Viikon levynä Pistepirkkojen ajattomuutta vuodelta 2011

 22-Pistepirkko_Lime+Green

22-Pistepirkko: Lime Green Delorean

22-Pistepirkon 2010-luku on ollut hiljainen. Lime Green Delorean julkaistiin vuonna 2011. Parhaillaan bändi on tauolla.

Ikävä on kova. Siksi on hieno huomata Lime Green Delorean -albumin olevan yhtä ajankohtainen tai ajaton kuin vuonna 2011. Pistepirkkojen psykoboogie venyy moneen suuntaan. Mukana on Mumford & Sons -henkistä folk-hekumointia eli siis listakamaa! Pirkot kertaavat matkan varrella hyväksi havaittuja temppujaan – folkahtavan avaruusrockin ja suobluesin kautta akustiseen hymistelyyn ja onhan bändin pakko veivata pakollinen autotallirymistely (Stupid).

Albumilta aistii kuitenkin vapautuneen ja omaehtoisen tekemisen meiningin – bändi vaikuttaa aidosti innostuneelta. Alkuun päästään heti melkoisella herkkupalalla, avaruuden kaikujen ja elektronisten temppujen takaa löytyy hämmentävän herkkää uusiofolk – utuisesti leijuva urkuballadi kantaa nimeä Lights Up The Highway. Dream 1987 kulkee paksussa sumussa, psykedeelinen matka toimii mutta peruskouluenglannilla hoettu teksti ärsyttää. Ufo Girl on ehdoton täysosuma, akustisen riisuttu rallattelu toimii mainiosti. Blueshölkkä So Much Snow kuulostaa autenttiselta – kunnes vokaalit astuvat kuvioihin. J.Karjalainen onnistui muuntumaan Lännen-Jukkana kähiseväksi perinneveivaajaksi mutta Pirkoilta temppu taittuu kankeammin. Kaikesta huolimatta viisu on kolisevan suobluesin elinvoimainen ilmestys.

Albumi osoittaa melkeinpä parhaat hetkensä vähemmän sähköisissä merkeissä. Sunny Days on konstailematon mutta kaikessa vähäeleisyydessään sykähdyttävä pala. Myös Sweet Rodeo Heart onnistuu tulemaan iholle, PK:n ääni on vahvimmillaan korviin kuiskaavissa fiilistelytuokioissa. Albumin nimibiisi lähestyy indie-ja taiderockin sudenkuoppia mutta leimallisesti Pistepirkoilta kuulostava tekele kasvaa albumin kantavien voimien joukkoon.

22-Pistepirkko osoittaa värkeistä yhä irtoavan vapaasti hengittävää genrerajoista piittaamatonta tajunnanlaajentajaa. Albumille on tavoitettu rentoutta ja tekemisen iloa. Luonnollisesti Pirkot ovat asemassa, jossa tyypeillä on vapaus tehdä täysin omanlaista musiikkia. Kuulijan kannalta Lime Green Delorean haastaa riittävästi mutta antaa myös helposti sulavia kertosäkeitä.

J.Kaunisto

 

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s