Mahlerin neljäs sinfonia Kari Pohjolan mukaan

MahlerAineistoViimeinen Wunderhorn-sinfonia

Kari Pohjola kuvailee Musastossa itävaltalaisen Gustav Mahlerin (1860–1911) sinfonioita. Pohjolan artikkelit julkaistaan Musastossa yksi kerrallaan, yhdeksän viikon aikana. Nyt Mahler-sarja on edennyt neljänteen osaan. Voit lukea aiempia arvioita täältä.

Turun musiikkikirjaston säveltäjähyllyihin on avattu oma paikka Mahlerin musiikille. Tervetuloa kirjastoon!

Gustav Mahlerin sinfoniat –
kuunneltuna ja vapaasti tulkittuna, osa IV

Kari Pohjola: – Käyn tässä kirjoitelmasarjassa Gustav Mahlerin sinfoniat kuuntelukokemuksena läpi. Yritän kertoa siitä, mitä yhden amatöörin korvat kuulevat näissä teoksissa, ja tulkitsen kuulemaani haluamallani tavalla. Tarkoitukseni on kuunnella sinfonia viikossa, joten uusi kuuntelukokemus on luettavana yhdeksänä seuraavana viikkona. Kuuntelemani levytykset löytyvät Vaski-kirjastojen aineistokokoelmasta.

Gustav Mahler eli vuosina 1860–1911. Hän oli oman aikansa tunnetuimpia kapellimestareita. Jälkimaailma tuntee hänet ennen kaikkea säveltäjänä. Hänestä on sanottu, että hän käytti kesät kauniissa alppimaisemissa säveltämiseen ja muuna aikana hän johti oopperoita ja sinfoniakonsertteja. Aikalaisvastaanotto hänen teoksilleen oli hyvinkin ristiriitainen. Mahler sijoittuu säveltäjänä uuden ja vanhan maailman välille; hänen musiikissaan on tunnistettavia vaikutteita suurilta edeltäjiltä, mutta se maailma, jonka hänen musiikkinsa kuulijassa synnyttää, on selvästi moderni 1900-luvun maailma. Siinä soi yksilöllinen kokemus uudesta, ristiriitojen täyttämästä maailmasta, johon yksilö on heitetty itsensä ja muiden varaan, ja jossa ihminen saa merkityksensä osana luonnon kiertokulkua. Mahlerin sinfoniat ovat täynnä voimakkaita kontrasteja – rumuutta ja kauneutta, ääretöntä ylevyyttä ja mitä mauttominta banaaliutta, herkkyyttä ja uhoa; aivan kuin maailma, jossa elämme.

Sinfonia nro 4

Kuunneltu levytys: London Philharmonic Orchestra, joht. Klaus Tennstedt; sopraano Lucia Popp.

Neljännen sinfonian säveltämistä edelsi poikkeuksellisen pitkä tauko Mahlerin sävellystyössä. Kolmas sinfonia oli valmistunut 1896 ja neljännen sävellystyö alkoi vasta kesällä 1899. Sävellystauon taustalla lienee työkiireiden lisääntyminen; Mahler oli nimitetty toukokuussa 1897 ensin kapellimestariksi Wienin valtionoopperaan ja jo saman vuoden lokakuussa sen taiteelliseksi johtajaksi. Tehtävä sisälsi myös Wienin filharmonikoiden konserttien johtamisen. Erityisesti tästä eteenpäin Mahlerin elämä jakaantui kesäaikaan tapahtuvaan säveltämiseen ja muu osa vuodesta kului oopperoiden ja konserttien johtamiseen. Neljäs sinfonia valmistui kesällä 1900, eli sävellystyö kävi nopeasti, ja se sai ensiesityksensä Münchenissä marraskuussa 1901.

Neljäs sinfonia on viimeinen Mahlerin varhaisvuosien sinfonioista, niin kutsutuista Wunderhorn-sinfonioista. Nimityksellä viitataan Des Knaben Wunderhorn -kansanrunokokoelmaan, jonka tekstejä Mahler hyödynsi sekä laulusarjoissaan että varhaisissa sinfonioissaan. Neljäs sinfonia on myös viimeinen kolmen lauluosuuksia sisältäneen sinfonian sarjasta. Se on myös edeltäjiään huomattavasti lyhyempi, ainoastaan neliosainen teos. Edeltäjistään poiketen neljännen sinfonian osat hyvin eheitä kokonaisuuksia, sillä niistä puuttuvat Mahlerin musiikille tyypilliset vahvat harmonista tunnelmaa rikkovat elementit. Sinfoniaa voi pitää jossakin määrin jopa lapsenomaisen viattomana. Tätä tukee se, että Mahler oli alun perin tarkoittanut neljännen sinfonian finaalin sitä edeltäneen sinfonian seitsemänneksi osaksi nimellä: ”Mitä lapset kertovat minulle?”

Ensimmäinen osa

Osa käynnistyy kulkevan reen ääntä muistuttavalla rytmikkäällä teemalla. Tunnelmaa vielä voimistavat helisevät tiukukellot. Rekiretki kulkee kauniiden – kukaties talvisten – maisemien halki. Huomionarvoista on se, että nyt musiikissa ei kuulu niinkään luonnonääniä jäljittelevää soittoa, vaan musiikki tuntuu kuvaavan enemmän ihmisen tuntoja luonnon keskellä. Haltioituneet näyt vaihtelevat uhkaavilta tuntuvien maisemien kanssa, mutta kokonaisuudessaan osa on hyvin valoisa – jopa onnellinen.

Toinen osa

Tanssillinen osa, Mahlerille ominainen Ländler, tanssitaan tällä kertaa hienostuneessa ympäristössä täysissä juhlapukeissa. Osan tunnelma on hienovaraisen salonkimainen ja salaperäisen silkkinen; aivan kuin ei oikeasti uskallettaisikaan tanssia.

Kolmas osa

Kolmas osa on neljännen sinfonian laajin kestoltaan. Se on yksi sykähdyttävän kaunis osa lisää Mahlerin hitaiden osien kokoelmaan. Musiikki on lähes koko ajan mielenrauhaa tasaisesti sykkivää pulssia. Kokonaisuus on kuin hidasta havahtumista syvästä unesta vain huomatakseen, että kaunis uni onkin valveen todellisuutta. Ja tähän todellisuuteen musiikki kuulijan osan lopuksi herättää.

Neljäs osa

Tunnelmaan tulee ensin herkkyyttä ja kirkkautta musiikin ja hetken kuluttua viattomuutta sopraanon laulun ja lauletun tekstin myötä. Teksti on jälleen ”Des Knaben Wunderhorn” – runokokoelmasta, ja tällä kertaa lauletaan taivaallisesta elämästä (Das himmlische Leben). Musiikin kuvaamana taivaallinen elämä saa hyvin leikillisiä sävyjä, kunnes ensimmäisen osassa soinut rekiretken teema katkoo terävillä iskuillaan laulun herkkää tunnelmaa. Sinfonia ikään kuin hiipuu rauhallisesti ajasta ikuisuuteen…

Kari Pohjola

Tuomas Pelttari, toim.

Mahler

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Säveltäjähyllyt, Taidemusiikki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s