Kotimainen jazz-klassikko jälleen saatavilla: Eero Koivistoinen – The Original Sin

the original sin

Eero Koivistoinen – The Original Sin

Musiikin moniottelija mutta varsinaisesti jazzin puolella mestarin otteita esittänyt Eero Koivistoinen aloitti trionsa kanssa jo 1960-luvun jälkipuoliskolla. Vuonna 1967 Koivistoiselle myönnettiin ensimmäistä kertaa jaettu Jazzliiton Yrjö-palkinto. Keväällä 1967 puhaltaja liittyi myös Blues Sectioniin. Mutta, kvartetiksi kasvaneen jazz-ryhmänsä kanssa Koivistoinen herätti kiinnostusta mm. Montreux Jazz festivalilla ja USA:ssa Newportin festivaalilla. Sonny Rollins- henkinen moderni jazz alkoi kuitenkin saada laajempia kaaria. Runolevy Valtakunta ja mainstream-pohjainen Odysseus kasvattivat soittajaporukan kokoa mutta vasta The Original Sin (ensimmäinen varsinaisen levy-yhtiön kautta julkaistu levy) antoi selvempää merkkiä Koivistoisen suuremman orkesterin suuntaan kulkevista pyrkimyksistä.

Vuonna 1971 julkaistu The Original Sin on vaikuttava kokonaisuus. Levyltä on aistivaan hyvinkin big band -henkistä hekumointia mutta myös avantgade-ja free jazz-huumaa sekä vapaasti hengittävää instrumentaalileikittelyä. Laajat ja rikkaat puhallinsoitinsovitukset antavat tilaa sooloille ja improvisoinnille. Varsinkin levyn pari pidempää teoskokonaisuutta osoittavat Koivistoisen musiikkinäkemyksen kehittyneen kohti isojen tilojen hallintaa. Orkestein sointi ja balanssi on nautittavan hallittua mutta free-juoksutukset sujuvat yhtä mallikkaasti. Myös kitaralle on annettu mukavasti painoarvoa. Lopputulos on paikoin yllättävänkin sähköinen.

Svart Recordsin vinyylimuodossa tapahtuvan uudelleenjulkaisun mukana Koivistoinen muistelee käyttäneensä melodioissa paljon kvanttiaiheita. Levyn ilmaisussa pyrittiin “kuulakkaaseen ja kimmeltävään sointikuvaan”.

Svart Recordsin uudelleenjulkaisu todellisesta Suomi-jazzin klassikosta ansaitsee pelkästään kiitosta ja hatunnoston. Levyn sointi on väkevä, paikoin suorastaan aggressiivinen mutta myös harmonioita tavoitteleva ja suureen ilmavuuteen pyrkivä (ja siihen yltävä).Soittajien virtuositeettia ei myöskään voi olla korostamatta.

J.Kaunisto

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s