Viikon levynä soi Tuomari Nurmion sivupersoona Judge Bone

judge_orig

Tuomari Nurmio & Hoedown: Tales Of Judge Bone

Tuomari Nurmio palaa rakkaan lajin pariin. Judge Bone -aliaksen avittamana mies kierrättää Amerikan perinneherkkuja ja osansa saavat folk, blues, country, bluegrass ja gospel. Verrattuna edelliseen Judge Bone -kiekkoon, meno on tällä kertaa ‘salonkikelpoista’ mutta juurevaa – mukana on kotimaisen perinnemusiikin superyhtye Hoedown. Viimeksi Hoedown teki Jukka Gustavsonin kanssa aivan mainion yhteistyölevyn. Mainiosti homma etenee myös Nurmion kanssa. Nurmio jää jopa ‘jalkoihin’.

Judge Bone on tällä kertaa hillitympi, rujous on poissa. Nurmion vokaalisuoritus ei rahise tai rohise vaan miehen äänessä on hallittua selkeyttä. Kyseinen seikka antaa lopputulokselle selkeän suuntaviitan – kokonaisuus onkin pirteää ja vauhdikasta. Country ja bluegrass ovat vahvassa vetovastuussa ja varsinkin Ninni Poijärven viulu sekä Jarmo Nikun banjo ovat merkittävässä osassa. Nurmion kappaleissa piirretään kuvaa villistä lännestä, tai ainakin ajasta ennen moottorikäyttöisiä kulkupelejä. Nurmion tekstit eivät välttämättä tavoittele historiallista todistusvoimaa vaan tunnelmia, still-kuvia. Ongelmaksi muodostuu Nurmion vieraan kielen ääntäminen – mies joutuu panostamaan sanoihin fiiliksen kustannuksella.

Vaikka allekirjoittanut kaipaisi rosoisempaa ulosantia, niin bändiltä kuin Nurmion suusta, albumin vakuuttava perinnehehkutus vie mennessään. Rento, sydämellinen, jopa hengellisen ylevä ulosanti on kunnioittavaa ja omistautunutta. Soitosta löytyy mehukkaita yksityiskohtia. Perinnemateriaalin painotus vaihtelee kappaleesta toiseen – välillä ‘niskan päällä’ on country ja seuraavassa viisussa folk blues. Country on kuitenkin selkeä johtotähti. Blues hoituu myös mallikkaasti, kuuntele vaikka mainio Soultripper. Train-train-train voisi olla todellinen bluesjuna mutta viisu saa maukkaan bluegrass-kasteen. Allekirjoittaneen suosikki on sielukkaan rento ja gospelhenkinen Pinemoor cemetary.

Nurmio onnistui paremmin Dumari ja Spuget -albumilla – varsinkin livetallenne on suorastaan maagista jälkeä. Se, että Nurmio pyrkii laulamaan mahdollisimman hyvin on allekirjoittaneelle albumin kompastuskohta. Samaa taisi yrittää myös Bob Dylan tuoreimmalla levyllään. Tulkinta ennen kaikkea!

nurmiohoedown-622x415

J.Kaunisto

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s