Viikon levy: Ismo Kullervo Alanko

ismo-alanko-ismo-kullervo-alanko-cd
Ismo Alanko julkaisi viime vuoden syksynä 23. levynsä pelkällä koko nimellänsä Ismo Kullervo Alanko. Levyä edeltävistä julkaisuista oli ehtinyt kulua jo peräti kaksi vuotta ja uudella julkaisulla oli silloin suuret odotukset edeltävän kevään klubikiertueen seurauksena. Ismon uusi kokoonpano oli päätetty pitää lähes samana Maailmanlopun sushibaarista lähtien, eikä ihme, sillä jätkät onnistuivat soittamaan Ismon tuotannon vanhoja klassikoitakin lävitse vielä poikkeuksellisen freesillä otteella Kolmannesvuosisataa taiteilijaelämää-livelevyllä. Heidät kannatti mielestäni pitää.

Vaikka Maailmanlopun sushibaari oli minulle henkilökohtainen pettymys Ismon kattavan tuotannon sarakkeella, olen kokenut Ismo Kullervo Alangon ehkä Ismon parhaimmaksi julkaisuksi moniin vuosiin. Ismon tuotannosta on aina löytänyt monia värikkäitä puolia Sielun Veljien punk rock-ajoista aina Ismo Alanko Tehollan Blanco Spiritualsin kaltaiseen kattavaan soundinvaihdokseen. Alanko ei ole koskaan pelännyt kokeilla siipiänsä uusilla julkaisuillansa ja vaikka hän on viime aikoina asettautunutkin nyt enemmän aloillensa kuin aikaisemmin, Ismo Kullervo Alanko-levy on tunteikas ja kokonaisvaltaisempi kokonaisuus täynnä mahdollisia tulevaisuuden klassikoita viime vuosien julkaisuihin verrattuna.

Levyn kappaleet kuten Lintuperspektiivi ja Omat laulut nostavat hyvin esille levyn käsittelemän teeman kauneuden uudelleen määrittelystä ja henkilökohtaisempiin tunteisiin vetoavista lyriikoista, kun taas kappaleet kuten Mikrokosmos ja Aivokääpiö puoltavat enemmän Teholla-kokoonpanon aikaisista pop-kokeiluista ja leikkimielisemmistä mielikuvista. Vastaavanlainen laadukas tasapaino säilyy ja kasvaa koko levyn lävitse aina Haudankaivajaan saakka, mikä poikkeuksellisesti kaivaa juurensa syvältä Ismon aikaisempien soololevyjen synkistä ja kokeellisimmista hetkistä levyn loppupuolella. Kappaleet sointuvat levyllä hyvin vierekkäin ja kasvattavat loppuun asti kokonaisen kuvan elämän inhimillisistä ja tunnerikkaista hetkistä.

Jokainen ihminen laulaa omaa lauluaan

Jokainen ääni virtaa iltaan hiipuvaan

Ja jokainen hetki on liikaa kun laulu katoaa

Hiljaisuus on täynnä puheen sorinaa

 

Patrik Nyby

Levy Vaski-tietokannassa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s