Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti: Jaakko Aukusti

Kuva:Solveig Candolin

Kuva:Solveig Candolin

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Olen Jaakko Salonen Turusta. Tällä hetkellä teen musiikkia Jaakko Aukusti -sooloprojektini ja pseudonyymini kautta. Julkaisin tammikuussa 2015 Volcano -nimeä kantavan EP:n, ja ensi tammikuussa on tulossa ulos pitkään kypsytelty ja hautunut (vielä nimetön) debyyttialbumini. Ollaan päästy onnekkaasti soittamaan Jaakko Aukustin kanssa hyviin paikkoihin ympäri Suomea, mm. viimeaikaisena henkilökohtaisena suosikkina nyt viimeistä kertaa järjestetylle H2Ö-festarille. Livenä kanssani soittaa ja musiikkia kanavoi seitsemänhenkinen yhtye, terkkuja heille!

Soitan projektissani pääsääntöisesti ja taitojeni puitteissa kaikki soittimet yksin. Aloitin alunpitäen soittoharrastuksen tyypillisesti kattiloilla ja ämpäreillä ja sittemmin rummuilla noin 7-vuotiaana, ja hyvin pian mukaan liittyi kitaransoitto. Tämä avasi silmät sille, että soittimista saa ulos kolinan lisäksi myös melodioita (ei niin, että kolinassa olisi mitään vikaa). Sen jälkeen olen pyrkinyt ja päätynyt soittamaan vähän kaikenlaista, josta saa äänen ulos. Julkisesti laulaminen on tullut mukaan myöhemmin; sen kanssa tuntuu edelleen vielä jotenkin hankalalta ja paljaalta. Toisaalta, aina pitää olla haasteita.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Käyn Turun kirjastossa säännöllisen epäsäännöllisesti, ns. kausittain. Pienempänä tuli luettua todella paljon, mutta harmikseni se on nykyään vähentynyt. Mulla tulee sellaisia kausia, että päänsisäinen syyllisyydentunto lukemisen laiminlyönnistä nousee välillä pintaan, ja lainaan kymmenen kirjaa ja luen ne kaikki kuukaudessa. Sitten taas syytän kiireitä ja unohdan lukea mitään kuukausiin.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Mulle keikkakokemus on hyvin tilannekohtainen juttu; jokin aivan yllättävä keikka saattaa nousta kaikkien aikojen parhaaksi ihan ns. fiilispohjalta. Tietysti suuretkin konserttielämykset viehättävät; esimerkkinä vaikka Bon Iver Flow-festivaaleilla 2011. Jylhä tunnelma, mielettömän upeita biisejä, taitavia soittajia ja juuri sopiva 18-vuotiaan mielenmaisema ko. bändille altistumiseen. Kaikkien aikojen mieleenpainuvimman nimeäminen on haastava tehtävä, mutta viimeaikaisista mieleenpainuvimpana pidän H2Ö-festivaalilla esiintynyttä Berndseniä. Pääsin katsomaan vain keikan viimeiset kolme biisiä –  ihan törkeen kova meno. Eläytyminen, heittäytyminen, vaarantunne, kovaa tykitystä – kaikki.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Turussa tapahtuu musiikin saralla todella hyviä juttuja! Vaikka keikkapaikat ovat ehkä viimeaikoina kokeneet pieniä takaiskuja, kaupunki sykkii keikkarintamalla edelleen – onneksi. Kauhean usein törmää paikallisiin pieniin ja suuriin bändeihin, joista harmittaa ettei ole kuullut aiemmin vaikka asuu samalla paikkakunnalla.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Tässä kolme viime aikoina kulutuksessa ollutta levyä musiikkikirjaston hyllystä ja muutama sana jokaisesta:

Animal Collective – Strawberry Jam

Yhtyeen tuotannosta oma suosikki. Auttaa puhdistamaan päätä, jos maailma tuntuu tökkivältä ja harmaalta; tajunnanvirtaa, äänitaidetta ja mystiikkaa mutta samalla 2000-luvun hienoimpia pop-kappaleita, kuten Fireworks ja Peacebone. Mahtava luovuuden ilotulitus.

Grimes – Visions 

Työstän itse lähes kaikki demoni Applen Garageband-softalla. Sen lapsellisen helpossa käyttöliittymässä sekä korniuden ja hienouden hienolla rajapinnalla tasapainoilevassa soundimaailmassa on jotain loputtoman kiehtovaa. Claire Boucherin eli Grimesin kolmas albumi Visions on äänitetty kokonaisuudessaan käyttäen pelkkää Garagebandia – ei jätä sijaa vastaväitteille. Hyvä levy.

Radiohead – The King Of Limbs 

Tämänhetkinen suosikki Radioheadin tuotannosta; muistin tämän uudestaan jokin aika sitten uusimman levyn ilmestymistä odotellessani. Kiehtovaa ja jännittävää musiikin tekemistä ja kiehtovia biisejä. Levy on toteutettu tietynlaisella ”leikkaa-liimaa”-metodilla; bändin äänittämiä raitoja on samplattu, muovailtu ja yhdistelty uudestaan muodostamaan upottava äänimaailma johon on mahtava hukkua. Lempibiisinä avausraita Bloom ja Thom Yorken ensimmäiset, maanisen itsevarmat vokaalit noin minuutin tienoilla.

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s