Viikon levy: Stam1na – Elokuutio

stam1na-elokuutio-3000x3000

Elokuutio iski minuun kuin tonni radiumia suoraan kiertoradalta.  Koska netti ja muu media ovat pullollaan arvosteluja tästä levystä jätänkin tarkemman sävellysten perkuutyön muille ja käytän minulle suodun palstatilan usein täysin aliarvostetun musiikin osa-alueen, sanoitusten, tunnelmointiin. Tämä on se tarina jonka minä kuulin.

  1. Ikoneklasmia

Kappaleen intro kuulostaa hetken 70-lukulaisen scifielokuvan musiikilta.  Alan ajattelemaan Tarkovskin Stalkeria, eikä mielikuva jätä minua rauhaan koko loppulevyn aikana.  Kappaleessa Elokuutio, jonkinlainen singulariteetin saavuttanut kännykkä, tai jotain vielä pahempaa, valtaa maailman. Mutta verettömästi ja kunnon diktaattorin tavoin niin, että massat jopa haluavat iloiten ja riemulla paloiksi elokuution Tetrikseen. Sanoitukset ovat täynnä vertauskuvia uskonnollisten ikonien, hieroglyfien ja kännykän pikakuvakkeiden ristisiitoksia. Kaupallisen, uskonnollisen ja teknologiauskonnon kuvastoa on joskus meidän todellisuudessa vaikea erottaa. Elokuution maailmassa nämä ovat sama asia.

  1. Elokuutio

Viimeisen Atlantiksen pääperillinen. Tämä on synkkä cybersatu siitä, kuinka viimeinen, profeetallinen myyntimies tuo Elokuution jonkinlaisen jätefavelan keskellä asuvien uusprimitiivien ihmisten heimon pariin. Tarinallista jatkumoa himoava mieleni alkaa teorioida, olisiko paikka se jätelautta jolle Viimeisen Atlantiksen lopussa päädytään?

  1. Meidänkaltaisillemme

Elokuutionpalvelus joka meidät kaikki yhdistää, kaikkialla ja kokoajan. Kappaleen sanoitukset yhdistävät kommunikaatioteknologian ironista ylistystä ja terminologiaa saarnojen ja virsien ilmaisumalliin. Tämä on aika velmu yhdistelmä kun asia esitetään Stam1nalle ominaisella raivolla.  Viimeistään tässä vaiheessa alkaa se oma kännykkä alkaa vaikuttamaan epäilyttävältä.

  1. Pala palalta

Joko Elokuutio vie kulttinsa sotaan, tai sitten tässä kritisoidaan uskontojen ja uskomusten valtaa meihin. Tai molempia. Kummassakaan tapauksessa emme voita tätäkään taistelua. Ihmiskunta siirtyy kappaleessa puheista tekoihin ilman mitään kritiikkiä saamiaan käskyjä kohtaan. Hymyssä suin ja nenä monitorissa, kauppamiesten laulaessa ylistystä Elokuutiolle.

  1. Pienet vihreät miehet

Ei tässä nyt päiväkotilapista heijastinliiveissä lauleta… Eiköhän ole aika selvä homma mikä tässä on pohjimmiltaan aiheena?  Vai onko? Nyt alkoi itseäkin epäilyttää…

  1. Mätä hohtava omena

Sanoitukset maalaavat jonkinlaista ydinsodan jälkeistä vaellusta. Mutta kerrostavat mukaan niin uskontoa, kommunikaatioteknologiaa, niin kriittisessä kuin symbolisessa muodossa. Tämän kappaleen sanoitusten purkaminen ketään tai mitään loukkaamatta on aika vaikeaa. Etenkin koska sanoitukset ovat kuitenkin niin moniulotteiset, että toinen ihminen voi tulkita ne ihan toisin. Googlettakaa sanoitukset ja katsokaa vaikka itse.

           7.S.M.D

TIdydididydidy… Intro saa epäilemään vahvistimen toimintaa. Kappale vie jo symboliikassaan aika syville vesille. Sanoitukset yhdistävät taiteen, pornon, luomismyytit… Mikä ei välttämättä ole hirvittävän kaukaa haettu idea. Äärimmilleen viedyssä tulkinnassa tai esityksessä, näiden väli voi olla vain veteen piirretty viiva, jos sitäkään. Kappale maalaa kuvaa kaikkitietävästä Elokuutiosta ja tämän muovisesti hymyilevästä kultista raskaalla pensselillä. Joka on tulessa. Kastele maailmankuvasi ennen kuuntelua.

  1. Marttyyri

Sanoitukset liikkuvat aika löyhästi Elokuution tarinan raameissa, keskittyen enemmän pohtimaan jonkinlaista puolimyyttistä vastasyntyneen ihmisen viattomuuden tilaa, sekä hänen ja uskonnon konseptin kohtaamista ja sen seurauksia. Olisin halukas näkemään tarinan myös ihmisen ja kulutuskulttuurin ensikohtaamisen tarinana. Ei että se tarinasta kauniimpaa tekisi.

  1. Kuudet raamit

Ihminen jää Elokuution sisään vangiksi. Vai kerrotaankohan tässä kuitenkin addiktiostamme someen ja laitteisiin joita sen käyttäminen vaatii? Vai kertooko tämä symbolisesti tarpeestamme hankkia uusia kuoria jumalankuveikunsiis kännyköillemme? Vai onko aiheena metsästäjä-keräilijän sielullemme ominainen tavaran haaliminen ja siitä tunnettu ilo? Olemmeko omistushalumme vankeja?

  1. Valhe

Ja sitten kaikki jäivät Elokuutioon vangiksi. Mutta iloisina, koska saivat somettaa rajattomasti ja tehdä nettitestejä ja vastaavia niin että napa rutkaa. Ja kaikki elivät elämänsä virtuaalisesti onnellisina loppuun.

Käteen jää pelko l11an lähellä olevaa läh1tuleva1suutta ja omaa kännykkää kohtaan. Pelko joka vetää makaamaan sykkyrälle nurkkaan ja jäytää luuyd1ntä. S1elu tär1see KuinB-17 pomm1koneen moottor1t yl1kierroks1lla. Onko m1ssään m1tään järkeä enää? S1ngular1teett1 lähestyy! Älä ole valm1s!  Juokse v1ll1laps1!

Kuuntele niin uskot/pelkäät/valaistut/riemastut/kauhistut/kuulet kappaleen: Stam1na ja Kuudet raamit.

Jukka Salonen/Paimio

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s