Joyce DiDonato: Diva Divo: opera-arias
Amerikkalainen mezzosopraano Joyce DiDonato sai Diva Divo –levytyksellään vuonna 2012 Grammy-palkinnon parhaasta klassisen musiikin sooloesityksestä. Levy ei siis ole enää uuden uutukainen, mutta se on pienen ketunlenkin kautta kuitenkin ajankohtainen, sillä Joyce DiDonato esiintyy Helsingissä Finlandia-talossa tällä viikolla 14. helmikuuta ranskalaissyntyinen pianistinsa David Zobelin kanssa. Toisen kerran DiDonaton fantastista ääntä pääsee kuulemaan täällä Suomessa marraskuussa, jolloin hän esiintyy Musiikkitalossa Helsingin Barokkiorkesterin solistina.
Diva Divo on hieno levy. Levyllä yhdistetään herkullisesti sekä housurooleja (=oopperassa miesrooli, jota esittää nainen) että ns. tavallisia naisrooleja. Oopperoiden roolihenkilöt esittäytyvät levyllä ikään kuin pareittain: housuroolia seuraa aina naisrooli. Jotta kuvio ei olisi ihan niin yksinkertainen, roolihenkilöiden aariat ovat peräisin eri säveltäjien oopperoista. Levyn kuuntelijalle aiheutetaan tosiaankin hieman päänvaivaa yhdistelemällä ikään kuin roolihenkilöiden kohtaloita toisiinsa nappaamalla aarioita roolihenkilöiden mukaan eri oopperoista. Oopperoiden tapahtumat ja juonet eivät ylipäätään ole aina ihan selkeitä ja tällä levyllä pakkaa sekoitetaan vielä vähän lisää. Juuri tämä tekee kuitenkin mielestäni levystä niin herkullisen.
Nyt siis kannattaa pitää hatusta kiinni ja ottaa vaikka paperia ja kynä esille ja kirjata ylös kuka on kuka, sen verran kiemurainen on levyn henkilögalleria.
Kuva Metropolitan Operan Figaron häät -esityksestä (2005), kuvaaja Marty Sohl
Yksi oopperakirjallisuuden tunnetuista housurooleista on lemmenkipeä hovipoika Cherubino, joka tavataan sekä Mozartin oopperassa Figaron häät että Jules Massenet’n oopperassa Chérubin. Levylle on valittu Cherubinon / Chérubinin aaria molemmista oopperoista. Figaron häät on oopperoista tunnetumpi. Oopperan tapahtumat sijoittuvat kreivi Almavivan linnaan ja kreivitär Almavivaan ihastunut Cherubino laulaa kreivittärelle laulun ’Voi che sapete’; laulu tosin on kirjoitettu kaikille naisille vapaasti käännetyllä ajatuksella ”te naiset, jotka tiedätte mitä rakkaus on, opastaisitteko minua kokematonta”. Massenet’n Chérubin on oopperaa tuntevallekin melkoisen vieras ooppera. Oopperan tapahtumat ovat ikään kuin jatkoa Figaron häiden tapahtumille. Oopperan nimihenkilö Chérubin on saanut määräyskirjan armeijaan ja tapahtumat alkavat tämän tapauksen ja nuoren sankarin 17-vuotispäivän juhlinnalla. Aariassa ”Je suis gris! Je suis ivre!” Chérubin laulaa olevansa humaltunut auringosta ja siitä, että on 17-vuotias.
Figaron häiden Cherubinon pariksi levyllä on valittu Rossinin Sevillan parturi –oopperan Rosina, joka on oopperamaailmassa Figaron häiden kreivitär Almaviva. Sevillan parturin tapahtumat kun edeltävät Figaron häiden tapahtumia. Massenet´n Chérubinin parina puolestaan on Figaron häiden Susanna, joka on Figaron häiden nimihenkilön Figaron morsian. Ja ”kaikkiin naisiin ihastunut” Cherubinohan on tietenkin ihastunut myös Susannaan, tässä on levyn kytkös Cherubinon ja Susannan välillä. Aariassa ”Deh, vieni, non tardar” Susanna laulaa Figaroa kiusoitellakseen aariaa, jossa muka odottelee rakastajaansa.
Sekä Gluck että Mozart sävelsivät oopperan Tituksen lempeys ja Sesto (housurooli) ja Vitellia ovat molempien oopperoiden roolihenkilöitä. Oopperan tapahtumat sijoittuvat antiikin Roomaan keisari Tituksen hallituskauteen (79-81 jKr.). Sesto on keisarin läheinen ystävä ja Vitellia on syrjäytetyn keisarin tytär, joka janoaa kostoa keisari Titukselle. Itse ajattelen aina Vitelliaa yhtenä oopperamaailman ”parhaista” naispuolisista pahiksista, joskin oopperan lopussa tapahtumat saavat onnellisen käänteen. Seston aaria on Gluckin oopperasta ja Vitellian aaria Mozartin oopperasta.
(Bianca Castafiore laulaa Tintti-sarjakuvan 21. albumissa Castafioren korut Jalokiviaariaa Gounod’n Faustista)
Faust on fiktiivinen henkilöhahmo, joka myi sielunsa paholaiselle ja sai vastineeksi maallisen elämänsä ajaksi rajattoman tiedon sekä yliluonnollisia kykyjä. Faustin tarinaa on käsitelty taiteessa lukemattomia kertoja ja oopperoitakin on tehty useita. Kuuluisin aiheeseen perustuva teos lienee Goethen runomuotoinen tragedia Faust. Goethen Faustiin pohjautuvat puolestaan Charles Gounod’n ooppera Faust sekä Hector Berlioz’n draamallinen legenda Faustin tuomio. Joyce DiDonaton levylle on valittu Berlioz’n Faustin sankarittaren Margueriten sydäntä särkevä aaria ’D’amour l’ardente flamme’. Margueriteen ihastuneen nuoren Siébelin aaria puolestaan on Gounod’n Faustista. E.m. Siébelin aaria kuuluu omaan henkilökohtaiseen top ten opera arias –listaani.
Kun puhutaan oopperoiden housurooleista, Romeo’ta ei voi jättää huomiotta. Näin on laita myös tällä levyllä; Joyce DiDonaton Romeo on Bellinin Capuletit ja Montecchit –oopperan sankari. Hector Berlioz’n draamallisessa sinfoniassa Roméo et Juliette Romeon ja Julian tunteita ja vuorosanoja kuvailee enimmäkseen orkesteri. Mezzo-sopraanolle suodaan teoksessa kaksisäkeinen laulu Premiers transports que nul n’oublie , ensi rakkauttaan ei kukaan unohda. Laulu on todella ihastuttava ja se on levyllä hyvä pari sitä edeltävälle Romeon aarialle, joka kylläkin alkaa sangen sovittelevissa merkeissä sovintoa kahden suvun välille toivoen, mutta päättyy hyvinkin sotaisiin tunnelmiin.
Kuva Lyric Opera of Kansas City –oopperatalon The Capulets and The Montagues -esityksestä (2013), kuvaaja Cory Weaver
Tuhkimo on Rossinin kaksinäytöksinen koominen ooppera. Sitä esitetään paljon ja se oli mm. Suomen kansallisoopperan ohjelmistossa kymmenisen vuotta sitten. Tuhkimon aaria on mezzosopraanon taidonnäyte ja Joyce DiDonato pääse sanalla sanoen irrottelemaan sydämensä kyllyydestä, hän hersyttää ääntään ja lennokkaat skaalat ylös ja alas saavat kuulijan vain ihmettelemään mitä kaikkea ihmisäänellä voi tehdä. Tuhkimon parina levyllä on luonnollisesti Prinssi. Siinä missä Rossinin Tuhkimon aariassa on vauhtia, Massenet´n Tuhkimon Prinssin aaria on hyvinkin melankolinen: ”sydän ilman rakkautta, kevät ilman ruusuja”.
Levyn viimeinen sankaritar liittyy kreikkalaiseen mytologiaan. Ariadne (tai levyllä Massenet´n vähemmän tunnetun oopperan sankaritar Ariane) laulaa tuskaansa ja pelkoaan eikä syyttä suotta: hänen rakastettunsa tai pikemmin pelastajansa Theseus on labyrintissa kauhean Minotauruksen kanssa. Ariane rukoilee Cypris-jumalatarta ja on valmis kuolemaan Theseuksen puolesta. Täysin toisenlaisissa tunnelmissa ollaan saman tarinan toisenlaisessa versiossa Richard Straussin kamarioopperassa Ariadne Naxos-saarella. Tapahtumapaikkana on 1700-luvun puolivälin Wien ja rikkaan miehen järjestämät kutsut, joilla on tarkoitus esittää ensin vakava ooppera Ariadne ja sen jälkeen commedia dell’arte –ilveily ilkikuruisine hahmoineen. Yksi oopperan keskushenkilö ja tällä levyllä Ariadnen ”pari” on nuori säveltäjä, Komponist, joka odottaa malttamattomana Ariadne –oopperansa esitystä.
Kuva Teatro Real –oopperan Ariadne auf Naxos –esityksestä (2006), kuvaja Javier del Real
Levy on ihastuttava aariakokoelma ja sen kuuntelemisesta voi aivan mainiosti nauttia myös ilman kynää ja paperia ja ”kuka onkaan kuka” –pohdintoja. Joyce DiDonato on fantastinen laulaja, yksi tämän ajan parhaita. Voi siis vain antaa kauniin laulun viedä. On myös vaara, että levyn henkilögalleria vie mukanaan ja kynä ja paperi tulee otettua esille. Tämä ei kuitenkaan vähimmässäkään määrin vähennä kuuntelemisen nautintoa
Heli Pohjola
Musasto 