Viikon levy: The Melvins – Houdini

Melvins

Vuosi 1983 oli rock- ja hevimusiikille synkkää aikaa. Kiss-yhtye esiintyi ensimmäistä kertaa ilman meikkejä, Dave Mustaine erotettiin Metallicasta ja Bon Jovi teki ensimmäisen hittinsä. Näistä pelottavista tapahtumista huolimatta pieni toivon pilkahdus alkoi kuitenkin erottua Montesanon kaupungissa Yhdysvalloissa. Vuonna 1983 nimittäin perustettiin myös kokeellista ja raskasta rock-musiikkia soittava The Melvins-yhtye – yhtye, joka vielä 33 vuoden jälkeenkin tekee mielenkiintoista ja sopivalla tavalla nyrjähtänyttä rock-musiikkia. Yhtyeen ytimenä ovat lähes alkuajoista asti toimineet kitaristi/laulaja Buzz Osborne sekä rumpali Dale Crover. Buzz ja Dale nimesivät yhtyeen Montesanossa sijaitsevassa supermarketissa esimiehenä työskennelleen Melvinin mukaan. Mies oli Osbornen mukaan kaikkien työntekijöiden vihaama törkimys, joten hänen nimensä sopi luonnollisesti myös yhtyeen nimeksi.

The Melvins tunnetaan musiikkimaailmassa ahkerana ja muuntautumiskykyisenä yhtyeenä, jonka omaleimainen musiikki on inspiroinut fanien lisäksi myös muita yhtyeitä ja artisteja. Ahkeruus ilmenee sekä yhtyeen suuresta katalogista (25 pitkäsoittoa, n. 14 ep-levyä sekä suuri määrä live- ja kokoelmajulkaisuja) että vuosittaisten keikkojen määrästä – vuonna 2012 yhtye kiersi Yhdysvaltojen ”51” osavaltiota 51 päivässä, soittaen jokaisessa osavaltiossa. Yhtyeen muuntautumiskyky tulee puolestaan esille musiikista, joka uhmaa genrerajoja. Samalla albumilla saattaa olla mukana hardcore-punkkia, hevimusiikkia, doom-metallia, kokeellista jazz-fiilistelyä ja muutama perinnemusiikki-cover-biisi.The Melvins on vaikuttanut muun muassa yhtyeisiin Boris, Nirvana, Neurosis, Mastodon ja Tool. Japanilainen Boris-yhtye otti jopa nimensä Melvinsin ”Boris” (1991) -levystä.

Suuren levy-yhtiön ”rosterissa”

1990-luvun alussa, grunge-musiikin kulta-aikana, The Melvins teki usean levyn diilin Atlantic-levy-yhtiön kanssa. Yhtyeen maine grunge-soundin edelläkävijänä sekä yhtenä Nirvana-yhtyeen inspiraation lähteenä oli herättänyt suurten ”studiopamppujen” kiinnostuksen. Levy-yhtiö näki sopimuksen mahdollisuutena tehdä rahaa, kun taas The Melvins puolestaan mahdollisuutena kehittää yhtyeen soundia uusiin suuntiin. Vaikka kyseinen ”yhteistyö” kestikin vain neljä vuotta, yhtye ehti levyttää klassikkolevyt ”Houdini” (1993), ”Stoner Witch” (1994) ja ”Stag” (1996). Ne muovasivat The Melvinsin musiikkia uuteen suuntaan ja vahvistivat yhtyeen asemaa vaihtoehtorockin pioneereina.

Houdini (Atlantic records, 1993)

The Melvinsin Atlantic-vuosia voidaan tarkastella lähemmin erinomaisen ”Houdini”-levyn kautta. Levyllä yhdistyvät yhtyeen kyky luoda ehyitä musiikillisia kokonaisuuksia (eli levyjä), kyky kirjoittaa hyviä metallibiisejä ja mielenkiintoisia sanoituksia, kyky yhdistää eri musiikkigenrejä omanlaiseksi joskin ajoittain kummalliseksi keitokseksi sekä kyky tehdä kaikki tämä kuulostamatta rasittavan itsetietoiselta. Se on myös hyvä esimerkki yhtyeen huumorintajusta sekä asenteesta musiikintekoa kohtaan.

Jo posteri-taitelija Frank Kozikin luomaa levynkantta ja lehtistä tarkastellessa huomaa, että The Melvins ei ota itseään turhan vakavasti. Etukannessa komeilee kuvavedos kahdesta pikkulapsesta, jotka leikkivät kaksipäisen koiranpennun kanssa. ”Melvins” ja ”Houdini” lukevat isolla punaisella fontilla. Kansitaide on samaan aikaan sekä sympaattinen että karmiva, luoden surrealistisen kuvan albumin mahdollisesta sisällöstä – mitähän se oikein pitää sisällään? Kun levyn lehtisen avaa, sieltä paljastuu lisää kuvia kaksipäisistä eläinten pennuista – kissoista, pingviineistä, possuista, ankoista ja hylkeistä. Ovatko ne vain kuvia eläinten pennuista vai kuvataanko niillä kenties jonkinlaista dualismia? Ken tietää?

Itse albumi on monipuolinen valikoima biisejä. Se soveltuu parhaiten kuunneltavaksi kokonaisuutena, mutta toimii erinomaisesti myös yksittäisinä kappaleina. Levyltä löytyy hidasta ja raskasta hevimusiikkia, nopeampaa vaihtoehtorockia, kokeilullisempaa musiikkia sekä yksi cover-biisi (Kiss yhtyeen ”Going blind”). Kaikkia kappaleita yhdistää kuitenkin tunnelma, joka onnistuu olemaan samaan aikaan synkkä ja humoristinen. Humoristisuus tulee esille myös kappaleennimistä ”Hooch”, ”Night Goat”, ”Honey Bucket”, ”Teet” ja ”Spread Eagle Beagle”.

Albumin ilmestymisvuotena levyltä julkaistiin kolme singleä – ”Hooch”, ”Lizzy” ja ”Honey Bucket”, joista tehtiin ajan hengessä myös musiikkivideot. Kappaleet edustavat The Melvinsin erinomaisesti hallitsemaa hevimusiikkia ja vaihtoehtorockia. ”Hooch”on raskas ja rosoinen hevibiisi, jossa Croverin mammuttimaiset rumpubiitit rytmittävät Osbornen säröistä kitarasoundia. ”Lizzy” on edellistä rauhallisempi vaihtoehtorock -kappale, jossa rauhan kuitenkin rikkoo räjähtävä kertosäkeistö – osoittaen samalla yhtyeen kyvyn leikitellä kontrasteilla. ”Honey bucket” on puolestaan yksi parhaista hevibiiseistä koskaan, jonka aikana Buzz todistaa kykynsä riffivirtuoosina.

Houdini on ehdottomasti yksi 1990-luvun parhaista levyistä ja sitä voi suositella kaikille hevimusiikin ja vaihtoehtorockin ystäville. Se ei kenties ole yhtä radioystävällistä kuin monet ”grungeajan” levyt, mutta palkitsee sinnikkäimmät kuuntelijansa. Tunnelmaltaan se sopii erinomaisesti pimeneviin syysiltoihin.

P.s. Levyn löytää musiikkikirjastosta!

CD https://vaski.finna.fi/Record/vaski.437791

LP (tilattu) https://vaski.finna.fi/Record/vaski.3497069

Kirjoittaja: M.E, kirjastovirkailija

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s