Uudelleenjulkaistuja post-punk/goottisävyjä 80-luvulta: Psyyke-1983 – 1985

psyyke

Porilainen Psyyke herätti vahvaa kiinnostusta kotimaisessa gootti/post-punk -kentässä 1980-luvun keksivaiheilla.Bändin pikkuklassikoksi muodostunut seiskatuumainen Temppeli/Neondertal ilmestyi omakustanteena 1983 ja allekirjoittanut muistaa törmänneensä Temppeli-synkistelyyn pari vuotta myöhemmin. Temppeli kuulostaa edelleen yllättävän elinvoimaiselta post punk/goottihuudatukselta Mustan Paraatin tyyliin. Tosin vuonna 1985 Psyyke teki “Dingot” ja bändistä oltiin tosissaan sorvaamassa Porirockin uutta..no Dingoa. Ruusutarhaan-maxilla kyseinen Dingo-klooni onnistui hukkaamaan menestyksen avaimet, samaa ihmetteli aikoinaan allekirjoittanut – melkoisia takinkääntäjiä. Temppeli-klassikosta on pitkä matka Dingo-poppailuun.

Svart Recordsin pääosin demomateriaalista kasattu vinyylijulkaisu Psyyke 1983-1985 unohtaa “Dingo-ajan”, mukana on vain rajummin iskevää osastoa. Psyyke osoittaa vimmaista ja punk-henkistä asennetta – paikoin meno on kuin gootista innostuneella Sielun Veljet -porukalla ja toisessa käänteessä mieleen tulee mustahuulinen Radiopuhelimet. Kiekon soundit ovat hyvinkin siloittelematonta ja rupista, raakaa – kieltämättä paikoin hyvinkin keskeneräistä. Bändin energia on kuitenkin käsin kosketeltavaa. Jo mainitun Temppeli-sinkun perspuoli Neondertal on toinen “kadotettu timantti” – Psyyke riekkuu ja sylkee kuin Siekkarit vuonna risti ja miekka. Kovalla paineella etenevä Vallanloppu, viileä uuden aallon synkistely Soi, pianoni, tyylikäs Sininen moskeija sekä pahaenteinen Doriksen orgiat säteilevät 80-luvun kiihkeitä tunnelmia.

Levyn mukana seuraava historiikki kertoo kaiken oleellisen. Bändi on yhä hengissä, ilman Dingohuiveja. Vaikka demoilta kaivetun materiaalin taso vaihtelee, soundeihin on saatu puhallettua (osoittain) hypnoottista potkua. Vähintään a-puolen verran käsissä on todellista klassikkokauraa. Bändistä huomaa suuntaviivoja, ei vain gootin ja post-punkin lokeroon, myös kotimaisen psykedeelisen aggression tontille. Tai sellaista ei vielä ollut olemassakaan, vuonna 1985 (?).

J.Kaunisto

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s