsin Akatemialta, eli Kirjallisuuden Nobel-palkinnon – suuruudeltaan kahdeksan miljoonaa Ruotsin kruunua eli noin 860 000 euroa. Kirjallisuuden Nobelia on jaettu vuodesta 1901, palkinnon on tähän mennessä saanut 113 kirjailijaa

Palkintoperusteissa Dylanin sanotaan uudistaneen runollista ilmaisua amerikkalaisen lauluperinteen kautta ”for having created new poetic expressions within the great American song tradition”. Vaikka Dylanin Nobelia on jo ounasteltukin jonkin aikaa, voidaan palkinnon silti olevan jonkin asteinen yllätys. Toisaalta hänen työnsä voidaan nähdä hyvinkin klassisena jatkona runouden kehityksessä. Ja rocklyriikasta puhuessa hän on hyvinkin arvostetuimpia, ellei arvostetuin viitekehyksessään.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Dylan on saanut arvostetun akatemian jakaman pohjoismaisen palkinnon; vuonna 2000 hän sai Polar Music Prizen. Palkinnon jakaa Ruotsin kuninkaallinen musiikkiakatemia ja on rahalliselta arvoltaan kahdeksasosa Nobelin palkinnosta ja osoitetaan kunnianosoituksena poikkeuksellisen suurista saavutuksista musiikin luomisen ja kehittämisen alalla.

Bob Dylanin tuotantoa Vaski-tietokannassa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uutiset

Musaston perjantaikevennys: Kuin kaksi marjaa

John_Phillips

John Phillips: John Phillips (John, the Wolf King of L.A.) (1970)

Bob_Dylan

Bob Dylan: Desire (1976)

Levyt löytyvät Vaski-verkkokirjastosta.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuin kaksi marjaa, Musasto suosittelee

Viikon levy: Bob Dylan – Oh Mercy (1989)

Bob_Dylan_Oh_MercyJoskus voi tehdä oikeita löytöjä musiikin suhteen ihan pienistäkin asioista, kuten vaikka tässä tapauksessa elokuvien biisivalinnoista. Katselin eräänä päivänä High Fidelity –nimistä elokuvaa jossa yhdessä tietyssä kohtaa alkoi soimaan Bob Dylanin Most of the time. Tunnetuimpiin folkmuusikoihin kuuluvan Dylanin äänen tunnistaa helposti mutta tämä kappale oli täysin tuntematon. Erityisesti isäni innostui biisistä ja päätti etsiä sen.

Sittemmin tuo kappale soi usein kaiuttimissamme, mikä johti siihen, että isäni etsi Spotifysta tämän kappaleen sisältävän albumin, kuunteli sen ja lopulta tilasi Oh Mercyn netistä. Levy tietenkin saapui postissa aikanaan ja tulon jälkeen laitettiin heti soimaan. Itse en yleensä kuuntele tämän tyylisiä artisteja, mutta albumin kuuntelun jälkeen syttyi aikamoinen kipinä ja into Bob Dylania ja hänen tuotantoaan kohtaan. Oh mercy, totta vie.

Dylanin albumi sopii mielestäni erityisesti rauhallisiin koti-iltoihin tai muihin vastaaviin rentoihin tilaisuuksiin, sillä se luo kaivattua tunnelmaa. Biisit ovat ensisijaisesti rauhoittavia mutta albumin ensimmäinen biisi, Political world, nostattaa erityisen tunnelman nopealla temmollaan sekä yhteiskunnan ongelmiin viittaavilla sanoituksillaan:

We live in a political world

Where peace is not welcome at all

It’s turned away from the door

To wonder some more

Or put up against the wall

 

We live in a political world

Wisdom is thrown in jail

It rots in a cell

Is misguided as hell

Leaving no one to pick up a trail

 

 

Yksi lemppareistani, The disease of conceit, on jotenkin omalla tavallaan säväyttävä teos. Jos kappaleen nimen kääntää suomeksi niin nimen mukaan omahyväisyys/itserakkaus on tauti, sairaus.

 

Conceit is the disease that the doctors got no cure

They’ve done a lot of research on it but what it is they’re still not sure

There’s a whole lot of people suffering tonight from the disease of conceit

Whole lot of people struggling tonight from the disease of conceit

 

Taustalla soivan musiikin teemana tuntuu olevan ”less is more”, mutta kappaleen lopun kruunaa pehmeä ja rauhallinen sähkökitarasoolo, mikä sitten päättää tämän kolmen ja puolen minuutin merkittävän teoksen.

Bob Dylan itse luonnehtii albuminsa kappaleiden tekoa, että ne olivat sen tyylisiä, mitkä saattavat yhtäkkiä tulla mieleen juuri ennen kuin menee nukkumaan. Hän myös kertoo, että ”mitä enemmän koittaa tehdä jotain, sitä enemmän se pakenee.”. Dylan tarkoittanee tässä, että liiallinen ”pakko keksiä jotain” karkottaa inspiraation. Puheiden perusteella voi myös päätellä, että joidenkin kappaleiden ideat tulivat sattumalta, eikä raskaan mietinnän tuloksena.

TET-harjoittelija Margaretha Lindroos

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy