Avainsana-arkisto: 1993

Viikon levy

Kate Bush

Director’s Cut (Fish People, 2011)

Kate Bush: Director's Cut - Collector's EditionHarvakseltaan musiikkia tekevä Kate Bush julkaisi hiljattain uutta materiaalia. Täysin uusia Director’s Cut -levyn kappaleet eivät ole, vaan muokattuja versioita kahden aiemman albumin kappaleista.

Kate Bush (s. 1958) debytoi vuonna 1978 singlellä Wuthering Heights, joka kohosi omaleimaisuudestaan huolimatta listakärkeen useissa maissa. Nuoresta asti musikaalista lahjakkuutta osoittanut Kate Bush oli Pink Floydin David Gilmourin löytö. Gilmour rahoitti levy-yhtiö EMI:lle esitellyn demon. Moni debyyttialbumi The Kick Insiden kappaleista oli syntynyt Bushin ollessa teini-ikäinen. Levy-yhtiö EMI:n ja Bushin perheen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti Bushin annettiin kypsyä rauhassa ja työstää musiikkiaan, kunnes brittien singlelistan ykköseksi yltänyt Wuthering Heights julkaistiin. Nopealla tahdilla tehty toinen albumi Lionheart ilmestyi myös vuonna 1978.

Seuraavilla albumeilla Never For Ever (1980) ja The Dreaming (1982) Kate Bush alkoi ottaa musiikkinsa tuotantovastuuta. Aiempien albumeiden bändisoittopohjainen musiikki väistyi rumpukoneiden, samplekokeilujen ja syntetisaattorisoundien tieltä. Vuonna 1985 ilmestynyttä Hounds of Lovea pidetään yleisesti Bushin onnistuneimpana albumikokonaisuutena. Hounds of Loven menestyksen vanavedessä julkaistiin Bushin uran ainoa kokoelmalevy The Whole Story vuonna 1986.

Vuonna 1989 ilmestyi The Sensual World, jonka nimiraidan tekstinä on Kate Bushin versio Molly Bloomin puheesta James Joycen Odysseuksesta. Albumilla on vahvat kansanmusiikkivaikutteet: kolmella kappaleella laulaa taustoja bulgarialainen Trio Bulgarka ja useilla raidoilla soittavat irlantilaiset kansanmuusikot. Epätasaista The Red Shoes (1993) albumia leimaavat Bushin äidin kuolema ja lukuisat vierailevat tähdet kuten Prince, Eric Clapton ja Jeff Beck. Molemmat albumit olivat kohtuullisia kaupallisia menestyksiä, mutta eivät yltäneet edellisten albumien kaltaiseen fanisuosioon. Seuraavaa albumia Aerial (2005) saatiin odottaa 12 vuotta. Aerial ylsi brittilistalla kolmanneksi ja myi platinaa.

Toukokuussa ilmestynyt Director’s Cut (1 CD) sisältää uudelleen muokattuja kappaleita albumeilta The Sensual World sekä The Red Shoes. Nyt kappaleessa The Sensual World kuullaan Joycen alkuperäinen teksti kirjailijan perikunnan taivuttua Bushin pyyntöön. Kappaleet on sovitettu uudelleen Bushin matalammaksi kypsyneelle äänelle. Alkuperäisiä instrumentaaliraitoja on käytetty harkiten, lyömäsoittimet äänitettiin lauluosuuksien lisäksi uudelleen. Julkaisulle on haettu lämpimämpää äänimaailmaa käyttämällä analogista äänitystekniikkaa. Deeper Understandingin kertosäkeessä käytetty autotune-efekti on jakanut mielipiteitä. Joidenkin versioiden onnistuneisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta Director’s Cut on oiva ensiapu uutta materiaalia odotellessa.

Director’s Cutista julkaistu Collector’s Edition (3 CD) sisältää uuden levyn lisäksi The Sensual Worldin sekä digitaalisesta analogiseksi remasteroidun The Red Shoesin. Tyylikäs kirjanmuotoinen pakkaus sisältää myös paljon valokuvia ja laulujen tekstit.

Teksti on esillä Stagella.

Teksti on esillä myös Turun musakirjaston Stagella.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Viikon levy on The Wildhearts: Earth vs. The Wildhearts

The Wildhearts Earth vs. Kansi

The Wildhearts: Earth vs. The Wildhearts

Pohjois-Englannin Newcastlesta 80-luvun lopussa Lontooseen saapunut nuori mies, joka tunnettiin yksinkertaisesti nimellä Ginger, sai sekavien vaiheiden jälkeen potkut glamrockbändi Quireboysista ja päätti vihdoinkin perustaa oman yhtyeen, joka soittaisi juuri sellaista musiikkia kuin hän haluaisi. Sellaista, joka yhdistäisi kaksi hänelle musiikissa rakkainta asiaa, raskaat kitarariffit ja stemmalauluilla kruunatut kauniit melodiat. Joka kuulostaisi siltä kuin Metallica soittaisi Abbaa. Se bändi oli The Wildhearts.

Kahden hyvin vastaanotetun EP:n jälkeen bändi alkoi valmistautua ensimmäiseen varsinaiseen täyspitkäänsä demoja äänittämällä. Niin bändin kuin levy-yhtiönkin mielestä demot kuitenkin onnistuivat kaikkia odotuksia paremmin ja pienellä jälkiäänittelyllä ja uudelleen miksauksella bändin klassinen debyytti Earth vs. the Wildhearts olikin valmis ja kauppojen hyllyllä elokuussa 1993.

Ja se oli juuri sellainen levy, jollaisesta Ginger oli haaveillut silloin kun perusti bändiä. Kertosäkeet ovat kivitalon kokoisia, stemmalauluissa ei säästellä ja koska tahansa saatetaan siirtyä melodisesta popkohdasta raskaaseen riffijurnutukseen. Kaikista sävellyksistä vastannut Ginger tuntui olevan valovuosia edellä muita sen aikaisia rock-lauluntekijöitä. Levy ilmestyi myös keskelle kiivainta grunge-aikaa ja tuntui siksikin raikkaalta tuulahdukselta vallitsevassa angstisessa ilmapiirissä. Vaikka Earth vs –albumiakaan ei toki lyriikoiltaan miksikään hilpeäksi levyksi voi kutsua, se oli kuitenkin temaattisesti enemmän turhautunut ja vihainen kuin masentunut albumi. Greetings from Shitsville, TV Tan, Everlone ja Drinking About Life kuvasivat enemmän arkipäivän vastoinkäymisiä ja tylsistymistä kuin suoranaista itsetuhoista angstia.

Erinomainen debyytti kohotti hetkeksi Wildheartsin kohtuulliseen suosioon kotimaassaan, suosioon joka huipentui seuraavan p.h.u.q. –albumin (1995) oikeaan hittisingleen I Wanna Go Where the People Go. Pitkässä juoksussa yhtye joutui kuitenkin huomaamaan vähempiarvoisten aikalaistensa kuten Therapyn ja Terrorvisionin päihittävän sen suosiossa. Tästä alkoikin näihin päiviin asti jatkunut, koomisiakin piirteitä saanut hajoamis/uudelleenkokoamis-saaga, joka ei ole kuitenkaan estänyt Wildheartsia jatkuvasti julkaisemasta vain äärimmäisen korkeatasoisia albumeita, viimeisimpänä vuoden 2009 erinomainen Chutzpah!

Tällä hetkellä Wildhearts on taas telakalla ja Ginger soittaakin oman Michael Monroemme bändissä kitaraa. Todennäköisesti bändi palaa kuitenkin jälleen kun on sen aika. Earth vs. The Wildhearts ja kolme sitä seurannutta Wildhearts-albumia (p.h.u.q., Fishing for Luckies ja Endless Nameless) puolestaan on juuri julkaistu uusina tupla-cd-versioina, joihin bonuslevyille on koottu b-puolia kunkin aikakauden singleiltä.

Lopuksi henkilökohtaisena kaneettina: allekirjoittaneen elämässä Earth vs. the Wildhearts on hyvinkin se kaikkein tärkein levy ja tätä kirjoittaessani kuunneltuna se kuulostaa edelleenkin aivan yhtä raikkaalta ja tehokkaalta kuin ensikuuntelussa melko tarkkaan 17 vuotta sitten.

Jyrki Mäkelä

Earth vs. The Wildhearts on varattavissa Vaski-verkkokirjastosta.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy