Mitä minä kuuntelen? Kirsi Alaniva

Kirsi_Alaniva

Oletko koskaan miettinyt mitä musiikkia varsinaissuomalaiset kirjallisuuden alan ihmiset kuuntelevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua kirjallisuusvaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun pääkirjaston musiikkiosastolla. Esillä on myös taiteilijan omaa tuotantoa. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Musiikkiosasto sijaitsee vanhan kirjastotalon toisessa kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa on kirjailija Kirsi Alaniva.

1.Kerro itsestäsi kirjailijana/kirjallisuuden alan toimijana.

Esikoisromaanini Villa Vietin linnut julkaistiin helmikuussa. Tarina lähti keriytymään auki kolme vuotta sitten luovan kirjoittamisen aineopintojen seminaarissa, kaksi viikkoa esikoislapseni syntymän jälkeen. Ensimmäiset kuukaudet kirjoitin hirvittävässä hormonipöllyssä ja sellaisella vimmalla, etten pysynyt itsekään käsikirjoitukseni kärryillä. Vähitellen teksti kuitenkin löysi muotonsa ja tajusin kirjoittavani ensimmäistä romaaniani.

Olen haaveillut kirjailijan ammatista lapsesta saakka. Äitini elätti perheemme pitkään kirjoittamalla viihdepokkareita ja novelleja nuorten lehtiin. Teini-ikäisenä istuin usein äidin työhuoneessa ja autoin häntä täydentämään tarinoiden yksityiskohtia. Myöhemmin pyristelin irti äitini edustamasta maailmasta ja loikkasin faktan puolelle opiskelemalla toimittajaksi.

Opinnäytetyöni käsitteli kuitenkin kaunokirjallisten keinojen hyödyntämistä journalistisessa tekstissä, ja kaksi vuotta valmistumiseni jälkeen palasin fiktion pariin. Aloitin opinnot Turun yliopistolla pääaineenani yleinen kirjallisuustiede. Neljäntenä opiskeluvuotena ymmärsin, että olin ajanut itseni ammatillisesti siihen pisteeseen, että kirjan kirjoittaminen oli jäänyt ainoaksi mahdollisuudekseni jatkaa eteenpäin.

2. Miten musiikkiharrastus on vaikuttanut kirjoittamiseesi/työhösi kirjallisuuden parissa?

Musiikki antaa kirjoittamiselle rytmiä ja auttaa virittäytymään tunnelmaan. Olen hyvin fyysinen kirjoittaja ja eläydyn voimakkaasti kirjoittamieni henkilöiden nahkoihin. Musiikkia kuuntelemalla pystyn pulahtamaan keskellä kirkasta päivää mustien virtojen vietäväksi tai päinvastoin, löytämään valon keveyden keskellä pimeää yötä. Villa Vietin lintujen mieleltään nyrjähtäneet naiset ovat myös ammentaneet rutkasti vaikutteita esimerkiksi porilaisen Eleanoora Rosenholmin lyriikoista.

3. Esittele lempilevysi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempimusiikkityylisi (esim. klassinen, punk, iskelmä)

Musiikin kuvailu sanallisesti on suunnattoman vaikeaa, siitäkin huolimatta että työskentelin vuosia turkulaisen Ilmiö-festivaalin tiedottajana. Yksi lempilevyistäni on joka tapauksessa Paavoharjun  Yhä hämärää. Kriitikot ovat kuvanneet Paavoharjua ”psykedeeliseksi folkiksi” ja ”marginaaliseksi suhinarockiksi”. Itse kuvailisin levyä pikemminkin upottavaksi poluksi keskellä oudosti suhisevaa metsää tai pulahdukseksi tummavetisen metsälammen pinnan alle, paikkaan jossa kaikki tuttu ja tavallinen heijastuu hieman vinosta kulmasta. Levyn toinen kappale Valo tihkuu kaiken läpi on yksi maailmankaikkeuden hienoimmista kappaleista ja saa joka kerta soidessaan sydämeni nyrjähtämään.

4. Käytätkö kirjastoa?

Kirjasto on niin kiinteä osa elämääni, etten edes tiedä millainen ihminen olisin ilman sitä. Lapsuuteni tuulisina vuosina pakenin usein isän juomista kirjastoon. Kun kotona myrskysi, kirjastossa sai olla rauhassa. Jälkikäteen on ollut hämmentävää huomata, etten pysty nimeämään yhtään lukemaani kirjaa noilta vuosilta, ylipäätään muistan hyvin vähän lapsuudestani. Siitä huolimatta tunnistin lähikirjastoni (turvallisen) tuoksun välittömästi, kun vuosia myöhemmin jouduin hakemaan sieltä erään tenttikirjan.

Nykyään käyn lapseni kanssa kirjastolla vähintään kerran viikossa. Pääkirjasto on Turun keskustan alueella ainoa epäkaupallinen paikka, jossa viihdymme tyttäreni kanssa. Kirjoitusprosessin aikana kannan selkä vääränä kotiin taustakirjallisuutta ja fantasioin siitä, että jonain päivänä voisin ostaa kaikki lukemani kirjat omaksi. Voisin väittää, että minua kirjailijana ei olisi ilman julkisia kirjastoja.

5. Jos olisit levy niin mikä levy olisit?

Vaikea kysymys! Puolisoni vastasi tähän välittömästi, että Slayerin Reign in Blood. Kuuntelin hetken ja totesin, että hänellä saattaa olla kumppanistaan hieman yksipuolinen kuva. Mutta sanotaanko näin, että toivoisin että persoonastani voisi löytää jotain samankaltaista alkukantaista voimaa kuin Mari Boinen In The Hand Of The Night levyltä.

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä kuuntelen?, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s