Viikon levynä Korpiklaani-pomo Jonne Järvelän soololevy ”Jonne”

jonne jonne2

Folk-metallisti Korpiklaanin historian alkuhetkiltä löytyy saamenkielellä operoinut Shaman. Korpiklaanin kitaristi Jonne Järvelä palaa soololevynsä myötä juurilleen, vielä Shamania kauemmas eli Shamaani Duon aikaisiin tunnelmiin. Lapin henki on vahva mutta Järvelä ei tyydy pelkkään folkhenkiseen perinnemusiikkiin. Järvelä lainaa vaikutteita Pohjolan perinteen lisäksi Balkanin suunnalta mutta kokonaisuus asettuu paremminkin lokeroon “maailmanmusiikki”. Rikkaat sovitukset sisältävät pisaroita monesta purosta. Vaikka viisujen ulkomuoto on paikoin hyvinkin perinteinen ja kansanmusiikkia sivuava, Järvelä loihtii taustalle maukkaita irtiottoja – kuin rikkinäisen peilin oudosti heijastamia särmikkäitä kollaaseja. Sähköiset soittimet on kuitenkin unohdettu studion ulkopuolelle.

Laulelmallinen perinnefiilistely Tule hiidestä hevonen on osuva esimerkki Järvelän joustavasta sävellystyöstä – kalevalaishenkinen kappale saa taustalleen joikua, henkiä manaavaa rumpupiiriä ja romanimusiikin silauksen. Levyn avaava Viuluni laulua soi on ehkä levyn häkellyttävin vaikutteiden sulatusuuni – vahva pelimannimusiikin olemus saa taustatukea intiaaneista ja saamelaisista sekä Balkanin pirskahtelevista sävyistä. Ken söi lapsen lattialta yltyy jo hetkittäin hektiseksi folk-punkiksi. Toisessa ääripäässä Kuku käki asettuu jo hyvinkin seesteiseen maaperään – Angelin tytöt on helppo siirtää viisun taustalle. Lainabiiseistä rosoinen Joki (Styx-Boat on the river) soi turhankin populaarina versiona. Kontrasti Paul Simonin Boxeriin on suuri, kuten myös muuhun albumin materiaalin. Varsinkin kun Boxer vedetään englannin kielellä.

Jotta voisit nauttia Jonne Järvelän sooloalbumista, sinun tulee hyväksyä runomittaiset perinne/kalevala-lyriikat ja kansanmusiikinomainen poljento. Järvelän soololevy ei kuitenkaan ole mitään pelimannipolkkaa tai kansantanhua. Paikoin kiihkeänä ja hypnoottisena etenevä musiikimatka sekoittelee vaikutteita Pohjoisen perukoilta aina Irlantiin ja saamelainen perinne on vahvana taustalla. Herkimmillään Järvelä piirtää kauniita kuulokuvia perinnemusiikin kukkaniityiltä ja metsäpoluilta mutta metsäläisen arvaamattomuus väijyy puiden takana…

J.Kaunisto

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s