Mitä minä kuuntelen? Boris Hurtta

Boris_Hurtta

Oletko koskaan miettinyt mitä musiikkia varsinaissuomalaiset kirjallisuuden alan ihmiset kuuntelevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua kirjallisuusvaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Esillä on myös taiteilijan omaa tuotantoa. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Musiikkiosasto sijaitsee vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa on kirjailija Boris Hurtta.

1.Kerro itsestäsi kirjailijana / kirjallisuuden alan toimijana.

Olen kirjoittanut aktiivisesti fiktiivistä tekstiä (ja muutakin) 1980-luvun loppupuolelta alkaen ja julkaissut kolmisenkymmentä kirjan määritelmän täyttävää teosta ja suuren määrän novelleja, artikkeleja, kritiikkejä ja välistä runojakin. Leimallisesti olen kauhukirjailija, mutta moni muukin valtavirran sivussa oleva genre kiinnostaa: fantasia, scifi, seikkailu, veijaritarinat.

Vaihtuvat kakkos- ja kolmosketjun kustantajat ja kirjava rypäs scifiin päin kallellaan olevia pikkulehtiä ovat antaneet minulle oikeuden käyttää titteliä Viimeinen roskakirjailija (vrt. Pulp-fiction), mikä ei välttämättä tarkoita, että tekstit olisivat huonoja. Suomen Kirjailijaliiton jäsen olen ollut vuodesta 1995.

2. Miten musiikkiharrastus on vaikuttanut kirjoittamiseesi / työhösi kirjallisuuden parissa?

Olen musiikinharrastajana sillä lailla passiivinen, että elävän musiikin tapahtumat ovat toissijaisia. Äänilevyjen ja vastaavien äänitteiden keräily sekä radion kuuntelu ovat etusijalla. Tietysti edellinen on saavuttanut megalomaaniset mittasuhteet ja ”säilöttyä musiikkia” riittäisi yötä päivää soitettuna ties vaikka vuodeksi. Varsinkin nuorempana hankin tietoa kynsin hampain esim. tilaamalla musiikkilehtiä ulkomaita myöten.

Ensimmäiset painetut juttuni olivat Blues News -lehdessä 1960-luvun lopulla ilmestyneitä artikkeleja ja levyarvosteluja. Myöhemmin, kun aloitin varsinaisen kirjailijantyön, olen kirjoittanut paljonkin musiikkipitoisia novelleja ja jopa pienoisromaanin Olavi Virrasta. Musiikki on läsnä monissa tarinoissa, vaikkei suinkaan aina pääosassa. Joskus pitää hakea inspiraatiota aiheeseen liittyvistä levyistä, joskus riittää äänitapetti, jolloin instrumentaali-musiikki on parasta.

3. Esittele lempilevysi/ -artistisi/- yhtyeesi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempimusiikkityylisi (esim. klassinen, punk, iskelmä)

Nuorena ihminen on ehdoton, teini-iässä minulle ei tahtonut kelvata juuri muu kuin mustien amerikkalaisartisten Rhythm & Blues ja Soul-musiikki. Tilasin esim. Amerikoista saakka James Brownin ja Ike & Tina Turnerin levyjä silloin kun juuri kukaan ei ollut heistä Suomessa kuullut. Salaa kavereilta ja melkein itseltänikin ostelin Olavi Virran EP- levyjä. Beatles-kuume ei tarttunut.

Nykyisin olen, ellei kaikkiruokainen, niin ainakin moniruokainen, mutta lähinnä tykkään populaarimusiikista ja mieluummin vanhasta kuin uudesta. Afro-amerikkalainen roots-musiikki, suomalainen iskelmä, balkanilainen ja turkkilainen iskelmä, country jne. Olen aina tähyillyt mielelläni taaksepäin ja kirpputoreilta löytyy sellaisia 1950-60-lukujen LP- levyjä, joita en nuorena arvostanut. Yksittäistä suosikkilevyä tai edes tyyliä minun on kaikessa tässä katoavassa paljoudessa mahdoton nimetä. Minulle ”fyysisen” äänilevyn poistumien markkinoilta on musiikin maailmanloppu.

4. Käytätkö kirjastoa?

Olen aika itseriittoinen valtavine kotikirjastoineni. Ostan melkein kaikki lukemani fiktiokirjat, valtaosan niistä antikvariaateista, mutta myös uusien kirjojen kaupoista jne. Kirjastossa käyn puolisäännöllisesti, mutta lainannut en ole mitään aikoihin. Poistokirjat, lehtien luku, uutuuksien ja tietokirjojen selailu ovat minun juttuni. Tilaisuudet kiinnostavat, mutta useinkaan ei tule lähdetyksi. Käyn mielelläni vieraiden paikkakuntien kirjastoissa haistelemassa ilmapiiriä. Kirjastot ovat mukavia paikkoja.

5. Jos olisit levy, niin mikä levy olisit?

Vanhoillinen olen, en kuitenkaan savikiekko. En missään nimessä C-kasetti, en CD- levy, en DVD, en mitään modernia. Enköhän olisi vinyylisingle tai ehkä sittenkin EP- levy, johon mahtuu neljä kappaletta. LP- levyyn mahtuu enemmän, mutta se on liian fiini. Ärsyttääkseni ja järkyttääkseni valitsen rillumarein hengessä Rytmi-merkillä julkaistun EP:n RENTOA MEININKIÄ (RN 4020).

Sisältö:

LÄNNEN LOKARI – Hiski Salomaa

SEVERI SUHOSEN JENKKA – Esa Pakarinen

MOUKAN TUURI – Justeeri

REPPU JA REISSUMIES – Matti Louhivuori

Näin tänään, huomenna kenties toisin.

Boris Hurtta

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä kuuntelen?, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s