Mitä minä luen. Jari Suominen

Jari Suominen

Jari Suominen

Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Tällä viikolla vuorossa on uus-turkulainen Jari Suominen.

1. Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.

Olen uus-turkulainen psykedeelisen minimalismin nimeen vannova muusikko ja mediataiteilija. Vaikutan mm. kokoonpanoissa Jarse, Shogun Kunitoki, Kiila ja olen ollut studion sohvalla edesauttamassa mm. turkulaisen Pöllöt-yhtyeen debyytin syntyä. Käytän musiikinteossa melko lailla itse viriteltyä laitteistoa ja ohjelmistoja ja äänitän levyni itse. Kaikenkaikkiaan olen jonkinasteisen DIY-ideologisti. Vaikka (tai koska) olen jonkin sortin multi-instrumentalisti, en miellä itseäni varsinaiseksi soittajaksi tai ainakaan identifioi itseäni minkään soittimen soittajaksi.

Musiikin tekeminen on minulle ensisijaisesti studiotyöskentelyä, jossa kaikki musiikin tekovaiheet limittyvät saumattomasti toisiinsa.Yliopisto-opintojeni seurauksena olen päätynyt tutkimaan helsinkiläisen generalistin Erkki Kurenniemen 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuja sähkösoittimia, joiden kanssa olen myös esiintynyt lukuisia kertoja ympäri Eurooppaa. Olen myös toiminut turkulaisessa Titanik-galleriassa mm. kuratoimassa äänitaiteilijoita gallerian residenssiohjelmaan.

2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut musiikintekemiseesi / työhösi musiikin parissa?

Lukuharrastukseni suuntautuu suhteellisen oleellisesti tietokirjallisuuteen eri muodoissaan, mitä nyt sarjakuvia tulee jonkin verran kahlattua (tässä esille nostettakoon Ville Pirisen mainiot oman tuttavapiirinikin legendoja ynnäilevät Yhesti yhessä paikassa -läpyskät). Pääpaino on musiikkiteknologiaa ja tekemistä käsittelevä kirjallisuus ja lehdet.

Eniten ehkä nimenoman musiikintekooni on vaikuttanut amerikkalaisessa Tape Op -lehdessä julkaistut artikkelit. Niissä tyypillisesti painopiste on laitefetisismin sijasta musiikin tekemisen metodologiassa ja filosofiassa ja yllättävienkin äänittäjien tai tuottajien haastatteluista voi jäädä korvan taa paljon.

3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).

Mikäli tutkitaan lainaushistoriaani (tai myöhästymismaksuhistoriaa), nousee yksi teos ylitse muiden. Kyseessä on Tee-itse-korjausopas: Ford Fiesta 1976-1993.

Populaarimusiikin mullistanut soitinrakentajapioneeri Bob Moog kertoo Hans Fjellestadin dokumentissa pitävänsä sähkösoittimien rakennusharrastusta suorana jatkumona aiempien vuosikymmenten autojen rakenteluun ja virittämiseen keskittyneelle Hotrod-kulttuurille. Vähintäänkin molemmat liittyvät vahvasti tee-se-itse-liikkeeseen. Itse Moog haki innoitusta rakennustyölleen puutarhanhoidosta. Ajatus, että teknisen laitteen toimintaa voi kuka tahansa ymmärtää, sen voi kuka tahansa korjata ja sitä voi kuka tahansa muokata on mielestäni ensiarvoisen tärkeä lähtökohta monelaiselle taiteen tekemiselle.

Oma taiteen tekemiseni alkupisteenä näen nimenomaan perheemme autojen korjaus- ja huoltotyöt joita isoisäni johdolla olen tehnyt ehkä noin neljävuotiaasta. Olen jo nuorena nähnyt, että teknisten laitteiden toiminta on hahmotettavissa pienellä paneutumisella. Autoja korjaan itse edelleen ja Fiestoja on suvussa ollut lukuisia. Vuosien varrella olen laajentanut osaamistani erilaisten soitinten korjaamiseen, rakentamiseen ja muokkaamiseen sekä monimutkaisempien interaktiivisten taideinstallaatioiden rakentamiseen.

Tee-itse-korjausoppaat ovat käännöksiä Haynes kustantamon korjausoppaista. Kustantamo on keskittynyt nimenomaisesti korjausoppaiden julkaisuun ja on vuodesta 1965 alkaen julkaissut niitä yli neljäsataa. Oppaissa opastetaan tyypillisesti, kuinka kohteena oleva ajoneuvo puretaan osiin ja rakennetaan uudelleen. Korjausoppaiden maailmasta on helppo nähdä yhteys 00-luvun puolessavälissä syntyneeseen Maker-liikkeeseen, jonka edustajaksi voisin itsenikin lukea. Liikkeen kasvamiseen oleellisesti liittyvä Make Magazine julkaisi 2006 oman Oikeuksien julistuksensa (Maker’s bill of rights), jossa vaaditaan markkinoille tuotavien tuotteiden olevan suunniteltu ja rakennettu niin, että niiden korjaaminen ja muokkaaminen on mahdollista ’jos et voi avata sitä, et omista sitä’ -periaatteen mukaisesti.

Kehitys on kulkenut kuitenkin täysin päinvastaiseen suuntaan on selkeästi nähtävissä ja varsinkin 1990-luvulle tultaessa kiihtyvällä nopeudella. Vielä 1970-luvulla oli tavallista, että kodin viihde-elektroniikkalaitteisto sisälsi kytkentäkaaviot mahdollisten vikojen varalta. Autojen konehuoneet on peitetty muovilevyillä ja hajoavien kulutusosien vaihtaminen on tehty hankalaksi ilman erikoistyökaluja. Uusia korjausoppaita julkaistaan yhä, mutta väistämättä niihin tulee suhtautuneeksi katoavana kansanperinteenä ajasta, jolloin ihmiset todella omistivat autonsa ja muut tekniset laitteensa. Tämä kehitys on oleellisin syy, miksi ajan (ne vaatimattomat kilometrit mitä ylipäätään taitan muulla kuin polkupyörällä) yli 30 vuotta vanhalla autolla.

Johtuen kirjan käyttötarkoituksesta, niiden läpiselaaminen paljastaa lukijalleen jotakin niiden lainaushistoriasta. Kirjaston kirjoja tulee toki käsitellä kunnioituksella, mutta käytännössä tyypillinen lukija nauttii kirjasta auton alla kädet öljyssä. Tahriintuneet sivut paljastavat viat, joiden kanssa lukijat ovat painineet. Tämä lienee kirjaston kirjojen tapauksessa suhteellisen uniikkia, vaikkakaan en ole etsinyt multaisia sivuja sienestyskirjallisuuden tai suolavesikupruja purjehduskirjallisuuden sivuilta.

4. Käytätkö kirjastoa?

Turkuun muutettuani ehkä enemmän kun aiemmin. Keskustakirjasto on sijaintinsa puolesta oiva paikka tappaa aikaa, lukaista uudet lehdet ja sarjakuvat. Helsingin kaupunginkirjaston poistolaarista napatun Fiestan korjausoppaan myötä, varsinainen lainaustarve on kuitenkin romahtanut. Wire Magazinen ja Practical Classics -lehdet käyn kuitenkin yhä lukemassa kirjastolla.

5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?

Mitä ilmeisimmin kyseessä pitäisi olla jokin eeppinen, jatko-osilla varustettu ja sopivasti romantiikalla maustettu kirja, kohdeyleisöäkään unohtamatta. Esim. Jean M. Untinen-Auelin Luolakarhun Klaani.

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

 

 

Advertisements

1 kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä luen, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

One response to “Mitä minä luen. Jari Suominen

  1. Elo Pirkko

    Olet mielenkiintoinen henkilö.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s