Viikon levy: Marina and the Diamonds – Electra Heart (2012)

Marina and the Diamonds

Marina and the Diamonds on Marina Diamandiksen (s. 1985) taitelijanimi. Marina jätti musiikin yliopisto-opinnot kesken ja päätti tehdä omia ja omaperäisiä pop- biisejä. Hän väittää, että häntä ovat inspiroineet poptähdet kuten Britney Spears ja Gwen Stefani, vaikka hänen omissa kappaleissaan on kuitenkin paljon enemmän syvyyttä kuin edellä mainittujen biiseissä. Marinan ensimmäinen levy, ”Family Jewels” julkaistiin 2010. Esikoinen sisälsi mm. kappaleet ”Hollywood”, ”I am not a robot” ja ”Shampain”. Biisit käsittlelevät Hollywoodin pinnallisuuta, ihmisen oikeutta tunteisiin sekä eron tuskaa ja epäonnistuneeseen suhteeseen liittyviä häpeän tunteita. Shame + pain = shampain.

Electra Heart-levyä voi pitää eräänlaisena teemalevynä, jonka biisien aiheet kertovat muun muassa oikeuttelevasta primadonnasta, aviorikkojasta, masentuneesta teinistä, usein ironiseen sävyyn. Elektra oli kreikkalaisen mytologian traaginen hahmo, mikä sopii Marinan esitettäväksi, onhan hän puoliksi kreikkalaista syntyperää. Kappaleiden tarinat vievät kuulijan avausbiisin ”Bubblegum bitchin” omahyväisistä tunnelmista primadonnan itserakkaasta persoonasta kertovaan kappaleeseen. Levyn loppupuolella uppoaa Marina sanoituksissaan pelon ja itseinhon sfääreihin, kuten biisin nimi ”Fear and loathing” jo kertookin.

Tässä parisuhteen valtapeleistä kertovan ”Power and control” biisin video:

Levy on täynnä erilaisia naishahmoja, joiden tarina eivät pääty kovinkaan onnellisesti. Jos haluaa olla muuta kuin kiltti pyhimys, haukutaan naisia usein ”bitcheiksi”, nartuiksi. Tai jos jossain kulttuureissa on ihan ookoo, että miehellä on rakastajatar, on nainen tässä tapauksessa se ”homewrecker” eli avionrikkoja. Eikä liiankaan kiltti saisi olla, muuten joutuu kynnysmatoksi, jonka ylitse kaikki kävelevät. Ei ole siis helppoa olla nainen ja sen on oivaltanut myös kaunis ja älykäs Marina. Nämä kaksi asiaa – kauneus ja äly siis- eivät usein saa kuulua samaan pakettiin. Kenties Marina on itse kokenut nämä epäkohdat raadollisessa musiikkibisneksessä? Levy ei silti ole mitään feminististä marinaa, vaan kertoo ironisella otteella erilaisista naiskohtaloista.

Näin Marinan livenä 2015 Ruisrockissa, jossa hän esitti biisejä kolmelta levyltään, joista tuorein oli juuri samana vuonna ilmestynyt ”Froot”. Marina sai yleisön mukaan jo aloitusbiisillä, joka oli nopeatempoinen ”Bubblegum bitch”. Vieressäni seisoi nuori mies, joka oli oikein superfani. Hän huusi Marinan nimeä ja kirkui biisien välissä niin kovaa, että Marina kuuli hänet ja vastasi tähän kirkumalla takaisin. Mies oli tietenkin erittäin tyytyväinen, kun Marina huomasi hänet edes tällä tavalla. Keikka oli sekoitus nopeita ja hitaampia biisejä, joita Marina itse säesti kosketinsoittimella. Keikan päätti ”How to be a heartbreaker” kappale, jossa annetaan – jälleen ironiseen sävyyn – vinkkejä siihen, miten olla parisuhteessa mieluimmin se jättäjä, eli se joka mukamas kärsii vähiten kun tulee bänksit.

Marina on usein, toisin kuin esimerkiksi aikalaisensa Lily Allen, julkisuudessa vain työnsä kautta. En muista nähneeni hänet sekoilemassa bileissä tai että hän olisi julkaissut kärkeviä tai roiseja kommentteja Twitterissä. Minusta tämä on ihailtavaa ja aivan suositeltavaa näinä aikoina kun Instagram on täynnä tyhjäpäisiä tyrkkyjä, jotka ovat kuuluisia siitä, että ovat jostain syystä kuuluisia. Marina on itse arvioinut, että 60 % hänen yleisöstään edustavat sateenkaariväestöä, jotka ovat ihastuneet hänen camp-tyyliinsä ja huumorintajuunsa. Marina on myös sanonut, että odottaa niitä aikoja, jolloin ihmisiä ei enää leimata heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella.

Marina on myös todennut, että hän on indie-artisti jolla on pop-tavoitteita. Sen kuulee myös hänen musiikissaan ja näkee hänen imagossaan, joka leikittelee sekä retro- että glam-tyyleillä. Marinaa ja hänen musaa on ehkä vaikea lokeroida, mutta sehän vain tekee siitä entistä mielenkiintoisemman.

Biisilista:

Bubblegum bitch

Primadonna

Lies

Homewrecker

Starring role

The state of deaming

Power and control

Living dead

Teen idle

Valley of the dolls

Hypocrates

Fear and loathing

Varaa levy Vaski-verkkokirjastosta

Johanna Niskala

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s