Avainsana-arkisto: 2005

Viikon levy: Editors – The Back Room

editors-the-back-room-album-artwork-6889

Brittiläinen Editors ponkaisi ensimmäisen levynsä myötä vuonna 2005 suoraan vaihtoehtoisemman rockin kärkijoukkoon. Musiikkinsa melankolisen sävyn perusteella bändi luokiteltiin tietysti heti Interpolin ja kumppaneiden kanssa samaan lokeroon, ja sitä pidettiin osana post-punkin uutta tulemista 2000-luvun alussa. Editorsilla on näihin bändeihin toki yhtäläisyyksiä, mutta myös paljon sellaista, mistä se erottuu omanlaisekseen. Toistaiseksi uusin levy In This Light and on This Evening toi suuren muutoksen Editorsin tyyliin musiikin muuttuessa pääosin elektroniseksi ja syntetisaattoripainotteiseksi. Kuitenkin jo debyytillä bändillä oli paljon omaa ja tunnistettavaa mukana soundissaan.

The Back Room on musiikillisesti lyhyesti sanottuna suoraviivaista, melankolista rockia. Laulaja Tom Smithin matalassa äänessä on hieman yhtäläisyyttä Interpolin Paul Banksin kanssa, mutta Smithin äänessä on enemmän pehmeyttä. Tämä ehkä tekee Editorsin musiikista osaltaan hieman helpommin lähestyttävää. Heti The Back Roomin ensimmäisessä kappaleessa Lights tulevat esille bändin parhaat ominaisuudet: terävät kitarariffit, tummasävyinen tunnelma, hienot melodiat ja vahva laulaja. Tätä seuraavat hittikappaleet Munich ja Blood ovat tarttuvuudessaan paras osoitus yhtyeen sävellysten melodiatajusta. Sanoitukset ovat synkkämielisen toteavia:

People are fragile things, you should know by now
Be careful what you put them through

Melko vauhdikastempoisen alkupuoliskon lisäksi levyltä löytyy hienoa tunnelmointimateriaalia, kuten Fall, jossa kitaralla ja koskettimilla taiteillaan kauniita äänimaisemia synkän balladin edetessä. Loppupuolen helmiä puolestaan ovat kappaleena kasvava ja kertosäkeessä kunnolla potkiva Fingers in the Factories sekä kauniisti ja muuta levyä lempeämmällä lähestymistavalla toteutettu Open Your Arms. Levy päättyy melko surullisen tekstin myötä, mutta toiveikkain sävelin eroballadi Distanceen.

Honey, what got broke here
Won’t go back together again
So I’ll leave this while I can

Itse kuulun siihen joukkoon Editorsin kuuntelijoita, jotka löysivät bändin vasta sen edellisen Suomen vierailun jälkeen. Siksi Ruisrockiin suunnistaminen on pakollista tänä vuonna, koska Editors esiintyy siellä festareiden aloituspäivänä. Klubiolosuhteet sopisivat tietysti yhtyeelle paremmin, mutta eiköhän se festareillakin onnistu tavoittamaan biisiensä hienon tunnelman.

Tuomas Aitonurmi

The Back Room Vaski-kirjastoissa

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy

Duran Duran:

Live from London DVD, 2005

Löysin teini-iän suosikkibändini uudelleen, kun käteen osui sattumalta kirjaston hyllystä Duran Duran -yhtyeen ”elämäkerta”. (Steve Malins: Duran Duran – notorious, unauthorized, 2005). Malinsin kirja imaisi ensimmäiseltä sivulta lähtien minut nostalgiamatkalle teini-ikään. Kuulin bändistä ensimmäisen kerran kun televisiosta tuli uudenvuodenaattona Duran Duranin konsertti, vuosi oli 1984 tai 1985. Yhtyeen energinen esiintyminen, tarttuvat biisit ja komea basisti John Taylor veivät sydämeni välittömästi. Katsoin silmät pyöreinä hikisenä kirkuvaa yleisöä ja ihmettelin, että mitä tämä on? Tätä täytyy saada lisää! Luokkani muutama muukin tyttö oli nähnyt konsertin ja he olivat yhtä lumoutuneita kuin minä. Siitä alkoi Duran Duran -yhtyeen jäsenten tiivis seuraaminen ulkomaisista musiikkilehdistä. Kotimainen musiikkilehti Suosikki kirjoitti siihen aikaan pääasiassa Dingosta…siltä ainakin DD-fanista tuntui.

Kolmenkympin uudessa Duran Duran -huumassa hankin omaksi konserttitaltioinnin, jolla soittaa yhtyeen alkuperäinen kokoonpano: John Taylor, Nick Rhodes, Roger Taylor, Andy Taylor ja Simon Le Bon. Dvd on taltiointi Lontoon Wembley Arenalta, jolla bändi esiintyi viidesti peräkkäin loppuunmyydyissä konserteissa 2004. Lontoon keikat olivat osa Duran Duranin kotiinpaluukiertuetta. Lontoon lisäksi DD esiintyi ympäri Britanniaa 14 kertaa. Usein nuivasti yhtyeeseen suhtautunut brittilehdistö kirjoitti kiertueen konserteista kehuvia arvosteluja. Duran Duran sai kotimaassaan arvoisensa vastaanoton.

Kappaleita dvd:llä on 20, joista vain kaksi on 2004 ilmestyneeltä Astronaut-albumilta: (Reach Up For The) Sunrise ja What Happens Tomorrow. Loput ovat hittejä eri vuosikymmeniltä. Mukana soittamassa on myös saksofonisti Andy Hamilton, joka oli tehnyt yhtyeen kanssa aikaisemminkin töitä. Monet muistavat Hamiltonin saksofonisoolot esim. kappaleista Rio ja Union of The Snake. Tulkinnallisia helmiä ovat mm. Come Undone ja I Don’t Want Your Love, joissa taustalaulaja Sara Brown laulaa upeasti Simon Le Bonin kanssa. The Chauffeur, Notorius, Ordinary World, Save A Prayer, Careless Memories ja Night Boat saavat areenan katon nousemaan pari metriä ilmaan. Kappaleita Wild Boys, Girls On Film ja sokerina pohjalla olevaa  Rioa ei niitäkään sovi unohtaa. Nuoruuden nostalgia tempaa mukaansa. Yleisö elää ja hengittää mukana joka solullaan koko konsertin ajan. Viisikko soittaa lavalla ehkä parasta keikkaansa ikinä, mutta kuten aina: basisti John Tayloria ei näytetä tarpeeksi…

Haluan nostaa konsertista esiin Careless Memories –kappaleen (albumi Duran Duran, 1981), jonka aikana lavan viidellä jättiscreenillä pyörii biisistä tehty animevideo. Anime on Fumio Obatan. Careless Memories ei ole koskaan ollut suosikkini, mutta animeversio tuo siihen aivan uudenlaista potkua. Duran Duran oli ensimmäisiä yhtyeitä, joka teki musiikkiinsa ammattimaisesti tuotettuja videoita.

DVD:n biisilista

1. (Reach Up For The) Sunrise
2. Hungry Like The Wolf
3. Something I Should Know
4. Union of the Snake
5. Come Undone
6. A Wiew to A Kill
7. What Happens Tomorrow
8. The Chauffeur
9. Planet Earth
10. I Don’t Want Your Love
11. New Religion
12. Ordinary World
13. Night Boat
14. Save A Prayer
15. Notorious
16. The Reflex
17. Careless Memories
18. Wild Boys
19. Girls On Film
20. Rio

DD faktaa

Duran Duran perustettiin vuonna 1978 Birminghamissa. Perustajat olivat Nick Rhodes ja John Taylor. Myöhemmin mukaan tulivat Roger Taylor ja Andy Taylor. Andy on bändin ainoa jäsen, jolla oli jo alussa ammattimuusikko tausta. Laulaja Simon Le Bon otettiin mukaan melodisen lauluäänensä, ulkonäkönsä ja valmiiden sanoitustensa vuoksi. Le Bonin lyriikkavihko tuli tarpeeseen. Nick ja John olivat miettineet etukäteen tarkasti bändin tulevaa uraa, mutta sanoituksia ei oikeastaan ollut ennen Simonin mukaan tuloa. Nimensä yhtye sai scifi-elokuvasta Barbarella (1968), jossa esiintyi hullu tiedemies nimeltä Duran Duran.

DD:n musiikillisena ajatuksena oli yhdistää punk-rockin energia ja Chic-yhtyeen kaltaisten R&B ja discosoul-yhtyeiden rytmisyys ja tanssittavuus. Duran Duran otti vaikutteita myös nk. taiderockista kuten Roxy Music ja David Bowie. Yhtye liitettiin nopeasti uuden aallon elektroniikka- ja syntetisaattorivaikutteiseen pop-musiikkiin ja uusromanttiseen tyyliin. Yhtye itse katsoi olevansa enemmän perinteinen pop-yhtye.

Duran Duran on tunnettu lukuisista tarttuvista syntikkahiteistä ja mieleenpainuvista musiikkivideoista. DD on myynyt yli 70 miljoonaa levyä. Yhtyeen parasta kulta-aikaa olivat vuodet 1982–1985.

Tunnetuin kokoonpano (1980–1985 ja 2001–2006)

Simon Le Bon (laulu)
Nick Rhodes (kosketinsoittimet)
John Taylor (basso, taustalaulu)
Andy Taylor (kitara)
Roger Taylor (rummut)

Lähteet:
Steve Malins: Duran Duran – notorious (unauthorized), 2005
Duran Duran: Live from London DVD, 2005
Wikipedia

Duran Duranin konsertti Live from London on varattavissa Vaskista.

Malinsin historiikki Duran Duranin vaiheista myös varattavissa Vaskista.

MT

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy