Raision kaupunginkirjaston musiikki-ja taideosaston levynkansinäyttelyn aiheeena ja joulukuun kuukauden artistina Tom Waits – karhean tulkinnan mestari (Musasto onnittelee 7.12. 65-vuotta täyttävää mestaritulkitsijaa).
Joulukuussa 1949 syntynyt Tom Waits on noussut maineeseen jonkinlaisena laulaja-lauluntekijöiden Jack Kerouac -hahmona. Waitsin ilmeikkäät tarinat laitakaupunkien pimeiltä syrjäkujilta ja halpojen hotellihuoneiden varjosta ovat nostaneet Waitsin asemaan, jonka ansiosta miehen karhean äänen voisi patentoida tavaramerkiksi.
Waits aloitti musiikkiuransa 1970-luvun alussa trubaduurikeikoilla. Debyyttualbumi Closing Time ilmestyi vuonna 1973. Levy herätti ansaitsemaansa positiivista huomiota – jopa niin, että Tim Buckley ja Eagles äänittivät omat versionsa kahdesta debyyttialbumin viisusta. Waitsin ensimmäiset albumit kertovat folkpohjaisia nukkavieruja tarinoitaan, jazzin ja bluesin värittämissä kulisseissa. Waits sai huomiota keikkailemalla mm. Charlie Richin, Martha and the Vandellasin ja Frank Zappan kanssa. Seuraavana vuonna ilmestyneen The Heart Of Saturday Night -albumin nimikappale on artistin oma Jack Kerouac -tribuutti. Levyä myytiin Isossa-Britanniassa kultalevyn verran ja vuonna 2003 Rolling Stone valitsi albumin ”500 kaikkien aikojen parhaan levyn” listallaan sijalle 339. The Heart Of Saturday Night -levyn myötä Waitsin tuottajaksi tuli Bones Howe, joka pysytteli Waitsin taustalla aina Heartattack And Vine -albumiin eli Asylum-kauden loppuun asti.
Vuonna 1976 julkaistu Small Change muodostui ensimmäiseksi kaupalliseksi menestykseksi. Waitsin vahvasti Raymond Chandlerilta ja Charles Bukowskilta tuoksahtanut jazz-henkinen ulosanti ylsi Billboardin albumilistalla sijalle 89. Seuraavana vuonna ilmestynyt Foreign Affairs sukelsi yhä syvemmälle jazzin ja bluesin maailmaan. Levyltä löytyy myös tyylikäs Bette Midlerin kanssa laulettu viihdejazz-duetto. Seuraava albumi Blue Valentine toi kuitenkin viestiä muutoksesta. Sähkökitaran ja syntetisaattorin käyttö saa lisäväriä Waitsin ajoittain maanisesta vokaalityöskentelystä. Heartattack And Vine -levyllä Waitsin tulkinta on jo selkeämmin rouheampaa (sähköistä) rytmibluesia.
Waitsin uran suuri vedenjakaja on vuonna 1983 ilmestynyt Swordfishtrombones, joka toi Waitsin kokeellisemman ja leimallisesti omaperäisemmän musiikin äärelle. Waits tarttui itse soittimiin, tuotti levyn mutta levy-yhtiö ei kelpuuttanut uutta tyyliä. Albumi julkaistiin lopulta Islandin kautta. Swordfishtrombones toi Waitsin musiikkiin levottomuutta, rosoisuutta ja kokeilunhalua, joka kuuluu niin vaikutteiden moninaisena kirjona kuin vokaalisuorituksen kaunistelemattomana karheutena. Waitsin musiikki muuttui jazz-henkisen ”status quo” -tyylittelyn sijasta ennalta-arvaamattomaksi ja rujoksi, ehkä jopa nyrjähtäneeksi roots-poljennoksi.Vaikka osa artistin vanhoista faneista oli ihmeissään, Waitsin musiikillinen suunnan muutos sai paljon uusia ystäviä ja laajaa tunnustusta. Musiikkilehti Spin nimesi vuonna 2006 Swordfishtrombones-albumin kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi albumiksi. Pitchfork nosti levyn 1980-luvun 26. parhaaksi albumiksi. Myös Q-lehden mielestä levy kuuluu 1980-luvun 40 parhaan albumin joukkoon.
Tom Waits on jatkanut tunnistettavalla soundillaan, etsien roisoiselle lo-fi -henkiselle roots-laulelmalleen suuntaa niin perinnemusiikista, teatterista kuin kokeellisemmasta musiikista. Myös näyttelijänä toiminut Waits voidaan laskea oman tiensä kulkijaksi, joka on 65-ikävuoteen mennessä jättänyt jo pysyvän jäljen ihmiskunnan kollektiiviseen muistiin.
J.Kaunisto
Esillä olevat levynkannet;
Tom Waits -Small Change
Tom Waits Foreign Affairs
Tom Waits – Blue Valentine
Tom Waits – Heartattack And Vine
Tom Waits – Rain Dogs
Tom Waits – Franks Wild Years
Tom Waits – Bone Machine
