Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Santeri Seessalo

Kuva: Oona Pelander

1.Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Moi, nimeni on Santeri Seessalo. Olen turkulainen trubaduuri, kirjoittaja ja piirtäjä. Olen ollut pöytälaatikkotaiteilija lapsesta asti, mutta viimevuosina ruvennut tekemään asioita julkisemmin. Tähän on auttanut alentunut itsekritiikki.  Sähellän kaikenlaista, mutta tällä hetkellä musiikkihommat rullaavat parhaiten. Ennen kun ryhdyin sooloartistiksi vaikutin mm. Lemmen Kätyrit pop-yhtyeessä, ja kirjoitin kirjaa. Nyt olen keikkaillut soolona Turussa aika paljon ja julkaissut kaksi akustista sooloalbumia. Kolmas levy on ”Ihmeiden aika” on pian valmis, ja siinä on paljon muitakin soittimia kuin kitara.

Olen tällä hetkellä hyvin innostunut biisien tekemisestä ja tykkään olla tuottelias, joten suunnittelen jo neljättä levyä, vaikka kolmas on vielä kesken. Samaan aikaan on muitakin projekteja – esimerkiksi viime vuoden lopussa oli Turun kirjakahvilassa pari kuukautta naivistinen ja spontaanisti tehty taidenäyttely ”Salaisuuksien ihmemaa”. Syksyllä sain myös julkaistuksi ensimmäisen romaanini ”Nollasta Sataan” kuopiolaisen Torni-kustannuksen kautta. Kirjoitin sen jo 3 vuotta sitten, mutta julkaisijan saaminen kesti aikansa. Suunnittelen toista kirjaa ja piirrustusprojekteja, mutta musiikkitouhut sujuvat silti parhaiten.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Aikoinaan kävin kirjastossa joka viikko, ja lainasin valtavia määriä. Teini-ikäisenä saattoi olla yli 20:nen levyn pino, jonka raahasi kotiin ja kuunteli intensiivisesti.  Vanhempana taas lainasin etenkin sarjakuvia ja elokuvia, sillä olin saanut musiikista väliaikaisesti tarpeekseni.

Sivarin kävin Turun kirjaston Uutistorilla, ja se oli hyvin vaikuttavaa aikaa elämässäni. Niihin aikoihin luin myös pakkomielteisesti romaanikirjallisuutta, eli lainasin jatkuvasti paksuja kirjoja. Jossain vaiheessa tuli isot mätkyt, mikä vähän katkaisi kiinteän suhteeni kirjastoon, mutta olen onneksi jo maksanut ne pois. Olen myös huomannut, että jos kirjastoon menee niin sieltä on välillä vaikea lähteä pois. Tarjontaa on niin valtavasti, klassikoita klassikon perään.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Nuorempana kävin keikoilla harvoin. Kuuntelin vaan himassa levyjä. Mieleenpainuvimmat ovat usein sellaisia yllättäviä ja pienimuotoisia kokemuksia. Suuret stadion-keikat taas eivät puhuttele samalla tavalla. Mieleenpainuvat ovat myös sellaisia, jotka ovat herättäneet jonkun ahaa-elämyksen. Esimerkiksi Kuolleet Intiaanit Porin nuorisotalo Anniksella oli aikoinaan mahtava kokemus, mikä johtuu varmaan myös siitä, että olin 13-vuotias. Siinä oli jotain luovaa ja kotikutoista hurmaa ja se oli yksi ensimmäisiä ”oikeita” keikkakokemuksia.

Vaikuttavia ovat olleet myös ne ensimmäiset hyvät trubaduurikeikat mitä olen nähnyt.  Näin esimerkiksi Sur-Rur-yhtyeen Ville Vuorenmaan akustisena Turun Kirjakahvilassa ja silloin sain idean, että voisin myös itse esiintyä yksin kitaran kanssa. Kari Peitsamon keikka Pikku-Torressa samana vuonna sinetöi tämän ajatuksen. Nämä näkemäni keikat eivät ole olleet mitenkään täydellisiä, mutta ehkä juuri siksi ne ovat inspiroineet paljon.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Hyväähän se on, nykyään. Jossain vaiheessa oli kuivemmat ajat mutta nykyään on monia paikkoja mihin on mahdollista päästä. Hyvää musaa kohtaa, kun jaksaa ulkona pyöriä ja pitää mielensä avoimena. Itseäni kiehtovat nykyään enemmän pienet kuin suuret artistit. Ruisrock ei voisi vähempää kiinnostaa tällä hetkellä, mutta onneksi monia muita kiinnostaa. Pienemmät ja kauempana valtavirrasta olevat tapahtumat ovat enemmän minua varten.

Olen myös itse järjestänyt minibudjetilla ”Trubabaari”-nimistä tapahtumaa Turun Baarissa. Siellä on esiintynyt enimmäkseen trubaduureja ja duo-artisteja. Ne ovat olleet mahtavia iltoja ja olen saanut tutustua hienoihin artisteihin. Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan sovittu uusia aikoja, koska on paljon muuta tekemistä.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Suosittelen vaikkapa kolmea levyjä joita tällä hetkellä on vaikeaa löytää muualta kuin kirjastosta. Esimerkiksi Kari Peitsamon varhaistuotannon helmi Gulliverin retket on tällainen. Samoin Kumikamelin ehkä paras levy Marsin sankarit-lp löytyy Turun kirjastosta vaikka sen kunnosta en tiedä. Ja mainitaan vaikkapa kolmanneksi 22-Pistepirkkojen Piano, rumpu ja kukka josta ollaan vähän tuottaja Joonas Holmenin kanssa otettu vaikutteita. Kaikki nämä levyt olen lainannut joskus teiltä. Ne ovat kaukana täydellisistä mestariteoksista mutta hyvin mielenkiintoisia ja omaperäisiä. Se on mielestäni musiikissa tärkeintä. Kummallisuus, omaperäisyys, ristiriitaisuus… se inspiroi.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s